Pikamekko

Sitten kun iskee inspiraatio, mikään ei pysty pidättelemään. Ei edes keskeneräiset edelliset työt langasta, josta haluaa työn toteuttaa. Piti siis ensin tehdä äkkiä sukat valmiiksi - taisivat jopa jäädä vähän pieniksi, kun pelkäsin, että tästä tulee loppumaan lanka kesken: Halusin tehdä mekon.

 Aloitin työn ylhäältä henkseleistä, sillä en tiennyt, kuinka pitkälle kolme vajaata lankakerää tulisivat riittämään. Siksak-kuvion toimivuutta nurinkurin en epäillyt yhtään, vaikka siitä, miltä helma tulisi näyttämään, ei ollut havaintoa. Mitään ohjetta tässä siis ei ollut pohjalla, vaikka tämmöisiä siksak-kuvioisia paitoja ja hameita näyttää nyt olevan taas lehdet täynnä. Tein eka pari erilevyistä henkseliä ja testailin että teenkö kavennuskohdassa "kaksi yhteen (silmukat käännellen), yhden oikein ja kaksi yhteen" vaiko "nosta, kaksi yhteen, nosta yli". Päädyin ensimmäiseen, sillä se sopi paremmin ylhäältä alhas neulomiseen. Henkseleiden perusteella sitten tein mitoituksen leveydelle. Helman mittaan leventelin mekkoa aina suurinpiirtein säännöllisin välimatkoin.

Langat riittivät juuri sopivanmittaiseen mekkoon, vaikka eihän tommosella pienellä niin helman pituudella ole merkitystä. Alareunaan tuli kivat terävät nystyt (vrt. kaula-aukon reuna, joka yleensä on tämmösissä siksak-mekoissa alareunana). Pari viimeistä pelkkää oikeaa normisti olevaa kerrosta neuloin nurin, jotta helma ei käpertyisi. Lopulta neuloin nappien tilalle virkattuja kukkia, kun en sopivia nappeja tähän hätään mistään löytänyt (tiedän, että jossain olisi yhdet sopivat, mutta minkäs teet - pitäs ehtiä kevätsiivous suorittaa). Mekko valmistui yllättävän nopeasti, kaikista häiriötekijöistä huolimatta. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen :)

Järjestelmällisyyden kirous

Kaveri vinkkasi kerran aivan mahtavista vapaavirkkauksista, joihin oli törmännyt eräässä blogissa. Koska kaapissa on kamala kasa kaikenlaisia jämiä, päädyin viime syksynä vähäisinä käsien joutenolon hetkinä virkkaamaan erilaisia ymmyrköitä ja kukkia. Järjestelmälliselle ihmiselle moinen oli ihan kamalaa hommaa ;)

 
Hyvissä ajoin aloin yhdistelemään plänttynöitä mekoksi. Lopulta mekosta tuli vähän muotopuoli, mutta ei se kantajansa päällä ihan noin muhkuraiselta näytä, sillä se kellottaa hienosti. Takuulämminkin tuo on, koska aika iso osa langasta on hahtuvalankaa.


Mekko valmistui oikeastaan tammikuun alussa sopivasti kaikenlaisissa sukujuhlissa käytettäväksi.

Huomenna onkin sitten sopivasti käsityötarvikekirppis Kumpulan kylätilassa, niin voi käydä ostamassa lisää jämälankoja seuraaviin projek... eiku hetkinen, siis viedä yli jääneet jämät pois ;)

Modauksia ja synttäreitä

Jos neljään vuoteen ei ole pitänyt mekkoa kuin kerran, sille on syytä tehdä jotain tai se on syytä antaa pois. Varsinkin, jos mekon eteen on nähnyt paljon vaivaa. Kyse on siis puuvillalangasta neulomastani kirjavasta mekosta, jota olen pitänyt vain kerran yksillä 40-vuotisjuhlilla. Mekon ongelma on siis se, että vaikka sen sisään tuli ommeltua nauhat, yläosa venyy helman painosta muodottomaksi. Siispä purin ylä- ja alaosan erikseen ja tein alaosasta puolihameen neulomalla vähän lisää sen reunaan ja laittamalla vyötärölle kuminauhan. Yläosankin päättelin takaisin kokonaiseksi, vaikka en näe, että sitä itse ikinä mihinkään käyttäisin. Siihen voisi vaikka ommella valkoisesta kankaasta kevyen helman. Mutta luulen, että se päätyy tuollaisenaan kiertoon.


Kaapin perukoilta löytyi toinenkin modauksen kohde: äitini joskus 1960/70-luvulla hankkima Marimekon mekko. Kaappasin sen joskus teininä itselleni, ja pidin sitä nurinpäin, sillä silloin minusta valkoisesta etumuksesta näkyi läpi. Mekko ei ole pitkään aikaan mahtunut päälleni, mutta en ole raskinut sitä heittää pois. Viimein tuli oikea motivaatio ommella yläosaan kiilat, sillä sain kutsun 60-vuotisjuhliin, joiden teema oli "rennon retro" ja "paras Marimekko-muisto palkitaan".



Tukallekin piti tehdä jotain. Googlailin 50-luvun kampauksia, mutta en yrityksestä huolimatta saanut ihan sellaista aikaiseksi kuin halusin. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin ilman ;)

Kasa mustaa tylliä

Perjantaiksi piti tälläytyä ihan pidemmän kaavan mukaan - eikä moisiin juhliin vanhassa puvussa mennä, joten piti tehdä uusi iltapuku vanhojen seuraksi. Tällä kertaa valitsin materiaaliksi tyllin, ja menetelmäksi kankaan kasaamisen mallinuken päälle. Moista ei ole tullut vielä kokeltua, vaikka nukke on ollut olemassa jo pari vuotta (ja sitä ennen toinen nukke vuosia sitten).

Eipä todellakaan ollut yhtään niin helppoa kuin televisioissa näyttäisi olevan: ensimmäisen hyvän lopputukloksen jälkeen koko homma piti purkaa alas ja joka #€%& sauman ompelu piti miettiä erikseen nuken päällä, ommella, kasata takas nuken päälle ihmeteltäväksi, nupittaa, ottaa pois nuken päältä... Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Tyllikasan alle tein tavallisen leveän hameen vihreästä kamalan sähköisestä tekokuitusatiinista. Väliin tuli vielä mustasta taftista yksi hame, jossa on seitsemän halkiota polveen asti. Sen tekemiseen käytin pohjana 6/2010 Moda-lehdessä ollutta iltapuvun kaavaa. Tietenkin kummankin hameen helma piti kääntää käsin, koska niin vaan kuuluu tehdä ;)

Loppupalan päällihameen etupuolen huntutyllistä käytin huiviin, johon ompelin satiininauhan päihin. Tylli on kaksin kerroin, ja muodostaa jättimäisen taskun, sillä en ommellut hulpioreunoja yhteen mitenkään, sillä se olisi näkynyt. Tylliä kului yhteensä reilu 12 metriä, kolmea eri lajia.

Jotta aikaa ei olisi jäänyt yli vaan perinteinen viimehetken helmanompelupaniikki toteutuisi, keksin kaksi viikkoa sitten, että tarvitsen myös hansikkaat. Kaapista löytyi Novitan Kotiväki-lankaa (jota olen ostanut joskus pari vuotta sitten jakkua varten), josta neuloin 2,5 puikoilla hansikkaat ilman ohjetta. Selkämyksen pitsikuvuion löysin Erika Knightin pitsimallikirjasta.

Tällä kertaa kävin vielä ihan ammattilaisilla värjäyttämässä naamani ja kääkerryttämässä tukkani. Lopuksi vielä mistä kaikki suunnittelu alkoi: yhdestä vanhasta prosessorituulettimesta ;)

Pikkujoulumekko

Kun löytyi Eurokankaasta hieno Armanin kangas, pikkujoulujen pukeutumisongelma ratkesi. Tein uuden mekon uusimmassa Modassa olleen ohjeen mukaan, mutta helman käänsin lyhyemmäksi. En kuitenkaan raskinut leikata ylimääräistä pois, joten helman käännös jäi harmittavasti näkymään. Kangas olisi kyllä pönöttänyt ilmankin. Illan mittaan kankaan pintaan ommellut kiiltolangat alkoivat tuntua hartioissa teräviltä, muuten mekko oli oikein hyvä.

Kesäsukat ja -pukeutuminen

Kävin taannion Novitan myymälässä kesävälipaloja etsien (mm. edellisen postauksen puro batik -huivin innoittamana) ja ostin kerän Nalle Kesä -lankaa. Aika huonosti oli tarjouksia, vaikka loppuunmyynti olikin käynnissä. Tein sitten langasta sukat mökillä. Kovassa lähtöpaniikissa nappasin mukaani yhden vanhan Novitan lehden, josta löytyi sukkaohje Nalle-langalle (Talvi 2008). Olisi pitänyt lukea vähän pidemmälle ohjetta (otin sen oikeastaan mukaan lähinnä vaan alkusilmukkamäärän selvittämiseksi), sillä siinä oli virhe: "Luo 72 silmukkaa, ja jaa ne 16 kullekin neljästä puikosta" - ei oikein täsmää. Huomasin vasta kantapohjan kavennuksia tehdessä, että luvut eivät täsmänneet. Kokeilin sitten toisella jaolla ja jatkoin jalkaterään, mutta silmukoita oli vaan yksinkertaisesti liikaa, joten oli pakko purkaa ja aloittaa uudestaan oikealla määrällä silmukoita. Toisen sukan kantapään kohdalla huomasin sitten toisen virheen: pilkullisia raitoja olikin sinisten välissä eri järjestyksessä (kuvasta näkee aika hyvin: toiset on tummempia ja toiset vaaleempia, ja nyt ne ei osu kohdakkain), eli sukkien välillä olisi pitänyt lankakerästä poistaa enemmän lankaa. Tätä ei mökillä hämärässä huomannut, eikä se lopputulokseen kamalasti vaikuttanut (kärjistä tuli nyt eriväriset), sillä katse kiinnittyy enemmän sinisiin kuin pilkullisiin raitoihin.

Pari viikkoa sitten tuli käytyä Tuska-festareilla, jota varten alunperin kävin Eurokankaassa hametarpeita etsimässä. Löysin kahdenlaista hyvää mustaa taftia, joista tein rönsyhameen. Olisi pitänyt vaan ostaa yhden rimpsureunan leveyden verran molempia kankaita, sillä nyt kuvioton ja kuviollinen rimpsu olivat samanlevyiset. Lisäksi en voinut olla ostamatta palasta mustaa pitsiä (hameellista ei raskinut), josta tein sitten jakukkeen ompelemalla "kainalosaumat" eli 20 cm hulpioreunasta lukien kankaan reunoja yhteen.

Juhannushuivi ja kesähame

"Kuinka monta huivia sulla oikein on?" - ei selvästi vielä tarpeeksi, sillä seuraava hauska huivi piti virkata Novitan kesä 2010 -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Kävin keskiviikkona katsomassa olisiko Novitan tehtaanmyymälän muuttomyynnissä mitään kivaa tarjolla, mutta en oikeastaan löytänyt mitään. Päädyin kuitenkin kokeilemaan tässä ohjeessa käytettyä Puro Batik -lankaa, vaikka se onkin akryyliä, eikä tekokuidut ole lemppareitani, ja vaikka varsinainen Puro-lanka oli niin suuri pettymys. (Annoin lopulta pyöryläjakun äidille.) Ehkä akryyli on helpompaa ominaisuuksiltaan tai palautteesta on otettu opiksi, värit nimittäin toimivat paremmin tässä langassa. Vääränväriset langasta poiskelatut pätkät kuluivat näppärästi hapsuihin.

Kävin pari viikkoa sitten jotain muuta (tulevaa) tarvetta varten Eurokankaassa, josta löytyi neljää erilaista kivaa pallokangasta, joita oli pakko ostaa kesähameen verran. Ylimmässä rimpsussa on yksi kankaanleveys, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja alimmassa neljä kankaanleveyttä, elikkä kunnon leveä helma :)

Pikkujoulutamineet ja -korut

Kun kaiken oli saanut valmiiksi pikkujouluja varten, unohtui sitten ottaa (otatuttaa) kuva itsestään juhlatamineissa. Yksi työkavereista (thanks, Jin!) sentään oli löytänyt minut kameran kanssa, mutta mekko ei näy kovin hyvin, kun menossa oli jälkiruoan suklaakakku :)

Kuten tuli sanottua, meni hieman överiksi (taas): eihän sitä nyt voinut laittaa päälleen samaa mekkoa kuin viime vuoden pikkujouluihin. Toisaalta, kovin montaa lyhyttä juhlamekkoa minulla ei ole, lähinnä kaapista löytyy iltapukuja. Vaikka asukoodiksi oli määritelty "se siistimpi teepaita", halusin kuitenkin kaiken juhlien eteen nähdyn vaivan vuoksi pukeutua kunnolla. En sentään ollut ylipukeutunut, kun moni muukin oli laittanut vähän parempaa kuin sen teepaidan, vaikka juhla tulikin järjestettyä työpaikan tiloissa.

Mekon teossa suurena apuna oli uusi sovitusnukkeni. Se on hieman isompi kuin minä, mekko ei mene ihan kiinni asti. Kankaaksi tuli ostettua jokunen viikko sitten eurokankaasta paksua mustaa taftia, jossa on vähän kimallusta. Ärsyttävä kangas: jokainen neulanjälki näkyy siinä, ja saumat näyttävät siltä, että kappaleet olisi tullut ommeltua kiinni toisiinsa käyttäen valkoista ompelulankaa. Ilmeisesti kimaltavat langat ovat valkoisia. Jakuksi ostin pitkään katselemani hieman turhan kallista verhokangasta, jonka materiaaliksi ilmoitetaan 85% teräs, 15% polyesteri. Loimi on polyesterilankaa ja kuteet sitten terästä. Siitä tein ihan suoran huivin kääntäen kaikki reunat ja ompelemalla lopuksi kiinni kummastakin reunasta noin 25 cm "hihoiksi". Hyvin toimi. Hihansuut olivat alunperin eri lailla rutussa, kun kangas oli ollut rullalla, mutta käytön jälkeen ne ovat näköjään päätyneet jokseenkin parillisesti muhkuraisiksi :)

Uusi mekko ansaitsi seurakseen uudet korut. Kaulakoruksi tein vanhan rannekorun (rannekoru pääsi hopeankiillotusaineeseen kylpemään) seuraksi punoksesta riipuksen (kuusi silmukkaa lyijykynän ympäri, kaksinkertaista punosta), johon löytyi valmiiksi sahattu hopealevynkappale kiinnikkeeksi. Sain käytettyä uutta kuoppa-alasintani ja uusia sormuspihtejä levyn taivuttamiseksi sopivaksi, ja lopulta hakkasin levyn vasaralla littanaksi jättäen väliin jotain aikaisempaa pikkujoulukorua varten ostetun pitsinauhan. Korviksiksi tein neljällä silmukalla yksinkertaista punosta lyijykynän ympäri. Korviksen punoksen kiskoin läpi 4 mm reijästä, kun kaulakoru on 6 mm reijästä tasaiseksi vedettyä punosta.

Lopulta, viimein sain kiillotettua muutaman aiemmin tehdyn pettymyksen ja tappelun kohteen: pikkusormen sormuksen oli tarkoitus alunperin olla neliskanttinen nk. antiikkisormus, mutta se oli liian pieni: oli siis pakko hakata se pyöreäksi. Saman tien nakutin sen täyteen kolhuja, kostoksi. Ihan kiva siitä lopulta tuli, mutta kun sen oli tarkoitus olla jotain muuta, niin harvemmin sitä on tullut käytettyä. Toinen, viimein neliskanttinen sormus on hirveän säädön tulos. Tuo on varmaan noin kahdeksaan kertaan kasaan juotettu. Ensin se ei juottunut, sitten se oli (tällä kertaa) liian suuri, sitten se ei taaskaan juottunut kasaan jne. Aiemmat yritykset tosiaan päätyivät liian pieniksi käytettäviksi niihin sormiin, mihin ne oli tarkoitetut, eivätkä ne sitten sopineet tarkoitettuihinkaan sormiinsa tai mihinkään muuhunkaan.

Esirippu on noussut!

Minut houkuteltiin mukaan auttamaan teekkarispeksin puvustamisessa. Eilen oli ensi-ilta, hieno näytelmä! Kannattaa käydä katsomassa ;)

Kivointa oli tutustua siihen, mitä kaikkea moisen näytelmän tekemiseen kuuluu. Parhaiten tietenkin tutustui puvustamiseen: harmikseni en päässyt suunnittelutapaamiseen, joten kaikki oli suunniteltu, kun pääsin aloittamaan. Ensin metsästettiin käytettyjä vaatteita ja sitten kankaita, sitten päästiin modifioimaan valmiita vaatteita näyttelijöiden päälle sopiviksi ja enemmän näytelmään sopiviksi. Pidensin hihoja, kavensin takkia jne. Sitten teimme lakanasta protoja, joita sovitettiin näyttelijöille. Camillan puvun proto osoitti, että suunnitelma ei ollenkaan vastannut ajatusta hahmosta, joten meni aivan uusiksi - pääsinpähän sitten suunnittelemaan! Lähtökohta oli "domina", ja siitä sitten googlailemaan asuja. Tämmöinen sitten tuli tehtyä.
Se on yhdistelmä kahdesta kaavasta ja yhdestä mekosta. Hieman oli nysvättävää ja mietittävää, mutta lopputulos oli hieno (vaikka itse sanonkin ;)

Helpompi nakki, jota kuitenkaan muut eivät halunnet tehdä, oli Gertruden jakku. Siihen löytyi kaavat Modasta, mutta hieman piti tehdä muutoksia. Selän helmaliehuke madaltui, ja kaulukseen tuli tehtyä käänteet. Hihoja tuli lyhennettyä ja kavennettua. Toinen puvustaja teki hameen ja tyrnyyrialushameen. Kokoonnuimme pari kolme kertaa viikossa teekkarikylään leikkelemään kankaita, ihmettelemään tekeleitä ja ompelemaan vaatteita. Vaikka oli aika homma raahata ompelukonetta, käsityöpakkia ja kangassäkkejä ympäriinsä, oli kiva tehdä yhdessä eikä yksin.

Siispä kaikki katsomaan speksiä! Se lähtee nyt kiertueelle ympäri Suomen, ja palaa takaisin Helsinkiin ensi kuun alussa. Liput saa näppärästi ostettua speksin webbisivulta, josta löytyy myös esitysajat ;)

Pikkukiireitä joulun alla

Kaikkien joululahjojen tekemiskiireiden keskellä joku typerys lisäsi itselleen yhden määräajan ja päätti tehdä pikkujouluihin uuden mekon. Pitkään aikaan ei ole tullut ommeltua mitään. Eurokankaasta löytyi seitsemällä eurolla verhokangaspalanen, joka selvästi näytti pikkujoulumekolta sinisen ystävälle (punaista en voi kuvitella päälleni laittavani). Kankaan ostin hyvissä ajoin, mutta sitten ei yhtään huvittanutkaan ompelu. Tietenkin tuli kamala kiire, kun lauantaina aloitti kankaanleikkuun ja torstaina piti kaikki olla valmista. Mekon kaava on kahdesta Moda-lehdessä olleesta mekosta yhdistelty; vieläkään en ole päässyt eroon leveistä helmoista. Mekon lisäksi piti siis tehdä lyhyt musta tyllialushame. Mekkoon olen tyytyväinen, vaikka siitä tuli vähän iso. Tyllialushameeesta tuli vähän omituinen, mutta sitähän ei tarvi katsella :)

Paluu keskiaikaan

Uusia tekosyitä tehdä harvemmin käytettäviä vaatteita löytyy aina. Tällä kertaa kaveri houkutteli mukaan Aarnimetsän paronikunnan kesätapahtumaan, Nuijasotaan. Oikein hieno leiri olikin, ihan kuin olisi tapahtuman tullilta astunut toiseen aikaan. Nurmikenttää täytti toistakymmentä keskiaikaista kangastelttaa, pihalla käyskenteli hienoihin arkivaatteisiin pukeutuneita ihmisiä askareissaan ja lapsia leikeissään. Sodassa aateliset ja talonpoikien soturit olivat varustautuneet upein nahkapanssarein, kiiltävin metallihaarniskoin ja -kypärin, ja ottivat mittaa toisistaan kovin ottein. Todella upeita vaatteita näki suuressa juhlassa.

Ennen tapahtumaa piti siis tehdä itselleen keskiaikainen puku. Yksinkertaisin malli ensikertalaiselle oli aluspuku ja liivimainen päällipuku, nimeltään "helvetin ikkuna". Keskiaikana tarjolla olleista kankaista valitsin pellavan, sillä se vaikutti kesään sopivan viileältä, toisin kuin villa. Mekkojen kaavat tuli piirrettyä kaverin puvuista. Päähuivi taisi olla kuvanoton aikaan valahtanut jo aika niskan puolelle, koska sitä ei juurikaan näy.

Sisäsaumat sai ommella ompelukoneella, mutta näkyvät osat piti kuulemma kääntää käsin. Helman piti peittää nilkat, ja se sai laahata maata. Tästä päättelin, ettei helmaan ehkä kannata mitään kummempaa kirjontaa tehdä. Käänsin siis mekkojen helmat piilopistoin, ja oli siinä taas hommaa, vaikka onhan noiden iltapukujenkin metrien levyisiä helmoja tullut käännettyä ennenkin käsin. Jotta ei ihan tylsää tulisi, kaivoin jostain laatikosta joltain mummilta perittyjä kirjontalankoja. Ruskea alusmekko tuli tehtyä ensimmäisenä, ja kaula-aukon ja hihansuiden päärmeet tuli käännettyä aitapistoilla. Päällipuvun ja päähuivien reunat tuli päärmättyä pykäpistoin. Vihreän alusmekon kaula-aukon päärmäyksen aloitin niskasta ketjupistoin, mutta etupuolelle päädyin jostain syystä tekemään kukkia. Hihansuiden käänteetkin tuli tehtyä kukkia käyttäen - keskiaikainen hippipuku siis ;)

Sodan lisäksi paikan päällä oli ohjelmassa erilaisia kursseja. Osallistuin emalointikursseille. Näköjään emalointia voi erittäin näppärästi tehdä ilman uuniakin, polttimen avulla. Tekniikka tosin vaatii enemmän harjoitusta kuin tasalämpöisen uunin kanssa, mutta nyt ei tarvitse sitten moista hankkia, ei ainakaan emaloinnin vuoksi (eikä kyllä hopeasavenkaan takia). Ohessa on messingille emaloituja harjoituskappaleita: ylin oli ihan koepala, jota ei tullut edes tasotettua eikä emaliakaan tullut tasoteltua kunnolla. Lopputulos oli yllättävän kiva. Lopuissa tuli vähän viilattua kulmia pyöreämmiksi, jotta lättyjä voisi käyttää jonain koruina tms, jahka niihin poraa kiinnitysreijät. Sitten pitää vaan hankkia lasijauheita jostain ja ryhtyä puuhailemaan :)

Talvihame

Viimein ehti neuloa jotain valmiiksi! Tätä hametta on tullut nysvättyä koko syksy (kolmen ja puolen puikoilla), siitä asti kun kesähameet kävivät liian kylmiksi. Parin uusimman Modan ja Novitan kanssa minulla on ollut suuria vaikeuksia löytää yhtään tekemisen arvoista ohjetta :( Nuo 80-lukulaiset lepakkomalliset kammotukset eivät vaan kerta kaikkiaan sytytä. Piti siis turvauta lehtiarkistoon, josta löytyi Novitan lehti syksyltä 2005.

Lankana käytin Novitan Nalle Coloria, jota kului vain kolme kerää, vaikka hameella on pituutta 77 cm! Ensimmäistä kertaa oli langan kanssa hieman ongelmia: pitkään kutoessa sormet tummuivat, eli langasta lähti väriä. Otin tästä yhteyttä Novitaan, ja vakuuttelivat, ettei tuo kaikkea väriä päästä ja että ovat myös tuon lankaerän lankaa koepesseet valkoisen raidan kanssa ilman että valkoinen raita on sotkeentunut.

Hame neulotaan helmasta ylöspäin pyöröpuikoilla. Tylsää ei ehdi tulla, sillä reikärivistöjen välissä kulkee kuusimainen kuvio (joka neljäs silmukka nurin, joka toisella kerroksella vaihdetaan sitten kohtaa). Pitää varmaan virittää tämä hame johonkin vähän venymään leveyttä, ennen kuin sen kehtaa oikeasti pukea päälleen julkisella paikalla. Ilmeisesti reikärivistöt toimivat kuin joustinneule.

Sitten pitäisi varmaankin keksiä taas joululahjoja :)

Vanhoja muisteloita

Käsityöjutut ovat pahasti häröytyneet, joten mikään ei tule valmiiksi, kun ei osaa päättää, mikä olisi mielenkiintoisin tehdä loppuun asti ensimmäisenä :) Siispä pitää muistella jotain vanhoja tekeleitä - yleisön pyynnöstä tuli otettua kuvat vanhoista iltapuvuista (silittämään en kuiteskaan ryhtynyt). Pari viimeisintä on jo aiemmin "raportoituna":
kudottu ja siniharmaa puku.

Palataan ensin ihan alkuun, eli vanhojentanssipukuun. Tokihan sitä vaatteita oli tullut tehtyä aiemminkin, mutta jotenkin iltapuku oli jotain erilaista. Koko puku ei ole enää tallella, eikä se mahdu päälleni, sillä teininä olin ihan tikku. Itse päällystettyjä nappeja on selässä 23 ja kummassakin hihassa 10 (napinläpien teko on ihan kamalaa..). Kaula-aukkoon piti laittaa pitsi, kun tuolloin ei voinut kuvitella pukevansa päälleen mitään "noin avointa". Hameosa oli sininen, paitsi keskellä edessä ollut (mikä tuo väri on) hihojen värinen kaistale. Leveä sininen vyö oli rusetilla takana ja peitti kaksiosaisuuden. Kuvittelin tämän puvun olevan ainoa "prinsessapuku", jonka koskaan teen.

Toisin kuitenkin kävi: en tiennyt vuosijuhlista mitään! Ah, pääsi jatkamaan iltapukujen tekemistä (vuosittaista linnan juhlien kutsua odotellessa ;) Tosin ensimmäisen puvun teki äiti, kun itse en ehtinyt. Toisen puvun tein sitten itse, ohje taisi olla jostain Suuri käsityökerho-lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa koko yläosa oli valkoisten pitsikukkien peitossa, mutta en itse moista kukkatarhaa halunnut. Siispä samettipukuun tuli kiinnitettyä pitsikukkia vain kaula-aukon reunaan. Tämä on puvuistani ainoa kapea, helma levenee vasta polvien kohdalta.

Kuva näyttää varmasti omituiselta, sillä tämä puku ei ole enää koossa. Sille tapahtui "pieni vahinko" liköörin kanssa, eikä valkoinen sametti ole se kaiken helpoin pestävä kangas. Harmi sinänsä ei ollut niin suuri seuraavana vuonna, kun tuo yläosa ei olisi kiinni enää mahtunut (eikä samaa pukua nyt voi kahta kertaa muutenkaan pitää).

Ensimmäisestä, äidin tekemästä iltapuvusta jäi yläosa heti pieneksi ja helmakin kului rikki. Alkuperäisen puvun yläosa oli sinistä samettia, suora kaula-aukko ja olkaimet, jotka olivat selän puolella ristissä. Lisäksi pukuun kuului sininen pitsijakku.

Pidin tuon ensimmäisen iltapuvun hamekankaasta: se näyttää violetilta toisesta suunnasta ja sinivihreältä toisesta suunnasta katsottuna, joten halusin modifioida vanhan puvun. Tein pidemmän yläosan sinisestä sametista, ja koristelin kaula-aukon reunan hamekankaanpalalla. Puvun alla tuli pidettyä vanhojen tansseja varten tehtyä tyllialushametta, joka painaa ihan tuhottomasti. Vannealushame on tullut hankittua myöhemmin.

Toinen modifioitu puku tuli tehtyä liköörivahingon kärsineestä mustavalkoisesta, sillä helmaosa on jotenkin ihana, merenneitomainen. Korun sain mummilta, ja siitä tämän puvun suunnittelu alkoi: uusi yläosa on mustasta sametista, ja niskan takaa kiinni yhdellä hakasella. Puku on hieman "haasteellinen" kantajalleen, sillä se on selästä auki suurinpiirtein alle vyötärön. Yläosa on aika muhkurainen eikä ole koskaan oikein hyvin istunut, mutta onneksi se on musta, jolloin muhkuraisuus ei näy. Jäkikäteen vasta olen kuullut teipeistä, jolla puvun voi teipata pysymään päällään. Tuolloin en moisesta näppäryydestä vielä tiennyt, joten piti keskittyä olemaan hyväryhtinen, ettei sivusta näy sisään. Yllättävää kyllä, tähän pukuun sopii kaikkein lihavimmillaan kaikkein parhaiten :)
En ole nyt ihan varma, tuliko tätä pukua pidettyä ennen vai jälkeen tuon sinisen puvun.


Oikeastaan tämä "uusi puku joka juhlaan" ei ole tuottanut ongelmia, sillä vanhat puvut eivät ole seuraavana vuonna sopineet päälle. Toisaalta, tämähän ei ole hyvä uutinen, sillä kiloja kertyi aina lisää. Mutta enemminkin uusi puku tuli tehtyä ihan suunnittelun ja toteuttamisen riemusta. Tähän vihreään pukuun tuli tehtyä "pyrstö". Helma ikäänkuin jatkuu vaakatasoon, ja valkoinen "vuori" kääntyy päällepäin. Lisäksi sivusaumoista tulee "liehukkeet", jotka myös ovat valkoiset sisältä valkoiset. Pyrstö kiinnitetään nappiin. Edestä puku on ihan tavallinen, sivuliehukkeiden reunat kyllä vähän näkyvät ja antavat vinkkiä ettei tuo ihan tavallinen oikeasti ole. Nyt tämä vihreä puku on onneksi jo aivan liian suuri ;)

Vaihteeksi virkattua

Tulipa vaihteeksi tartuttua virkkuukoukkuun. Jollain Menita Outlet-keikalla tarttui mukaan ihanan pehmeää Novitan Bambu-lankaa (vihreä kausi näköjään jatkuu edelleen). Sitä oli oikein mukava virkata.

Ohje on Novita-lehdestä, kesä 2007 -numerosta. Mutta kuten tavallista, ihan ohjeeseen ei voi tyytyä. Ylipitkän tarvitsee aina muokata näitä ohjeita, mutta onneksi alkaa jo taito riittää päättelemään jo puolimatkassa, mitä pitäisi muuttaa. Eli pituus suurimman koon mukaan (jollei jopa yli sen), mutta muuten jotain pienenpää kokoa - eihän tässä telttoja olla tekemässä :) Tähän puseroon/mekkoon tuli tehtyä yksi ylimääräinen kerros kapeampia viuhkakuvioita jonnekin vyötärön tienoille. Toinen modifikaatio oli, että tein työn yhtenä kappaleena, enkä etu- ja takakappaletta erikseen, kuten ohjeessa on. Näin jokainen viuhka on "oikein päin" virkattua, mikä minusta johtaa kauniinpaan lopputulokseen. Ennen kaikkea kappaleita ei tarvitse erikseen ommella yhteen ;)

Ei tuo virkkaus kyllä ihan minun juttuni ole, eikä koskaan aikaisemmin ole tullut tehtyä mitään näin suuritöistä virkaten. Virkkaaminen tarvitsee paljon enemmän huomiota kuin kutominen: pitää tähdätä oikeisiin edellisiin silmukoihin katseen avulla ja telkkarin omituisenkielisten ohjelmien katsominen on hankalaa (totta puhuakseni, koulutuksessa ollessa on noloa tuijottaa käsityötään eikä luennoijaa ;) Korvia virkkaaminen ei kuitenkaan sulje, tai muuta ympäristön huomiointia. Toisaalta, jotenkin näistä virkkaustöistä tulee keveämmän oloisia, ja tuli kyllä jo seuraavaakin virkkausnysvää varten hankittua vielä ohuempaa lankaa.

Kesämekko

Kesä lähestyy. Huhtikuu kului vessaremonttiin ja vaihteeksi hieman isompitöiseen neuleprojektiin (välissä tuli tehtyä pääsiäistipit ja pitsihuivi). Rohkaistuin pitkästä aikaa kokeilemaan merseroitua puuvillaa. Monta vuotta sitten kiukuttelin, etten enää koskaan moiseen lankaan koske, sillä sormet hajosivat. Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa Drops Designin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta lehdykästä 68. Ohjeessa olleet värit eivät oikein sytyttäneet, malli sen sijaan kyllä - sahalaitakuvion tekeminen kiinnosti. Soukan Menitan outlet-myymälästä ei löytynyt Garnstudion Muskat-lankaa, joten piti tehdä retki Korkeavuorenkadulle. Värivalikoima oli mahtava, tuli oikein valinnanvaikeus. Nostelin lankoja koriin vierekkäin, ihmettelin, ja vaihtelin, kunnes löytyi silmiin sopiva kahdeksan värin setti juuri ennen pysäköintiajan loppuunkulumista. Mekon kuvaamista varten piti tietty laittaa hattu päähän, kun kerti mallillakin on lehden kuvassa hattu ;)

Sahalaitakuvio syntyi itsestään lisäämällä ja vähentämällä silmukoita aina samassa kohtaa (kaksi yhteen takareunoistaan , kuusi oikein, langankierto, yksi oikein, langankierto, kuusi oikein, kaksi yhteen; katso tarkemmin ohjeesta).
Samoin syntyi helman epätasainen reuna ihan itsestään. Yläosan kanssa olikin sitten ongelmia. Ohjeen mukaan tehtynä siitä tuli teltta. Piti siis purkaa ja miettiä miten muokata ohjetta. Tein siis ylimääräisen vähennyskierroksen helman yläreunaan ilman lisäyksiä (langankiertoja). Jatkoin yläosankin tekemistä pyöröpuikoilla, sillä nurjan neulominen ei nyt niin vaikeaa ole. Koska mekko ohjeen mukaan tehtynä olisi ollut makuuni liian avoin, neuloin kaula-aukosta korkeamman ja kavensin sitten tiuhenpaan tahtiin kaula-aukon reunasta, kunnes molemmin puolin oli saman verran kavennettavaa. Lisäksi jatkoin "koristeita" (oikein, kaksi yhteen, kaksi oikein, langankierto, yksi oikein, langankierto, kaksi oikein, kaksi yhteen, oikein) olkaimien koko mitan.

Päähänpiston toteutus - ja blogin perustamissyy

Oikeastaan, kaverit kehoittivat perustamaan neuleblogin tämän pähkähullun idean toteuttamisen jälkeen. Viimevuotinen iltapuku oli omasta mielestäni niin hieno, että sitä on vaikea ylittää, joten piti siis tehdä "jotain aivan muuta". Päätin siis kutoa itselleni iltapuvun.



Ohjetta minulla ei ollut, vaan puku syntyi omasta visiosta kokeilemalla, ja muutaman kerran piti vähän purkaa. Onneksi tajusin, että tämä pitää aloittaa ylhäältä eikä helmasta :) Puku on neulottu 10-pyöröpuikoilla Novitan Rustika-langasta, jota kuilui noin 1,4 kiloa. Pystysuuntaan nurjalle puolelle piti ommella kahdeksan kaitanauhaa, muuten koko höskä olisi valunut nilkkoihin. Yläreunassa ja olkaimien sisällä on 5 cm leveä kuminauha. Kerrankin puku, johon oli helppo pukeutua ja jossa oli lämmin ;)

Hihaverkko on oikeastaan bolero, ja se on virkattu Novitan Malibu-langasta. Periaatteessa oli tarkoitus tehdä Novitan kesä 2006 -lehden ohjeen mukaan, mutta en tajunnut että ohjeessa boleroa ei tehtykään pyöröneuleena ranteesta ranteeseen, ja tajusin sen vasta kun olin jo toiseen hihaan asti päässyt. Sitten piti laskea ja laskea, että sai tehtyä kavennukset samoin kuin toiseen oli tullut tehtyä levennykset. Selkäosasta tuli myös vähän turhan pitkä, joten bolero tuppaa putoamaan selkäpuolelta alas.

Jotain muuta

Sitten sitä luvattua muuta. Tässä on yksi iltapuvuistani, vuoden 2006 malli siis. Olen hyvin tyytyväinen tämän puvun onnistumiseen. Puvun malli on modifioitu Stillin kaavasta 23276. Ostin kaavan sopivan kaula-aukon vuoksi - idea hihoista on omani. Koeversion jälkeen ehdin juuri ja juuri saada puvun valmiiksi juhlaa varten. Perinteisesti viimeiset helman pistot tuli ommeltua pari tuntia ennen juhlaa (käsin, eihän moista koneella tehdä). Kampauksestakin tuli onnistunut.