maanantai 31. elokuuta 2009

Yllytyshullu ja ylipuhutut

Tulipa keväällä kehiteltyä ilahdutusprojekti opiskelu/työpaikalle ihan vaan, kun yksi kaveri heitti "koskas tekisit tommosia: http://www.flickr.com/photos/planetjune/3303830397/sizes/o/?"
Perinteisesti, homma levisi ihan käsiin. Onneksi kanssainnostuneita löytyi muitakin :) Se, mihin nämä Lemmingsit päätyivät, selviää toisesta blogista: http://virkut.blogspot.com/, josta löytyy myös kuvia matkan varrelta ja yksityiskohdista. (Mahdolliset kommentit mieluummin virkut-blogiin, kiitos :)




Lemmingsejä tuli virkattua 72, joten hieman on muut käsityöprojektit aika-ajoin olleet jumissa. Vaan enpä ollut ainoa "seonnut": äitini virkkasi 87 ukkelia ;)

perjantai 28. elokuuta 2009

Seuraava kivilaji

Kesälomalla tuli harjoiteltua jälleen yhtä uutta tekniikkaa, jonka voi toteuttaa jollain kivilajilla. Tällä kertaa materiaalina oli betonikivet ja kohteena etupihan kuja. Aiemmin kuja oli kivituhkaa ja talon vieressä salaojasoraa, kymmenen vuoden takaisen salaojaremontin jälkeen laitettuna. Kyllähän sitä hiekkaa sisään kulkikin ja talvisin lumikolan mukana nurmikolle.

Isäni oli jälleen auttamassa tai oikeastaan toistepäin, minä autoin häntä :) Naapurin pojanpoika teki ison työn ja kantoi suurimman osan kivistä jonoon ladontaa odottamaan. Naapuri ojenteli letkan alussa kiviä niitä ladottaessa. Onneksi polku oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, joten pohjatöitä ei tarvinnut paljon tehdä. Kokeilin kaikkea (kuskasin myös monta kottikärryllistä kiviä).

Ensin poistettiin reunalaudat ja tasoitettiin pohja viettämään ulospäin talosta pitkällä laudalla. Sitten levitettiin suodatinkangas, jonka päälle kärräsin asennushiekkaa, jota tarvitsee parin sentin kerroksen. Hiekka tasotettiin pitkällä laudalla ja tarkistettiin, ettei mihinkään jäänyt painaumia ja koloja. Tarvittaessa korjattiin myös kankaan alta pohjaa. Sitten ladottiin kerroksen verran kiviä, ja lopuksi naputeltiin ne kivivasaran varrella paikalleen. Itse vasarapäällä ei lyödä kiven pintaan (vain piiloon jääviin reunoihin voi kevyesti napauttaa), koska siihen jäisi jälki, mutta rautamöykky toimii painona, jolla kivet saadaan asettumaan paikoilleen. Lopuksi viimeistellään harjaamalla asennushiekkaa rakoihin - tämä vaihe oli kamalin ja kesti iäisyyden saada raot täyttymään. Varmaan jonkun 30 kertaa siirtelin harjalla hiekkaa pitkin ja poikin ja pois kiveykseltä.

Tämän kuvan alareunan kohdalla on parisen neliömetriä käsieni jälkeä. Olin vaan niin hidas, että annoin ladontatehtävän takaisin isälle. Naapurin pojanpojalla ja naapurilla meni yksi päivä vanhojen reunalautojen poistoon ja kivien kärräykseen. Pohjan tasaus ja kiveyksen teko kesti kaksi noin kuusituntista päivää. Hiekan harjauksen viimeistelyyn meni kuukausi, mutta nyt kelpaa kävellä vaikka paljain varpain! :)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Viimeinen tältä erää


Vielä yksi koru: HelmiQuusta ostetut 2,2 cm halkaisijaltaan olevat hematiittirinkulat saivat toteuttaa jostain tv-sarjasta vihkoon piirretyn korumallin (eipä tullut kirjoitettua vihkoon, että mistä materiaalista koru näytti olevan, mutta yhtä väriä, hopeaa, se muistaakseni oli). Onneksi Villihelmestä ostetun ketjun läpi sai 1 mm hopealangasta tehdyt lenkit, koska ohuempaa lankaa ei enää ole. Yhden renkaista jätin sormukseksi, rengas kun sattui olemaan juuri sopivankokoinen. Nyt voisi pakata korunysväilyt pois ja jatkaa muita projekteja :)

lauantai 8. elokuuta 2009

Vielä lisää koruja

Olen jatkanut helmikassin tyhjennysoperaatiota. Ensimmäisen sormuskurssin yhteydessä pari vuotta sitten tuli ostettua Tuijalta kaksi foliosydänlasihelmeä, sillä ne ovat aivan ihanan väriset (ihan väri ei tuosta kuvasta välity, pitäisi opetella kuvankäsittelyä; missään ei ole näkynyt samaa hohtavaa petroolisineä, kun olen noita helmiä ulkoiluttanut korvakorukivien toivossa liikkeissä). Koska en ole mikään sydänihminen, nämä ovat pyörineet helmikassissa jo pari vuotta. Korviksiksi ne ovat liian painavat, ja kaulakoruksi niitä on hassu määrä. Sain kuitenkin kehiteltyä niistä mielestäni kivan korun. Ketjuksi pitäisi varmaan kuitenkin tehdä jotain järeämpää, mutta se lenkkien sahaaminen...

Tuijalta on tullut ostettua myös näitä erilaisia laavakiviä. Nämä ovat päätyprofiililtaan kuusikulmiot, ihan kivat, mutta himmeät helmet. Jotenkin ne näyttävät ruskeilta, yök ;) Harjoittelin kuitenkin hopealangan pujottelua helmen läpi ja taivuttamista lenkeille (käytin 1 mm lankaa, sormet väsyi). Helmetin foorumin gallerian selailun innoittamana päätin ostaa Swarovskin kristallihelmiä ja samaan tapaan pujotella niiden läpi hopealankaa tehden näin helmiketjua (tähän taasen tuli käytettyä 0,8 mm hopealankaa, tämä on oikea valinta!). En kuitenkaan ole ihan tyytyväinen tähän: kaikki viisi laavahelmeä putkessa näytti hölmöltä, joten päätin tehdä ranneketjun. Se taasen ei toiminut lainkaan, joten yhdistin sen lopulta tuohon kaulaketjuun. Se puolestaan oli liian lyhyt, joten piti nysvätä jatkokappale... Jatkokappaletta voisi sellaisenaan käyttää ranneketjuna, mutta kun se on liian lyhyt siihen... Isommat kristallihelmet eivät toimi ollenkaan niin hyvin kuin nuo 4 mm pienet helmet. Ne näyttävät jotenkin halvoilta. Ehkä tuosta tulee joskus käytettävä, kun sen kanssa vielä tappelee - tai sitten se odottaa vaan jotain mielenmuutosta tai oikeaa vaatetta seurakseen.

Kun vauhtiin pääsi, tuli sitten väännettyä viisi metriä 0,8 mm hopealankaa helmien ympäri lenkuroille: tästä ketjusta tuli hieno! Siinä on pallomaisia laavahelmiä ja 4 mm kirkkaita Swarovski-kristallihelmiä - yksi ketjun päässä on caprinsininen. Väkersin tälle seuraksi ranneketjun jossain välissä. Pituutta kaulaketjulle kertyi 110 cm. Kerran kävi moka, ja unohdin yhdistää ketjun: pirullista purettavaa nuo kieputetut päädyt.

Tietenkin yllä olevat laavahelmisetit tarvitsevat myös korvikset: toinen pari on caprinsinisillä ja toinen kirkkailla kristallihelmillä. Jätin neljä pallohelmeä (yhdethän tuli jo käytetty hopeahelmien kera) korviksia varten. Hopealanka uhkasi loppua, mutta koska tuo ensimmäinen laavahelmiviritelmä yritti esittää jonkinasteista epäinnistumista, väsäsin nämä välissä, koska tiesin näiden toimivan - mieluiten toki jättää huonoimman epäkäytettävimpään kuntoon. Koska mitään visiota ei ollut muusta kuin spiraalipäädystä, teinkin ihan tavisjatkolenkurat laavahelmien molempiin päihin. Tuohonhan voi sitten hännäksi ripustaa vielä jotain, jos inspiraatio iskee tai asu vaatii ;)

Pari vuotta sitten yritin tehdä työväenopiston hopeasavikurssilla pursottamalla siiliä tähän (kamalan rumaan) kehikkoon. Siitä ei lopulta tullut mitään, vaan siili mureni käsiin kiillotusharjauksen yhteydessä. Hopealankapusseja kaivellessani törmäsin sitten jäljelle jääneeseen, 1,2 mm langasta väännettyyn kehikkoon ja nippuun 0,4 mm hopealankaa. Kääkersin sitten siilin langasta - jos tuo nyt siililtä näyttää. Ei tämäkään ihan hyvä vielä ole, piikit eivät ole teräviä!

Eilen tuli käytyä täydennysostoretkellä Villihelmessä kavereiden kanssa, ja eihän siltä nyt ilman heräteostoksia ulos pääse (tilauslistassa oli nuo kristallihelmet). Onneksi tällä kertaa onnistuin välttämään hopeahelmiansan (ehkäpä niitä tuli käytettyä liikaakin viime viikolla), ja mukaan tarttui vain pari riipusta. Ensimmäisestä en edes tiedä mitä roskaa tuo nyt on (ainakaan se ei kovin hyvin pitänyt väriä kun osuin siihen vasaralla lankaa litatessani ;) mutta jälleen tuli ostettua jotain vain värin vuoksi. Yritin tehdä kuvalle jotain, että tuo näyttäisi turkoosilta, miltä se luonnossa näyttää (selkeästi nyt joku turkoosikausi menossa).

Toinen löytynyt riipus on lasinen rengas, jossa hopeahohtoisella pohjalla on mustaa verkkoa. Suoraan naruun on viime aikoina tullut ripustettua jo vaikka kuinka monta riipusta, joten tämä kaipasi seurakseen vähän jotain muuta: jossain tarjouslehdessä oli joskus kuva jostain hopearinkulasta, jonka edessä oli lenkkejä, ja ripustukseen oli käytetty tuplalenkkiä. Tähän tuli käytettyä neljää lenkkiä ripustusta varten (ne eivät ole ihan ymmyrkäisiä, kun värkkäsin ne sormuspinnan ympärille, koska puikkoni loppuvat 10-numeroiseen 1 cm puikkoon, joka ei ole kyllin suuri), ettei lasirinkula vaan missään tapauksessa pääse tipahtamaan lattialle. Lenkit on tehty 1,2 mm hopealangasta, kamala homma vääntää lenkuraa tuosta 0,8-millisen langan jälkeen. Tästäkin tuli hieno, vaikka itse sanonkin :)

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Korutehtailu jatkuu

Lumihiutaleobsidiaatisiruja ja -viuhkan sisältänyt
kaulanauha on jäänyt täysin käyttämättömäksi, joten purin sen. Sen sijaan samaan aikaan tehty sodaliitti-kaulanauha, jossa viuhkahelmien välissä on pieniä hopeahelmiä ja hopeaputki, on ollut todella paljon käytössä. Siispä hyvää designia kopioiden tein kaksi uutta kaulanauhaa. Turkoosiin riitti vielä ihan samoja välihelmiä, mutta lumihiutaleet saivat väleihinsä kuvioituja pikkuhelmiputkia. Harmi, ettei noita pienenpieniä puuvillanyöriin pujotettuja Hill Tribe hopeaputkiloita ole enää näkynyt Villihelmessä.

Tyllillä valssatusta hopealevystä tuli tehtyä myös riipus. Se on juotettu kasaan kahdesta sileästä ja kahdesta tyllipalasta käyttäen pastaa, todella helppoa kun viimein vaan sai aikaiseksi ;)
Tätäkään ei ole tullut käsiteltyä kanamunapatinoimisella, ja sileät hopealevytkin on vähän niin ja näin sileitä. Pitää hankkia lisää koruhiekkapaperia, ja kehittää joku tikku hiekkapaperin sisään, että saisi oikeasti naarmut pois. Ne ei pelkällä dremel-kiillotuksella häivy näkyvistä. Kunnollista kiillotusta ennen tuota ei kannata patinoida, muutenhan naarmut vaan näkyisivät selvemmin ;)

Pihtien lisäksi hopealankaa on tullut pahoinpideltyä myös kokkipolttimella. Tein kahden nro 8 neulepuikkojen ympärille pyörittäen lenkkejä ja kiroilin monta kertaa niitä sahatessani, sillä spiraali meinasi hajota. Puikot sentään säilyivät ehjinä, ja sain aikaiseksi kasan lenkuroita. Juotin lenkit, sillä ensimmäinen yritelmäni pyörittää kahdeksikkoja tai jotain enemmän kierutettuja lenkuroita jigin avulla tuotti vain kasan mutkaista lankaa. Kierutettuja lenkuroita tarvitsin lapis latsuli -lättyjen väliin kaulakoruun, joka on odottanut tekeytymistään yli vuoden. Lenkurat eivät kestä lähempää tarkastelua, ne ovat epätasaisia, kieroja, ja täynnä pihtien jälkiä. Vasta jossain puolivälissä keksin, että yhdessä kirjassa käytettyjen kaksien lattapihtien sijaan voisin käyttää kaksia pyöröpihtejä pitäenkin lenkin sisältä kiinni lenkin päältä kiinni pitämisen sijaan. Pihtien jälkien määrä väheni, mutta juotossotkut jäivät laiskalta viilaajalta jälleen piilottelematta. Lopputulos on kuitenkin aika juhlava.

Paikan päällä Villihelmessä on paha ansa, laari sekalaisia pieniä hopeahelmiä. Ansaan tuli jumituttua joskus keväällä, ja nyt viimein sain tehtyä helmistä jotain. Lajittelin helmet jonkinlaiseen kokojärjestykseen ja laitoin väleihin littanoita laavahelmiä. Tietenkin kumpiakin jäi vähän yli, ja piti täydennyshankintakierroksella ostaa muutama hopeahelmi lisää. Tällä kertaa osasin varoa ansaa, eikä lasku ollut niin suuri. Suunnitelman kanssa on aina parempi mennä kauppaan kuin päämäärättömästi harhaillen ;)

Purin myös aiemmin vaijeriin ripustetun kukan, sillä kuiten tuli todettua, se ei toiminut. Uusi yritelmä syntyi blogien selaamisen inspiraationa kieputtelemalla 0,4 mm hopealankaa terälehtihelmien ympärille tukirangaksi. Samanlaisen kohtelun sai jonkun tilauksen yhteydessä saamani siniset pienemmät terälehtihelmet. Naruna kummassakin on sterlinghopeavaijeria.

Kaiken hopealangan vääntelyn välillä on mukava tehdä jotain vähän helpompaa: vaijeri on aina ystävällinen :) Hematiittirinkuloiden väliin tuli hankittua riisimäisiä helmiä, sillä yhdessä aiemmassa korussa tuttuja putkiloita ei löytynyt niin pieniä, että ne olisivat mahtuneet rinkulan sisään. Riisit ovat taasen vähän liian lyhkäsiä, mutta ehkä on ihan kiva, että välistä pilkistää vähän vaaleaa hopeavaijeria. Niskan puolelle laitoin jokusen matkaa pelkkiä riisihelmiä. Näin korusta tuli vähän kevyemmän oloinen ja rinkuloita riitti myös rannekoruun. Ehkä moisiakin oppii käyttämään joskus. Kaiken tämän tehtailun lomassa tuli ostettua myös iso kasa koukkuja lisää kirjahyllyn koruripustusviritelmään, nyt ne tulivat tarpeeseen.

Korvistehtailua

Viime viikolla tyhjentelin helmikassiani ja hankin täydennyksiä, jotta saisin jotain koruja pitkästä aikaa valmiiksi asti. Aloitin korvisten tekemisellä, sillä ne ovat pieniä ja ennen kaikkea valmistuvat äkkiä. Harjoittelin hopealangan taivutusta ensin NaNasta joskus ainakin vuosi sitten ostamiini lapis latsuli -lättänöihin ja sitten käsityömessuilta hankittuihin sodaliittipalloihin, jotka jätin aiemmin tehdystä kaulakorusta yli juurikin korviksia varten. Periaatteessa jälkimmäisissä langan kuuluisi olla kiinni pallossa, mutta ei se millään suostunut. Luulen, että tuo 1 mm hopealanka on liian paksua, 0,8 mm paksuinen taipuisi helpommin.

Valssikurssilla tehdystä tyllipainetusta hopealevystä riitti myös korvakoruiksi. Nämä riippuvat kolmiot eivät ole saaneet kanamunapatinointikäsittelyä, saa nähdä jaksaako moisen joskus niille tehdä. Se tosin vaatii uuden kiillotustavan keksimisen, koska ero ei ole suuri. Kaiken hopealankavääntelyn lisäksi piti tehdä välillä jotain vähemmän sormia rasittavaa, eli helmien pujottelua vaijeriin: hematiittirinkulat löytyivät helmilaukusta jonkun heräteostokerran jäljiltä, mutta pienet riisinjyvähelmet kuuluvat täydennyshankintoihin (kaulakorusta kohta ;)

Hematiittihelmien lisäksi on tullut kaupoista haalittua laavasta tehtyjä helmiä. Täydennysostoretkellä Villihelmessä löysin Hill Tribe -tyyppisiä korupiikkejä. Tavattoman pehmeitä väännellä, ainakin verrattuna tuohon milliseen hopealankaan, korviksia tehdessä pelotti, että piikki menisi poikki. Koukukseen nämä saivat joskus aiemmin samoin Villihelmestä ostetut koristeelliset korviskoukut. Littanoiden ja pyöreiden laavahelmien lisäksi olen Thuja Designista
jonkun kurssin yhteydessä ostanut korviksia ajatellen pyramiidimaisia laavahelmiä, joista nyt tuli tehtyä kahdenmittaisia korviksia.

Hieman tuo pyramidin huippu kärsi, olisi pitänyt käyttää ohuempaa lankaa, mutta sitä ei ollutkaan kassissani, enkä malttanut odottaa. Jotenkin tuo kivikin näyttää ruskeammalta kuin pallurat, joten ehkä nämä ovat lopultakin tuomittu käyttämättömiksi, mutta saa nyt nähdä. Kaikenmallisten laavahelmien joukosta löytyi myös pyöreitä helmiä. Villihelmestä hankittujen pikkuhopeahelmien joukosta löytyi pari kalottia, jotka päätyivät hatuiksi näille palloille. Toiset koristeelliset korviskoukut päätyivät myöskin näihin. Langanvääntelykin alkoi sujua: alaspiraaleista tuli jo melko tyydyttäviä, mutta yläreunan lenkki vaatii vielä harjoittelua. Pihtien jäljet kaikissa ovat hirveitä, ehkä vielä joskus opin ;)

lauantai 1. elokuuta 2009

Hopearästejä ja laatikoiden löytöjä

Keväällä tuli käytyä Thujan valssikurssilla kuvioimassa hopealevyjä. Mukaan tuli otettua monenmoista kangasta ja pitsiä, koska jossain kirjassa luki, että melkein mikä vaan jättää jäljen hopealevyyn. Näin ei kuitenkaan ollut: kankaat olivat liian pehmeitä jälkien jättämiseen. Paras jälki jäi tyllistä. Siispä tuli kokeiltua myös hopealangan teippaamista levyn pintaan ennen valssin läpi puristamista. Lanka oli turhan pehmeää. Rautalangasta sentään jäi jälki. Tyllikuvioitu sormus koostuu kahdesta 0,8 mm levystä, joista päällimmäinen on leikattu vinoon ja se on vähän isompi, eli sormuksessa on rako. Ei siitä ihan semmoinen tullut kun suunnittelin, mutta ihan hyvä kuitenkin.

Kuviot tuli tehtyä levynpalalle, jonka sitten sahasin suunnitelmien mukaan kappaleiksi ja tein osia koruihin. Viimeistelyt jäi keväällä tekemättä, kun ärsytti ero suunnitelmiin nähden, joten korujen valmistuminen viivästyi reilusti. Kokeilin näihin kananmunalla patinointia (keitetty litattu kanamuna suljettavaan pussiin korujen kanssa). Hyvin tummuivat, mutta seuraavan pitkän tauon aiheutti ihmettely, miten saisi ylimääräisen patinan pois. Lopulta ajelin dremelin silikonisella kiillotusharjalla tylysti ylimäärästä tummuutta pois. Lähtihän noista uurteistakin patinaa, mutta on ne vielä tummempia. Jos joskus jaksaa, toistaa homman jollain toisella kiillotustavalla. Kaulakoruun tuli naputettua rautalankauurteiden lisäksi myös muutama painauma. Korvakorut (koukut vielä puuttuvat) ovat erimittaiset, miten levystä saikaan kaikkein eniten kuvioita irti. Takapuolella näkyy hassusti sen teipin jäljet, jolla rautalanka tuli kiinnitettyä levyyn valssauksen ajaksi. Sormuksen reuna on epätasainen, kun en halunnut sahata kuvioita rikki, kun sen oli suurella vaivalla saanut aikaiseksi. Lisäksi sormus on lyöty tynnyriksi (voisi tehdä jonkun suorareunaisen tynnyrinkin joskus).

Joku päivä tässä siivousta vältellessäni levittelin helmilaukun sisällön pitkin ja poikin tutkiakseni, mitähän sitä on tullut haalittua ja mitä voisi tehdä seuraavaksi. Laatikosta löytyi mm jonkun Villihelmi-tilauksen kiitoslahjana saatu hematiittirinkula (olen ollut huomaavinani, että jos tilaa vain yhtä "väriä" kerralla, lahja on sitä samaa väriä ja käyttökelpoisempi, kuin jos tilaa sekavärisiä tai pelkkiä lukkoja). Sitä varten olikin valmiiksi nauha: aiemmin tuli tehtyä 1 mm langasta kaksinkertainen naru, joka ei sopinutkaan isoon pyöreään riipukseen (liian köykäinen lanka - liian lyhyt nauha). Tähän rinkulaan tuo nauha ei ole liian lyhyt, vaan menee hyvin pään yli. En tosin tiedä, onko tuo nyt oikeasti hyvä vaiko ei, mutta ainakin se on helppo siirtää toisaalle, jos päätän sen olevan huono. Kohta varmaan osaan tehdä noita liukusolmujakin ilman ohjeen vilkuilua, sillä niitä tuli tehtailtua hieman enemmänkin.

Laatikosta löytyi myös joskus ihan korujen teon alkuaikoina Barcelonasta ostettu kilppaririipus (mitä lie rihkamaa). Kilpparikin sai kiusakseen narun nenäänsä. Saa sitten käytettäessä nähdä, aiheuttaako tuo jotain allergiaa, vai pitääkö riipusta käyttää aina vaatteen päällä.


Sain viimein myös joskus muinoin Hyvinkään työväenopiston kurssilla hopeasavesta tekemäni simpukkariipuksen kiillotettua - tuo dremelin kiillotusterä on kyllä näppärä! Simpukka sai kanssa narun jatkokseen, sillä vieläkin tulee jotenkin välteltyä lenkkien tekemistä ja hopeaketjujen nysväämistä ;)