sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Paluu keskiaikaan

Uusia tekosyitä tehdä harvemmin käytettäviä vaatteita löytyy aina. Tällä kertaa kaveri houkutteli mukaan Aarnimetsän paronikunnan kesätapahtumaan, Nuijasotaan. Oikein hieno leiri olikin, ihan kuin olisi tapahtuman tullilta astunut toiseen aikaan. Nurmikenttää täytti toistakymmentä keskiaikaista kangastelttaa, pihalla käyskenteli hienoihin arkivaatteisiin pukeutuneita ihmisiä askareissaan ja lapsia leikeissään. Sodassa aateliset ja talonpoikien soturit olivat varustautuneet upein nahkapanssarein, kiiltävin metallihaarniskoin ja -kypärin, ja ottivat mittaa toisistaan kovin ottein. Todella upeita vaatteita näki suuressa juhlassa.

Ennen tapahtumaa piti siis tehdä itselleen keskiaikainen puku. Yksinkertaisin malli ensikertalaiselle oli aluspuku ja liivimainen päällipuku, nimeltään "helvetin ikkuna". Keskiaikana tarjolla olleista kankaista valitsin pellavan, sillä se vaikutti kesään sopivan viileältä, toisin kuin villa. Mekkojen kaavat tuli piirrettyä kaverin puvuista. Päähuivi taisi olla kuvanoton aikaan valahtanut jo aika niskan puolelle, koska sitä ei juurikaan näy.

Sisäsaumat sai ommella ompelukoneella, mutta näkyvät osat piti kuulemma kääntää käsin. Helman piti peittää nilkat, ja se sai laahata maata. Tästä päättelin, ettei helmaan ehkä kannata mitään kummempaa kirjontaa tehdä. Käänsin siis mekkojen helmat piilopistoin, ja oli siinä taas hommaa, vaikka onhan noiden iltapukujenkin metrien levyisiä helmoja tullut käännettyä ennenkin käsin. Jotta ei ihan tylsää tulisi, kaivoin jostain laatikosta joltain mummilta perittyjä kirjontalankoja. Ruskea alusmekko tuli tehtyä ensimmäisenä, ja kaula-aukon ja hihansuiden päärmeet tuli käännettyä aitapistoilla. Päällipuvun ja päähuivien reunat tuli päärmättyä pykäpistoin. Vihreän alusmekon kaula-aukon päärmäyksen aloitin niskasta ketjupistoin, mutta etupuolelle päädyin jostain syystä tekemään kukkia. Hihansuiden käänteetkin tuli tehtyä kukkia käyttäen - keskiaikainen hippipuku siis ;)

Sodan lisäksi paikan päällä oli ohjelmassa erilaisia kursseja. Osallistuin emalointikursseille. Näköjään emalointia voi erittäin näppärästi tehdä ilman uuniakin, polttimen avulla. Tekniikka tosin vaatii enemmän harjoitusta kuin tasalämpöisen uunin kanssa, mutta nyt ei tarvitse sitten moista hankkia, ei ainakaan emaloinnin vuoksi (eikä kyllä hopeasavenkaan takia). Ohessa on messingille emaloituja harjoituskappaleita: ylin oli ihan koepala, jota ei tullut edes tasotettua eikä emaliakaan tullut tasoteltua kunnolla. Lopputulos oli yllättävän kiva. Lopuissa tuli vähän viilattua kulmia pyöreämmiksi, jotta lättyjä voisi käyttää jonain koruina tms, jahka niihin poraa kiinnitysreijät. Sitten pitää vaan hankkia lasijauheita jostain ja ryhtyä puuhailemaan :)

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Harhapolulla

Alennusmyyntien huumassa tuli tallusteltua Iso Robertinkadulle asti - tarkoituksella - halusin käydä katsomassa, mitä siellä olevassa NaNa-helmikaupassa olisi tarjolla. Yleensä tulee netistä osteltua tarvikkeita, jotenkin se on paljon helpompaa, mutta äitini halusi hypistelemään. Käännyimme kuitenkin kulmasta väärään suuntaan, onneksemme, sillä törmäsimme Idän Helmeen (NaNakin löytyi paluumatkalla :)

Mukaani tarttui mm. rannekorunpaksuista, hopeapäällysteistä Memory Wire -lankaa. Ostokset jäivät hautumaan, kunnes keksin: voisin tehdä rannekoruja, jotka sopivat joskus aiemmin tekemieni magneettinauhojen seuraksi. Ensimmäisenä tein tietty mustan, hematiitinvärisen rannekorun, sillä muita hematiittikoruja tulee käytettyä usein. Käytin Villihelmestä kerran saamani tilauslahjuksen, kuusi ovaalinmuotoista hematiitinväristä lasihelmeä. Muita varten pitikin sitten tehdä täydennystilaus :) Muistivaijerin päät tuli taivutettua pyöröpihdeillä mutkalle. Joskus moinen tarttuu ärsyttävästi neuleen hihaan tai johonkin muualle, mutta eipä Helmetin keskusteluista päätellen päähän liimattavat helmetkään ole ihan täydellinen päättelyratkaisu. Luin muutenkin vähän turhan myöhään tuon keskustelun, jossa varoteltiin sivuleikkureiden vahingoittuvan lankaa leikatessa. En kuitenkaan huomaa mitään jälkiä Clas Ohlsonilta ostetuissa elektroniikkapihdeissäni (olisiko nuo pihdit papukaijanokkaiset?). Jäljellä on vielä noin 16 kierrosta vaijeria inspiraatioita odottamassa.

Helmiä pujotellessa löysin tarjottimelta pätkän hopeapäällystettyä vaijeria, joka inspiroi käyttämään rannekoruista ylijääneet ovaalit helmet korvakoruiksi. Lahjahevosen suuhun ei kuitenkaan ole katsomista - hematiitinvärisiä ovaaleita ei riittänyt korviksiin, mutta jostain muusta ylijääneitä pyöreitä olikin enemmän tarjolla. Yritin vakoilla, millaisia korviksia muut ovat helmistä tehneet, mutta yleensä noita taidetaan tehdä korupiikkeihin, joten päätteleminen oli jälleen ihmetyksen aihe. Kiinnityshelmillä siis sormiakrobatiaa harrastamaan. Miksei ihmisillä voi olla kolmea kättä, näppäriä takaraajoja tai kätevää häntää? :)

Ei minun näitä pitänyt nyt tehdä, vaan jotain ihan muuta. Mutta vapaa-ajan kahlehtiminen määräaikojen maailmaan ei napannut, joten harhauduin. Nyt on sitten kahta kiireempi, mutta kiireeseenkin (kai nykypäivänä kuuluu) tottuu.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Uusiks meni

Tein viime kesänä paidan Sirdarin Just Bamboo -langasta, joka on aivan ihanan pehmeää. Paita itse oli täysi pettymys, se jotenkin roikkui päällä, enkä ole sitä kertaakaan pitänyt. Siispä purin koko roskan, ja lankakerät odottelivat inspiraatiota sohvan vieressä korissa monta kuukautta.

Moda 3/2008 -lehdessä oli melkein hyviä ohjeita. Katselin ohjetta nro 16, mutta en pidä V-kaula-aukosta ja paidan helma käpertyi omituisesti, jolloin pitsikuvio meni ryttyyn. Samalla aukeamalla oli ihan yksinkertainen paita, jonka malli miellytti silmää enemmän, mutta sellaisenaan paita on aika tylsä tehdä. Pitsi helmassa voisi olla kiva... Tuumasta toimeen, ja tuunaamaan ohjetta.

Selailin lehtiä, ja Novitan kesä 2005 -lehdessä oli melkein hyvä vinoneliö-ohje. Muutaman harjoitushelman tekemisen jälkeen päädyin oheiseen hieman pimpattuun ohjeeseen. Ympyrä on langankierto, tasasivuinen kolmio tarkoittaa kolmen silmukan yhteenneulomista (nosta silmukka takareuna eteenpäin neulomatta, kaksi yhteen, nosta neulomatta jätetty yli), ja kolmiot joko kaksi yhteen tavallisesti tai kaksi yhteen siten, että ensin kääntää ensimmäisen silmukan puikolla toistepäin ja sitten neuloo takareunat yhteen (en suostu jättämään neulomatta ja nostamaan yli, silmukasta tulee erilainen!). Erityisesti ihan alareunassa kolmioiden aloitus pitää helman paremmin suorassa ja estää sen käpertymisen. Alussa on neljä kerrosta ainaoikeaa.


Kolmas yrityskerta sitten tuotti jotain järkevää ja sopivan leveää. Ohjeessa oli jälleen varoitus "neule on mitoitukseltaan aika tiukka, mutta se muotoutuu päällä". Kyllä tuo hyvin muotoutuu päällä, mutta ennen kaikkea se helposti levenee, ei niinkään pitene. Tämä oli varmaan syy, miksi alkuperäinen paita tuntui niin jättimäiseltä: uskoin tuohon tekstiin, ja tein pyöristyksessä isomman enkä pienempää kokoa. Tein tällä kertaa paidan myös puoli numeroa ohjeessa annettua pienemmillä puikoilla (nro 5). Varmaankin tästä johtuen lankaa meni vähän enemmän ja jännitystä riitti, kun piti sitten lähteä hakemaan yhtä lisäkerää, jotta saisi toisenkin hihan tehtyä. Onneksi vielä löytyi, luonnonvalkoinen toki on helpompi väri kuin joku yhden sesongin hittiväri.