Alusta alkaen

Vieläkään en ole ehtinyt kehräysoppiin, mutta ei ole silti voinut olla kokeilematta langantekoa ihan omin neuvoin yritys ja erehdys -periaatteella ;) Ensimmäisistä yritelmistä tuli ihan kökkäreitä, kun en ihan ymmärtänyt miten päin pitäisi pyörän pyöriä. Lisäksi villahahtuvakin on neulahuovutusta varten ostettua, enkä tiedä onko villalla millaista väliä kehräyksen kannalta. (Sorry hämärät kuvat: taas on syksy, enkä ole opetellut kuvien manipulointiakaan vielä.)

Pienen vaalean ja toisen pienen ruskean langanpätkän jälkeen aloin päästä vähän jyvälle, samaten aloin hiljalleen osata polkea rukkia. Jotain vikaa siinä tosin on vielä, sillä se ei oikein vedä lankaa sisäänsä. Ei ainakaan molempiin suuntiin pyörittäessä, mikä on langanteossa tarpeen (kai): ensin pyöritellään kaksi lanka-aihiota toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan pyörittäen nämä kaksi pyöritetään yhteen. (Pitäisi varmaan myös vähän viimeistellä noita puolien korjauksia, sillä ne eivät ole vielä ihan sileitä. Tosin, ei langat ole niihin mitenkään tarttuneet, joten moinen menee ehkä hienosäädön puolelle, ja kuuluu aikaan, kun/jos innostuu puutöiden tekemisestä.)

En myöskään vielä oikein osannut tehdä tarpeeksi ohkaista lankaa, sillä lanka-aihioita yhteenpyörittäessä kierre ei mahtunut rukin hampaiden väliin. Yritin nimittäin yhtä täysin lyttyynmennyttä hammasta taivuttaa auki pihdeillä, mutta se meni poikki. Periaatteessa nuo voisi kai vaihtaa, mutta onhan siinä aika homma. Helpompaa varmaan opetella tekemään ohkaisempaa lankaa ;)

Ensin mietin heittää kaikki langanpätkät roskiin, mutta sitten päädyin virkkaamaan niistä hassun kukan, sillä äidin synttärit oli lähestymässä. Kukan takana on hakaneula, jolla sen saa vaikka hattuun, huiviin tai takinpieleen kiinni. (Eikös äidit aina näe kauneutta lapsiensa tekemissä omituisissa savimöykyissä, joita sitten säästetään muutosta toiseen? - nimimerkki 3-v. Sannan tekemä savipulu ;) Tällä kertaa projekti tosin meni vähän pitkäksi, ja lahja myöhästyi.

Perinnetöitä

Joskus reilu vuosi (vai kaksi) sitten isoisän mökkiä siivotessa löytyi isoisoäidin rukki. Ihan kunnossa se ei ollut, osia puuttui ja puolat oli halkinaisia. Viime syksynä kävin työväenopiston viikonlopunmittaisella entisöintikurssilla. Onneksi pari viikkoa aikaisemmin oli ensimmäinen tapaaminen, jossa huonekalut katsottiin läpi, sillä entsiöintiopettajalla ei ollut mitään havaintoa, mitä rukille pitäisi tehdä. Verstaan vakioneuvojarouva kuitenkin tiesi, että Tapiolan kudonta-aseman pitäjä tietää rukeista, ja heillä oli ollut joku rukinkunnostuskurssikin. Ehdin sitten käydä kyselemässä, mitä kaikkea rukille piti tehtämän: ämmä piti kiristää ja korjata, liipotin (polkimen ja pyörän yhdistävä osa) tehdä uusiksi, uusia tappeja osien kiinnittämiseen piti tehdä, ja kaikki haljenneet sorvatut osat kunnostaa kiiloin. Kurssin aikana sain aikaiseksi puuosien korjaukset, mutten ihan kaikkea ehtinyt viimeistellä, vaan vähän jäi kotiin. Kestikin sitten iäisyyden raaputella puukolla ja hiekkapaperilla viimeistelyt. Vielä kauemmin rukki odotti vernissa-tärpättikäsittelyä. Viimeisinä kauniina päivinä viime kuussa sain viimein kaiken maalattua.

Miten ihmeessä tällä sitten tehdään lankaa? Olen nyt seillut webbisivuja ja saanut vähän jotain kierrettä aikaiseksi. Ei ole kyllä yhtään niin luistavaa menoa kuin "kehrää julkisesti" -rouvilla syyskuun puolivälissä 10-kirjastossa Helsingissä (heillä tosin oli modernit rukit, kenelläkään ei ollut mukana tämmöistä perinteistä). Pitänee käydä uudestaan Tapiolan kudonta-asemalla, jotta saa vinkkejä siitä, miten tuon oikeasti pitäisi toimia. Joudun nimittäin pyörittelemään käsin lankaa puolalle, ei se mene sinne automaattisesti. Tietenkin polkeminenkin on ihan epätasaista. Testivillaksi otin vaan jotain huovutusvillojen korista (dinosauruksen luurangosta ylijäänyttä vaaleaa), enkä tiedä olisiko sekin pitänyt esim. karstata ensin.