Vaijeriviritelmät

Viimein on tullut tehtyä syksyllä Tampereen kädentaidot -messuilta ostetuista helmistä koruja - kesti kyllä ihan liian kauan tämäkin projekti levällään pitkin ja poikin olohuonetta (jäljellekin jäi toki vielä jotain tarvikkeita).

Ehkä kaikkein hienoin ostos oli nauha n. 12 mm halkaisijaltaan olevia sodaliittikivihelmiä. Pujotin vaijeriin helmien väliin pienet hematiitinväriset siemenhelmet, niin nauhasta tuli vähän joustavampi. Varastoon on kertynyt paljon siemenhelmiäkin, mutta ihan sopivaa sinistä ei ollut. Pitäisi varmaan opetella miettimään myös rannekoruja, mutta niitä tulee vähän vähemmän käytettyä, ovat vaan tiellä.

Samasta Suomen jalokivitukun (tai jotain sinnepäin) myyntikojusta tuli ostettua myös pienempiä sodaliittikivihelmiä. Keskelle säästin yhden noista isommista helmistä. Näiden väliin ei tullut pujoteltua mitään lisähelmikkeitä.

Kaikissa näissä vaijeriviritelmissä on lintsattu kiinnityskohtien kanssa. Ei ole tullut tarkasteltua kyllin tarkasti muiden tekemiä koruja, että tietäisi, miten lukon vastinkappale pitäisi ihan oikeasti tehdä. Nyt olen vaan parilla kiinnityshelmellä liiskannut vaijerin lenkiksi, johon lukko kiinnitetään.

Messuilta tuli ostettua myös kolmet "helmiviuhkat".

Jatketaan sinisillä sodaliiteilla ;) Tässä korussa tuli käytettyä SoftFlexin sterling-hopeitua vaijeria, koska vaijeri on näkyvissä. Väleihin tuli laitettua joskus jostain ostettuja Hill Tribe minihopeahelmiä, pienenpieniä putkiloita ja helmiä. Alunperin olin tainnut ajatella käyttää noita isojen sodaliittihelmien väleihin, mutta ne olivatkin oletettua pienenpiä, ja menivät siis joidenkin helmien reijän sisään (yksi uhkasi jäädä jumiinkin). Koru on kauniin kepeä, pysyy jopa hangen pinnalla :)

Toinen viuhka oli lumihiutaleobsidiaattia. Viuhkan seuraksi laitoin samaisia sirukiviä, mutta tästä ei tullut kyllä kovinkaan onnistunut viritelmä. Sekava. Tämä tulee varmaankin purettua ja mietittyä jotain muuta. Ehkä samanlainen kuin tuo edellinen olisi hyvä ;)

Kivisiruhelmiäkin on tullut ostettua muutama nauhallinen, ja niille pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä. Joululahjaksi sentään kului jokunen hopealankaan virkattuna (lopputulos miellyttää ainakin itseäni), mutta mitä noilla muuta voi tehdä kuin pujottaa ne pitkäksi nauhaksi? Nyt tosin taitaa moiset pitkät kaulakorut olla muotia, mutta kukapa sitä orjallisesti noudattaisi, en minä ainakaan. Vastahan olen ylipäänsä alkanut käyttää koruja :)

Kolmas viuhka on hematiitinvärinen. Ensimmäinen versio meni pieleen, sillä tuli kiristettyä vaijeri jotenkin turhan kireälle, eikä koru levännyt kaulassa, vaan jäi niskasta ylös. Vaijerin vaihdon jälkeen tämä on nyt oikein hyvä. Oikeastaan tämä tuli tehtyä toisena, ja ensimmäisen version jälkeen ymmärsi muidenkin tässä raportoitujen korujen lukkoja kiinnitellessä kääriä nauha aina muutamalle kiepille, ettei helmet olisi liian tiukasti toisiaan vasten.


Viimeisenä olisi Stockkalle tehdyn vakoilureissun tulos: muistui mieleen monessa kirjassakin näkemäni kevyt kaulakoru, jossa helmet on ilmavasti puristushelmien avulla kiinnitettyinä toisistaan etäälle. Keskellä on kuusi vähän isompaa helmeä, ja reunoilla pienempiä. Vaijerina jälleen sterling-hopeoitu vaijeri, sen pinta on kiiltävämpi ja tasaisemman värinen kuin muissa koruissa käytetyn tavallisen SoftFlexin.