Synttäri- ja joululahjoja

Vähiin on käynyt käsien vapaat hetket, mutta jokunen omatekoinen koru päätyi pukin konttiin tai joulukuun synttärisankareille. Muistivaijeria, kristallia ja siemenhelmiä (ei pienet tytöt kuristu).

Hyvää uutta vuotta ja enemmän aikaa käsitöille!

Vielä pari

Valokuvakansiosta löytyi vielä pari rengaskorutehtaan tuotetta, jotka menivät kesän pienille synttäriprinsessoille lahjoiksi.

 Kristalleja piti ostaa lisää, sillä pitäähän sitä kiillon lisäksi olla säihkettäkin.

Jokunen helmi vielä jäi, jotta voisi tehdä omillekin. Prinsessakautta on vielä saanut odottaa.

Pienille prinsessoille ja joulumuorille lahjoja

Pari pientä prinsessaa sai joululahjaksi rannekorut, helmikurssin oppien mukaan makeanveden helmistä ja kristalleista solmittuina. Harmi, ettei ole aikoinaan tullut hankittua isoa kasaa hassuja norsulukkoja. Näissä kahdessa on itseasiassa ihan samoja helmiä, mutta toinen koruista on kuvattu vähäisen luonnonvalohetken aikana (alempi) ja toinen yön pimeydessä (eri kameroillakin toki). Alempi siis vastannee paremmin korun värejä.

Sitten tein myös ihan perinteisen helminauhan, jossa jokaisen helmen välissä on solmut. Solmujen teko itseasiassa on tosi nopeaa ja helppoa. Ärsyttävintä ja hitainta on suurentaa lukkoa lähellä olevien helmien reijät niin isoiksi, että helmisilkki mahtuu kahteen kertaan helmen läpi.

Pajakurssin satoa

Työväenopiston kurssien ilmoittautumiset ovat aina yhtä kamalaa kilpajuoksua. Onneksi pääsin syksyllä paja-kurssille viimeistelemään Kelloseppäkoululla muilla kursseilla kesken jääneitä koruja. Oikeastaan niitä oli vain yhdet korvakorut: lumiukot. Pallot ja puolipallot olivat korviskurssin jäljiltä valmiita, mutta korut olivat kokoamatta. Palloihin piti porata pienet reiät, etteivät ne juotettaessa poksahtaisi rikki. Sitten reikien kohdalta pallot juotettiin yhteen. Pikkasen meni vinoon, mutta muuten tuli kyllä hienot :)

Kurssilla ehti muutakin. Korviksien alimmat pallot eivät oikeastaan olleet ihan pyöreät vaan vähän littanat. Kunnianhimo kasvoi, ja halusin tehdä ihan pyöreän pallon kaulakoruksi. Tarpeeksi kun hakkaa ympyräistä levynpalasta aina pienempään palloalasimen kuppiin, saa pyöreänkin aikaiseksi. No, melkein pyöreän, toiseen suuntaan 23 mm ja toiseen 22,5 mm. Pallon sisällä on kolme ufonmallista kuulaa, jotka pitävät vähän ääntä, ku palloa heiluttaa (laiskimus ei tehnyt oikeaa kaikukoppaa tuonne sisään, kun kokeilin jonkun toisen tekemää keskeneräistä, enkä huomannut juurikaan eroa äänessä). Pinta on jo vähän kulahtanut, sen verran tuo on ehtinyt olla kurssin jälkeen kaulassa.

Halusin tehdä myös uuden sileän sormuksen, kun edellinen ei nyt mahdu enää sormeen ja aikaakin oli vielä kurssilla jäljellä. Samalla sitten syntyi idea "rusettisormuksesta" - täytyyhän sitä opettajaakin vähän välillä haastaa ;) Periaatteessa sormus on hyvin yksinkertainen, ei yhtään juotosta. Mitoituksessa oli aika homma, ja pääsin harjoittelemaan taas geometriaa. Lopulta taisin päätyä kaavaan
(3/4)*2r*pii + 2a + 2*2r
(missä r on säde ja a aineen vahvuus) testattuani mitoitusta huovasta leikkaamallani mallilla. Opettajan neuvo puolestaan oli, että kolojen pituus pitää olla sama kuin rusetin korkeus, että sormuksen saa taivutettua muotoonsa.

Sai kyllä aika monta kertaa lämmittää ja vääntää, hakata ja kirota, ennen kuin lättänä suostui muuttumaan sormukseksi.

Oikeastaan aika loppui taas kesken, sillä en ehtinyt tuota rusettisormusta täysin sileäksi ja kiiltäväksi viimeistelemään. Ehkä sitten taas seuraavalla kerralla ;)

Pitkästä aikaa

Pääsin pitkästä aikaa korukurssille. Olipa taas mahtavaa! :) Kelloseppäkoululla olevat työväenopiston kurssit ovat kyllä parhaita: taitava opettaja Pia, hienot työpisteet jokaiselle, ja mielenkiintoisia aiheita kursseilla. Tällä kertaa siis ohjelmassa oli kruunuistutuskurssi. Ensin nysvättiin pieni kartio, joka sahattiin kahtia. Leveämmästä osasta tehtiin kruunu, jossa on kolot sekä ylä- että alapuolella, reunat hienosti pyöristettyinä ja kiillotettuina. Sitten jokaisen alareunan kaaren päälle laitettiin juotospala


ja sitten alareunasta irtisahattu pala juotettiin takaisin kiinni. Huomaa näin aikaansaadut hienot valoaukot:

Kaikki tämä oli melkoista millimetripeliä (kiven virkaa toimittavan kristallin halkaisija siis 6 mm), jossa sormien voimat olivat kovilla:

Periaatteessa kurssilla ei oltu varattu aikaa korulle, johon tuo kruunu laitettiin kiinni, mutta onneksi oli aiemmista sormuskursseista sen verran kokemusta, että ehdin tehdä sormuksenkin, koska mitään sopivaa valmista minulla ei ollut.

Lopuksi sitten "vain" juotetaan kruunu kii koruun, painellaan sakarat kiven ympäri, pyöristetään sakarat ja kiillotetaan. (Kuva on vähän hassu, sillä se on ylösalaisin, mutta olipa taas vaikeasti kuvattava kohde.)

Vaikka lopulta juotospalat karkailivat ja tuhrivat kiillotukset, kivi upposi vähän turhan syvälle ja kiinnittäessä onnistuin murjomaan sen vielä vähän vinoon, olen täysin tyytyväinen lopputulokseen! (Kerrankin ehti valmiiksi asti kurssin puitteissa ;)

Koiramolekyyli!

Valmistujaislahjaksi kemistille etanolia - eiku se on koiramolekyyli! ;)

Mustavalkoista ja vihreää

Jo viime kesänä ostin Thuja designista valkoisia korallikivihelmiä ja lisää 0,8 mm hopealankaa. Kesti kuitenkin näköjään yli puoli vuotta, että sain toteutettua noista tarkoittamani kaulakorun, koska välihelmien väri-idea puuttui. Inspiraation iskiessä viime maanantaina puuttui sitten puolet helmistä. Onneksi Villihelmi palveli todella nopeasti, ja mustat kristallit tulivat kahdessa päivässä postitse :) Malli on sama kuin laavakivihelmistä tehdyssä kaulakorussa, värit vaan toistepäin. Helmiä on yhtä monta kuin vanhassa kaula- ja rannekorussa, mutta kumpikin on hieman pidempi, sillä välilenkurat ovat isompia. Lisäksi tein pienen kiinnityspätkän, ja "riipuksen" vanhasta tietokoneen prosessorin jäähdyttimestä.

Kesän kukkia

Thujalla on nyt kesän kunniaksi neli-iltaisia korukursseja - uutuutena mekanismikurssi, jolle piti tietenkin päästä. Meiju-opettajan hienon emalikukka-rintakorun innoittamana halusin itsekin tehdä kukan. Koska rintakorut ei oikein sytyttäneet ja eniten tulee käytettyä sormuksia, halusin kukan tietenkin sormukseen. Siinä olikin sitten hieman ihmettelyä, että miten terälehtilevyt ja sormuksen rungon yhdistävän tapin pää lyödään päästään littanaksi niitiksi: pienen alasimen päälle nahkaräsyä, kukka sitä vasten nurinpäin, punsseli sormuksen läpi, ja nakuteltiin punsselia vasaralla. Kolmas käsi olisi ollut tarpeen. Kaulakorun kukka kiinnitettiin istutusmassaan, ja niitti nakutettiin päästään tasaiseksi vasaralla. Lisäksi sulattelin romuhopeapalasia palloiksi, ja yksi vanha sormus, johon oli alunperin tarkoitus istuttaa kivi, saikin keskelleen hopeapallon.

Sitten vielä jotain koruharrastuksen alkuajoilta, syksyltä 2007: kävin Espoon työväenopiston helmikurssilla, jossa yllätyksekseni keskityttiin lähinnä siemenhelmitekniikoihin ja sekalaisiin helmiin, eikä lainkaan kokeiltu oikean helminauhan solmimista. Iäsyyden jälkeen sain tämän siemenhelmiputkilo-kaulakorun valmiiksi - lankojen päättely oli ihan kamalaa. Ohjeessa lukon päälle oli tehty vielä tuppiputki, mutta sen tekeminen ei ole onnistunut kolmessa vuodessa, joten tämä saa luvan olla valmis ilman moista. Vaikka siemenhelmiä on jokusta väriä tullut ostettua, ei se kuitenkaan ollut minun juttuni.

Viimeisteltyjä emalointeja

Viime syksynä kävin Thuja designissa emaloinnin jatkokurssilla, jossa teimme mm ikkunaemalointia. Koska jälleen ahnehdin niin paljon, kaikki jäi viimeistelemättä. Siispä vasta nyt keväällä ja seuraavalla (tämän viikon) kurssilla sain nuo viimeisteltyä - en tosin kaikkia vieläkään.Kokeilin ensin kurssilla tehdä reunat emalikoruun juottamalla kaksi palaa yhteen, sillä edellisillä kursseilla olen täysin kypsähtänyt kolikkoreunojen nakutteluun.

"Reijittimellä" tehty reiän keskusta oli kiva, joten jatkoin reijittimen käyttöä yrittäen tehdä sillä keskeltä auki olevan renkaan. Pieleenhän se meni, mutta eihän se mitään haittaa - vaihdetaan vaan designia ;) Pieleen mennyt päätyi päätyi kaulakoruun, ja ehjät rinkulat korviksiksi. Viimeitely viipyi lenkkien tekemisen laiskuuden kanssa iäisyyden.

Ikkunaemalointia harjoittelimme pienillä reijillä. Sormuksessa värit tosin eivät yleensä näy, sillä valo ei pääse niitä tuomaan esiin. Ei se silti haittaa mitään, hauskempaa tuo oli kuin kivenistutus :) Keskellä tässä on 2 mm reikä, joka on emaloitu umpeen mustalla valoa läpäisemättömällä emalilla ja reunoilla 1 mm reikiä, jotka on emaloitu läpikuultavalla turkoosilla värillä. Reunat on pyöristetty tynnyriksi, jolloin sormus näyttää vähän massiivisemmalta. Kynsilakatkin on kuluneet hopealevyjä viilaillessa ;)

Valmistujaislahjus

Ensimmäinen ketjunpätkäni päätyi valmistumislahjaksi, solmiopidikkeeksi. Lenkkien sahaaminen on kyllä aika kamalaa hommaa, ainakin kun kunnon tukea ei ollut, koska ketjua piti tehdä piilossa. Mailleartesanin ja Helmetin ("pätkän" artikkeli 2.3.2008) ketjunteko-ohjeiden avulla sain valittua sopivan mallin, kuningasketjun (byzantine), selvitettyä sopivan renkaankoon olemassaolevalle 1mm hopealangalle ja lopulta lenkitkin oikeaan järjestykseen - perinteisesti ei uutta tekniikkaa aloiteta mistään helpoimmasta päästä ;) Hieman meni ihmettelyssä aikaa, mutta sitten kun ketjumallin jipon keksi, niin ketjunpätkä syntyi äkkiä, tai sitä mukaan, kun sain lenkkejä sahattua ;)

Jälleen joululahjoja

Vaikka aloitin joululahjojen teon vasta pikkujoulujen jälkeen, sain ne valmiiksi hyvissä ajoin, puoli viikkoa ennen joulua. Tosin tällä kertaa ei tullutkaan ryhdyttyä mihinkään haastavaan sarjatyöhön, vaikka sitäkin tuli tehtyä: Tehtailin lisää hedelmäpusseja, yhteensä 24 kappaletta, vähän erivärisiä. Olen nimittäin huomannut, että multaisille perunoille olisi hyvä olla erivärinen pussi, etteivät esim. tomaatit likaannu seuraavalla kauppareissulla. Muutaman pussin jätin itselleni, sillä kaikki omat vanhat ovat valkoisia.

Suuritöisin joululahja on traktoreista pitävälle kummipojalleni. Tämän tekemisen aloitin iät ja ajat sitten, ohjeena oli Novitan Syksy 2006 -lehdessä Isoveli-langasta tehty lapsen paita, jossa oli jonkinlaista kuvioneuletta pinta. Jätin kuvioneuleen tekemättä ja neuloin pyöröpuikoilla paidan - siitä tuli ihan omituisen kokoinen! Purkaminen ja uudelleen aloittaminen on ärsyttävää, mutta onneksi kaveri käsityökerhossamme purki paidan puolestani bussia odotellessaan ja sain tehtyä uuden, saatuani mitat. Traktoria varten googlailin vähän, ja sitten vaan huopavillaa paidan pintaan tökkimään :)

Paidasta jäi vhän lankaa yli, joten vanhemmatkin saivat sitten paitaan sopivat pipot. Näihin ei ole ohjetta, kunhan googlasin "Novita Isoveli pipo", ja sain aloitussilmukkamäärän. Tosin ekasta piposta tuli ihan liian kireä (72 silmukkaa), joten sekin piti purkaa. Toisessa versiossa (kuten etukäteen annetussakin joululahjassa) on 84 silmukkaa, 3 oikein ja 3 nurin neulottuna. Naisen pipo on päätelty suoraan kaikki, jolloin päälaelle tulee tasainen alue, miesten pipot on päätelty vähän myöhemmin aluksi joka kahdestoista (muistaakseni) silmukka ja siitä sitten vähentäen joka kerros välistä silmukoita.

Aiemmin annettu pipo sai seurakseen mustat lapaset, joihin oli alunperin tarkoitus vaan huovuttaa mustaa huopaa kämmenselkään lämmöneristyksen parantamiseksi, mutta eihän siihen kyennyt: lapaset saivat ensin silmät ja sitten hampaat. Toinen yrittää olla vampyyri ja toinen ihmissusi. Kumpikin kaipaa vähän jo hammaslääkäriä, hampaat kun meinaavat lähteä irti. Lapasille löytyi ohjetaulukot (7-veljestä, isoveli-, ja nalle-langoille) Novitan syksy 2007 -lehdestä (samoin kuin netistä), mutta tein vielä vähän isommat salaisten mittailujen perusteella.

Äiti antoi aiemmin syksyllä neljä nauhallista puuhelmiä ja yhden kivihelminauhan todeten, ettei niiden kaulanauhaksi laittaminen ole inspiroinut häntä. Otin näytehelmet mukaan Tampereen kädentaitomessuille, josta ostin pari eriväristä turkoosia kivinauhaa lisää. Pujottelin sitten vaijeriin neljä kaulanauhaa siten, että jokainen niistä on vähän erimittainen, joten niitä voi pitää myös yhdessä.

Isälle tein kaulahuivin New Yorkista Union Squarella olleilta maalaismarkkinoilta, Catskills Merino Sheep Farmin kojusta ostamastani käsinkehrätystä, indikolla värjätystä merinovillasta. Mitään varsinaista ohjetta kaulaliinaan ei tarvitse, mutta Erika Knightin Knit & Purl -kirjasta on helppo kaivaa pintakuvioita. Tässä on 5 oikein, 5 nurin -neuletta yhteensä 25 silmukkaa, ja jokainen kerros on samanlainen. Erittäin helppo :)

Käsinvärjätyssä langasta muuttui kädet ja puikot ihan sinisiksi jo pienen neulomisen jälkeen. Langan myyjä kehotti huuhtelemaan valmiin työn lopuksi useaan kertaan. Huuhtelin huivia joku 30 kertaa, ja silti siitä edelleen lähti väriä. Enempää ei kuitenkaan ehtinyt sitä liotella, että pukin pakettiin sai kuivan huivin. Ei siis kannata pitää valkoisen paidan kanssa tätä huivia sateisella säällä ;)

Lahjoja syksyn varrelta

Syksyllä tuli tehtyä muutama synttärilahja, jotka unohtui blogata. Tämä tuli tehtyä vauhdilla. Onneksi oli jossain tylsässä tiedotustilaisuudessa tullut piirreltyä ruutuvihkon reunaan iso kasa pieniä neliönkokoisia malleja riipuksiksi ja suurennettua ne kolmin- ja nelinkertaisiksi. Riipus tuli tehtyä 1,2 mm hopealangasta ensin sahaamalla osat ja sitten juottamalla ne kasaan juotospastalla. Lopuksi hakkasin riipuksen littanaksi ja pujotin 1mm mustaan naruun (jota on paljon jäljellä). Se on ihan kantajansa näköinen ja hyvin käytössä :)

Toinen syksyn synttärilahja on 0,8 mm hopealevystä sahattu sormus, johon Thuja designin emaloinnin jatkokurssilla tuli ensin porattua viisi reikää ja sitten harjoiteltua ikkunaemalointia (muut kurssin tekeleet ovat vielä viimeistelemättä). Ikkunaemalointi oli ihan kivaa, mutta olisi pitänyt huomata laittaa emali työn nurjalta puolelta. Nyt jäi vähän lasihiutaleita reikien viereen, ja niitä piti sitten hioa pois, jolloin pinnasta tuli mattamainen. Sormuksessa ikkunan väri ei välttämättä edes näy, kun valo ei pääse kulkemaan ikkunan läpi, mutta helpompaa tuo oli kuin kivenistutus ;)

Pakkasten tullen yksi pää tarvi myös etukäteisen joululahjan: pipo tulee tarpeeseen, kun pakkasta on nyt kymmenisen astetta. Saisi vielä vaan tulla sitä lunta :) Pipo on vitosen puikoilla Novitan Isoveljestä neulottu 3 oikein 3 nurin, ja aluksi siinä oli 84 silmukkaa, mikä ei kyllä mene ihan kivasti tasan kavennuksia ajatellen, mutta 72 silmukkaa oli liian vähän.

Sitten taas tonttuilemaan, tänä vuonna tulee kiire!

Pikkujoulutamineet ja -korut

Kun kaiken oli saanut valmiiksi pikkujouluja varten, unohtui sitten ottaa (otatuttaa) kuva itsestään juhlatamineissa. Yksi työkavereista (thanks, Jin!) sentään oli löytänyt minut kameran kanssa, mutta mekko ei näy kovin hyvin, kun menossa oli jälkiruoan suklaakakku :)

Kuten tuli sanottua, meni hieman överiksi (taas): eihän sitä nyt voinut laittaa päälleen samaa mekkoa kuin viime vuoden pikkujouluihin. Toisaalta, kovin montaa lyhyttä juhlamekkoa minulla ei ole, lähinnä kaapista löytyy iltapukuja. Vaikka asukoodiksi oli määritelty "se siistimpi teepaita", halusin kuitenkin kaiken juhlien eteen nähdyn vaivan vuoksi pukeutua kunnolla. En sentään ollut ylipukeutunut, kun moni muukin oli laittanut vähän parempaa kuin sen teepaidan, vaikka juhla tulikin järjestettyä työpaikan tiloissa.

Mekon teossa suurena apuna oli uusi sovitusnukkeni. Se on hieman isompi kuin minä, mekko ei mene ihan kiinni asti. Kankaaksi tuli ostettua jokunen viikko sitten eurokankaasta paksua mustaa taftia, jossa on vähän kimallusta. Ärsyttävä kangas: jokainen neulanjälki näkyy siinä, ja saumat näyttävät siltä, että kappaleet olisi tullut ommeltua kiinni toisiinsa käyttäen valkoista ompelulankaa. Ilmeisesti kimaltavat langat ovat valkoisia. Jakuksi ostin pitkään katselemani hieman turhan kallista verhokangasta, jonka materiaaliksi ilmoitetaan 85% teräs, 15% polyesteri. Loimi on polyesterilankaa ja kuteet sitten terästä. Siitä tein ihan suoran huivin kääntäen kaikki reunat ja ompelemalla lopuksi kiinni kummastakin reunasta noin 25 cm "hihoiksi". Hyvin toimi. Hihansuut olivat alunperin eri lailla rutussa, kun kangas oli ollut rullalla, mutta käytön jälkeen ne ovat näköjään päätyneet jokseenkin parillisesti muhkuraisiksi :)

Uusi mekko ansaitsi seurakseen uudet korut. Kaulakoruksi tein vanhan rannekorun (rannekoru pääsi hopeankiillotusaineeseen kylpemään) seuraksi punoksesta riipuksen (kuusi silmukkaa lyijykynän ympäri, kaksinkertaista punosta), johon löytyi valmiiksi sahattu hopealevynkappale kiinnikkeeksi. Sain käytettyä uutta kuoppa-alasintani ja uusia sormuspihtejä levyn taivuttamiseksi sopivaksi, ja lopulta hakkasin levyn vasaralla littanaksi jättäen väliin jotain aikaisempaa pikkujoulukorua varten ostetun pitsinauhan. Korviksiksi tein neljällä silmukalla yksinkertaista punosta lyijykynän ympäri. Korviksen punoksen kiskoin läpi 4 mm reijästä, kun kaulakoru on 6 mm reijästä tasaiseksi vedettyä punosta.

Lopulta, viimein sain kiillotettua muutaman aiemmin tehdyn pettymyksen ja tappelun kohteen: pikkusormen sormuksen oli tarkoitus alunperin olla neliskanttinen nk. antiikkisormus, mutta se oli liian pieni: oli siis pakko hakata se pyöreäksi. Saman tien nakutin sen täyteen kolhuja, kostoksi. Ihan kiva siitä lopulta tuli, mutta kun sen oli tarkoitus olla jotain muuta, niin harvemmin sitä on tullut käytettyä. Toinen, viimein neliskanttinen sormus on hirveän säädön tulos. Tuo on varmaan noin kahdeksaan kertaan kasaan juotettu. Ensin se ei juottunut, sitten se oli (tällä kertaa) liian suuri, sitten se ei taaskaan juottunut kasaan jne. Aiemmat yritykset tosiaan päätyivät liian pieniksi käytettäviksi niihin sormiin, mihin ne oli tarkoitetut, eivätkä ne sitten sopineet tarkoitettuihinkaan sormiinsa tai mihinkään muuhunkaan.

Viimeinen tältä erää

Vielä yksi koru: HelmiQuusta ostetut 2,2 cm halkaisijaltaan olevat hematiittirinkulat saivat toteuttaa jostain tv-sarjasta vihkoon piirretyn korumallin (eipä tullut kirjoitettua vihkoon, että mistä materiaalista koru näytti olevan, mutta yhtä väriä, hopeaa, se muistaakseni oli). Onneksi Villihelmestä ostetun ketjun läpi sai 1 mm hopealangasta tehdyt lenkit, koska ohuempaa lankaa ei enää ole. Yhden renkaista jätin sormukseksi, rengas kun sattui olemaan juuri sopivankokoinen. Nyt voisi pakata korunysväilyt pois ja jatkaa muita projekteja :)

Vielä lisää koruja

Olen jatkanut helmikassin tyhjennysoperaatiota. Ensimmäisen sormuskurssin yhteydessä pari vuotta sitten tuli ostettua Tuijalta kaksi foliosydänlasihelmeä, sillä ne ovat aivan ihanan väriset (ihan väri ei tuosta kuvasta välity, pitäisi opetella kuvankäsittelyä; missään ei ole näkynyt samaa hohtavaa petroolisineä, kun olen noita helmiä ulkoiluttanut korvakorukivien toivossa liikkeissä). Koska en ole mikään sydänihminen, nämä ovat pyörineet helmikassissa jo pari vuotta. Korviksiksi ne ovat liian painavat, ja kaulakoruksi niitä on hassu määrä. Sain kuitenkin kehiteltyä niistä mielestäni kivan korun. Ketjuksi pitäisi varmaan kuitenkin tehdä jotain järeämpää, mutta se lenkkien sahaaminen...

Tuijalta on tullut ostettua myös näitä erilaisia laavakiviä. Nämä ovat päätyprofiililtaan kuusikulmiot, ihan kivat, mutta himmeät helmet. Jotenkin ne näyttävät ruskeilta, yök ;) Harjoittelin kuitenkin hopealangan pujottelua helmen läpi ja taivuttamista lenkeille (käytin 1 mm lankaa, sormet väsyi). Helmetin foorumin gallerian selailun innoittamana päätin ostaa Swarovskin kristallihelmiä ja samaan tapaan pujotella niiden läpi hopealankaa tehden näin helmiketjua (tähän taasen tuli käytettyä 0,8 mm hopealankaa, tämä on oikea valinta!). En kuitenkaan ole ihan tyytyväinen tähän: kaikki viisi laavahelmeä putkessa näytti hölmöltä, joten päätin tehdä ranneketjun. Se taasen ei toiminut lainkaan, joten yhdistin sen lopulta tuohon kaulaketjuun. Se puolestaan oli liian lyhyt, joten piti nysvätä jatkokappale... Jatkokappaletta voisi sellaisenaan käyttää ranneketjuna, mutta kun se on liian lyhyt siihen... Isommat kristallihelmet eivät toimi ollenkaan niin hyvin kuin nuo 4 mm pienet helmet. Ne näyttävät jotenkin halvoilta. Ehkä tuosta tulee joskus käytettävä, kun sen kanssa vielä tappelee - tai sitten se odottaa vaan jotain mielenmuutosta tai oikeaa vaatetta seurakseen.

Kun vauhtiin pääsi, tuli sitten väännettyä viisi metriä 0,8 mm hopealankaa helmien ympäri lenkuroille: tästä ketjusta tuli hieno! Siinä on pallomaisia laavahelmiä ja 4 mm kirkkaita Swarovski-kristallihelmiä - yksi ketjun päässä on caprinsininen. Väkersin tälle seuraksi ranneketjun jossain välissä. Pituutta kaulaketjulle kertyi 110 cm. Kerran kävi moka, ja unohdin yhdistää ketjun: pirullista purettavaa nuo kieputetut päädyt.

Tietenkin yllä olevat laavahelmisetit tarvitsevat myös korvikset: toinen pari on caprinsinisillä ja toinen kirkkailla kristallihelmillä. Jätin neljä pallohelmeä (yhdethän tuli jo käytetty hopeahelmien kera) korviksia varten. Hopealanka uhkasi loppua, mutta koska tuo ensimmäinen laavahelmiviritelmä yritti esittää jonkinasteista epäinnistumista, väsäsin nämä välissä, koska tiesin näiden toimivan - mieluiten toki jättää huonoimman epäkäytettävimpään kuntoon. Koska mitään visiota ei ollut muusta kuin spiraalipäädystä, teinkin ihan tavisjatkolenkurat laavahelmien molempiin päihin. Tuohonhan voi sitten hännäksi ripustaa vielä jotain, jos inspiraatio iskee tai asu vaatii ;)

Pari vuotta sitten yritin tehdä työväenopiston hopeasavikurssilla pursottamalla siiliä tähän (kamalan rumaan) kehikkoon. Siitä ei lopulta tullut mitään, vaan siili mureni käsiin kiillotusharjauksen yhteydessä. Hopealankapusseja kaivellessani törmäsin sitten jäljelle jääneeseen, 1,2 mm langasta väännettyyn kehikkoon ja nippuun 0,4 mm hopealankaa. Kääkersin sitten siilin langasta - jos tuo nyt siililtä näyttää. Ei tämäkään ihan hyvä vielä ole, piikit eivät ole teräviä!

Eilen tuli käytyä täydennysostoretkellä Villihelmessä kavereiden kanssa, ja eihän siltä nyt ilman heräteostoksia ulos pääse (tilauslistassa oli nuo kristallihelmet). Onneksi tällä kertaa onnistuin välttämään hopeahelmiansan (ehkäpä niitä tuli käytettyä liikaakin viime viikolla), ja mukaan tarttui vain pari riipusta. Ensimmäisestä en edes tiedä mitä roskaa tuo nyt on (ainakaan se ei kovin hyvin pitänyt väriä kun osuin siihen vasaralla lankaa litatessani ;) mutta jälleen tuli ostettua jotain vain värin vuoksi. Yritin tehdä kuvalle jotain, että tuo näyttäisi turkoosilta, miltä se luonnossa näyttää (selkeästi nyt joku turkoosikausi menossa).

Toinen löytynyt riipus on lasinen rengas, jossa hopeahohtoisella pohjalla on mustaa verkkoa. Suoraan naruun on viime aikoina tullut ripustettua jo vaikka kuinka monta riipusta, joten tämä kaipasi seurakseen vähän jotain muuta: jossain tarjouslehdessä oli joskus kuva jostain hopearinkulasta, jonka edessä oli lenkkejä, ja ripustukseen oli käytetty tuplalenkkiä. Tähän tuli käytettyä neljää lenkkiä ripustusta varten (ne eivät ole ihan ymmyrkäisiä, kun värkkäsin ne sormuspinnan ympärille, koska puikkoni loppuvat 10-numeroiseen 1 cm puikkoon, joka ei ole kyllin suuri), ettei lasirinkula vaan missään tapauksessa pääse tipahtamaan lattialle. Lenkit on tehty 1,2 mm hopealangasta, kamala homma vääntää lenkuraa tuosta 0,8-millisen langan jälkeen. Tästäkin tuli hieno, vaikka itse sanonkin :)

Korutehtailu jatkuu

Lumihiutaleobsidiaatisiruja ja -viuhkan sisältänyt
kaulanauha on jäänyt täysin käyttämättömäksi, joten purin sen. Sen sijaan samaan aikaan tehty sodaliitti-kaulanauha, jossa viuhkahelmien välissä on pieniä hopeahelmiä ja hopeaputki, on ollut todella paljon käytössä. Siispä hyvää designia kopioiden tein kaksi uutta kaulanauhaa. Turkoosiin riitti vielä ihan samoja välihelmiä, mutta lumihiutaleet saivat väleihinsä kuvioituja pikkuhelmiputkia. Harmi, ettei noita pienenpieniä puuvillanyöriin pujotettuja Hill Tribe hopeaputkiloita ole enää näkynyt Villihelmessä.

Tyllillä valssatusta hopealevystä tuli tehtyä myös riipus. Se on juotettu kasaan kahdesta sileästä ja kahdesta tyllipalasta käyttäen pastaa, todella helppoa kun viimein vaan sai aikaiseksi ;)
Tätäkään ei ole tullut käsiteltyä kanamunapatinoimisella, ja sileät hopealevytkin on vähän niin ja näin sileitä. Pitää hankkia lisää koruhiekkapaperia, ja kehittää joku tikku hiekkapaperin sisään, että saisi oikeasti naarmut pois. Ne ei pelkällä dremel-kiillotuksella häivy näkyvistä. Kunnollista kiillotusta ennen tuota ei kannata patinoida, muutenhan naarmut vaan näkyisivät selvemmin ;)

Pihtien lisäksi hopealankaa on tullut pahoinpideltyä myös kokkipolttimella. Tein kahden nro 8 neulepuikkojen ympärille pyörittäen lenkkejä ja kiroilin monta kertaa niitä sahatessani, sillä spiraali meinasi hajota. Puikot sentään säilyivät ehjinä, ja sain aikaiseksi kasan lenkuroita. Juotin lenkit, sillä ensimmäinen yritelmäni pyörittää kahdeksikkoja tai jotain enemmän kierutettuja lenkuroita jigin avulla tuotti vain kasan mutkaista lankaa. Kierutettuja lenkuroita tarvitsin lapis latsuli -lättyjen väliin kaulakoruun, joka on odottanut tekeytymistään yli vuoden. Lenkurat eivät kestä lähempää tarkastelua, ne ovat epätasaisia, kieroja, ja täynnä pihtien jälkiä. Vasta jossain puolivälissä keksin, että yhdessä kirjassa käytettyjen kaksien lattapihtien sijaan voisin käyttää kaksia pyöröpihtejä pitäenkin lenkin sisältä kiinni lenkin päältä kiinni pitämisen sijaan. Pihtien jälkien määrä väheni, mutta juotossotkut jäivät laiskalta viilaajalta jälleen piilottelematta. Lopputulos on kuitenkin aika juhlava.

Paikan päällä Villihelmessä on paha ansa, laari sekalaisia pieniä hopeahelmiä. Ansaan tuli jumituttua joskus keväällä, ja nyt viimein sain tehtyä helmistä jotain. Lajittelin helmet jonkinlaiseen kokojärjestykseen ja laitoin väleihin littanoita laavahelmiä. Tietenkin kumpiakin jäi vähän yli, ja piti täydennyshankintakierroksella ostaa muutama hopeahelmi lisää. Tällä kertaa osasin varoa ansaa, eikä lasku ollut niin suuri. Suunnitelman kanssa on aina parempi mennä kauppaan kuin päämäärättömästi harhaillen ;)

Purin myös aiemmin vaijeriin ripustetun kukan, sillä kuiten tuli todettua, se ei toiminut. Uusi yritelmä syntyi blogien selaamisen inspiraationa kieputtelemalla 0,4 mm hopealankaa terälehtihelmien ympärille tukirangaksi. Samanlaisen kohtelun sai jonkun tilauksen yhteydessä saamani siniset pienemmät terälehtihelmet. Naruna kummassakin on sterlinghopeavaijeria.

Kaiken hopealangan vääntelyn välillä on mukava tehdä jotain vähän helpompaa: vaijeri on aina ystävällinen :) Hematiittirinkuloiden väliin tuli hankittua riisimäisiä helmiä, sillä yhdessä aiemmassa korussa tuttuja putkiloita ei löytynyt niin pieniä, että ne olisivat mahtuneet rinkulan sisään. Riisit ovat taasen vähän liian lyhkäsiä, mutta ehkä on ihan kiva, että välistä pilkistää vähän vaaleaa hopeavaijeria. Niskan puolelle laitoin jokusen matkaa pelkkiä riisihelmiä. Näin korusta tuli vähän kevyemmän oloinen ja rinkuloita riitti myös rannekoruun. Ehkä moisiakin oppii käyttämään joskus. Kaiken tämän tehtailun lomassa tuli ostettua myös iso kasa koukkuja lisää kirjahyllyn koruripustusviritelmään, nyt ne tulivat tarpeeseen.