Oikeasti jotain aivan muuta - kivitöitä

Hetkeen ei ole tullut neulottua, se annettakoon minulle anteeksi. On ollut muuta puuhaa.

Tämänkeväisen alamäen voittamiseen tarvittiin oikeasti jotain aivan muuta - kivitöitä ja ihan eri joukkoon kuuluvien uusien tekniikoiden oppimista. Kävin siis vessan kimppuun, remonttimielessä. Vaikka kyseessä ei olekaan (sisustus)tekstiilit, niin sisustus nyt ainakin. Remonttimiehenä ja opettajanani toimi isäni. Itse halusin kokeilla kaikkea ja toimin apumiehenä talvilomaani vietellen. Suurkiitokset, isä!

Aiemmin vessassani oli tapettiseinät, muovimatto lattiassa ja 30 laattaa lavuaarin takana (oheinen "ennen"-kuva on yhdistetty kahdesta kuvasta). Perinteinen perusvessa 1980-luvun alusta. Vaikka kuinka hammasharjalla hankasi pytyn ja kaiken hajustetulla pesuaineella, silti haisi k.... Vessaa purkaessani huomasi ainakin yhden hajunlähteen: lattialistojen aluset oli mustat vanhasta liasta. Vessapaperitelineen paikka sähköpatterin päällä ei varmaan ollut ihan paloturvallinen ratkaisu.

Remontti tuli aloitettua huhtikuun alussa. Kaakeleiden irroitus oli yllättävän kova homma. Kaakelit menivät ihan pirstaleiksi, osa lähti millin lastuina, ja lastulevystä lähti pintaa mukaan. Parhaaksi työvälineeksi osoittautui lasta ja kivityöläisen raskas vasara. Tapetit lähti vanhalla tutulla kastele-revi-taktiikalla. Sitten pohjatyöt ja maalaus pääsiäisen aikana (tätä olen tehnyt ennenkin). Lastulevyä ei vaan ollut pohjamaalattu, joten seinä imasi ensimmäisellä maalauskerralla litran, vaikka moisen määrän olisi luullut riittävän kahteen kerrokseen. Väri oli hieman harmaalla sävytetty valkoinen (laatat oli tässä vaiheessa jo hankittu, siitä alla lisää).

Sitten oli vuoro uusien tekniikoiden opettelun, eli laattojen seinäänlaittamisen. Mutta, ei pidä unohtaa, että ennen sitä piti tietenkin etsiä sopivat laatat! Kävimme isäni kanssa seitsemässä laattakaupassa keräilemässä ideoita, ja ihastuin pieniin luonnonkiviin, joiden ympärille koko muuta vessaa lähdettiin sitten rakentamaan. Pikkukivilaattoja tilattiin neliön verran reunuksia varten.

Koska vessa on pieni, en halunnut laatoittaa seiniä koko mitalta vaan vain puoliväliin ja halusin vaaleita värejä. Mutta Pukkilan liikkeessä mustilla, isoilla, kiiltävillä laatoilla laitettu mallikylpyhuone kiinnitti huomiomme. Isä totesi, että musta takaseinä ei välttämättä olisi huono idea, sehän peittyisi valkoisten vesikalusteiden taakse kuiteskin. Minusta yksi erivärinen seinä on toiminut muissakin remonteissani oikein hyvin, ja tämä kuulosti oikein toimivalta. Kun pikkukivilaatat tulivat, lähdimme uudelle laatanetsintäkierrokselle. Sopivansävyisiä suuria (33cm*33cm), melkein mustia, mattapintaisia laattoja löytyi saksalaisesta laattakaupasta nimeltä Hansas (täytyy tarkistaa tämä nimi...). Samasta kaupasta löytyi myös oikeansävyisiä (harmaaseen taittuvia, ei siis keltaiseen tai ruskeaan) valkoisia laattoja, joiden pinnassa on myös hieman eloa (25cm*33cm). Harmiksi oikean siniharmaansävyisiä lattialaattoja (10cm*10cm) ei ollut kuin kuusi mallilaattaa seinässä. Piti sitten kolmannesta kaupasta hakea oikeansävyisiä lattialaattoja. Sitten olikin auto täynnä kahdenlaista vedeneristettä, lattiatasotetta, kolmenväristä saumauslaastia, kahdenlaista kiinnityslaastia,...

Vanha vessanpönttö tuli irroitettua 11.4., ja sitten alkoi laatoitus- ja saumaustyöt. Välillä piti aina odotella kuivumista. Maanantaiksi 16.4. piti olla lattia valettu, sillä ammattilaisiakin tarvittiin: sähkömies asensi maanantaina lattialämmityksen. Sitä varten piti siis olla seinässä laatat ja saumat tehty, sillä lämmityksen kytkin tulee tietenkin laatan päälle. Sitten pari päivää myöhemmin sähkömies kävi uudestaan, kytkemässä peilikaapin valot ja pistorasian kaapin sisään (sitä kaapissa ei ollut vakiona) ja mittaamassa, että lattialämmitysmatossa on valun jälkeen yhä kaikki ehjää. Sitä ennen siis tuli laatoitettua lattia. Perjantaina, 20.4. putkimies tuli asentamaan vessanpytyn ja lavuaarin sekä hanan. Lattian pitää tietenkin olla saumattu ja kaiken valmista tätä ennen. Putkimies kiitteli valmisteluita, kun oli jo reiätkin seinässä aluskaapin asennusta varten :) Olikin melkoinen homma tuon mustan lattiaklinkkerin reiät: 15 minuuttia ja poranterä per reikä. Eipä niitä ollut ihan helppo saada halkikaan...

(Oikeasti, ihan kaikki ei ole vielä aivan valmista. K-rauta toimitti vääränlaisia ovenkahvoja, uusia pitää odottaa postitse saapuviksi. Ovenpielet ja osa lattiasta on vielä saumaamatta, ja lääkekaappi asentamatta. Laitan yksityiskohtaisen kuvan ovenpielistä, jahka nekin on saumattu :)

Vaikka itse sanonkin, kyllä tuli tehtyä aivan upea kylppäri!

Pääsiästipejä

Mihinhän olen kätkenyt pääsiäiskoristeet? Varastoon oli pitkä matka, mutta sohvan vierestä löytyi keltaista villalankaa :) Muistin sitten Novitan kesä 2007 -lehden, jossa on ohje pääsiäistipeistä, joilla on erittäin hauskat jalat. Virkkasin sitten tipipariskunnan pääsiäistä piristämään (ohjetta ei tullut mitenkään orjallisesti noudatettua, kun lankakin oli eri). Helmiä tai keltaista paperia minulla ei ollut, joten silmät ja nokatkin on villalangasta - miksi niiden pitäisi jostain muusta ollakaan?

Poppanakaitaliina on mummin käsialaa, samoin kuin taustalla näkyvä ryijy.

Lanka loppui kesken!

Harjoittelin uutta tekniikkaa, haarukkapitsiä, sillä uuden oppiminen on kivaa. Yllättävän helppoa tuo oli, kun alkuun pääsi. Mutta melkoista kierutusta. Onneksi tajusin jo heti alusta, että yli 200 lenkkiä yhdellä puolella ei millään mahdu haarukkaan, vaan kannattaa apulangalla niputtaa tuota sopiviin pätkiin (21 lenkkiä) yhteenvirkkausta ajatellen. Ohje on Novitan Talvi 2006 -lehdestä, lankana käytin (hommaan vähän turhan paksua) Aino-lankaa.

Harmikseni lanka loppui kesken! Huivista jäi puuttumaan yläreunasta reunus, ja alareunasta hapsut. En kuitenkaan lähde purkamaan pantaa tai kauluria, että saisin tähän työhön jotain lisää, sillä ne ovat osoittautuneet erittäin hyviksi asusteiksi. Näinkin huivin yläreuna näyttää aika kivalta, enkä ehkä niin ole hapsuihminen. Voi tuota käyttää noinkin, oikeastaan yläreuna on aika hieno, kun siinä on tuollaisia kauniita kaarokkeita. Jos ei muuten, niin onpahan kaulahuivi.

Juuri eilen tuli yhden ystävän kanssa puhuttua, että pitäisi olla vertaisverkko langanloppujen vaihtoa varten. Kerran jos toisenkin sitä joltain lankahamsterilta löytyisi joku keränloppu, jolla joku toinen saisi oman tekeleensä saatettua loppuun ilman hätäratkaisuja. Tämä kuitenkin vaatisi, että lankahamsterit luetteloisivat lankansa (taitavat kyllä tehdä niin noin muutenkin) ja punnitsisivat langanloput.

Mietin sitten aamulla, kun tajusin langan loppuvan kesken tällä kertaa, että millaisen tiedonsiirtoprotokollan tuo vaatisi, ja miten tällaisen vertaisverkon saisi toteutettua... Johonkin SQL-kantaan varmaan löytyisi helppo webbikäli, jolla jokainen luetteloisi langanloput, sitten jotain olemassaolevaa P2P-sovelusta varmaan voisi käyttää tuon lankatiedon hajautukseen. Sitten vaan pyyntöjen lähetysprotokolla (lankaahan voisi löytyä useammasta lähteestä), varmaan ilmoituksen pyynnöstä pitäisi tulla sähköpostiin, ja siitä linkki tuonne P2P-softan puolelle, että suostuuko lankaa toimittamaan, ja sitten vaan langat postiin...