Langan materiaalin vaihto

Vaihdoin villalangan hopealankaan, ja lähdin ESOP:n verkkokoru-kurssille. Tässä ensimmäinen harjoitelma, 0,4 mm Sterling 925 -hopeasta. Työ punottiin lyijykynän ympärille ihan vaan käsin pujottelemalla. Jälki näytti hyvin epämääräiselle ja epätasaiselle. Se kuitenkin tasoittui kauniiksi, kun lopuksi nauha kiskottiin puupalikkaan poratun reiän läpi. Lukkokin tuli nysvättyä itse, mutta siihen en ole ihan tyytyväinen, joten taidan jossain vaiheessa tehdä toisen.

Lisää uusia aluevaltauksia

Olisikohan helmityöt kivoja? Kai sitä täytyy kokeilla... Lähdin Espoon työväenopiston "lumoavat helminauhat" -kurssille kokeilemaan. Esillä oli erilaisia helminauhoja esimerkeiksi, lähinnä erilaisista materiaaleista. Puuhaankin päästiin: harjoiteltiin yksinkertaista kukkanauhaa siemenhelmistä, joko opettajan tarjolla olleista tai omista. Olin varautunut, ja ostanut kädentaidot-messuilta muutaman pienen pussin siemenhelmiä. Aluksi olo oli että yök, pikkusievää piiperrystä pikkuprinsessoille, mutta ainakaan homma ei ollut hankalaa. Pitää hankkia vaan tuollainen näppärä helmineula, joka on taipuisa ja jossa on melkein koko neulan mittainen reikä.

Laitoin kukan keskushelmeksi hieman isompia helmiä, joita oli pussissa monenvärisiä. Kiristin langan niin kireälle, että keskushelmi jäi korkeammalle (toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää enemmän "terälehtiä"), jolloin lopputulema oli vähemmän kukkamainen. Lopulta tuosta sitten tuli ihan käyttökelpoinen :)

Kylmeneville lattioille

Viimein löytyi ohje, jolla tehdyt villasukat eivät näytä omituisilta makkaroilta :) Novitan syksy 2007 ekstrassa oli pitsivillasukkien ohje. Yritin keksiä langanloppuja, joista tehdä moiset sukat, mutta kaikkia värejä oli vajaa kerä, tai yksi kerä. Ohjeen mukaan sukkiin menisi 200 g, eli yli kerällinen. Ostin siis täydennyskerän, mutta se oli tietenkin väärän värinen, joten piti sitten käydä ostamassa toinenkin kerä. (Pakko ottaa kuva salaman kanssa, on niin pimeää jo.)

Yksi mikä aina häiritsee minua kavennuksia tehdessä on ohjeiden käsky tehdä ylivetokavennuksia (vastapainoksi kaksi yhteen neulomiselle) sekä kiilakavennuksissa että kärkikavennuksissa. Ylivetokavennuksista jää mielestäni ruma jälki, tai ainakin jälki on eri paria kuin kaksi yhteen neuloen syntyvä jälki. Jos neuloo takareunoistaan kaksi silmukkaa yhteen, lopputulos on melkein oikeanlainen (eli samanlainen), mutta päällimmäinen silmukka on kierteellä. Samanlaisen jäljen saa, jos kääntää silmukan puikolla toistepäin (etureuna taakse) ennen takareunojen yhteenneulomista. Muutenkin virittelin vähän villasukan kärkiä: tein kavennukset yhden silmukan päästä puikon loppuja/alkuja, enkä neulonut yhteen kahta viimeistä/ensimmäistä puikoilta. Näin neuloen päällipuolen pitsi pysyi ehjänä, eikä kavennusten alkaessa kuvioon tullut mutkaruttua, jollainen näkyy ohjeen kuvassa.

Sen seitsemän sormusta

Ystäväni on tehnyt paljon hienoja koruja, ja itsekin on tullut osteltua työkaluja ja hopealankaa. Mitään ei kuitenkaan ole vielä tätä ennen syntynyt, ja langat ja muut ovat edelleen siististi kiepissä pusseissaan. Nyt ystävä sai houkuteltua minut Tuija Suutarisen hopeasormuskurssille Thuja Designiin. Ensimmäisellä kerralla tarkoitus oli tehdä sormus, ja toisella kerralla siihen oli tarkoitus istuttaa kivi. Tuija tilasi minulle tummansinisen kordieriittiä olevan kiven, kun en vaaleansinisiä kiviä kelpuuttanut.

Koska minulla ei ollut etukäteen mitään kokemusta korujen teosta, meni ensimmäisellä kerralla melkoisesti aikaa ihmettelyyn, suunnitteluun ja mitoitukseen. Mitä sitä turhaa mitään yksinkertaista ensin yrittää, sitähän varten on opettaja neuvomassa ;) Kotona voi sitten tehdä niitä helpompia viritelmiä, kun kaikki hankalat kommervenkit on ensin harjoiteltu opettajan avustamana. Kunnianhimoisesti aloitin sahalaitaisen sormuksen tekemisen - sahaan tuli tartuttua ensimmäistä kertaa sitten... öö... ikuisuuden (peruskoulun?). Ensimmäisen kerran jälkeen muilla oli hienot sormukset, minulla teräväreunainen sahalaitainen samea rinkula. Sain siis paljon viilausta kotiläksyksi.

Aloittelija ei tiedä mikä on mahdollista ja mikä ei, joten realiteetit eivät häiritse suunnitelmien tekemistä. Kurssikertojen välillä oli viikko. Vihkoon kertyi monta suunnitelmaa, vaikka en netistä mitään muiden tekeleitä etsinyt, kirjoja tai mainoksia selaillut. Ehdin viikon aikana sahata koko ostamani hopealevyn suikaleiksi ;) Pari ihan tavallista, toinen sahalaitainen, pari taitettavaksi ja yksi vinottain juotettavaksi...


Toinen visio sahalaitaisen sormuksen jälkeen oli tehdä sormus, jossa on 180 asteen mutka keskellä. Toisen kiertäminen onnistui täydellisesti, mutta toinen meni vähän ruttuun. Se sai sitten lisää littausta vasaralla, ja siitäkin tuli oikein kiva. Kumpikaan ei ole ihan pyöreä mutkansa vuoksi, mutta eihän sormetkaan mitään tasaisia ympyröitä ole. Vinottainkin kiinni juotetusta tuli oikein onnistunut (kuva yllä, "tavallisten" kanssa). Soikean kiven kiinnittäminen sormukseen sen sijaan osoittautui hyvin hankalaksi, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Erilaisia pintakuviointeja ei tullut tällä kertaa yritettyä, vaan kaikki sormukset saivat kiiltävän pinnan. Kivien kiinnittämistä ei varmaan tule kotikonstein yritettyä, mutta sormuksia voisi yrittää tehdä hopealangasta.

Suurkiitokset Tuijalle - kärsivällisyydestä, avusta, visioiden toteutustekniikkojen miettimisestä, sekä opetuksesta! Ilman häntä näistä olisi tullut kasa hopeapalasia. Lisäksi kiitokset myös muille kurssilaiselle, jotka neuvoivat ja auttoivat kaikissa vaiheissa.

Jos joku näkee karanneen moponi, toivoisin hänen kertovan havainnoistaan minulle! Vielä parempi, jos sen mopon saisi kiinni, mutta se toive taitaa olla mahdotonta toteuttaa ;)