Kun kaiken oli saanut valmiiksi pikkujouluja varten, unohtui sitten ottaa (otatuttaa) kuva itsestään juhlatamineissa. Yksi työkavereista (thanks, Jin!) sentään oli löytänyt minut kameran kanssa, mutta mekko ei näy kovin hyvin, kun menossa oli jälkiruoan suklaakakku :) Kuten tuli sanottua, meni hieman överiksi (taas): eihän sitä nyt voinut laittaa päälleen samaa mekkoa kuin viime vuoden pikkujouluihin. Toisaalta, kovin montaa lyhyttä juhlamekkoa minulla ei ole, lähinnä kaapista löytyy iltapukuja. Vaikka asukoodiksi oli määritelty "se siistimpi teepaita", halusin kuitenkin kaiken juhlien eteen nähdyn vaivan vuoksi pukeutua kunnolla. En sentään ollut ylipukeutunut, kun moni muukin oli laittanut vähän parempaa kuin sen teepaidan, vaikka juhla tulikin järjestettyä työpaikan tiloissa.
Mekon teossa suurena apuna oli uusi sovitusnukkeni. Se on hieman isompi kuin minä, mekko ei mene ihan kiinni asti. Kankaaksi tuli ostettua jokunen viikko sitten eurokankaasta paksua mustaa taftia, jossa on vähän kimallusta. Ärsyttävä kangas: jokainen neulanjälki näkyy siinä, ja saumat näyttävät siltä, että kappaleet olisi tullut ommeltua kiinni toisiinsa käyttäen valkoista ompelulankaa. Ilmeisesti kimaltavat langat ovat valkoisia. Jakuksi ostin pitkään katselemani hieman turhan kallista verhokangasta, jonka materiaaliksi ilmoitetaan 85% teräs, 15% polyesteri. Loimi on polyesterilankaa ja kuteet sitten terästä. Siitä tein ihan suoran huivin kääntäen kaikki reunat ja ompelemalla lopuksi kiinni kummastakin reunasta noin 25 cm "hihoiksi". Hyvin toimi. Hihansuut olivat alunperin eri lailla rutussa, kun kangas oli ollut rullalla, mutta käytön jälkeen ne ovat näköjään päätyneet jokseenkin parillisesti muhkuraisiksi :)
Uusi mekko ansaitsi seurakseen uudet korut. Kaulakoruksi tein vanhan rannekorun (rannekoru pääsi hopeankiillotusaineeseen kylpemään) seuraksi punoksesta riipuksen (kuusi silmukkaa lyijykynän ympäri, kaksinkertaista punosta), johon löytyi valmiiksi sahattu hopealevynkappale kiinnikkeeksi. Sain käytettyä uutta kuoppa-alasintani ja uusia sormuspihtejä levyn taivuttamiseksi sopivaksi, ja lopulta hakkasin levyn vasaralla littanaksi jättäen väliin jotain aikaisempaa pikkujoulukorua varten ostetun pitsinauhan. Korviksiksi tein neljällä silmukalla yksinkertaista punosta lyijykynän ympäri. Korviksen punoksen kiskoin läpi 4 mm reijästä, kun kaulakoru on 6 mm reijästä tasaiseksi vedettyä punosta. 
Lopulta, viimein sain kiillotettua muutaman aiemmin tehdyn pettymyksen ja tappelun kohteen: pikkusormen sormuksen oli tarkoitus alunperin olla neliskanttinen nk. antiikkisormus, mutta se oli liian pieni: oli siis pakko hakata se pyöreäksi. Saman tien nakutin sen täyteen kolhuja, kostoksi. Ihan kiva siitä lopulta tuli, mutta kun sen oli tarkoitus olla jotain muuta, niin harvemmin sitä on tullut käytettyä. Toinen, viimein neliskanttinen sormus on hirveän säädön tulos. Tuo on varmaan noin kahdeksaan kertaan kasaan juotettu. Ensin se ei juottunut, sitten se oli (tällä kertaa) liian suuri, sitten se ei taaskaan juottunut kasaan jne. Aiemmat yritykset tosiaan päätyivät liian pieniksi käytettäviksi niihin sormiin, mihin ne oli tarkoitetut, eivätkä ne sitten sopineet tarkoitettuihinkaan sormiinsa tai mihinkään muuhunkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti