Hyvää uutta vuotta!

Uudeksi vuodeksi vietäväksi lahjaksi tuli neulottua taas tuttuja lahjoja uusille pikkujaloille, jotka ovat tulossa maailmaan ensi vuonna (toivottavasti). Yksien tossujen tekemiseen kuluu suurinpiirtein yhden illan verran, ja Novitan Wool -lankaa löytyi vielä sopivasti tossuihin ja erivärisiin nauhoihin lankalaatikoista. Lankalaatikot tuli järjestettyä samalla, ja isommat kasat listasin jopa Ravelryn neulefoorumiin, jota yksi käsityökerhokavereista kehui. Täytyy vaan opetella käsitöitä ja vaatekappaleita koskevaa englantia lisää ;)

Yritin myös muiden lahjojen valmistuttua ajoissa tehdä lisäksi joulukuusia, kun tuli ostettua Tiimarista huopalevyjä. Kuusista ei tullut olleskaan hienoja, joten vain yksi valmistui. Huopa oli kovin kovaa, ja meinasin katkaista hienoimman huovutusneulani kiinnittäessäni punaisia palloja ja lunta kuusen oksille.

Sitten pääseekin taas edistämään omia neuleprojekteja. Tosin jonossa on muutama ärsyttävä keskeneräinen työ...

Jälleen joululahjoja

Vaikka aloitin joululahjojen teon vasta pikkujoulujen jälkeen, sain ne valmiiksi hyvissä ajoin, puoli viikkoa ennen joulua. Tosin tällä kertaa ei tullutkaan ryhdyttyä mihinkään haastavaan sarjatyöhön, vaikka sitäkin tuli tehtyä: Tehtailin lisää hedelmäpusseja, yhteensä 24 kappaletta, vähän erivärisiä. Olen nimittäin huomannut, että multaisille perunoille olisi hyvä olla erivärinen pussi, etteivät esim. tomaatit likaannu seuraavalla kauppareissulla. Muutaman pussin jätin itselleni, sillä kaikki omat vanhat ovat valkoisia.

Suuritöisin joululahja on traktoreista pitävälle kummipojalleni. Tämän tekemisen aloitin iät ja ajat sitten, ohjeena oli Novitan Syksy 2006 -lehdessä Isoveli-langasta tehty lapsen paita, jossa oli jonkinlaista kuvioneuletta pinta. Jätin kuvioneuleen tekemättä ja neuloin pyöröpuikoilla paidan - siitä tuli ihan omituisen kokoinen! Purkaminen ja uudelleen aloittaminen on ärsyttävää, mutta onneksi kaveri käsityökerhossamme purki paidan puolestani bussia odotellessaan ja sain tehtyä uuden, saatuani mitat. Traktoria varten googlailin vähän, ja sitten vaan huopavillaa paidan pintaan tökkimään :)

Paidasta jäi vhän lankaa yli, joten vanhemmatkin saivat sitten paitaan sopivat pipot. Näihin ei ole ohjetta, kunhan googlasin "Novita Isoveli pipo", ja sain aloitussilmukkamäärän. Tosin ekasta piposta tuli ihan liian kireä (72 silmukkaa), joten sekin piti purkaa. Toisessa versiossa (kuten etukäteen annetussakin joululahjassa) on 84 silmukkaa, 3 oikein ja 3 nurin neulottuna. Naisen pipo on päätelty suoraan kaikki, jolloin päälaelle tulee tasainen alue, miesten pipot on päätelty vähän myöhemmin aluksi joka kahdestoista (muistaakseni) silmukka ja siitä sitten vähentäen joka kerros välistä silmukoita.

Aiemmin annettu pipo sai seurakseen mustat lapaset, joihin oli alunperin tarkoitus vaan huovuttaa mustaa huopaa kämmenselkään lämmöneristyksen parantamiseksi, mutta eihän siihen kyennyt: lapaset saivat ensin silmät ja sitten hampaat. Toinen yrittää olla vampyyri ja toinen ihmissusi. Kumpikin kaipaa vähän jo hammaslääkäriä, hampaat kun meinaavat lähteä irti. Lapasille löytyi ohjetaulukot (7-veljestä, isoveli-, ja nalle-langoille) Novitan syksy 2007 -lehdestä (samoin kuin netistä), mutta tein vielä vähän isommat salaisten mittailujen perusteella.

Äiti antoi aiemmin syksyllä neljä nauhallista puuhelmiä ja yhden kivihelminauhan todeten, ettei niiden kaulanauhaksi laittaminen ole inspiroinut häntä. Otin näytehelmet mukaan Tampereen kädentaitomessuille, josta ostin pari eriväristä turkoosia kivinauhaa lisää. Pujottelin sitten vaijeriin neljä kaulanauhaa siten, että jokainen niistä on vähän erimittainen, joten niitä voi pitää myös yhdessä.

Isälle tein kaulahuivin New Yorkista Union Squarella olleilta maalaismarkkinoilta, Catskills Merino Sheep Farmin kojusta ostamastani käsinkehrätystä, indikolla värjätystä merinovillasta. Mitään varsinaista ohjetta kaulaliinaan ei tarvitse, mutta Erika Knightin Knit & Purl -kirjasta on helppo kaivaa pintakuvioita. Tässä on 5 oikein, 5 nurin -neuletta yhteensä 25 silmukkaa, ja jokainen kerros on samanlainen. Erittäin helppo :)

Käsinvärjätyssä langasta muuttui kädet ja puikot ihan sinisiksi jo pienen neulomisen jälkeen. Langan myyjä kehotti huuhtelemaan valmiin työn lopuksi useaan kertaan. Huuhtelin huivia joku 30 kertaa, ja silti siitä edelleen lähti väriä. Enempää ei kuitenkaan ehtinyt sitä liotella, että pukin pakettiin sai kuivan huivin. Ei siis kannata pitää valkoisen paidan kanssa tätä huivia sateisella säällä ;)

Lahjoja syksyn varrelta

Syksyllä tuli tehtyä muutama synttärilahja, jotka unohtui blogata. Tämä tuli tehtyä vauhdilla. Onneksi oli jossain tylsässä tiedotustilaisuudessa tullut piirreltyä ruutuvihkon reunaan iso kasa pieniä neliönkokoisia malleja riipuksiksi ja suurennettua ne kolmin- ja nelinkertaisiksi. Riipus tuli tehtyä 1,2 mm hopealangasta ensin sahaamalla osat ja sitten juottamalla ne kasaan juotospastalla. Lopuksi hakkasin riipuksen littanaksi ja pujotin 1mm mustaan naruun (jota on paljon jäljellä). Se on ihan kantajansa näköinen ja hyvin käytössä :)

Toinen syksyn synttärilahja on 0,8 mm hopealevystä sahattu sormus, johon Thuja designin emaloinnin jatkokurssilla tuli ensin porattua viisi reikää ja sitten harjoiteltua ikkunaemalointia (muut kurssin tekeleet ovat vielä viimeistelemättä). Ikkunaemalointi oli ihan kivaa, mutta olisi pitänyt huomata laittaa emali työn nurjalta puolelta. Nyt jäi vähän lasihiutaleita reikien viereen, ja niitä piti sitten hioa pois, jolloin pinnasta tuli mattamainen. Sormuksessa ikkunan väri ei välttämättä edes näy, kun valo ei pääse kulkemaan ikkunan läpi, mutta helpompaa tuo oli kuin kivenistutus ;)

Pakkasten tullen yksi pää tarvi myös etukäteisen joululahjan: pipo tulee tarpeeseen, kun pakkasta on nyt kymmenisen astetta. Saisi vielä vaan tulla sitä lunta :) Pipo on vitosen puikoilla Novitan Isoveljestä neulottu 3 oikein 3 nurin, ja aluksi siinä oli 84 silmukkaa, mikä ei kyllä mene ihan kivasti tasan kavennuksia ajatellen, mutta 72 silmukkaa oli liian vähän.

Sitten taas tonttuilemaan, tänä vuonna tulee kiire!

Pikkujoulutamineet ja -korut

Kun kaiken oli saanut valmiiksi pikkujouluja varten, unohtui sitten ottaa (otatuttaa) kuva itsestään juhlatamineissa. Yksi työkavereista (thanks, Jin!) sentään oli löytänyt minut kameran kanssa, mutta mekko ei näy kovin hyvin, kun menossa oli jälkiruoan suklaakakku :)

Kuten tuli sanottua, meni hieman överiksi (taas): eihän sitä nyt voinut laittaa päälleen samaa mekkoa kuin viime vuoden pikkujouluihin. Toisaalta, kovin montaa lyhyttä juhlamekkoa minulla ei ole, lähinnä kaapista löytyy iltapukuja. Vaikka asukoodiksi oli määritelty "se siistimpi teepaita", halusin kuitenkin kaiken juhlien eteen nähdyn vaivan vuoksi pukeutua kunnolla. En sentään ollut ylipukeutunut, kun moni muukin oli laittanut vähän parempaa kuin sen teepaidan, vaikka juhla tulikin järjestettyä työpaikan tiloissa.

Mekon teossa suurena apuna oli uusi sovitusnukkeni. Se on hieman isompi kuin minä, mekko ei mene ihan kiinni asti. Kankaaksi tuli ostettua jokunen viikko sitten eurokankaasta paksua mustaa taftia, jossa on vähän kimallusta. Ärsyttävä kangas: jokainen neulanjälki näkyy siinä, ja saumat näyttävät siltä, että kappaleet olisi tullut ommeltua kiinni toisiinsa käyttäen valkoista ompelulankaa. Ilmeisesti kimaltavat langat ovat valkoisia. Jakuksi ostin pitkään katselemani hieman turhan kallista verhokangasta, jonka materiaaliksi ilmoitetaan 85% teräs, 15% polyesteri. Loimi on polyesterilankaa ja kuteet sitten terästä. Siitä tein ihan suoran huivin kääntäen kaikki reunat ja ompelemalla lopuksi kiinni kummastakin reunasta noin 25 cm "hihoiksi". Hyvin toimi. Hihansuut olivat alunperin eri lailla rutussa, kun kangas oli ollut rullalla, mutta käytön jälkeen ne ovat näköjään päätyneet jokseenkin parillisesti muhkuraisiksi :)

Uusi mekko ansaitsi seurakseen uudet korut. Kaulakoruksi tein vanhan rannekorun (rannekoru pääsi hopeankiillotusaineeseen kylpemään) seuraksi punoksesta riipuksen (kuusi silmukkaa lyijykynän ympäri, kaksinkertaista punosta), johon löytyi valmiiksi sahattu hopealevynkappale kiinnikkeeksi. Sain käytettyä uutta kuoppa-alasintani ja uusia sormuspihtejä levyn taivuttamiseksi sopivaksi, ja lopulta hakkasin levyn vasaralla littanaksi jättäen väliin jotain aikaisempaa pikkujoulukorua varten ostetun pitsinauhan. Korviksiksi tein neljällä silmukalla yksinkertaista punosta lyijykynän ympäri. Korviksen punoksen kiskoin läpi 4 mm reijästä, kun kaulakoru on 6 mm reijästä tasaiseksi vedettyä punosta.

Lopulta, viimein sain kiillotettua muutaman aiemmin tehdyn pettymyksen ja tappelun kohteen: pikkusormen sormuksen oli tarkoitus alunperin olla neliskanttinen nk. antiikkisormus, mutta se oli liian pieni: oli siis pakko hakata se pyöreäksi. Saman tien nakutin sen täyteen kolhuja, kostoksi. Ihan kiva siitä lopulta tuli, mutta kun sen oli tarkoitus olla jotain muuta, niin harvemmin sitä on tullut käytettyä. Toinen, viimein neliskanttinen sormus on hirveän säädön tulos. Tuo on varmaan noin kahdeksaan kertaan kasaan juotettu. Ensin se ei juottunut, sitten se oli (tällä kertaa) liian suuri, sitten se ei taaskaan juottunut kasaan jne. Aiemmat yritykset tosiaan päätyivät liian pieniksi käytettäviksi niihin sormiin, mihin ne oli tarkoitetut, eivätkä ne sitten sopineet tarkoitettuihinkaan sormiinsa tai mihinkään muuhunkaan.

Pikkujoulut!

Taas tuli innostuttua jostain aivan muusta kuin olisi pitänyt, ja koko homma taas "vähän" karkasi käsistä. Lähdin mukaan pikkujoulujen suunnitteluun ja toteuttamiseen viiden muun työkaverin kanssa. Lopulta juhlaan ilmoittautuneita oli vähän reilu 260, ja alkoi hirvittää. Pidimme kuitenkin pään kylmänä, ja osa hulluimmistakin ideoista tuli toteutettua. Leivoin hieman reilu 300 A-mallista piparia (väänsin muotin pihdeillä kaupan ukko-muotista). Yhdestä taikinasta tuli vähän reilu 50 piparia, eli yhteensä tuli paistettua kuusi taikinallista, ja piparit täyttivät yhden 31-litraisen laatikon (tekosyy ostaa uusi lankalaatikko ;)

Koristelussa tuli jatkettua tutulla linjalla, kun kilpailuvoittoja tehdessä innostuin kokeilemaan myös uutta: tein poron. Siitä tuli hieno, toivottavasti saan sen takaisin myös jossain vaiheessa,
kun puramme joulukoristeet pois. Ruskea lanka kun loppui nyt, on vaikea tehdä uusi.

Pikkujouluvoittoja tuli tehtyä kilpailuita varten viisi joulupukin lisäksi. Viimeinen ei päässyt tähän kuvaan, kun sen tein pikkujouluaamuna, kun en jännitykseltä malttanut nukkua. Muutama kuva lisää löytyy virkut-blogista. Näitä voisi melkein tehdä myös joulukoristeiksi :)

Huh, kiirettä...

Syksyllä on ollut niin kova kiito, että mitään en ole saanut viimeisteltyä valmiiksi asti, saati kirjoitettua ja kuvattua blogiin. Neulominen ärsytti tavattomasti tuon edellisen jakun langan vuoksi (enpä ole käyttänyt sitä kertaakaan) ja siksi, että tekeillä olleet villapaidat olivat jotenkin väärän mallisia ja isoja ja kaipasivat purkamista. Olen siis tehnyt vaikka mitä aivan muuta projektia: montaa ikuisuusprojektia on tullut edistettyä tai jonossa ollutta projektia aloitettua.

Ensimmäinen pitkään työstämistä kavereiden kanssa odotellut projekti tuli alotettua reilu vuosi sitten: meidän piti tehdä toisillemme sovitusnukkeja Magic-paperista. Ensimmäinen valmistui vuosi sitten. Sitten projekti jymähti paikalleen, ja paperisuikaleet ja kassikaupalla muuta roipetta on rumentanut työhuonettani. Viimein reilu kuukausi sitten saimme sovittua toisen nuken tekopäivän ja toimin uhrina, kun kolme tyttöä silitti silitysraudoilla paperisuikaleita päälleni. Sitten kestikin muutama viikko saada aikaiseksi viimeistely, ja tässä viimein valmis nukke pukeutuneena pikkujoulumekon vuorikankaaseen.

Kolmiulotteinen peili on aika paha: nukkeni on selvästi käynyt muutaman kerran syömässä ilman minua! Ohjeessa nuken päälle laitettiin kaksinkertainen resori, mutta resorinpalani riitti vain yhteen kerrokseen. Ylä- ja alareunan ompelin käsin nuken päälle, ja kylkiin piti tehdä muutama muotolaskos. Harkitsen vielä kohdistusnauhojen ompelua nukkeen. Pikkujoulumekkoa tehdessä olen kaivannut lähinnä vasta keskietu- ja -takamerkkejä.

Syksyn piristykseksi tuli myös ensimmäistä kertaa ostettua kurpitsa ja tehtyä siitä piirakkaa ja yhteistyönä ihan lyhtykin:

Voi pettymysten pettymys!

Olen pitkään katsellut Noron ihania mutta tuhottoman kalliita lankoja, joten ilahduin kovasti, kun Novita oli saanut aikaiseksi jotain samaa värimaailmaa ja tyyliä olevaa: Puro-lankaa. Uusimmassa Novitan lehdessä oli myös kiva pyöryläjakku, jossa ei ollut liian röyhelömäinen reunus. Ohjeen koonmääritys oli vaan hankalasti ilmaistu jonain "halkaisija selässä eli kädentien väli takana". Pyysin siis neuvoa Lauttasaaren tehtaanmyymälässä oikean koon selvittämiseen, ja myyjä mittasi ja sanoi 38 cm. Sovitin vielä paikalla ollutta mallijakkua, ja se oli ihan hyvä, ja kuulemma juurikin tuota kokoa, joka kummastutti minua kovasti: XS. Moista kokoa ei ole tullu käytettyä kuin ehkä viimeksi ala-asteella. Pyysin vielä paria muuta ihmistä mittailemaan, ja arvailtiin mittauskohtaa, mutta samankaltaisia numeroita hekin saivat tulokseksi.

Onneksi ennen jakun kokoamista tuli kursittua se muutamalla langanpätkällä kokoon ja todettua, että kuten arvata saattaa, liian pienihän siitä tuli. Olisi alun alkaen pitäny tajuta tuijottaa ohjeen piirrosta nro 2 (siihen ei tosin edes viitata missään kohtaa) ja lukea koko ymmyrkän halkaisija ja päätellä sen olevan rinnanympärys - tosin kädentien reikien vaikutuksen arvailu tekee moisestakin vähän epätarkkaa.

Pelastustoimenpiteeksi neuloin sitten lisäkerroksia ympyrään (onneksi oli samaa kerää vielä jäljellä) ja pidensin ympyrän reunakaistaletta oikean koon mittoihin asti. Ihan tämä ei kuitenkaan ole riittänyt, sillä jälkikäteen reunakaistaletta ei saanut levennettyä, joten jakkuke ei riitä edestä kiinni asti. Jotain muutakin vikaa vielä jäi, sillä reunus loipottaa hölmösti alareunastaan sivuissa. Ehkä jakun olisi pitänyt olla soikio tai ellipsi, jotta se toimisi kunnolla.

Vähäinen pelastustoimenpide ei tosin poista omiin silmiini paistavaa langan suurinta ongelmaa: saman värjäyserän kerien epätasaista laatua. Valittelin tätä pilkullisuus/pilkuttomuus-ongelmaa palautteen muodossa Novitalle, johon vastaukseksi sain, että se on langan ominaisuus. Oheisessa kuvassa "ongelma" näkyy hyvin: yhdessä kerässä osa kierteistä on hyvin erivärisiä keskenään (punaista läpi koko kerän muista raitojen väreistä huolimatta), toisessa kaikki langan kierteet ovat samansävyisiä. Kaikki tämä siis yhden värjäyserän sisällä. Sinällään minulla ei ole pilkkuja vastaan mitään, mutta niitä voisi joko olla tai olla olematta, eikä olla sekaisin samassa värjäyserässä. Tutkikaa siis hyvin tarkkaan, että saatte joko pilkullisia tai pilkuttomia keriä, jos olette kanssani samanlaisia pilkunviilaajia! Enempää tätä lankaa sen ihanista väreistä ja pehmeästä olomuodosta huolimatta en tule ostamaan, vaikka niin alunperin suunnittelin (eikä osta pari kaverianikaan, sorry Novita).

Lanka ei oikein helposti ole purettavissa, sillä se tuntuu hajoavan ja nukkaantuvan helposti, ja kun oli vielä ihan sekaisin pilkullisia ja pilkuttomia keriä, en sitten purkanut koko reunakaistaletta, vaan luovutin: tästä taisi tulla joku mökkivaate. Toinen asia, mistä valittelin Novitalle, oli langassa olevat solmut: yhdestä kerästä puuttui kokonaan punainen raita solmun vuoksi. Tähänkin vastattiin vyötteen ja ohjeiden disclameriin viitaten: "Värejä ei tarvi 'täsmätä'". Miten niin ei tarvi? Kyllä minun silmiini ainakin sattuu epäjatkuvuuskohdat, kun värien vaihtokohdat eivät ole satunnaisia, vaan suuria samassa järjestyksessä tulevia alueita. Pikemminkin lanka olis vaatinut ison lapun viereensä: "ei järjestelmällisille neulojille!" kuten palautevastauksessaan pahoittelivat. Valitsin aina, millä kerällä jatkoin, jotta raidat tulisivat aina samassa järjestyksesä, ja yhdestä kerästä poistin yhden värin verran väärää raitaa, eikä tästä tosiaan ollut mitään ylimääräistä vaivaa. Etureunan värien täsmäys ei tosin tullut mitenkään tarkoituksella näin samaan kohtaan, vaan ihan sattumalta ;)

Ohjeeton

Jee, ensimmäinen omasta päästä ilman ohjetta tehty paita onnistui! Edelleen pärjäsin keväällä tarjouskupongin kanssa Nordiasta kotiin raahatuilla langoilla, joiden loppusijoitukseen ei ollut suunnitelmaa. Lankana on mustaa Marks & Kattensin Eco Baby Bomull -puuvillalankaa ja Blend Bamboo -jämiä (tosin niistä jämistä saa varmaan yhden lyhythihaisen paidan vielä kasaan). Koetilkun perusteellä päädyin luomaan 18*13 silmukan mallikerran verran pyöröpuikoille silmukoita. Ensin aiemmasta opitusti muutama kerros ainaoikein (nurjat värillisille kerroksille) mallineuletta kääkertymisen estämiseksi, ja sitten mallineuletta kainaloihin asti. Päätin sitten kummastakin reunasta 21 silmukkaa, joiden tilalle loin noin 60 silmukkaa. Lopullista määrää en osaa sanoa, sillä vasta yhdeksäs kerta hihanalotuksista onnistui. Halusin vähän pidemmät hihat kuin aiemmissa blend bamboo -paidoissa tältä kesältä. Paita olisi saanut ehkä olla aavistuksen leveämpi ja pidempi, mutta ihan käyttökelpoinen siitä tuli nytkin :)

Hihojen alusta alkaen neuloin kaikilla silmukoilla kymmenisen senttiä: kaksi kerrosta mustaa, sitten tummempaa turkoosia yksi oikein ja toinen nurin, sitten kaksi mustaa sileää, sitten vaaleampaa turkoosia yksi oikein ja toinen nurin ja kuusi kerrosta mustaa ennen seuraavia turkooseja raitoja. Joka toisella kerroksella neulotaan sileää kaikilla, joka toisella kerroksella ensin kaksi oikein yhteen, neljä oikein, langankierto, yksi oikein, langankierto, neljä oikein ja kaksi oikein yhteen takareunoista (kääntäen ensin silmukoiden etureunat taakse, näin saa oikeasti peilikuvan). Kymmenen sentin jälkeen kavensin joka neljännellä kerroksella jokaisen kahden yhteen neulotun sijaan neulomalla kolme silmukkaa yhteen kunnes mallikerrasta oli jäljellä viisi silmukkaa alkuperäisen 13 sijaan. Sitten vaan kaikki päätetään kerralla. Yksinkertaista ;)

Yllytyshullu ja ylipuhutut

Tulipa keväällä kehiteltyä ilahdutusprojekti opiskelu/työpaikalle ihan vaan, kun yksi kaveri heitti "koskas tekisit tommosia: http://www.flickr.com/photos/planetjune/3303830397/sizes/o/?"
Perinteisesti, homma levisi ihan käsiin. Onneksi kanssainnostuneita löytyi muitakin :) Se, mihin nämä Lemmingsit päätyivät, selviää toisesta blogista: http://virkut.blogspot.com/, josta löytyy myös kuvia matkan varrelta ja yksityiskohdista. (Mahdolliset kommentit mieluummin virkut-blogiin, kiitos :)




Lemmingsejä tuli virkattua 72, joten hieman on muut käsityöprojektit aika-ajoin olleet jumissa. Vaan enpä ollut ainoa "seonnut": äitini virkkasi 87 ukkelia ;)

Seuraava kivilaji

Kesälomalla tuli harjoiteltua jälleen yhtä uutta tekniikkaa, jonka voi toteuttaa jollain kivilajilla. Tällä kertaa materiaalina oli betonikivet ja kohteena etupihan kuja. Aiemmin kuja oli kivituhkaa ja talon vieressä salaojasoraa, kymmenen vuoden takaisen salaojaremontin jälkeen laitettuna. Kyllähän sitä hiekkaa sisään kulkikin ja talvisin lumikolan mukana nurmikolle.

Isäni oli jälleen auttamassa tai oikeastaan toistepäin, minä autoin häntä :) Naapurin pojanpoika teki ison työn ja kantoi suurimman osan kivistä jonoon ladontaa odottamaan. Naapuri ojenteli letkan alussa kiviä niitä ladottaessa. Onneksi polku oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, joten pohjatöitä ei tarvinnut paljon tehdä. Kokeilin kaikkea (kuskasin myös monta kottikärryllistä kiviä).

Ensin poistettiin reunalaudat ja tasoitettiin pohja viettämään ulospäin talosta pitkällä laudalla. Sitten levitettiin suodatinkangas, jonka päälle kärräsin asennushiekkaa, jota tarvitsee parin sentin kerroksen. Hiekka tasotettiin pitkällä laudalla ja tarkistettiin, ettei mihinkään jäänyt painaumia ja koloja. Tarvittaessa korjattiin myös kankaan alta pohjaa. Sitten ladottiin kerroksen verran kiviä, ja lopuksi naputeltiin ne kivivasaran varrella paikalleen. Itse vasarapäällä ei lyödä kiven pintaan (vain piiloon jääviin reunoihin voi kevyesti napauttaa), koska siihen jäisi jälki, mutta rautamöykky toimii painona, jolla kivet saadaan asettumaan paikoilleen. Lopuksi viimeistellään harjaamalla asennushiekkaa rakoihin - tämä vaihe oli kamalin ja kesti iäisyyden saada raot täyttymään. Varmaan jonkun 30 kertaa siirtelin harjalla hiekkaa pitkin ja poikin ja pois kiveykseltä.

Tämän kuvan alareunan kohdalla on parisen neliömetriä käsieni jälkeä. Olin vaan niin hidas, että annoin ladontatehtävän takaisin isälle. Naapurin pojanpojalla ja naapurilla meni yksi päivä vanhojen reunalautojen poistoon ja kivien kärräykseen. Pohjan tasaus ja kiveyksen teko kesti kaksi noin kuusituntista päivää. Hiekan harjauksen viimeistelyyn meni kuukausi, mutta nyt kelpaa kävellä vaikka paljain varpain! :)

Viimeinen tältä erää

Vielä yksi koru: HelmiQuusta ostetut 2,2 cm halkaisijaltaan olevat hematiittirinkulat saivat toteuttaa jostain tv-sarjasta vihkoon piirretyn korumallin (eipä tullut kirjoitettua vihkoon, että mistä materiaalista koru näytti olevan, mutta yhtä väriä, hopeaa, se muistaakseni oli). Onneksi Villihelmestä ostetun ketjun läpi sai 1 mm hopealangasta tehdyt lenkit, koska ohuempaa lankaa ei enää ole. Yhden renkaista jätin sormukseksi, rengas kun sattui olemaan juuri sopivankokoinen. Nyt voisi pakata korunysväilyt pois ja jatkaa muita projekteja :)

Vielä lisää koruja

Olen jatkanut helmikassin tyhjennysoperaatiota. Ensimmäisen sormuskurssin yhteydessä pari vuotta sitten tuli ostettua Tuijalta kaksi foliosydänlasihelmeä, sillä ne ovat aivan ihanan väriset (ihan väri ei tuosta kuvasta välity, pitäisi opetella kuvankäsittelyä; missään ei ole näkynyt samaa hohtavaa petroolisineä, kun olen noita helmiä ulkoiluttanut korvakorukivien toivossa liikkeissä). Koska en ole mikään sydänihminen, nämä ovat pyörineet helmikassissa jo pari vuotta. Korviksiksi ne ovat liian painavat, ja kaulakoruksi niitä on hassu määrä. Sain kuitenkin kehiteltyä niistä mielestäni kivan korun. Ketjuksi pitäisi varmaan kuitenkin tehdä jotain järeämpää, mutta se lenkkien sahaaminen...

Tuijalta on tullut ostettua myös näitä erilaisia laavakiviä. Nämä ovat päätyprofiililtaan kuusikulmiot, ihan kivat, mutta himmeät helmet. Jotenkin ne näyttävät ruskeilta, yök ;) Harjoittelin kuitenkin hopealangan pujottelua helmen läpi ja taivuttamista lenkeille (käytin 1 mm lankaa, sormet väsyi). Helmetin foorumin gallerian selailun innoittamana päätin ostaa Swarovskin kristallihelmiä ja samaan tapaan pujotella niiden läpi hopealankaa tehden näin helmiketjua (tähän taasen tuli käytettyä 0,8 mm hopealankaa, tämä on oikea valinta!). En kuitenkaan ole ihan tyytyväinen tähän: kaikki viisi laavahelmeä putkessa näytti hölmöltä, joten päätin tehdä ranneketjun. Se taasen ei toiminut lainkaan, joten yhdistin sen lopulta tuohon kaulaketjuun. Se puolestaan oli liian lyhyt, joten piti nysvätä jatkokappale... Jatkokappaletta voisi sellaisenaan käyttää ranneketjuna, mutta kun se on liian lyhyt siihen... Isommat kristallihelmet eivät toimi ollenkaan niin hyvin kuin nuo 4 mm pienet helmet. Ne näyttävät jotenkin halvoilta. Ehkä tuosta tulee joskus käytettävä, kun sen kanssa vielä tappelee - tai sitten se odottaa vaan jotain mielenmuutosta tai oikeaa vaatetta seurakseen.

Kun vauhtiin pääsi, tuli sitten väännettyä viisi metriä 0,8 mm hopealankaa helmien ympäri lenkuroille: tästä ketjusta tuli hieno! Siinä on pallomaisia laavahelmiä ja 4 mm kirkkaita Swarovski-kristallihelmiä - yksi ketjun päässä on caprinsininen. Väkersin tälle seuraksi ranneketjun jossain välissä. Pituutta kaulaketjulle kertyi 110 cm. Kerran kävi moka, ja unohdin yhdistää ketjun: pirullista purettavaa nuo kieputetut päädyt.

Tietenkin yllä olevat laavahelmisetit tarvitsevat myös korvikset: toinen pari on caprinsinisillä ja toinen kirkkailla kristallihelmillä. Jätin neljä pallohelmeä (yhdethän tuli jo käytetty hopeahelmien kera) korviksia varten. Hopealanka uhkasi loppua, mutta koska tuo ensimmäinen laavahelmiviritelmä yritti esittää jonkinasteista epäinnistumista, väsäsin nämä välissä, koska tiesin näiden toimivan - mieluiten toki jättää huonoimman epäkäytettävimpään kuntoon. Koska mitään visiota ei ollut muusta kuin spiraalipäädystä, teinkin ihan tavisjatkolenkurat laavahelmien molempiin päihin. Tuohonhan voi sitten hännäksi ripustaa vielä jotain, jos inspiraatio iskee tai asu vaatii ;)

Pari vuotta sitten yritin tehdä työväenopiston hopeasavikurssilla pursottamalla siiliä tähän (kamalan rumaan) kehikkoon. Siitä ei lopulta tullut mitään, vaan siili mureni käsiin kiillotusharjauksen yhteydessä. Hopealankapusseja kaivellessani törmäsin sitten jäljelle jääneeseen, 1,2 mm langasta väännettyyn kehikkoon ja nippuun 0,4 mm hopealankaa. Kääkersin sitten siilin langasta - jos tuo nyt siililtä näyttää. Ei tämäkään ihan hyvä vielä ole, piikit eivät ole teräviä!

Eilen tuli käytyä täydennysostoretkellä Villihelmessä kavereiden kanssa, ja eihän siltä nyt ilman heräteostoksia ulos pääse (tilauslistassa oli nuo kristallihelmet). Onneksi tällä kertaa onnistuin välttämään hopeahelmiansan (ehkäpä niitä tuli käytettyä liikaakin viime viikolla), ja mukaan tarttui vain pari riipusta. Ensimmäisestä en edes tiedä mitä roskaa tuo nyt on (ainakaan se ei kovin hyvin pitänyt väriä kun osuin siihen vasaralla lankaa litatessani ;) mutta jälleen tuli ostettua jotain vain värin vuoksi. Yritin tehdä kuvalle jotain, että tuo näyttäisi turkoosilta, miltä se luonnossa näyttää (selkeästi nyt joku turkoosikausi menossa).

Toinen löytynyt riipus on lasinen rengas, jossa hopeahohtoisella pohjalla on mustaa verkkoa. Suoraan naruun on viime aikoina tullut ripustettua jo vaikka kuinka monta riipusta, joten tämä kaipasi seurakseen vähän jotain muuta: jossain tarjouslehdessä oli joskus kuva jostain hopearinkulasta, jonka edessä oli lenkkejä, ja ripustukseen oli käytetty tuplalenkkiä. Tähän tuli käytettyä neljää lenkkiä ripustusta varten (ne eivät ole ihan ymmyrkäisiä, kun värkkäsin ne sormuspinnan ympärille, koska puikkoni loppuvat 10-numeroiseen 1 cm puikkoon, joka ei ole kyllin suuri), ettei lasirinkula vaan missään tapauksessa pääse tipahtamaan lattialle. Lenkit on tehty 1,2 mm hopealangasta, kamala homma vääntää lenkuraa tuosta 0,8-millisen langan jälkeen. Tästäkin tuli hieno, vaikka itse sanonkin :)

Korutehtailu jatkuu

Lumihiutaleobsidiaatisiruja ja -viuhkan sisältänyt
kaulanauha on jäänyt täysin käyttämättömäksi, joten purin sen. Sen sijaan samaan aikaan tehty sodaliitti-kaulanauha, jossa viuhkahelmien välissä on pieniä hopeahelmiä ja hopeaputki, on ollut todella paljon käytössä. Siispä hyvää designia kopioiden tein kaksi uutta kaulanauhaa. Turkoosiin riitti vielä ihan samoja välihelmiä, mutta lumihiutaleet saivat väleihinsä kuvioituja pikkuhelmiputkia. Harmi, ettei noita pienenpieniä puuvillanyöriin pujotettuja Hill Tribe hopeaputkiloita ole enää näkynyt Villihelmessä.

Tyllillä valssatusta hopealevystä tuli tehtyä myös riipus. Se on juotettu kasaan kahdesta sileästä ja kahdesta tyllipalasta käyttäen pastaa, todella helppoa kun viimein vaan sai aikaiseksi ;)
Tätäkään ei ole tullut käsiteltyä kanamunapatinoimisella, ja sileät hopealevytkin on vähän niin ja näin sileitä. Pitää hankkia lisää koruhiekkapaperia, ja kehittää joku tikku hiekkapaperin sisään, että saisi oikeasti naarmut pois. Ne ei pelkällä dremel-kiillotuksella häivy näkyvistä. Kunnollista kiillotusta ennen tuota ei kannata patinoida, muutenhan naarmut vaan näkyisivät selvemmin ;)

Pihtien lisäksi hopealankaa on tullut pahoinpideltyä myös kokkipolttimella. Tein kahden nro 8 neulepuikkojen ympärille pyörittäen lenkkejä ja kiroilin monta kertaa niitä sahatessani, sillä spiraali meinasi hajota. Puikot sentään säilyivät ehjinä, ja sain aikaiseksi kasan lenkuroita. Juotin lenkit, sillä ensimmäinen yritelmäni pyörittää kahdeksikkoja tai jotain enemmän kierutettuja lenkuroita jigin avulla tuotti vain kasan mutkaista lankaa. Kierutettuja lenkuroita tarvitsin lapis latsuli -lättyjen väliin kaulakoruun, joka on odottanut tekeytymistään yli vuoden. Lenkurat eivät kestä lähempää tarkastelua, ne ovat epätasaisia, kieroja, ja täynnä pihtien jälkiä. Vasta jossain puolivälissä keksin, että yhdessä kirjassa käytettyjen kaksien lattapihtien sijaan voisin käyttää kaksia pyöröpihtejä pitäenkin lenkin sisältä kiinni lenkin päältä kiinni pitämisen sijaan. Pihtien jälkien määrä väheni, mutta juotossotkut jäivät laiskalta viilaajalta jälleen piilottelematta. Lopputulos on kuitenkin aika juhlava.

Paikan päällä Villihelmessä on paha ansa, laari sekalaisia pieniä hopeahelmiä. Ansaan tuli jumituttua joskus keväällä, ja nyt viimein sain tehtyä helmistä jotain. Lajittelin helmet jonkinlaiseen kokojärjestykseen ja laitoin väleihin littanoita laavahelmiä. Tietenkin kumpiakin jäi vähän yli, ja piti täydennyshankintakierroksella ostaa muutama hopeahelmi lisää. Tällä kertaa osasin varoa ansaa, eikä lasku ollut niin suuri. Suunnitelman kanssa on aina parempi mennä kauppaan kuin päämäärättömästi harhaillen ;)

Purin myös aiemmin vaijeriin ripustetun kukan, sillä kuiten tuli todettua, se ei toiminut. Uusi yritelmä syntyi blogien selaamisen inspiraationa kieputtelemalla 0,4 mm hopealankaa terälehtihelmien ympärille tukirangaksi. Samanlaisen kohtelun sai jonkun tilauksen yhteydessä saamani siniset pienemmät terälehtihelmet. Naruna kummassakin on sterlinghopeavaijeria.

Kaiken hopealangan vääntelyn välillä on mukava tehdä jotain vähän helpompaa: vaijeri on aina ystävällinen :) Hematiittirinkuloiden väliin tuli hankittua riisimäisiä helmiä, sillä yhdessä aiemmassa korussa tuttuja putkiloita ei löytynyt niin pieniä, että ne olisivat mahtuneet rinkulan sisään. Riisit ovat taasen vähän liian lyhkäsiä, mutta ehkä on ihan kiva, että välistä pilkistää vähän vaaleaa hopeavaijeria. Niskan puolelle laitoin jokusen matkaa pelkkiä riisihelmiä. Näin korusta tuli vähän kevyemmän oloinen ja rinkuloita riitti myös rannekoruun. Ehkä moisiakin oppii käyttämään joskus. Kaiken tämän tehtailun lomassa tuli ostettua myös iso kasa koukkuja lisää kirjahyllyn koruripustusviritelmään, nyt ne tulivat tarpeeseen.

Korvistehtailua

Viime viikolla tyhjentelin helmikassiani ja hankin täydennyksiä, jotta saisin jotain koruja pitkästä aikaa valmiiksi asti. Aloitin korvisten tekemisellä, sillä ne ovat pieniä ja ennen kaikkea valmistuvat äkkiä. Harjoittelin hopealangan taivutusta ensin NaNasta joskus ainakin vuosi sitten ostamiini lapis latsuli -lättänöihin ja sitten käsityömessuilta hankittuihin sodaliittipalloihin, jotka jätin aiemmin tehdystä kaulakorusta yli juurikin korviksia varten. Periaatteessa jälkimmäisissä langan kuuluisi olla kiinni pallossa, mutta ei se millään suostunut. Luulen, että tuo 1 mm hopealanka on liian paksua, 0,8 mm paksuinen taipuisi helpommin.

Valssikurssilla tehdystä tyllipainetusta hopealevystä riitti myös korvakoruiksi. Nämä riippuvat kolmiot eivät ole saaneet kanamunapatinointikäsittelyä, saa nähdä jaksaako moisen joskus niille tehdä. Se tosin vaatii uuden kiillotustavan keksimisen, koska ero ei ole suuri. Kaiken hopealankavääntelyn lisäksi piti tehdä välillä jotain vähemmän sormia rasittavaa, eli helmien pujottelua vaijeriin: hematiittirinkulat löytyivät helmilaukusta jonkun heräteostokerran jäljiltä, mutta pienet riisinjyvähelmet kuuluvat täydennyshankintoihin (kaulakorusta kohta ;)

Hematiittihelmien lisäksi on tullut kaupoista haalittua laavasta tehtyjä helmiä. Täydennysostoretkellä Villihelmessä löysin Hill Tribe -tyyppisiä korupiikkejä. Tavattoman pehmeitä väännellä, ainakin verrattuna tuohon milliseen hopealankaan, korviksia tehdessä pelotti, että piikki menisi poikki. Koukukseen nämä saivat joskus aiemmin samoin Villihelmestä ostetut koristeelliset korviskoukut. Littanoiden ja pyöreiden laavahelmien lisäksi olen Thuja Designista
jonkun kurssin yhteydessä ostanut korviksia ajatellen pyramiidimaisia laavahelmiä, joista nyt tuli tehtyä kahdenmittaisia korviksia.

Hieman tuo pyramidin huippu kärsi, olisi pitänyt käyttää ohuempaa lankaa, mutta sitä ei ollutkaan kassissani, enkä malttanut odottaa. Jotenkin tuo kivikin näyttää ruskeammalta kuin pallurat, joten ehkä nämä ovat lopultakin tuomittu käyttämättömiksi, mutta saa nyt nähdä. Kaikenmallisten laavahelmien joukosta löytyi myös pyöreitä helmiä. Villihelmestä hankittujen pikkuhopeahelmien joukosta löytyi pari kalottia, jotka päätyivät hatuiksi näille palloille. Toiset koristeelliset korviskoukut päätyivät myöskin näihin. Langanvääntelykin alkoi sujua: alaspiraaleista tuli jo melko tyydyttäviä, mutta yläreunan lenkki vaatii vielä harjoittelua. Pihtien jäljet kaikissa ovat hirveitä, ehkä vielä joskus opin ;)