Prinsessa- ja joulukorttiaskartelua

Jostain syystä joulukuun alussa iski tarve askarrella. Tuli sitten ensimmäistä kertaa tehtyä itse joulukortteja, vaikka oli ihan kamalasti muutenkin tekemistä. Ei tullut edes kiire!  Joulukorttien lähettäminen tosin taitaa olla poistumassa muodista, sillä kaikki näyttävät vain laittavan kuvan kortista naamakirjaan :/

Ehkä tuo askartelu alkoi synttärikortista, kun pienelle prinsessalle piti tehdä pakettiin kortti. Joulukortti oli jotenkin paljon helpompi ideoida - olenko jotenkin unohtanut prinsessakauden?

Hyvästit mummille

Mummi oli monipuolinen käsityöihminen. Muistan, kuinka verholaudassa roikkui pirtanauhassa joulun alla monet villasukat. Keittiön kaapeissa on mummin tekemiä saviastioita, seinällä poppanaryijy ja lattialla matto. Hartioita lämmittää mummin tekemä shaali. Kun pienenä vietin hiihtolomaa mummin hoidossa, hän oli lainannut minullekin välineet solmia pöytäliinapitsejä. Istuimme sitten vierekkäin telkkaria katsellen ja pitsiä solmien.

Muita pehmeitä joulupaketteja

Kummipojan toinenkin joulupaketti oli pehmeä, mutta ehkä vähän mieluisampi pojalle itselleen, eikä vaan vanhemmille. Neulahuovuttelin erilaisia kasviksia sen verran, mitä yskältäni kykenin villoja pöllyttelemään. Näitähän voi sitten jatkaa lisää myöhemminkin, maatilan tuotteksi traktoreilla kuorma-autojen lavoille nostettaviksi ja siitä ruokapöytään.

Lisäksi tein vielä yhden joulupukin, samanlaisen kuin pari vuotta sitten tuli tehtailtua. Silmistä tuli aika kierot :)

Joululahjaksi sainkin sitten "omat neuleprojektit" -raporttikirjan. Ihan hauskalta se vaikuttaa (hyviä vinkkejä), mutta taidan silti jatkaa raportointia tänne :)

Joululahjavillapaidat ja -tohvelit

Syksyn blogihiljaisuus johtuu osaltaan neulomiseen kyllästymisestä, osittain salaisista joululahjapuuhista. Kun neulominen alkoi taas maistua joskus syksyllä, ryhdyin tekemään joululahjavillapaitoja.

Vaikka ne pehmeät paketit ei lapsena omia lemppareita ollutkaan, tulee niitä näköjään itse silti tehtyä kummilapsille - täti kun on tämmöinen käsityöaddikti. Kesällä Hakaniemen hallin Vihreästä Vyyhdistä tarttui mukaan langat pieniä villapaitoja varten. Online supersocke-langassa oli hassuja kirjavia värejä, jotka eivät kamalasti mitään erityistä tarvitse koristeekseen. Mitoitusta varten mummi mittasi pojan, ja koetilkun perusteella laskeskelin silmukkamäärät. Toivottavasti paidasta tuli sopivankokoinen edes johonkin tulevaisuuteen ;)

Samaisesta langasta tein myös kummitytölle paidan. Ohje on peräisin Dropsista. Samalla tuli opeteltua silmukoiden luominen yhdeltä langalta, ettei tarvitse niin montaa langanpätkää päätellä. Pikkujakku oli todella helppo tehdä, sillä se neulottiin yhtenä kappaleena etureunasta etureunaan ainaoikein (ei nurjissa silmukoissa mitään vaikeaa ole, vaan kappaleiden yhteenompelemista tulee vaan välteltyä sen tylsyyden vuoksi viimeiseen asti). Tein vielä niin, että ainoastaan hihojen alapuolelle tuli saumat, sillä jätin sivun silmukat odottamaan hihan neulomista. Lasten kokoa on tosi hankala vaan hahmottaa, joten tästäkään en oikein tiedä, että tuliko siitä sopiva vuodenikäiselle.

Lopulta reilu viikko sitten tajusin, ettei minulla ollut oikein mitään uusimmalle pikkuiselle joululahjaksi! Kaivelin sitten joku ilta lankalaatikoita, ja löysin valkoista Novita Wool-lankaa. Vyötteen sisäpuolella oli ohje johonkin ihan suoraan yksinkertaiseen paitaan, mutta kaipasin vähän jotain muuta, kun langassa itsessään ei ole mitään erikoista. Novitan webbisivuilta löytyi ohje palmikkopaitaan, jonka neuloin pyöröpuikoilla ja sukkapuikoilla. Aika poikamainen siitä lopulta tuli, olisi pitänyt etsiskellä kauemmin neulemalliksi joku pitsipusakka, mutta aikaa ei kertakaikkiaan vaan ollut riittävästi jäljellä ennen joulua.

Kuulemma pikkujalat ovat usein kovin kylmät, joten päädyin tekemään lisäksi vielä huopatossut. Näihin ei ollut mitään ohjetta. Virkkasin 8 koukulla huopasesta tossuosan, jotka huovutin pesukoneessa, ja neuloin sitten 7-veljestä-langasta varret. Tein varsien reunaan vielä reiät, jotta tossut ei varmasti karkaa jalasta. Tosin jotain meni pieleen, kun toisessa tossussa reikiä on pariton määrä ja toisessa parillinen, mutta ei siitä varmaan käytössä ole haittaa. Viimeistelin tossu neulahuovuttamalla jalkapöydän päälle kukat varren langasta ja irtohahtuvasta.

Palapelipöytäliina

Viimein sain valmiiksi iäisyys sitten aloitetun paloista koostuvan olohuoneen pöytäliinan. Jossain välissä meinasin jopa jättää projektin kesken, kun ohjeettoman idean toteutus tuntui tökkivän: palat oli erikokoisia. Kukin pala on yksi kerällinen Novitan Huopasta. Ensimmäisen 40-asteisen pesun jälkeen pöytäliina oli aivan liian suuri, melkein pöydän kokoinen. Kaverin vinkistä heitin palat uudestaan pesukoneeseen, tällä kertaa 60-asteiseen pesuun vain yhden pyyhkeen kera. Nyt palat ovat sopivamman kokoisia, mutta ihan ne eivät venuttelusta huolimatta istu yhteen. Katsellaan nyt, kuinka kauan tämä ratkaisu toimii, vai intoutuuko tekemään jotain muuta lasten kangaspuilla, kun ne ovat tulleet tutuksi speksin "haarniskojen" jäljiltä. Sain muuten kuvan viimein edelliseen postaukseen noista haarniskoistakin.

Hyvää uutta vuotta!

Uudeksi vuodeksi vietäväksi lahjaksi tuli neulottua taas tuttuja lahjoja uusille pikkujaloille, jotka ovat tulossa maailmaan ensi vuonna (toivottavasti). Yksien tossujen tekemiseen kuluu suurinpiirtein yhden illan verran, ja Novitan Wool -lankaa löytyi vielä sopivasti tossuihin ja erivärisiin nauhoihin lankalaatikoista. Lankalaatikot tuli järjestettyä samalla, ja isommat kasat listasin jopa Ravelryn neulefoorumiin, jota yksi käsityökerhokavereista kehui. Täytyy vaan opetella käsitöitä ja vaatekappaleita koskevaa englantia lisää ;)

Yritin myös muiden lahjojen valmistuttua ajoissa tehdä lisäksi joulukuusia, kun tuli ostettua Tiimarista huopalevyjä. Kuusista ei tullut olleskaan hienoja, joten vain yksi valmistui. Huopa oli kovin kovaa, ja meinasin katkaista hienoimman huovutusneulani kiinnittäessäni punaisia palloja ja lunta kuusen oksille.

Sitten pääseekin taas edistämään omia neuleprojekteja. Tosin jonossa on muutama ärsyttävä keskeneräinen työ...

Jälleen joululahjoja

Vaikka aloitin joululahjojen teon vasta pikkujoulujen jälkeen, sain ne valmiiksi hyvissä ajoin, puoli viikkoa ennen joulua. Tosin tällä kertaa ei tullutkaan ryhdyttyä mihinkään haastavaan sarjatyöhön, vaikka sitäkin tuli tehtyä: Tehtailin lisää hedelmäpusseja, yhteensä 24 kappaletta, vähän erivärisiä. Olen nimittäin huomannut, että multaisille perunoille olisi hyvä olla erivärinen pussi, etteivät esim. tomaatit likaannu seuraavalla kauppareissulla. Muutaman pussin jätin itselleni, sillä kaikki omat vanhat ovat valkoisia.

Suuritöisin joululahja on traktoreista pitävälle kummipojalleni. Tämän tekemisen aloitin iät ja ajat sitten, ohjeena oli Novitan Syksy 2006 -lehdessä Isoveli-langasta tehty lapsen paita, jossa oli jonkinlaista kuvioneuletta pinta. Jätin kuvioneuleen tekemättä ja neuloin pyöröpuikoilla paidan - siitä tuli ihan omituisen kokoinen! Purkaminen ja uudelleen aloittaminen on ärsyttävää, mutta onneksi kaveri käsityökerhossamme purki paidan puolestani bussia odotellessaan ja sain tehtyä uuden, saatuani mitat. Traktoria varten googlailin vähän, ja sitten vaan huopavillaa paidan pintaan tökkimään :)

Paidasta jäi vhän lankaa yli, joten vanhemmatkin saivat sitten paitaan sopivat pipot. Näihin ei ole ohjetta, kunhan googlasin "Novita Isoveli pipo", ja sain aloitussilmukkamäärän. Tosin ekasta piposta tuli ihan liian kireä (72 silmukkaa), joten sekin piti purkaa. Toisessa versiossa (kuten etukäteen annetussakin joululahjassa) on 84 silmukkaa, 3 oikein ja 3 nurin neulottuna. Naisen pipo on päätelty suoraan kaikki, jolloin päälaelle tulee tasainen alue, miesten pipot on päätelty vähän myöhemmin aluksi joka kahdestoista (muistaakseni) silmukka ja siitä sitten vähentäen joka kerros välistä silmukoita.

Aiemmin annettu pipo sai seurakseen mustat lapaset, joihin oli alunperin tarkoitus vaan huovuttaa mustaa huopaa kämmenselkään lämmöneristyksen parantamiseksi, mutta eihän siihen kyennyt: lapaset saivat ensin silmät ja sitten hampaat. Toinen yrittää olla vampyyri ja toinen ihmissusi. Kumpikin kaipaa vähän jo hammaslääkäriä, hampaat kun meinaavat lähteä irti. Lapasille löytyi ohjetaulukot (7-veljestä, isoveli-, ja nalle-langoille) Novitan syksy 2007 -lehdestä (samoin kuin netistä), mutta tein vielä vähän isommat salaisten mittailujen perusteella.

Äiti antoi aiemmin syksyllä neljä nauhallista puuhelmiä ja yhden kivihelminauhan todeten, ettei niiden kaulanauhaksi laittaminen ole inspiroinut häntä. Otin näytehelmet mukaan Tampereen kädentaitomessuille, josta ostin pari eriväristä turkoosia kivinauhaa lisää. Pujottelin sitten vaijeriin neljä kaulanauhaa siten, että jokainen niistä on vähän erimittainen, joten niitä voi pitää myös yhdessä.

Isälle tein kaulahuivin New Yorkista Union Squarella olleilta maalaismarkkinoilta, Catskills Merino Sheep Farmin kojusta ostamastani käsinkehrätystä, indikolla värjätystä merinovillasta. Mitään varsinaista ohjetta kaulaliinaan ei tarvitse, mutta Erika Knightin Knit & Purl -kirjasta on helppo kaivaa pintakuvioita. Tässä on 5 oikein, 5 nurin -neuletta yhteensä 25 silmukkaa, ja jokainen kerros on samanlainen. Erittäin helppo :)

Käsinvärjätyssä langasta muuttui kädet ja puikot ihan sinisiksi jo pienen neulomisen jälkeen. Langan myyjä kehotti huuhtelemaan valmiin työn lopuksi useaan kertaan. Huuhtelin huivia joku 30 kertaa, ja silti siitä edelleen lähti väriä. Enempää ei kuitenkaan ehtinyt sitä liotella, että pukin pakettiin sai kuivan huivin. Ei siis kannata pitää valkoisen paidan kanssa tätä huivia sateisella säällä ;)

Välipalavirkkaus

Suuritöisemmän projektin keskellä päätin viimein tehdä olohuoneen pöydälle vuodenaikaan paremmin sopivat pöytäliinakkeet ja lasinaluset kuin mitä joululahjaksi saamani punaiset huopaiset lasinaluset ja mummin pääsiäispöytäliina ovat. Lankalaatikoiden kätköistä löytyi helmikuisen hippihuivin jäminä turkoosia ja sinistä Novitan Huopasta, ja lähdin virkkaamaan turkoosilla palluroita yhteen ilman mitään suunnitelmaa. Ennen pesukoneeseen laittoa hetken mietin, josko pitäisi käydä ostamassa yksi kerä turkoosia jostain (jos sitä vielä saa), ja tehdä vähän isompi liina, mutta en sitten mennyt (ihan tarpeeksi lankoja on tullut osteltua viime aikoina). Olisi kyllä pitänyt, sillä isoimmasta liinasta tuli nyt liian pieni esittämään pöytäliinaa. Lisäylläriksi pesukoneesta löytykin alienin pää! Ärsyttävää! Tuon oli tarkoitus olla epämääräisen mallinen palluroita sisältävä pläntty. Vaan, kaipa nämä nyt johonkin kelpaa, sopivat sitten vaikka vessaan ;)

Ikuisuusprojektin(?) aloittaminen

Blogia aloittaessani päätin, etten laitan tänne tarinoita keskeneräisistä tekeleistä tai lankakeristä. Tämän projektin kanssa teen poikkeuksen, koska projekti ei välttämättä valmistu ikinä - kyse on vain määritelmästä ;)

Tarina alkaa speksin kankaidenhankinnasta, Vantaan Varistosta. Hyvän kangaskaupparetken jälkeen päätin mennä katsomaan, josko Lundian myymälästä löytyisi joku heräteostos. Löytyihän sieltä: sohvapöytä. Kun sain pöydän kotiin ja paikalleen, mummin tekemä seinävaate (tässä pääsiäistipien taustalla näkyy osa) riiteli sen kanssa välittömästi niin pahasti, että seinävaate piti siirtää. Olkkari siis kaipasi uutta seinävaatetta. Onneksi olin jo syksyn neulahuovutuskurssin jälkeen ostanut kolme palaa pellavakangasta seinävaatteen pohjaksi. Ompelin siis jättimäisen tricolorin (2,25m*1,5*), harmaa-valkoinen-musta, ja ripustin sen seinälle odottamaan vapaata aikaa. Olin päättänyt tehdä seinävaatteeseen viidakon viherkasviviidakkoni jatkoksi. Tänään pääsin viimein alkuun ja viidakko (jonka ainoa kasvi on tällä hetkellä hippikukkapinni) sai ensimmäisen asukkaan, pantterin. Tosin vasta sen pää pilkistää "tyhjyydestä". Pitää vielä lisäillä lehtiä, tassu, lintuja, puita, kasveja, kukkia... Kuten sanottua, tästä ei sitten tiedä, koska se on valmis ja näkyykö silloin pohjakankaasta enää mitään...

Ei lahjoja!

Kaverit pitivät synttärijuhlat. Lahjat olivat kiellettyjä, mutta bileisiin piti pukeutua Woodstockin tyyliin. Ihan lahjoitta ei millään voinut lähteä liikenteeseen, joten tein juhlakaluille napinläpikukat hippityyliin. Enemmän tuli panostettua sitten pukeutumiseen, mikä oli kai tarkoituskin. Ajattelu lähti liikenteeseen kukkaiskansasta eli kukista. Alunperin tarkoitus oli tehdä kukkaiskaulakoru huopakukista, mutta homma "hieman" karkasi käsistä. Osasyy oli varmasti herkulliset karkkivärit, joita Novitan Huopasesta oli hiljan tullut markkinoille. Minun piti pitää lankaostoton tammikuu (tipattoman tyyliin), mutta ei siitä sitten tullut mitään - oli siis ostettava uutta lankaa.

Ei sitä nyt muutaman kukan takia kokonaista kerää tarvitse, joten kaulakoru muuttui hartiahuiviksi. Ehkä sitä voi käyttää sitten muulloinkin :) Tässä on harvinaista kuvamateriaalia: työ kesken. Jotta samanväriset kukat eivät olisi päätyneet vierekkäin ja jotta tietäisin, minkäkokoinen huivista oli tulossa, asettelin kukat vanhan hartiahuivin päälle. Samalla sai mietittyä, missä järjestyksessä kukat piti kiertää, jotta ne saisi kiinni toisiinsa yhdellä virkkauskierroksella (ettei tarvi päätellä). Yhdistämistä varten laatikosta löytyi tummansinistä virkkauslankaa (mikähän vanha suunnitelma tuli tuhottua?)

Huopasta kului noin kuusi kerällistä, jokainen eri väriä. Oranssinkeltaista on vain kukkien keskellä ja farkunsinistä vain reunoilla. Järjestelmällinen insinööriys iski kukkia tehdessä, ja jokaista väriyhdistelmää piti virkkaaman viisi kappaletta. Suunitelman sotki se, että lanka ei riittänytkään 35 kukkaan (sisuksiin ja reunuksiin). Kahta väriyhdistelmää on lopulta vain yhdet, mutta kirjavasta lopputuloksesta tätä ei huomaa :) Kukkia huivissa on 89. Niiden virkkaamiseen meni viikko ja yhdistämiseen viisi päivää - ei tullut edes kiiire ;) Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ehkä laittaa kuusikulmaiset kukat 90 astetta toiseen asentoon eli seisomaan yhden terälehden päälle kahden terälehden sijaan, jolloin huivista olisi tullut aavistuksen korkeampi.

Vaatteet tuli lainattua kaverilta. Hameen vetoketju piti vaihtaa, sillä vanha oli hajonnut. Hankaluutta toi se, että vanha ketju oli oikein kunnolla kiinni siksakilla ja osittan kangas oli todella haurasta. Varovaisesti edeten sain vetskarin purettua ja uuden asetettua. Huivin kukkia virkatessa tein kaksi ylimääräistä kukkaa, ja kiinnitin ne pinneihin. Keskijakausta varten hiuksia piti kouluttaa pari päivää, mutta lopulta pinnejä ei olisi tarvinnut vaan ne päätyivät ihan vain koristeiksi. Asun täydensi lainakengät, joissa oli 10 cm korot. Niillä oli yllättävän hyvä kävellä ja tanssia :)

Tekemisen hauskuus

Hauskinta oli kyllä tehdä lahjoja lapsille, vaikka lapaset tulikin äideile annettua ;) Lapaset itsessään eivät juuri tuulta pidättele, mutta selkämyksen huovutettu pinta pitäisi auttaa käsien pitämiseen lämpimänä rattaita työntäessä. Samalla voi sitten huvittaa pikkuistaan (koirakin näytti huvittuvan lapasista, ehkä niissä oli vielä lampaantuoksua jäljellä tavallisia lapasia enemmän), mutta repimistä korvat, sarvet, piikit ja selkäevät eivät kestäne (korjauspalvelu hoitaa kyllä irronneet osat takaisin paikoilleen).

Lapasten ohje on Novitan Syksy 2007-lehdestä, ja ne on tehty Isoveli-langasta vitosen puikoilla - lapasen tekemisessä ei kauan nokka tuhissut. Kämmenselkään tuli huovutettua ökkiäisiä ihan perinteisesti neulahuovuttamalla. Idea tekniikasta on Espoon työväenopiston kurssilta, en kyllä muista mitä siellä oli lapasen selkämykseen huovutettu, mutta jotain kuiteskin.

Eikä pikkupojalle voinut pelkkää villapaitaa joululahjaksi antaa, sehän on enempi vanhempien mieleen. Koska lahjan saaja tykkää kokeilla miltä erilaiset asiat tuntuvat (ja maistuvat), tonttu tuli tehtyä enempi kokeiltavaksi kuin katseltavaksi - toki tietty katseltavaksikin, mutta ei niinkään tyylikkääksi tai sisustukseen sopivaksi ;) Tekeminenkin oli hauskaa, kun ei tarvinnut kerrosia laskea ja ohjetta seurata, tarttui vaan virkkuukoukkuun ja jonkinasteinen tonttu tuli lopuksi valmiiksi.

Joulupukin huopapaja

Tänä vuonna tuli tehtyä jokunen huopanukke superlonin päälle. Ensimmäinen lähti lahjaksi jo ennen joulua, Lucian päivänä - kohtuu helppoa arvata varmaan mikä näistä ;) En kuitenkaan blogannut sitä heti, vaan jätin homman odottamaan, että kaikki joulupukit löytäisivät oman kodin jouluna. Kuvassa taustalla näkyy, mitä joulupukin sisällä on: pala superlonia ja hatussa piippurassia tukena.

Alunperin aikomukseni oli tehdä joulupukeille muorit kanssa, mutta toisaalta ei noita joulupukkejakaan ollut tarkoitus tehdä noin montaa. Muorit jäivät sitten tekemättä, mutta kaikille joulujuhlijoille riitti oma joulupukki kotia koristamaan (jos sen nyt haluaa johonkin laittaa).

Joulupukkien lisäksi Lucian innoittamana matkalle maailmaan lähti myös yksi enkeli. Enkelin ja Lucian mekkojen villa on Novitan Hahtuvaista. Se oli hieman ärsyttävää työstää, sillä kuidut olivat kovin pitkiä, eivätkä meinanneet katketa kiskomalla vaan tarvi saksia, ja villa oli "liian" järjestyksessä. Suurin osa villoista on peräisin Kokemäen kudonta ja värjäyksen nettikaupasta (yhteistilaus neulahuovutuskurssilla), sieltä tilattu valkoinen oli oikeasti luonnonvalkoista, eikä siten sopinyt Lucian tai enkelin mekkoon. Lisäksi piti hakea vähän täydennystä hattuihin Soukan Menitasta, jonka villa on vähän möykkisempää. Naamanvärinen, kirkas keltainen ja lettien lanka löytyivät Tallinnan keskustan käsityö- ja lankakaupoista (Liann-Löngad, Eesti käsitöö ja Jardin).

Se yleisestä selityksestä, sitten naama kerrallaan valmistumisjärjestyksessä ;) Naamojen teko onneksi käytiin läpi neulahuovutuskurssilla, vaikka en sitä ehtinytkään silloin harjoitella. Nyt sai harjoitusta sitten urakalla. Haastavinta on saada naamasta symmetrinen. Erityisesti silmien epäsymmetrisyys tuntui häiritsevältä. Ihan pienellä huovutusneulan pistelyllä naama muuttaa ilmettä hetkessä.

Ehkäpä joulumuoreja syntyi vain yksi sen vuoksi, ettei puolta naamasta voinut piilottaa parran taakse. Jos silmien suurin haaste oli saada aikaiseksi kaksi samanlaista, suu oli jotenkin vieläkin hankalampi. En oikein keksinyt ratkaisua, ehkä olisi pitänyt laittaa huulten väliin vähäsen jotain toista väriä erottamaan ylähuulen alahuulesta.

Kaikista näistä tuli oikein jouluisen pulleita. Sisällä olevasta superlonista olisi saanut leikata paljon enemmän pois, jotta olisi saanut aikaan laihoja luikkuja, kun palan päällysti villakerroksella. Vaikka kerros oli ihan ohkainen, silti posket ovat kovin pyöreitä :) Joulupukkien kohdalla pyöreys ei ole niin häiritsevää, mutta Lucian pyöreät posket hieman häiritsivät. Tai ehkä vika oli siinä, että kaula jäi liian leveäksi ja lyhyeksi. Ehkä olisi pitänyt tehdä kolme palloa ja kiinnittää ne toisiinsa rautalangalla, että olisi saanut aikaseksi laihemman Lucian.

Naaman teko aloitetaan nenästä. Sitten tehdään silmänvalkuaiset ja värillinen osa, sitten laitetaan paikalleen alaluomi ja seuraavaksi yläluomi. Sitten silmäripsiksi ihan vain yksi tai kaksi hahtuvanpätkää (ei siis cajalia, vaan ripset ;) Sitten suu ja kulmakarvat. Lopuksi ensin parta ja sitten viikset kahdessa osassa. Parta pistellän erityisesti alapuolelta kiinni, ettei neulanjäljet jää näkyviin. Ohkasestakin neulasta jää helposti reikiä, jotka häiritsevät ainakin tekijää itseään.

Enkelin haastavin osa ei ollutkaan enää naama. Vaikeinta oli saada siivet paikoilleen ja päällystettyä. Siipien sisällä on yksi pippurassi, joka on vedetty enkelin selässä superlonin läpi. Ehkä suurin haaste siipien päällystyksessä johtuikin villasta. Hahtuvaisen pitkät ja samaan suuntaan olevat kuidut eivät millään meinanneet taipua nätisti siipien päälle, ja niistä meinasi tulla enemminkin sarvet kuin ohkaiset siivet.

Ennen partaa pukki piti tietty pukea. Osa sai päälleen pitkän takin, osa housut ja takin. Joulumuori sai vielä kankaisen essunkin. Punaisia takkeja en tehnyt, sillä ei nämä mitään amerikkalaisia juomamainospukkeja ole, vaan ihan ehtoja suomalaisia, luonnonväreihin pukeutuvia joulu-ukkoja. Sitten kun vartalo oli peitetty, piti tehdä peukalo, kiinnittää se kämmeneen ja kiinnittää näin syntynyt käsi hihaan. Sitten hiha paikoilleen. Yksi pukeista sai kengätkin, joiden kärjet pilkistivät esiin (unohtui sitten laittaa niitä muille).

Jaik, viimeiseltä kahdelta jäi kulmakarvat uupumaan! Ehkä he ovat käyneet liian lähellä jotain mielenkiintoista tulikokeilua, ja kulmakarvat ovat kärtsänneet pois ;) Sen siitä saa, kun ei tee sarjatuotantona vaan yksilö kerrallaan. Toisaalta, jos olisi tehnyt yhden osan kerrallaan, olisi voinut kyllästyminen iskeä ja kaikki joulupukit jäädä johonkin valmistumattomaan vaiheeseen, ja sitten vasta olisikin harmittanut. Jos nyt lahjan saaja huomaa kulmakarvattomuuden ja se häiritsee, otan mukaan vähän villaa ja neulan ja tulen korjaamaan tilanteen ;)

Jostain syystä viimeinen joulupukki yritti muuntautua joksikin itämaan tietäjäksi. Ehkä sille tuli liian iso hattu tehtyä. Hattu olikin viimeinen osa pukinteossa.

Testing, testing...

Ostin Novitan huovutusneulaimen (ja kaikenlaista muutakin), ja heti piti testailla. Koska eilen hukkasin parhaan parsinneulani (löysin sen aamulla villasukan kantapäästä) ja hukkasin sen tänään uudelleen (enkä ole siihen vielä osunut), päätin tehdä pari neulatyynyä. Koska neulat aina hukkuu (näköjään), neulatyynyn pitää olla sitten huomioväreillä, että (kunhan sen parsinneulan taas löydän) neulat löytävät helposti säilytyspisteen ja säilytyspaikkakaan ei kykene piiloutumaan. Sitten asiaan: huovutusneulain oli aika pettymys tuommoista kolmiulotteista kappaletta (superlonia päällystäessä) tehdessä. Yksittäisellä neulalla nakuttaminen oli paljon tehokkaampaa ja jälki tasaisempaa. Varmaankin tuo neulahuovutin on parhaimmillaan tasohuvutuksessa, täytyy joskus testata. Mutta ensin joululahjantekopiiloon, palaan taas kun tontut ovat hommansa hoitaneet.

Huopaharjoitukset

Viime viikonlopun työväenopiston neulahuovutuskurssilla harjoiteltiin rautalankarunkoisen öttiäisen lisäksi myös muita kolmiulotteisia olioita tukirakenteella ja ilman. Piti siis äkkisältään keksiä muitakin olioita tehtäväksi. Kun kaikki muut huovuttivat lemmikkejään (kissoja ja koiria), miksen minäkin. Tein siis kilpikonnan. Tässä ei ole mitään tukimateriaalia sisällä, vaan kilppari on aivan pehmeä ja pelkkää villaa.

Toinen näppärä sisusmateriaali rautalangan lisäksi on superlon. Sitä käytetään myös neulahuovutusta tehdessä työalustana, ettei neula hajoa esim. pöytää vasten. Superlonia kastellaan hieman sähköisyyden vähentämiseksi, ja sitten leikellään sopiva palanen askarteluveitsellä ja saksilla. Kaulan kanssa kuulemma pitää olla tosi tarkka, ja leikata kylliksi materiaalia pois, muuten kaulasta tulee liian paksu, kun villa kuitenkin lisää siihen materiaalia ja paksuutta. Sitten piti tietenkin keksiä joku ökkiänen, jonka sisukalut voisivat olla superlonista. Opettajalla oli hieno karhu, mutta mielessäni ei ollut karhua, vaikka olin ottanut mukaani Suomen luonto-oppaan inspiraation lähteeksi. Jostain syystä päädyin papukaijaan, pysyen eksoottisten lemmikkien linjalla. Syy oli varmaan Kokemäen kudonta ja värjäyksestä yhteistilauksena saapuneiden villojen värit: olin tilaillut sinisiä ja vihreitä villoja.

Kotimaan luonto-opas ei auttanut papukaijan nokan tekemisessä, vaan tipi yritti kovasti näyttää ankalta. Kotiin Googlen ääreen päästyä ongelma selvisi: kaijalta puuttui alaleuka! Alaleuan jälkeenkin tipi yritti edelleen olla ankka, mutta muutamalla neulanpistolla nokan sai käyristymään ja nyt tuo näyttää jo papukaijalta :) Kurssilla olisi voinut tehdä myös naamoja, jolloin huomasi kuinka pienellä ilmeen sai muuttumaan. Näköjään päti myös lajinmuutokseen :) Kumpikaan näistä öttiäisistä ei ole leikkikalukestävä, vaan pikemminkin ne ovat turhia pölynkerääjiä eli koriste-esineitä. Opettajan malliökkiäisiä olisi hyvin voinut käyttää myös leluina, sillä ne olivat neulalla paljon kovemmiksi tökötettyjä. Lisäksi voi kuulemma käyttää vettä, eli yhdistää märkähuovutuksen tekniikkaan, mutta se ei ole välttämätöntä kestävien ötököiden tekemiseksi. Täytyy joskus kokeilla.

Tutustumiskerralla ope mainitsi myös mahdollisuudesta kokeilla ompelukoneella huovuttamista. Muutamaan ompelukoneeseen saa vapaakirjonnan tyyliin myös neulahuovutusvälineen (eli 3-5 huovutusneulaa, alahampaat pois, ja alaleukaan reijän - huovutuksessahan ei ompelulankoja tarvita). Huovutusvillatilauksen tein silmälläpitäen yhtä vanhaa valokuvaa, josta olen pitkään halunnut tehdä ristipistotaulun: Torres del Painen luonnonpuistosta Etelä-Chilestä otetussa kuvassa vuoret heijastuvat järven pintaan. Ompelukoneella sai tosi äkkiä nakutettua pellavakankaanpintaan huopavillaa (myös papukaijan pyrstöä on koneella nakutettu, että se pysyy kasassa). Sormia piti kyllä varoa, ettei niitä olisi tunkenut vahingossa väliin yrittäessään säätää villoja kohdilleen. Seuraavaa taulua varten pitää kyllä ensin kääntää kankaan reunat, ettei tarvi jälkikäteen niitä huovutusten päälle ommella (se on tosin ihan oma tyylikeinonsa, jota käytetään myös).

Siirtymä seuraavalle tasolle

Huopasesta on tullut tehtyä vaikka mitä, mutta kouluajan kokemuksen jälkeen märkähuovutus ei ole tuntunut mitenkään houkuttelevalta ja neulahuovutus on kuulostanut ihan yhtä epäilyttävältä. Huopasesta pesukoneella tehdyt hatut, tossut ja muut ovat tuntuneet luotettavilta ja helpointa tehdä, vaikka välillä pesukoneesta on tullut ulos jotain hassua tai väärän kokoista.

Sitten joku törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin Stephanie Metzin tekemistä teddykarhun pääkalloista,
ja mainitsi siitä minullekin - olin välittömästi ylipuhuttu osallistumaan neulahuovutuskurssille :) Kopiointi on tietenkin ihan tylsää ja mielikuvituksetonta, joten jotain omaa piti kehittää. Lisäksi piti myös odottaa työväenopiston syksyn kursseja, sillä olen huomannut, että uuden harrastuksen aloittaminen on kertaluokkaa helpompaa, kun on a) typerä idea siitä mitä haluaa tehdä, b) pahaa-aavistamaton opettaja, joka tietää miten jollain tekniikalla voidaan toteuttaa typerä ideani.

Tietenkin pehmeillä teddy-karhuilla on pehmeä luurankko. Milläs muulla on luurankoja? Tietenkin kaikenlaisilla selkärankaisilla. Mistäs sitten ei niin tiedetä, miltä niiden kuuluisi näyttää, paitsi luurankojen osalta? No, dinosauruksista on säästynyt lähinnä vain luurankoja :) Tuumasta siis toimeen ja etsimään kuvia dinosaurusten luurangoista. Yllättävän hankalaa oli yrittää piirtää malleja itselleen, että mitä ihmettä on tekemässä. Lopulta päädyin vain piirtämään mitoituskuvia, ja jätin kolmiulotteisen mallinnuksen huovutusvaiheessa tehtäväksi.

Jotta koko hahmo pysyisi kasassa, ensimmäiseksi piti otukselle tehdä runko rautalangasta (ensimmäinen kuva). Käytin 2mm paksua rautalankaa, ja ohuemmalla rautalangalla pyöritin kädet ja ja jalat kiinni selkärankaan. Suoraan rautalankaan ei kuulemma huopaa saa pysymäään kiinni, joten rautalankarungon päälle pyöritetään piippurassia (toinen kuva). Työväenopiston kurssi oli varsin järkevästi suunniteltu siten, että ensin oli yksi iltakerta tekniikasta, ja saatoin sitten hankkkia tarvikkeita ja rakentaa rautalankarungon ötökälleni ennen varsinaista huovutusviikonloppua. Teimme yhteistilauksen villoista Kokemäen kudonta ja värjäys oy:stä, mutten kutenkaan ihan malttanut olla mitään ostamatta, vaan kävin Soukan Menitassa ostamassa monivärisiä villoja.

Ensimmäiseksi runkoon pyöritettiin villoja, ja sitten aloitettiin yksityiskohtien rakentaminen. Ensimmäiseksi tein harjakset selkärankaan. Ensimäisen illan jälkeen dino näytti ihan liian läskiltä ollakseen vain luuranko ("en ole lihava, vaan minulla on vain isot luut" ;), ja olin kovin pettynyt ja mietin jo koko idean muuttamista pelkästä luurangosta "päällystetyksi" dinoksi. Rakensin kuitenkin luurangolle pääkallon, ja puuhatessani keksin, että koska harjas oli jo tyylitelty, niin eipä kylkiluidenkaan tarvisi olla omituisia mahan alla riippuvia hetuloita, vaan ne voisivat olla kiinni "läskissä" selkärangasa. Suuhunkin tuli laitettua vain kulmahampaat, koska muuten se olisi tullut ihan liian täyteen, eikä olisi näyttänyt niin hyvältä. Kuvassa näkyvä pään aukko on siis oikeastaan nenäontelo, silmäonteloista en saanut kunnon kuvia, vaikka silmän "otsakaaret" on erikseen irtonaisia. Oikein hauska uusi käsityöharrastus siis löytyi jälleen, sukulaiset varokoot ;)

Jälkijoululahjat

Onneksi ihan kaikkia joululahjoja ei tarvinnut tähdätä jouluksi, tai valmistumisesta huolimatta niitä ei voinut vielä "raportoida", kun joulupukki ei ehtinyt niitä ihan jouluksi toimittamaan. Kaverillani näin kivoja huopasesta tehtyjä lumihiutaleita, joten näitä piti tehdä sekä lahjaksi että itsellekin. Vaikka moisia voisi ihan hyvin tehdä ohjeettakin, nämä on virkattu Novitan Talvi 2007 -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Oikeasti näitä on kolmenlaisia, mutta huopauksessa kaksi eniten toisiaan muistuttanutta muuttuivat samanlaisiksi. Kolme kerrosta pylväitä ja ketjusilmukoita, todella nopeita tehdä.

Taustalla näkyy ankea joulukuinen sää: märkää ja mustaa, ei mitään havaintoa lumesta.

Kaverille ja hänen miehelleen tuli tehtyä korut. Sahasin 1 mm 925 hopealangasta pätkiä, viilasin päät tasaisiksi (sahaten jää vähemmän viilattavaa kuin pihdeillä katkoen), taivutin pätkät epämääräisiksi renkaiksi, juotin kiinni, ja hakkasin littiin vasaralla isoisältä perityn muinaisen silitysraudan pohjaa vasten (hyvä alasin!). Sitten piti puolet renkaista sahata uudestaan auki, koota koru, juottaa ja lintata uudestaan. Saattaa kuulostaa turhalta juottaa kahteen kertaan, mutta muutoin renkaita ei saa (kuulemma) pysymään renkaina linttauksessa. Lukkotappi on 1,2 mm hopealangasta, kunpa joskus oppisi tekemään tasaisia korupiikkejä eikä tommoisia vänkyräpäitä! Solmioneulan "tausta" tuli tehtyä 1,2 mm langasta, 13 cm pätkästä, ja napin kohta on lievästi litattu. Tuli aika leveä, mutta saahan tuota säädettyä kulmaa muuttamalla. Lopulta korvikset jäi itselle, kun kun kaverin korvien reijissä ei enää ollut exitiä. Pitää siis tehdä itsellekin tyyliin sopiva kaulakoru :)

Ympäristössäni alkaa olla monia pikkkutossujen tarvitsijoita. Ohje näihin on löytynyt jostain Moda-lehden mukana tulleesta suloiset vauvaneuleet-liitteestä, olisikohan tuo vuodelta 2004. Tossut syntyvät muutamassa tunnissa, ja ovat kuulemma näppärät, koska vauva ei saa niitä potkittua pois. Näitä tossukoita on tullut tehtyä myös aiemmin, ja jotenkin ne ovat kovin söpöjä. Ohjeessa on jotain muuta lankaa, mutta itse olen käyttänyt Novitan Woolia.

Söpöstä puheenolleen, tein myös perinteisen kypärämyssyn. Ohje aluksi hämmensi kovasti, koska harvemmin pipoja tehdään levynä :) Olin ihan varma, ettei mitään myssyä synny, jos toisesta reunasta lisätään ja toisesta kavennetaan ja toistepäin. Työn edetessä homma alkoi sentään hahmottua: lopuksi ommellaan kappaleen päädyt yhteen, ja toisen reunan sahalaita "kasaan". Ohje löytyi Novita Wool -langan vyötteen sisältä (Novitan Syksy 2007 -lehdessä on isompiakin versioita).