keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Hyvää uutta vuotta!

Uudeksi vuodeksi vietäväksi lahjaksi tuli neulottua taas tuttuja lahjoja uusille pikkujaloille, jotka ovat tulossa maailmaan ensi vuonna (toivottavasti). Yksien tossujen tekemiseen kuluu suurinpiirtein yhden illan verran, ja Novitan Wool -lankaa löytyi vielä sopivasti tossuihin ja erivärisiin nauhoihin lankalaatikoista. Lankalaatikot tuli järjestettyä samalla, ja isommat kasat listasin jopa Ravelryn neulefoorumiin, jota yksi käsityökerhokavereista kehui. Täytyy vaan opetella käsitöitä ja vaatekappaleita koskevaa englantia lisää ;)

Yritin myös muiden lahjojen valmistuttua ajoissa tehdä lisäksi joulukuusia, kun tuli ostettua Tiimarista huopalevyjä. Kuusista ei tullut olleskaan hienoja, joten vain yksi valmistui. Huopa oli kovin kovaa, ja meinasin katkaista hienoimman huovutusneulani kiinnittäessäni punaisia palloja ja lunta kuusen oksille.

Sitten pääseekin taas edistämään omia neuleprojekteja. Tosin jonossa on muutama ärsyttävä keskeneräinen työ...

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Jälleen joululahjoja

Vaikka aloitin joululahjojen teon vasta pikkujoulujen jälkeen, sain ne valmiiksi hyvissä ajoin, puoli viikkoa ennen joulua. Tosin tällä kertaa ei tullutkaan ryhdyttyä mihinkään haastavaan sarjatyöhön, vaikka sitäkin tuli tehtyä: Tehtailin lisää hedelmäpusseja, yhteensä 24 kappaletta, vähän erivärisiä. Olen nimittäin huomannut, että multaisille perunoille olisi hyvä olla erivärinen pussi, etteivät esim. tomaatit likaannu seuraavalla kauppareissulla. Muutaman pussin jätin itselleni, sillä kaikki omat vanhat ovat valkoisia.

Suuritöisin joululahja on traktoreista pitävälle kummipojalleni. Tämän tekemisen aloitin iät ja ajat sitten, ohjeena oli Novitan Syksy 2006 -lehdessä Isoveli-langasta tehty lapsen paita, jossa oli jonkinlaista kuvioneuletta pinta. Jätin kuvioneuleen tekemättä ja neuloin pyöröpuikoilla paidan - siitä tuli ihan omituisen kokoinen! Purkaminen ja uudelleen aloittaminen on ärsyttävää, mutta onneksi kaveri käsityökerhossamme purki paidan puolestani bussia odotellessaan ja sain tehtyä uuden, saatuani mitat. Traktoria varten googlailin vähän, ja sitten vaan huopavillaa paidan pintaan tökkimään :)

Paidasta jäi vhän lankaa yli, joten vanhemmatkin saivat sitten paitaan sopivat pipot. Näihin ei ole ohjetta, kunhan googlasin "Novita Isoveli pipo", ja sain aloitussilmukkamäärän. Tosin ekasta piposta tuli ihan liian kireä (72 silmukkaa), joten sekin piti purkaa. Toisessa versiossa (kuten etukäteen annetussakin joululahjassa) on 84 silmukkaa, 3 oikein ja 3 nurin neulottuna. Naisen pipo on päätelty suoraan kaikki, jolloin päälaelle tulee tasainen alue, miesten pipot on päätelty vähän myöhemmin aluksi joka kahdestoista (muistaakseni) silmukka ja siitä sitten vähentäen joka kerros välistä silmukoita.

Aiemmin annettu pipo sai seurakseen mustat lapaset, joihin oli alunperin tarkoitus vaan huovuttaa mustaa huopaa kämmenselkään lämmöneristyksen parantamiseksi, mutta eihän siihen kyennyt: lapaset saivat ensin silmät ja sitten hampaat. Toinen yrittää olla vampyyri ja toinen ihmissusi. Kumpikin kaipaa vähän jo hammaslääkäriä, hampaat kun meinaavat lähteä irti. Lapasille löytyi ohjetaulukot (7-veljestä, isoveli-, ja nalle-langoille) Novitan syksy 2007 -lehdestä (samoin kuin netistä), mutta tein vielä vähän isommat salaisten mittailujen perusteella.

Äiti antoi aiemmin syksyllä neljä nauhallista puuhelmiä ja yhden kivihelminauhan todeten, ettei niiden kaulanauhaksi laittaminen ole inspiroinut häntä. Otin näytehelmet mukaan Tampereen kädentaitomessuille, josta ostin pari eriväristä turkoosia kivinauhaa lisää. Pujottelin sitten vaijeriin neljä kaulanauhaa siten, että jokainen niistä on vähän erimittainen, joten niitä voi pitää myös yhdessä.

Isälle tein kaulahuivin New Yorkista Union Squarella olleilta maalaismarkkinoilta, Catskills Merino Sheep Farmin kojusta ostamastani käsinkehrätystä, indikolla värjätystä merinovillasta. Mitään varsinaista ohjetta kaulaliinaan ei tarvitse, mutta Erika Knightin Knit & Purl -kirjasta on helppo kaivaa pintakuvioita. Tässä on 5 oikein, 5 nurin -neuletta yhteensä 25 silmukkaa, ja jokainen kerros on samanlainen. Erittäin helppo :)

Käsinvärjätyssä langasta muuttui kädet ja puikot ihan sinisiksi jo pienen neulomisen jälkeen. Langan myyjä kehotti huuhtelemaan valmiin työn lopuksi useaan kertaan. Huuhtelin huivia joku 30 kertaa, ja silti siitä edelleen lähti väriä. Enempää ei kuitenkaan ehtinyt sitä liotella, että pukin pakettiin sai kuivan huivin. Ei siis kannata pitää valkoisen paidan kanssa tätä huivia sateisella säällä ;)

maanantai 14. joulukuuta 2009

Lahjoja syksyn varrelta

Syksyllä tuli tehtyä muutama synttärilahja, jotka unohtui blogata. Tämä tuli tehtyä vauhdilla. Onneksi oli jossain tylsässä tiedotustilaisuudessa tullut piirreltyä ruutuvihkon reunaan iso kasa pieniä neliönkokoisia malleja riipuksiksi ja suurennettua ne kolmin- ja nelinkertaisiksi. Riipus tuli tehtyä 1,2 mm hopealangasta ensin sahaamalla osat ja sitten juottamalla ne kasaan juotospastalla. Lopuksi hakkasin riipuksen littanaksi ja pujotin 1mm mustaan naruun (jota on paljon jäljellä). Se on ihan kantajansa näköinen ja hyvin käytössä :)

Toinen syksyn synttärilahja on 0,8 mm hopealevystä sahattu sormus, johon Thuja designin emaloinnin jatkokurssilla tuli ensin porattua viisi reikää ja sitten harjoiteltua ikkunaemalointia (muut kurssin tekeleet ovat vielä viimeistelemättä). Ikkunaemalointi oli ihan kivaa, mutta olisi pitänyt huomata laittaa emali työn nurjalta puolelta. Nyt jäi vähän lasihiutaleita reikien viereen, ja niitä piti sitten hioa pois, jolloin pinnasta tuli mattamainen. Sormuksessa ikkunan väri ei välttämättä edes näy, kun valo ei pääse kulkemaan ikkunan läpi, mutta helpompaa tuo oli kuin kivenistutus ;)

Pakkasten tullen yksi pää tarvi myös etukäteisen joululahjan: pipo tulee tarpeeseen, kun pakkasta on nyt kymmenisen astetta. Saisi vielä vaan tulla sitä lunta :) Pipo on vitosen puikoilla Novitan Isoveljestä neulottu 3 oikein 3 nurin, ja aluksi siinä oli 84 silmukkaa, mikä ei kyllä mene ihan kivasti tasan kavennuksia ajatellen, mutta 72 silmukkaa oli liian vähän.

Sitten taas tonttuilemaan, tänä vuonna tulee kiire!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Pikkujoulutamineet ja -korut

Kun kaiken oli saanut valmiiksi pikkujouluja varten, unohtui sitten ottaa (otatuttaa) kuva itsestään juhlatamineissa. Yksi työkavereista (thanks, Jin!) sentään oli löytänyt minut kameran kanssa, mutta mekko ei näy kovin hyvin, kun menossa oli jälkiruoan suklaakakku :)

Kuten tuli sanottua, meni hieman överiksi (taas): eihän sitä nyt voinut laittaa päälleen samaa mekkoa kuin viime vuoden pikkujouluihin. Toisaalta, kovin montaa lyhyttä juhlamekkoa minulla ei ole, lähinnä kaapista löytyy iltapukuja. Vaikka asukoodiksi oli määritelty "se siistimpi teepaita", halusin kuitenkin kaiken juhlien eteen nähdyn vaivan vuoksi pukeutua kunnolla. En sentään ollut ylipukeutunut, kun moni muukin oli laittanut vähän parempaa kuin sen teepaidan, vaikka juhla tulikin järjestettyä työpaikan tiloissa.

Mekon teossa suurena apuna oli uusi sovitusnukkeni. Se on hieman isompi kuin minä, mekko ei mene ihan kiinni asti. Kankaaksi tuli ostettua jokunen viikko sitten eurokankaasta paksua mustaa taftia, jossa on vähän kimallusta. Ärsyttävä kangas: jokainen neulanjälki näkyy siinä, ja saumat näyttävät siltä, että kappaleet olisi tullut ommeltua kiinni toisiinsa käyttäen valkoista ompelulankaa. Ilmeisesti kimaltavat langat ovat valkoisia. Jakuksi ostin pitkään katselemani hieman turhan kallista verhokangasta, jonka materiaaliksi ilmoitetaan 85% teräs, 15% polyesteri. Loimi on polyesterilankaa ja kuteet sitten terästä. Siitä tein ihan suoran huivin kääntäen kaikki reunat ja ompelemalla lopuksi kiinni kummastakin reunasta noin 25 cm "hihoiksi". Hyvin toimi. Hihansuut olivat alunperin eri lailla rutussa, kun kangas oli ollut rullalla, mutta käytön jälkeen ne ovat näköjään päätyneet jokseenkin parillisesti muhkuraisiksi :)

Uusi mekko ansaitsi seurakseen uudet korut. Kaulakoruksi tein vanhan rannekorun (rannekoru pääsi hopeankiillotusaineeseen kylpemään) seuraksi punoksesta riipuksen (kuusi silmukkaa lyijykynän ympäri, kaksinkertaista punosta), johon löytyi valmiiksi sahattu hopealevynkappale kiinnikkeeksi. Sain käytettyä uutta kuoppa-alasintani ja uusia sormuspihtejä levyn taivuttamiseksi sopivaksi, ja lopulta hakkasin levyn vasaralla littanaksi jättäen väliin jotain aikaisempaa pikkujoulukorua varten ostetun pitsinauhan. Korviksiksi tein neljällä silmukalla yksinkertaista punosta lyijykynän ympäri. Korviksen punoksen kiskoin läpi 4 mm reijästä, kun kaulakoru on 6 mm reijästä tasaiseksi vedettyä punosta.

Lopulta, viimein sain kiillotettua muutaman aiemmin tehdyn pettymyksen ja tappelun kohteen: pikkusormen sormuksen oli tarkoitus alunperin olla neliskanttinen nk. antiikkisormus, mutta se oli liian pieni: oli siis pakko hakata se pyöreäksi. Saman tien nakutin sen täyteen kolhuja, kostoksi. Ihan kiva siitä lopulta tuli, mutta kun sen oli tarkoitus olla jotain muuta, niin harvemmin sitä on tullut käytettyä. Toinen, viimein neliskanttinen sormus on hirveän säädön tulos. Tuo on varmaan noin kahdeksaan kertaan kasaan juotettu. Ensin se ei juottunut, sitten se oli (tällä kertaa) liian suuri, sitten se ei taaskaan juottunut kasaan jne. Aiemmat yritykset tosiaan päätyivät liian pieniksi käytettäviksi niihin sormiin, mihin ne oli tarkoitetut, eivätkä ne sitten sopineet tarkoitettuihinkaan sormiinsa tai mihinkään muuhunkaan.