Joululahjat

Nyt on joulu takana, ja pitäisi keksiä, mitä käsitöitä sitten tekisi - enää ei ole tarkkaa ohjelmaa joka "vapaahetkelle", että ehtisi saada kaikki lahjat valmiiksi. Viime viikot ovat kuluneet virkaten, ja jälleen lähinnä Novitan Huopasesta. Ensinnä tein kamalan kasan huopakukkia ja lehtiä Novitan talvi 2007 -lehden ohjeen mukaan. Tuloksena oli ainakin paljon puhtaita pyyhkeitä ;) Ompelin kukat kiinni risurenkaisiin (en styroksiin, kuten ohjeessa) ja viimeistelin kulta/hopea-(Novita)langalla, että kukat pysyvät nätisti paikoillaan.

Lopuista kukista tein koristeita: kukka ja muutaman vihreä lehti rautalankaan, ja virkataan rautalanka piiloon. Kuva on ihan kamala, kun tietenkin oli ihan pilkkopimeää. Miksei voinut olla lunta jouluna, pitääkö kaiken lumen sataa Pohjois-Amerikkaan tai -Afrikkaan?!? Ihan epäreilua, yrittää nyt kuvata tummansinisiä kukkia tässä pimeydessä, viime hetkellä, kun on ihan pakko jo paketoida lahjat ennen joulupukin lähtöä.



Seuraavaksi ohjelmassa oli jättiläistohveleiden virkkaus. Mistään ei löydy oikeankokoisia tohveleita, joten piti yrittää laskea, minkä kokoiset tohveleiden pitäisi olla ennen pesukoneeseen laittamista. Ohje on Novitan lehdestä (en nyt löydä oikeaa yksilöä), vertasin kengänkokoa ja tossun ohjepituutta, ja laskennallisesti noista olisi pitänyt tulla noin kokoa 47, mutta ei, niistä tuli liian isoja. (Kuvasta unohtui mittanauha, sohvan käsinoja on 60 cm, eli siitä voi vähän päätellä: siniset ovat jo käyneeet huovutuspesussa, harmaat ovat vasta menossa pesuun.) Tein samoin virkaten kaksinkertaisella langalla koetilkun, joka on nyt kahteen kertaan pesty: toinen kerta kutisti tilkkua vielä vähäisen (n. 10%). Eli koitamme pestä tossut toiseen kertaan, ja jos muu ei auta, voinee niihin neuloa jonkinlaista vartta, etteivät tipu heti jalasta.

Sitten vaihdoin langan materiaalin 925 sterling -hopeaan, pujoittaa siihen sodaliittisiruja, ja jatkaa virkkaamista: tuloksena oli ainakin omasta mielestäni kiva kaulanauha (pitää ehkä tehdä itsellekin jotain vastaavaa). Toinen tekemäni koru on ensimmäisen tekemäni hopeakorun kaltainen, koska sen saaja on pitkään ihaillut tuota rannerengasta. Lopuksi kolmanteen koruuntuli pujoteltua vaijeriin makeanveden mustia peacock -värisiä helmiä vuorotellen sinivihreiden siemenhelmien kanssa. Siitäkin tuli ihan kiva, nuo helmet olivat mukavia soikeloita, vaikka eivät kyllä minulle mieluista väriä, ovat ne saajalleen sopivia.

Pikkaisen meni aikataulu pitkäksi, viimeinen lahja valmistui vasta jouluaattona, ja jäi jälkitoimitukseen. Ohje on Novitan talvi 2007 -lehdestä, ja se oli vaan ihan pakko tehdä, kun pukine näytti niin hauskalta. Lankana työssä on Novitan Foxi ja Mambo, sävytys vaunuihin. Äiti ehdotti, että lisäisin huppuun korvat (niitä ei ohjeessa ollut), ja kyllähän korvat tuohon hyvin istuvat. Haukku auttoi kiltisti korvien sopivassa sijoittelussa, ja pääsi palkkioksi kuvaan.

Viivin villapaita oli liian suuri, kuten vähän pelkäsinkin. Pituus on sopiva, mutta koira liian laiha ;)

Paljon onnea, Mummi!

Oikein hyvää 90-vuotissynttäriä Mummille!

Kuulin huhun, että kaikki mummin sormukset olivat jääneet suuriksi vuosien varrella, joten pitihän sitä sitten värkätä synttärilahja. Ovelasti aikaisempia tekeleitä mummille esitellessä tuli kälyn kanssa katsottua, että mikä tekemistäni sormuksista olisi sopiva. Kaikki olivat liian suuria. Mitoitusta sai kyllä jännittää, sillä omista sormista vain pikkusormi oli tarpeeksi pieni (sormuksen poistamiseen omasta nimettömästäni sovituksen jälkeen piti käyttää apuvälineitä). Olisin saanut sormuksen kyllä taottua isommaksi, mutta kiillotukseen tarvittavia härveleitä ja aineita minulla ei (ainakaan vielä) ole. Hyvin sopi, ja vaikutti mieluisalta lahjalta :)

Koruille pitää tietenkin olla joku korurasia, mutta sellaista ei ollut käsillä. Virkkasin sitten pienenpienen pussukan sormukselle. Pussukan lanka on Novitan Silveriä ja suljinnaru Malibua.

Nyt pitää siirtyä joulupukin apulaiseksi, sillä joululahjat ovat pahasti vaiheessa, kuulemma.

Viivin villapaita

Talvi lähenee kovaa vauhtia, vaikka ensimmäiset lumet ovat sulaneet pois ja lämpöäkin on taas yli viisi astetta. Tein siis yhdelle mäyräkoiralle villapaidan, kun kuulin sen palelevan, ja muistin jossain lehdessä nähneeni mäyrikselle villapaitaohjeen. Ohjekin löytyi, Novitan talvi 2005 -lehdestä. Langat löytyivät lankalaatikosta, ja monivärisen langan sain jopa kulutettua loppuun. Kaulukseen kudoin muutaman kerroksen heijastinnauhaa, ettei koira huku syksyn pimeyteen.

Magneetteja ja rihkamaa, punontaa ja pikkujoulut

Lukot ovat kalliita ja usein rumia, nauhojen päättely on vielä hakusessa, eikä helmet oikein innosta (vielä?). Jossain helmikaupassa törmäsin magneetteihin, ja toisaalla sitten näin helminauhoja, joissa tasaisin välein oli magneetteja. Todella näppärää. Viimein sitten itsekin sain hankittua sinisiä magneetteja: Ensimmäiseen nauhaan tuli siniset magneetit ja hematiittia pujoteltuna Soft Flex Sterling Silver vaijeriin, koska tietenkään en malttanut odottaa ja ostaa tavallista vaijeria. Sitten piti tietenkin tehdä tarviketilaus: Soft Flexin 21-säikeistä vaijeria ja lisää helmiä ja magneetteja, jotta saisin tehtyä negatiivin ensimmäisestä, eli hematiitin väriset magneetit ja siniset helmet. Jotta kaikki ei olisi vain tummien vaatteiden kanssa sopivia, ja Villihelmestä löytyi hopeanvärisiä magneetteja, kolmannesta tuli sitten vihreä. Tummuutta tuli käytettyä oikeastaan vain tekosyynä, lupana tehdä heräteostoksia ;) Kaikki nämä ovat periaatteessa samanmittaisia, mutta käytännössä vähän eri pituisia, kukin on hieman yli metrin mittainen. Todella monikäyttöisiä, sopii niin ranteeseen kuin erilaisiin kaula-aukkoihin!

Iäisyyksiä sitten tuli punottua ensimmäiselle omatekemälle hopeakorulle pariksi kaulanauha, mutta sen päättely jäi tekemättä sopivan materiaalin puuttuessa. Tampeen kädentaidot -messuilta tuli osteltua Hill Tribe -hopeahelmiä, sillä mistään ei tahdo saada hopeisia kartiomaisia töttöröitä punottujen töiden päättelyyn. Oikeastaan näistä tuli jopa paremmat näin pääteltyinä. Varsinkin tuossa viikinkipunoksessa olevat helmet olivat näppärät: käänsin pihdeillä toisen pään helmestä enemmän auki, jolloin punos mahtuu paremmin helmen sisään ja päättely jää piiloon. Toinen kaulanauha on "kudottu" virkkuukoukun avulla, neljällä silmukalla putkea tehden. Lukkona on hävyttömän hintainen, hävyttömillä postikuluilla Slöjd-Detaljerista tilattu rinkula. Tosin yhdelläkin pärjää pitkälle ;)

Pikkujouluja varten tuli tehtyä Tiimarin värillisestä metallilangasta viikinkipunosrannekoru (Miksi näitä nyt oikein kutsutaan? Ei tuo ole rannerengas eikä -ketju, olkoon siis rannekoru). Koska punainen ei oikein ole värini, ja Tiimarin laarissa oli sinistäkin lankaa, piti sitten moinenkin ostaa. Hieman eri hintaluokassa näissä kun kuljetaan: tuo 22 metrin lankakerä maksoi muutaman euron, ja siitä riittää hyvin sekä kaula- että rannekoruun. Päättelyä varten piti hankea Hobby Pointista vähän paksumpaa metallilankaa. Helmet on Barcelonan tuliaisia, jotain rihkamaa Casa Torresin helmikaupasta.

Ylläolevan rannekorun lisäksi pikkujoulukoruihin kuului jo aiemmin blogissani esillä olleet hopeasavesta tehdyt lumipallot. Kaulakoru sai punaisen nauhan, ja korvikset ihan tavalliset koukut. Kumpikin kesti ihan hyvin käyttöä, eivätkä varisseet palasina lattialle missään vaiheessa, vaikka jotenkin nämä hopeasavipursotteet tuntuvat pelottavin haurailta käytettäviksi.

Talvihame

Viimein ehti neuloa jotain valmiiksi! Tätä hametta on tullut nysvättyä koko syksy (kolmen ja puolen puikoilla), siitä asti kun kesähameet kävivät liian kylmiksi. Parin uusimman Modan ja Novitan kanssa minulla on ollut suuria vaikeuksia löytää yhtään tekemisen arvoista ohjetta :( Nuo 80-lukulaiset lepakkomalliset kammotukset eivät vaan kerta kaikkiaan sytytä. Piti siis turvauta lehtiarkistoon, josta löytyi Novitan lehti syksyltä 2005.

Lankana käytin Novitan Nalle Coloria, jota kului vain kolme kerää, vaikka hameella on pituutta 77 cm! Ensimmäistä kertaa oli langan kanssa hieman ongelmia: pitkään kutoessa sormet tummuivat, eli langasta lähti väriä. Otin tästä yhteyttä Novitaan, ja vakuuttelivat, ettei tuo kaikkea väriä päästä ja että ovat myös tuon lankaerän lankaa koepesseet valkoisen raidan kanssa ilman että valkoinen raita on sotkeentunut.

Hame neulotaan helmasta ylöspäin pyöröpuikoilla. Tylsää ei ehdi tulla, sillä reikärivistöjen välissä kulkee kuusimainen kuvio (joka neljäs silmukka nurin, joka toisella kerroksella vaihdetaan sitten kohtaa). Pitää varmaan virittää tämä hame johonkin vähän venymään leveyttä, ennen kuin sen kehtaa oikeasti pukea päälleen julkisella paikalla. Ilmeisesti reikärivistöt toimivat kuin joustinneule.

Sitten pitäisi varmaankin keksiä taas joululahjoja :)

Ainoa, mitä sain (aikaiseksi), oli vääntynyt lusikka!

Espoon työväenopiston hopeakurssilla tein oheisen kaulakorun, joka muistuttaa vääntynyttä lusikkaa :) Tuon tekemisessä oli yllättävän paljon hommaa: ensin sahasin levystä suunnittelemani mallisen palasen, jonka taivutin vasaroimalla. Levy ei meinannut millään taipua kahteen eri suuntaan, se olisi halunnut vain käyristyä yhteen suuntaan. Hetken sai kierrellä veistoluokassa, että keksi sopivan hakkausalustan: ruuvipenkin, jonka päällystin parilla romumetallinkappaleella ja väliin sopiva puukalikka, ja johan alkoi haluamani muoto löytyä. Sitten juotin levynpalan kiinni 2 mm lankaan, jonka pään hakkasin littiin. Samoin littasin muiden langanpätkien päät, porasin reijät, ja liitin osat toisiinsa lenkeillä. Lukko kiinnittyy lusikan taakse juotettuun lenkkiin, ja on kovin tiukka.

Kiitoksia, Sonja, hyvästä kurssista!

Toinen kurssilla tehty työ jää vielä odottamaan julkaisua ;) Nyt ehtii taas kutoa!

Ensimmäinen ketju

Tänään hopeakurssilla tuli ensimmäistä kertaa tehtyä ketjua, ei kuitenkaan lenkeistä vaan hopealangan pätkistä(1,2 mm paksua, n. 4 cm pitkiä). Ensin sulatin kokkipolttimella langanpätkien toiseen päähän pallon (eli tein korupiikkejä). Aluksi palloista tuli ihan liian pieniä, ja suurin osa niistä on vinoja. Osa ei ole tasaisia pinnaltaan. Harjoitus varmaan tekisi mestarin, mutta nyt on periaate hallussa, ja viimeiset ovat oikein onnistuneita.

Aloitin pujoittamalla ensimmäiset pätkät edellisellä kerralla tekemääni "roskakoruun". Sitten hakkasin vasaralla langan littiin, ja painoin piikillä reiän litan pään keskelle. Sitten viilasin reiän pyöreäksi ja sopivan kokoiseksi. Sitten seuraava langanpätkä läpi reiästä ja sama littaa, reijitä ja viilaa -operaatio. Lopuksi keskittyminen herpaantui, ja viimeinen tuli pujotettua tietty väärin päin, ja piti katkaista ja tehdä uusiksi.

Vanhoja muisteloita

Käsityöjutut ovat pahasti häröytyneet, joten mikään ei tule valmiiksi, kun ei osaa päättää, mikä olisi mielenkiintoisin tehdä loppuun asti ensimmäisenä :) Siispä pitää muistella jotain vanhoja tekeleitä - yleisön pyynnöstä tuli otettua kuvat vanhoista iltapuvuista (silittämään en kuiteskaan ryhtynyt). Pari viimeisintä on jo aiemmin "raportoituna":
kudottu ja siniharmaa puku.

Palataan ensin ihan alkuun, eli vanhojentanssipukuun. Tokihan sitä vaatteita oli tullut tehtyä aiemminkin, mutta jotenkin iltapuku oli jotain erilaista. Koko puku ei ole enää tallella, eikä se mahdu päälleni, sillä teininä olin ihan tikku. Itse päällystettyjä nappeja on selässä 23 ja kummassakin hihassa 10 (napinläpien teko on ihan kamalaa..). Kaula-aukkoon piti laittaa pitsi, kun tuolloin ei voinut kuvitella pukevansa päälleen mitään "noin avointa". Hameosa oli sininen, paitsi keskellä edessä ollut (mikä tuo väri on) hihojen värinen kaistale. Leveä sininen vyö oli rusetilla takana ja peitti kaksiosaisuuden. Kuvittelin tämän puvun olevan ainoa "prinsessapuku", jonka koskaan teen.

Toisin kuitenkin kävi: en tiennyt vuosijuhlista mitään! Ah, pääsi jatkamaan iltapukujen tekemistä (vuosittaista linnan juhlien kutsua odotellessa ;) Tosin ensimmäisen puvun teki äiti, kun itse en ehtinyt. Toisen puvun tein sitten itse, ohje taisi olla jostain Suuri käsityökerho-lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa koko yläosa oli valkoisten pitsikukkien peitossa, mutta en itse moista kukkatarhaa halunnut. Siispä samettipukuun tuli kiinnitettyä pitsikukkia vain kaula-aukon reunaan. Tämä on puvuistani ainoa kapea, helma levenee vasta polvien kohdalta.

Kuva näyttää varmasti omituiselta, sillä tämä puku ei ole enää koossa. Sille tapahtui "pieni vahinko" liköörin kanssa, eikä valkoinen sametti ole se kaiken helpoin pestävä kangas. Harmi sinänsä ei ollut niin suuri seuraavana vuonna, kun tuo yläosa ei olisi kiinni enää mahtunut (eikä samaa pukua nyt voi kahta kertaa muutenkaan pitää).

Ensimmäisestä, äidin tekemästä iltapuvusta jäi yläosa heti pieneksi ja helmakin kului rikki. Alkuperäisen puvun yläosa oli sinistä samettia, suora kaula-aukko ja olkaimet, jotka olivat selän puolella ristissä. Lisäksi pukuun kuului sininen pitsijakku.

Pidin tuon ensimmäisen iltapuvun hamekankaasta: se näyttää violetilta toisesta suunnasta ja sinivihreältä toisesta suunnasta katsottuna, joten halusin modifioida vanhan puvun. Tein pidemmän yläosan sinisestä sametista, ja koristelin kaula-aukon reunan hamekankaanpalalla. Puvun alla tuli pidettyä vanhojen tansseja varten tehtyä tyllialushametta, joka painaa ihan tuhottomasti. Vannealushame on tullut hankittua myöhemmin.

Toinen modifioitu puku tuli tehtyä liköörivahingon kärsineestä mustavalkoisesta, sillä helmaosa on jotenkin ihana, merenneitomainen. Korun sain mummilta, ja siitä tämän puvun suunnittelu alkoi: uusi yläosa on mustasta sametista, ja niskan takaa kiinni yhdellä hakasella. Puku on hieman "haasteellinen" kantajalleen, sillä se on selästä auki suurinpiirtein alle vyötärön. Yläosa on aika muhkurainen eikä ole koskaan oikein hyvin istunut, mutta onneksi se on musta, jolloin muhkuraisuus ei näy. Jäkikäteen vasta olen kuullut teipeistä, jolla puvun voi teipata pysymään päällään. Tuolloin en moisesta näppäryydestä vielä tiennyt, joten piti keskittyä olemaan hyväryhtinen, ettei sivusta näy sisään. Yllättävää kyllä, tähän pukuun sopii kaikkein lihavimmillaan kaikkein parhaiten :)
En ole nyt ihan varma, tuliko tätä pukua pidettyä ennen vai jälkeen tuon sinisen puvun.


Oikeastaan tämä "uusi puku joka juhlaan" ei ole tuottanut ongelmia, sillä vanhat puvut eivät ole seuraavana vuonna sopineet päälle. Toisaalta, tämähän ei ole hyvä uutinen, sillä kiloja kertyi aina lisää. Mutta enemminkin uusi puku tuli tehtyä ihan suunnittelun ja toteuttamisen riemusta. Tähän vihreään pukuun tuli tehtyä "pyrstö". Helma ikäänkuin jatkuu vaakatasoon, ja valkoinen "vuori" kääntyy päällepäin. Lisäksi sivusaumoista tulee "liehukkeet", jotka myös ovat valkoiset sisältä valkoiset. Pyrstö kiinnitetään nappiin. Edestä puku on ihan tavallinen, sivuliehukkeiden reunat kyllä vähän näkyvät ja antavat vinkkiä ettei tuo ihan tavallinen oikeasti ole. Nyt tämä vihreä puku on onneksi jo aivan liian suuri ;)

Hopeasavea ja muita harjoitelmia

Jälleen on tullut käytyä korukurssilla, tällä kertaa Espoon työväenopiston kautta Hyvinkään kansalaisopiston verkkokurssina järjestämällä hopeakurssilla. Kurssiesittelyssä mainittiin hopeasavi, ja siitä piti sitten tietenkin jotain tehdä. Hopeasaven pitäisi olla mielenkiintoinen helposti muotoiltava materiaali, josta saa tehtyä vaikka mitä. Lopuksi työ poltetaan uunissa, jossa se kutistuu noin 10%, ja tulos on jotain näyttävää. Ensimmäisenä ideana ennen kurssin alkua tuli mieleen simpukan tekeminen, sillä eräältä matkalta oli tullut simpukoita keräiltyä kaukaiselta rannalta. Löysin ennen kurssin alkua hopeasavea käsittelevän kirjan, jossa oli ohje simpukoille, joten kirja oli pakko ostaa, vaikka sen kieli ei ihan aktiivikielitaitoni varastoon kuulunutkaan. Jälkikäteen kävi ilmi, että tätä "Art Clay silver" -kirjaa saa tilattua vaikka millä kielellä, sillä se on oikeastaan ko. tuotteen mainoskirja.

Tein kipsimuotin, johon upotin fairy-öljyllä sivellyt simpukat. Otin simpukat irti vasta n. 12 tunnin päästä, ja ne oli kyllä aika jumissa. Seuraavaksi länttäsin parhaan simpukan muottiin korkkimassaa, ihan vaan tueksi tulevalle työlle. Hopeasavesta tuli muotoiltua parin millin paksuinen pläntty, jonka painoin muottiin, joka oli öljytty extra virgin oliiviöljyllä (kiitos Tuula öljystä, unohtin ottaa moista mukaan ;) Levy tuli irrotettua melkein heti muotista, ja laitettua korkin päälle kuivumaan vuorokaudeksi. Simpukka oli uunissa n. 20 minuuttia, uuni oli seiskalla, eli ehkä jotain 700-800 astetta lämmin (uunissa ei siis ollut asteikkoa).

Kirjassa oli monta ohjetta, joista suuren osan voi tehdä muutoinkin kuin kalliista hopeasavesta. Yksi muutoin hyvin hankalasti tehtävä on "lumipallo", joita tuo kirja innoitti minut kokeilemaan. Käytin ostamani 10g ruiskun hopeasavea näihin kolmeen palloon ja siilin malliseen kaulakoruun (Ison pallon halkaisija on 2 cm, pienenpien noin 1 cm, siili oli n. 3 cm korkea ja 5 cm pitkä). Lumipallo tehtiin korkkipallon päälle, tikun nokassa pyöritellen, ruiskulla - vakaalla kädellä ;) Lumipallotkin kuivuivat vuorokauden tikkujen nokassa. Nämä olivat uunissa ensin korvikset (joissa on 0,8 mm langasta lenkit) noin 6 minuuttia, sitten kaulakorupallo samoin noin 6 minuuttia. Kaulakorussa on kummassakin reunassa reikä, josta "varrastikku" oli painettu korkkipallon läpi jo pursotusvaiheessa.

Siili oli tehty 1,2 mm langasta tehdyn soikion sisään. Uunista se tuli melkein ehjänä ulos, siilin alaleuka oli irronnut kokonaan, ja siilin nokka ei ollut enää kiinni kehyksessä. Savi kun kutistuu 10%, ilmeisesti siis ei ollut ihan toimivaa yrittää tehdä siili suoraan kehikkoonsa. Messinkiharjalla kiillottaessa siili lähti ensin irti kehikostaan, sitten siitä lähti irti koko naama, ja lopuksi se meni ihan kappaleiksi :(

Suuritöisin, tai ainakin hitain, oli lehti. Sivelin kuivalle tammenlehdelle varmaan noin 15 kerrosta hopeasavimöhmää (vedellä laimennettua) siveltimellä, ja aina välillä kuivasin sitä kuumailmapuhaltimella. Lopulta lehti oli uunissa kuutisen minuuttia. Se vaikuttaa edelleen hyvin hauraalta: kun yritin tehdä poraamista varten piikillä reiän alkua, reunasta murtui pala. Yritin sitten toista kiinnikemenetelmää, eli juottaa palaa hopealankaa kiinni lehteen. Lehti oikeili ja supistui pelottavasti lämmitettäessä. Lopulta "varsi" lähti irti, kun harjasin messinkiharjalla lehteä kiillottaakseni sen, eli ei se ollut juottunut kunnolla kiinni. Olkoon tämä siis koriste-esine, näyte siitä mitä saa hopeasavesta tehtyä. Ilmeisesti lehteen olisi kannattanut tehdä reikä jo ennen polttamista. Savi on omiaan tuomaan esiin kauniin "painetun" pintakuvion, aidonnäköistä lehteä on muutoin hankala saada aikaan.

Viimeinen tämän viikonlopun kurssikerran tulos on ehkä kaikkein onnistunein. Sormuskurssin jämistä piti tehdä kaulakoru (ajatus oli istuttaa levyyn kivi, mutta se kiven istutus on niin kamalaa, joten sitten tämä idea jäi), jota varten sormuksen levynjämästä oli tullut tehtyä kolmio. Nyt levyä tuli käytettyä "romukorun" pohjana: sulatin sahalaitaisten sormusten sahauskolmioita ja sahauspurua levyn pintaan. Osa kupruista on perua levyn sulamisesta. Tästä tuli oikein hieno lintuparvi pilvisellä taivaalla. Kaverini tekemä ketju sopisi tähän hyvin, pitää tehdä itse samanlaista joskus, jahka vaan oppii korupiikkejä sulattamaan ja saa hankittua polttimen ;)

Suuri kiitos Ilonalle opetuksesta ja Pirkolle uunin lainaamisesta kurssille! Samoin kiitos kaikille muille kurssilaisille neuvoista, opastuksesta, ja ideoiden jakamisesta ja kehittelyavusta!

Solmittava helmiverkkonauha

Ensimmäistä kertaa uskalsi antaa lahjaksi jonkin korutekeleistä: serkkuni sai tämän kaulanauhan valmistujaislahjaksi. En oikein tiedä hänen lempivärejään, ja (yllättäin :) laukustani löytyy lähinnä sinistä, niin sininen tuli tästäkin työstä. Malli on Espoon työväenopiston helminauhakurssilla esillä olleesta kirjasta, erään kurssilaisen kuvasta tulkiten tehdyn mallin mukaan tehty. Pitää tehdä toinen itselleen, ehkäpä saa noita ostettuja helmiä johonkin käytettyäkin joskus :)

Koru oli aika helppo tehdä: Ensimmäisessä kerroksessa on nauha, jossa /* kahdeksan helmeä, yksi isompi helmi, ja kahdeksan helmeä ja isompi helmi */ (toista /* */). Toisessa kerroksessa pujotetaan lankaan kahdeksan helmeä, isompi helmi, kahdeksan helmeä, ja sitten edellisen kerroksen isommasta helmestä läpi. Seuraavassa kerroksessa taasen jatketaan verkon tekoa. Yhteensä tässä korussa on viisi nauhaa. Päätyihin laitoin isot lasihelmet (ja pienemmän yhden helmen "stoppariksi"). Päätyhelmet toimivat myös lukkona: helmi pujoitetaan päädymmäisestä pienemmästä lenkistä läpi. Nauhaan voi solmia eri määrän solmuja, tai solmuttomana solmia päät eteen. Varsin monikäyttöinen siis :)

Vaijeriviritelmät

Ensimmäiset isommat helmiharjoitelmat ovat valmistuneet (ja viimein ehti valoisan aikaan kotiin niitä kuvaamaan), kun vaijerit ja kuminauhat kolahtivat postilatikkoon. Mustien helmien malli on Irene From Petersenin kirjasta Silver Wire Jewelry, vaikka kyllä tuo letittäminen ihan peruskauraa on. Yllättävän hankalaa oli aloittaminen, varsinkin kun puhelin soi ja kädet loppuivat kesken. Helmiä on kolmenlaisia: yhdet hematiittia, toiset muistaakseni onyxia ja kolmannet jotain tummansinisiä, kiiltäväpilkkuisia, kaikki 4mm kokoisia. Pitää näköjään jatkossa kirjoittaa tarkemmin ylös, mitä on tullut ostettua :) Kaulakorun ohjeessa oli virhe: tarvikeluettelossa on oikeanpi määrä, mutta ohjeessa siitä käsketään leikkaamaan jotain ihan omituisenmittaisia pätkiä. Kuvassa ovat siis sekaisin kaula- ja rannekorut.

Toinen tekele on Barcelonan tuliaisista, Casa Torresista ostetuista 4mm Lapis Latsuleista koottu hässäkkä. Vaijeri on SoftFlexin Sterling Silver Extreme -vaijeria 0,36 mm paksuisena (kuten ylläkin). Oikeastaan se on tähän työhön turhan ohutta, mutta paksumpi vaijeri ei olisi mahtunut helmien reijistä läpi tarpeeksi moneen kertaan.

Tässä olisi myös tarkempi kuva kivistä ja tekniikoista. Mustat helmet siis on kolmeen eri vaijeriin pujotettu, ja letitetty sitten siten, että joka kohdassa yksi helmi on pullautettu paikoilleen. Siniset helmet ovat periaattessa verkko, jossa myös on kolme "riviä": vaijeri pujotetaan joka toisella kerralla uuden helmen läpi, joka toisella edellisen rivin helmen läpi. Tähänkin löytyy ihan ohjekin yllä olevasta kirjasta, jos ei muuten onnistu :)

Viimeisenä on Casa Torresin rihkamista koottu hassu rannerengas, jossa helmet ja rautalankaspiraalit on pujotettu 1 mm joustolankaan. Helmiä jäi jokunen vielä yli, niistä voi nysvätä jonkun kaulakorun ja vaikka korvikset jossain vaiheessa, kun inspiraatio iskee.

Ruudullinen keittiö

Viimein on jonkin huoneen sisustus "valmis" :) Tai ainakin tekstiilit on sovitettu toisiinsa, vaikka kaikki ei olekaan uutta. Keittiön kaapit eivät ole valitsemiani, ja makuuni ne ovat turhan tummia, mutta muutoin sisustus alkaa olla voiton puolella. Keittiö sai toisen ruudullisen maton ruokapöydän alle - nyt taitaa olla jo vähän turhan ruudullista :) Tämä matto oli kangaspuissa 150 cm leveä, ja nyt valmiina sen leveys on 134 cm. Pituutta matolla on 271 cm ja se painaa 12,6 kg (nämä tiedot on siis tarkoitettu niille, jotka aikovat kaksipuoleisia mattoja varten hankkia kuteita). Ruutuja on jälleen seitsemän, eli ne ovat leveänpiä kuin tuossa toisessa matossa, ja tietenkin niistä piti tasapainon vuoksi tehdä myös pidenpiä. Kaksipuoleiset matot ovat mukavan paksuja, ja pysyvät hyvin paikoillaan.

Yllättävää kyllä, tämän maton tekemiseen meni saman verran aikaa kuin kapeamman maton tekemiseen, eli 17 tuntia. Ehkäpä nuo isommat kangaspuut auttoivat siihen, että syvyyssuunnassa oli enemmän tilaa, jolloin polkusta painaessa myös loimien väliin jäi enemmän tilaa, ja puolan sai oikeasti heitettyä välistä, eikä sitä tarvinnut siirrellä terävien kalastajanlankaloimien välistä muutaman sentti kerrallan. Sadan pikkuletin teko hapsuihin sitten kestikin kaksi iltaa.

Ensimmäinen matto tuli sovitettua nurkan tummansiniseen verhoon ja keittiön kappaverhoon. Tämä matto piti lisäksi sovittaa olohuoneen sisustukseen, sillä enemmän sitä varmasti olkkarin suunnasta tulee katseltua kuin keittiöstä. Aikataulun kanssa uhkasi tulla ongelma, sillä vuoro kudonta-asemalle vapautui pari kuukautta odottamaani aikaisemmin. Siispä piti ulkoistaa kuteiden hankinta: äitini ystävällisesti kävi hakemassa Leppävaaran torilta Someron Langan torikauppiaalta kuteet, jotka olin puhelimitse tilannut. Värin kuvaaminen puhelimitse on hieman haastavaa ;)

Kumpaakin loimea taitaa olla vielä jäljellä Tapiolan kudonta-asemalla. Ottakaa yhteyttä Maikkiin, jos ruudulliset kaksipuoleiset matot kiinnostavat!

Langan materiaalin vaihto

Vaihdoin villalangan hopealankaan, ja lähdin ESOP:n verkkokoru-kurssille. Tässä ensimmäinen harjoitelma, 0,4 mm Sterling 925 -hopeasta. Työ punottiin lyijykynän ympärille ihan vaan käsin pujottelemalla. Jälki näytti hyvin epämääräiselle ja epätasaiselle. Se kuitenkin tasoittui kauniiksi, kun lopuksi nauha kiskottiin puupalikkaan poratun reiän läpi. Lukkokin tuli nysvättyä itse, mutta siihen en ole ihan tyytyväinen, joten taidan jossain vaiheessa tehdä toisen.

Lisää uusia aluevaltauksia

Olisikohan helmityöt kivoja? Kai sitä täytyy kokeilla... Lähdin Espoon työväenopiston "lumoavat helminauhat" -kurssille kokeilemaan. Esillä oli erilaisia helminauhoja esimerkeiksi, lähinnä erilaisista materiaaleista. Puuhaankin päästiin: harjoiteltiin yksinkertaista kukkanauhaa siemenhelmistä, joko opettajan tarjolla olleista tai omista. Olin varautunut, ja ostanut kädentaidot-messuilta muutaman pienen pussin siemenhelmiä. Aluksi olo oli että yök, pikkusievää piiperrystä pikkuprinsessoille, mutta ainakaan homma ei ollut hankalaa. Pitää hankkia vaan tuollainen näppärä helmineula, joka on taipuisa ja jossa on melkein koko neulan mittainen reikä.

Laitoin kukan keskushelmeksi hieman isompia helmiä, joita oli pussissa monenvärisiä. Kiristin langan niin kireälle, että keskushelmi jäi korkeammalle (toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää enemmän "terälehtiä"), jolloin lopputulema oli vähemmän kukkamainen. Lopulta tuosta sitten tuli ihan käyttökelpoinen :)

Kylmeneville lattioille

Viimein löytyi ohje, jolla tehdyt villasukat eivät näytä omituisilta makkaroilta :) Novitan syksy 2007 ekstrassa oli pitsivillasukkien ohje. Yritin keksiä langanloppuja, joista tehdä moiset sukat, mutta kaikkia värejä oli vajaa kerä, tai yksi kerä. Ohjeen mukaan sukkiin menisi 200 g, eli yli kerällinen. Ostin siis täydennyskerän, mutta se oli tietenkin väärän värinen, joten piti sitten käydä ostamassa toinenkin kerä. (Pakko ottaa kuva salaman kanssa, on niin pimeää jo.)

Yksi mikä aina häiritsee minua kavennuksia tehdessä on ohjeiden käsky tehdä ylivetokavennuksia (vastapainoksi kaksi yhteen neulomiselle) sekä kiilakavennuksissa että kärkikavennuksissa. Ylivetokavennuksista jää mielestäni ruma jälki, tai ainakin jälki on eri paria kuin kaksi yhteen neuloen syntyvä jälki. Jos neuloo takareunoistaan kaksi silmukkaa yhteen, lopputulos on melkein oikeanlainen (eli samanlainen), mutta päällimmäinen silmukka on kierteellä. Samanlaisen jäljen saa, jos kääntää silmukan puikolla toistepäin (etureuna taakse) ennen takareunojen yhteenneulomista. Muutenkin virittelin vähän villasukan kärkiä: tein kavennukset yhden silmukan päästä puikon loppuja/alkuja, enkä neulonut yhteen kahta viimeistä/ensimmäistä puikoilta. Näin neuloen päällipuolen pitsi pysyi ehjänä, eikä kavennusten alkaessa kuvioon tullut mutkaruttua, jollainen näkyy ohjeen kuvassa.

Sen seitsemän sormusta

Ystäväni on tehnyt paljon hienoja koruja, ja itsekin on tullut osteltua työkaluja ja hopealankaa. Mitään ei kuitenkaan ole vielä tätä ennen syntynyt, ja langat ja muut ovat edelleen siististi kiepissä pusseissaan. Nyt ystävä sai houkuteltua minut Tuija Suutarisen hopeasormuskurssille Thuja Designiin. Ensimmäisellä kerralla tarkoitus oli tehdä sormus, ja toisella kerralla siihen oli tarkoitus istuttaa kivi. Tuija tilasi minulle tummansinisen kordieriittiä olevan kiven, kun en vaaleansinisiä kiviä kelpuuttanut.

Koska minulla ei ollut etukäteen mitään kokemusta korujen teosta, meni ensimmäisellä kerralla melkoisesti aikaa ihmettelyyn, suunnitteluun ja mitoitukseen. Mitä sitä turhaa mitään yksinkertaista ensin yrittää, sitähän varten on opettaja neuvomassa ;) Kotona voi sitten tehdä niitä helpompia viritelmiä, kun kaikki hankalat kommervenkit on ensin harjoiteltu opettajan avustamana. Kunnianhimoisesti aloitin sahalaitaisen sormuksen tekemisen - sahaan tuli tartuttua ensimmäistä kertaa sitten... öö... ikuisuuden (peruskoulun?). Ensimmäisen kerran jälkeen muilla oli hienot sormukset, minulla teräväreunainen sahalaitainen samea rinkula. Sain siis paljon viilausta kotiläksyksi.

Aloittelija ei tiedä mikä on mahdollista ja mikä ei, joten realiteetit eivät häiritse suunnitelmien tekemistä. Kurssikertojen välillä oli viikko. Vihkoon kertyi monta suunnitelmaa, vaikka en netistä mitään muiden tekeleitä etsinyt, kirjoja tai mainoksia selaillut. Ehdin viikon aikana sahata koko ostamani hopealevyn suikaleiksi ;) Pari ihan tavallista, toinen sahalaitainen, pari taitettavaksi ja yksi vinottain juotettavaksi...


Toinen visio sahalaitaisen sormuksen jälkeen oli tehdä sormus, jossa on 180 asteen mutka keskellä. Toisen kiertäminen onnistui täydellisesti, mutta toinen meni vähän ruttuun. Se sai sitten lisää littausta vasaralla, ja siitäkin tuli oikein kiva. Kumpikaan ei ole ihan pyöreä mutkansa vuoksi, mutta eihän sormetkaan mitään tasaisia ympyröitä ole. Vinottainkin kiinni juotetusta tuli oikein onnistunut (kuva yllä, "tavallisten" kanssa). Soikean kiven kiinnittäminen sormukseen sen sijaan osoittautui hyvin hankalaksi, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Erilaisia pintakuviointeja ei tullut tällä kertaa yritettyä, vaan kaikki sormukset saivat kiiltävän pinnan. Kivien kiinnittämistä ei varmaan tule kotikonstein yritettyä, mutta sormuksia voisi yrittää tehdä hopealangasta.

Suurkiitokset Tuijalle - kärsivällisyydestä, avusta, visioiden toteutustekniikkojen miettimisestä, sekä opetuksesta! Ilman häntä näistä olisi tullut kasa hopeapalasia. Lisäksi kiitokset myös muille kurssilaiselle, jotka neuvoivat ja auttoivat kaikissa vaiheissa.

Jos joku näkee karanneen moponi, toivoisin hänen kertovan havainnoistaan minulle! Vielä parempi, jos sen mopon saisi kiinni, mutta se toive taitaa olla mahdotonta toteuttaa ;)

Mulle kans!

Tuli sitten tehtyä itsellekin samanlaiset sormikkaat kuin lahjaksi menneet. Lanka on samasta ylijääneistä, "raitoja hihoihin" -pinosta, eli Novitan Wool-lankaa. Tälläkin kertaa toisesta tuli tiukempi kuin toisesta, mutta ei se käsissä näy. Tein lyhyemmät varret, että lankaa riitti pitkille sormilleni. Miksei tätä ihanaa petrolinsinistä enää tehdä?

Kohta alkaa virallisesti syksy, ja voi lopettaa tämän kesänmittaisen langanostolakon. Ostolakko on ihan tyhmä idea ;)

(Vaihdoin kuvan parempaan, kun viimein oli aikaa ja auringonvaloa.)

Lapasperhe

Jaik, äkkiä jostain häälahja kavereille... Lankalaatikoista löytyi taas jotain muuta työtä varten ostettua lankaa, vihreää Huopasta. Se oli kuin morsianta varten ostettua! Tein siitä koko perheelle lapaset Novitan syksy 2007-lehden ohjeen mukaisesti (kaksinkertaisesta langasta). Lapasiakaan ei ole koskaan ennen tullut tehtyä. Kauan näiden tekemisessä ei nokka tuhissut.

Talvi lähestyy hitaasti

Kuumuudessa ei huvita tehdä mitään kovin suuritöistä (kuten mattoja?). Jotain pientä silti pitää puuhata, kun ei osaa olla kädet jouten.

Novitan syksy 2007 -lehti oli aika pettymys (tuollasia kammottavia lepakkohihaisia takkeja ei kyllä voi päälleen laittaa. 80-luvusta on vielä liian vähän aikaa), mutta jotain tehtävää siitäkin löytyi: pitkävartiset sormikkaat. Laatikoista löytyi kaksi kerää oikeastaan raidallisia hihoja varten ostettua Wool-lankaa (mutta raidallisia hihoja on jo kylliksi), joten ei "tarvinut" vieläkään mennä lankakauppaan (langanostolakko alkaa jo kyllä kyllästyttää).

Jätin ohjeessa olleen ranteen kohdan joustinneuleen tekemättä. Jotain häikkää tuossa ohjeessa oli palmikon suhteen. Ihan kuin kirjoitetussa ohjeessa olisi unohdettu kämmenselän palmikko, sillä se ei osunut keskisormen kohdalle täsmällisesti, kuten ohjeen kuvassa näyttäisi olevan. Piti siis hieman säätää. Lisäksi toisen sormikkaan peukalo olisi ohjeen mukaan tehtynä tullut kämmenselkään :) Onneksi jotain tekemisestä ymmärtää itsekin, vaikka ensimmäistä kertaa sormikkaita olinkin tekemässä. Meinasi vaan paniikki iskeä langan loppumisen suhteen, kun eihän tuotakaan väriä enää saa kaupoista, joten toisesta sormikkaasta tuli paljon tiukempi kuin toisesta. Silti uskaltaudun antamaan nämä lahjaksi.

Mitä tehdä helteellä?

Viimein pääsin tiistaina kudonta-asemalle tekemään mattoa. Mistähän Juba aina osaa ajoittaa Viivi ja Wagner -sarjaakuvansa niin osuvasti? Vaan eihän siellä kudonta-asemalla mikään ruuhkä näin helteillä ollut, ja matto pysyi ihan sotkeutumatta kangaspuissaan. Matto tulee keittiöön, mutta ensin pitää siivota ;)


Pyysin kaksipuolisen ruudullisen maton tekomahdollisuutta joskus maaliskuussa, ja aloin jo epäillä koko homman unohtuneen. Ehdin jo vaihtaa mieltäni maton väreistäkin, ja piti käydä ostamassa valkoista kudetta. Periaatteessa, molempien kuteiden pitäisi olla yhtä paksuja, jotta matosta ei värit "paistaisi läpi". Valkea kude oli paljon paksumpaa kuin sininen, joten lopputulos on kuvassa näkyvä. Oikeastaan matto on jopa parempi näin, kun se ei ole niin tumma, kun valkea paistaa läpi sinisistä ruuduista. Matto kapeni aika paljon: puissa sen leveys oli 120 cm, mutta nyt se on noin 105 cm leveä. Pituutta matolla on noin kolme metriä. Saa nähdä mihin se asettuu. Matto painaa 9,8 kg, joten kudetta meni siis melkein kaksi kertaa tavallisen maton neliöön menevän määrän verran, mutta on tuo paljon tavallista mattoa paksumpikin. Ruudut ovat toisella puolella mattoa eriväriset. Kutomiseen meni n. 17 tuntia, ja hapsujen lyhyiden lettien tekoon ja solmimiseen meni kolmisen tuntia.

Välipala

Novitan kesä 2007 lehden viimeinen ohje välipalasta kolahti lankalaatikoista löytyneeseen heräteostokseen. Värin vuoksi tuo lanka on tullut ostettua, onneksi sitä oli sopiva määrä (kolme kerää), sillä eihän näitä minun lempparivärejä saa enää sesongin jälkeen. Teddy-langasta tehdyn hartiahuivin virkkaaminen ei montaa hetkeä kestänyt, ja lanka oli ihanan pehmeää edellisen, vielä piilossa olevan tekeleen jälkeen (lahja menee lauantaina saajilleen, sitten voi senkin julkaista - näköjään piilossa ollut artikkeli tuli tämän "alapuolelle").