perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulutonttu

Joululahjat valmistuivat tontulta jopa pari päivää ennen joulua, joten aikaa jäi tonttuiluun. Ensin tein alla olevan pannan, katsoin virkkuumallia Novitan syksy 2008 -lehden lippalakista. Ihmettelin kyllä pitkään kohopylväiden tekemistä, google ja käsityöblogit auttoivat (ja seitsemännellä lukemisella olihan se ohjeessakin, mallivirkkaksen kohdalla ihan heti alussa kerrottuna, muttei ennen ohjeita olevassa virkkuulyhenteiden listassa ;)

Tarkoitus alunperin oli tehdä ihan ohjeenmukainen lippalakki Novitan Mambo-langasta, mutta jotenkin lähdin virkkaamaan kaksinkertaisesta langasta, ja eihän piposta sitten tullut löysää lippistä, vaan hassu hiippalakki. Mahtuupahan tukka sitten nutturalle pään päälle pipon sisään tarvittaessa :)

Tämä paksu lanka on Tallinnasta, mutta en muista enää mistä kaupasta, vyöte meni sekaisin huopajuttujen kanssa. Tietenkin sitä sitten oli liian vähän jopa pipoon, mutta muutaman kerran purettua ja uudestaan mitoitettuna langasta tuli virkattua 10:n koululla panta. Tätäkin voi käyttää ponnarin kanssa.

Tekemisen hauskuus

Hauskinta oli kyllä tehdä lahjoja lapsille, vaikka lapaset tulikin äideile annettua ;) Lapaset itsessään eivät juuri tuulta pidättele, mutta selkämyksen huovutettu pinta pitäisi auttaa käsien pitämiseen lämpimänä rattaita työntäessä. Samalla voi sitten huvittaa pikkuistaan (koirakin näytti huvittuvan lapasista, ehkä niissä oli vielä lampaantuoksua jäljellä tavallisia lapasia enemmän), mutta repimistä korvat, sarvet, piikit ja selkäevät eivät kestäne (korjauspalvelu hoitaa kyllä irronneet osat takaisin paikoilleen).

Lapasten ohje on Novitan Syksy 2007-lehdestä, ja ne on tehty Isoveli-langasta vitosen puikoilla - lapasen tekemisessä ei kauan nokka tuhissut. Kämmenselkään tuli huovutettua ökkiäisiä ihan perinteisesti neulahuovuttamalla. Idea tekniikasta on Espoon työväenopiston kurssilta, en kyllä muista mitä siellä oli lapasen selkämykseen huovutettu, mutta jotain kuiteskin.

Eikä pikkupojalle voinut pelkkää villapaitaa joululahjaksi antaa, sehän on enempi vanhempien mieleen. Koska lahjan saaja tykkää kokeilla miltä erilaiset asiat tuntuvat (ja maistuvat), tonttu tuli tehtyä enempi kokeiltavaksi kuin katseltavaksi - toki tietty katseltavaksikin, mutta ei niinkään tyylikkääksi tai sisustukseen sopivaksi ;) Tekeminenkin oli hauskaa, kun ei tarvinnut kerrosia laskea ja ohjetta seurata, tarttui vaan virkkuukoukkuun ja jonkinasteinen tonttu tuli lopuksi valmiiksi.

Lisää joululahjoja

Pienissä villapaidoissa on se kiva, että ne valmistuvat äkkiä :) Pyöröneuleena tehty paita tarvitsi vain pari noin kahdeksan silmukan levyistä saumaa kainaloissa, joten viimeistelyäkin oli olemattomasti. Ohje on Dropsista, mutta edellisen paidan kaula-aukon jättimäisyys ei ollut hyvä, joten tein tähän pienemmän kaula-aukon ja korkeamman kauluksen, jotta kylmillä lattioilla konttaajan kurkku ei palellu (poikaa kun ei haittaa lainkaan pään yli vedettävät vaatteet, ne on pikemminkin hauskoja ja naurattavia). Lanka oli Tallinnassa Liann-Löngadista, joka oli oikein kivanoloinen lankakauppa: Italialaista Super Trekking -lankaa, joka piti kutoa 2,5 puikoilla. Tämä lahja valmistui ekana ja vikana: meinasin unohtaa hankkia napit!

Kärjestä aloitettujen villasukkien neulominen (Novitan Talvi 2008 -lehdestä ohje) on paljon hauskempaa kuin perinteisesti päin tehdyt villasukat. Nämä on tehty Novitan Nalle Syksystä, tuli oikein jouluiset. Vaikka Novitan sivuilla on senttimitat eri kokoisille kengille, jotta voi yrittää tehdä oikeankokoiset sukat sovittamatta, ei noista ihan oikeankokoiset taaskaan tulleet. Yritin edellisistä kyllä arvioida, paljonko lisäsenttejä tulee kantapään kohdalla, mutta koska nämä on myös vähän leveämmät kuin edelliset sukat, sukista tuli vähän isot. Mutta pesussa sitten kuiteskin vähän kutistuu, ja sisällä ilman kenkiä käytettynä ei pieni ylimitta haittaa ;)

Pitkävartisia palmikollisia sormikkaita on tullut jo parit tehtyä, ja ensimmäiset nähdessään tämän lahjan saaja oli silleen "mulle kans" ;) Piti sitten tietty tehdä, ja lankalaatikosta löytyi jopa kaksi kerää viininpunaista Woolia, eli juuri sopivasti näitä Novitan Syksy 2007 -lehdessä olleita sormikkaita varten. Tänä pimeänä lumettomana talvena vaan kaikista valokuvistakin tulee mustia, eikä väri oikeasti näytä ihan tuolta. Sormikkaiden tekeminen ei ollut ihan yhtä kamalaa kuin varvassukkien varpaiden nysvääminen ;)

Lisäksi tuli vielä tehtyä kasa hedelmäpusseja kaupan muovipusseja korvaamaan. Näistä tuli sitten vielä lisätilaus ;)

Ikuisuusprojekti

Ikuisuusprojektien aikana ehtii tapahtua vaikka mitä. Tällä kertaa vaihtui jopa lahjan saaja. Ei sinällään, alkuperäinenkin lahjansaaja olisi ansainnut nämä, mutta aika ajoi ohi antotilanteen, ja lahjalle löytyi uusi saaja. Sen siitä saa, kun jotain nysvää jotain neljä vuotta. Silti oli pakko tehdä loppuun asti, koska kaikki kesken jäänyt häiritsee kovasti. Lautasliinat on ihan tavallisia valkoisia kaupasta ostettuja liinoja, joihin tuli sitten kirjottua Old Luxemburgh mallin kuva Villeroy-Bochin lautasten seuraksi. Toivottavasti lanka pitää värin pesussa ;)

Joulupukin huopapaja

Tänä vuonna tuli tehtyä jokunen huopanukke superlonin päälle. Ensimmäinen lähti lahjaksi jo ennen joulua, Lucian päivänä - kohtuu helppoa arvata varmaan mikä näistä ;) En kuitenkaan blogannut sitä heti, vaan jätin homman odottamaan, että kaikki joulupukit löytäisivät oman kodin jouluna. Kuvassa taustalla näkyy, mitä joulupukin sisällä on: pala superlonia ja hatussa piippurassia tukena.

Alunperin aikomukseni oli tehdä joulupukeille muorit kanssa, mutta toisaalta ei noita joulupukkejakaan ollut tarkoitus tehdä noin montaa. Muorit jäivät sitten tekemättä, mutta kaikille joulujuhlijoille riitti oma joulupukki kotia koristamaan (jos sen nyt haluaa johonkin laittaa).

Joulupukkien lisäksi Lucian innoittamana matkalle maailmaan lähti myös yksi enkeli. Enkelin ja Lucian mekkojen villa on Novitan Hahtuvaista. Se oli hieman ärsyttävää työstää, sillä kuidut olivat kovin pitkiä, eivätkä meinanneet katketa kiskomalla vaan tarvi saksia, ja villa oli "liian" järjestyksessä. Suurin osa villoista on peräisin Kokemäen kudonta ja värjäyksen nettikaupasta (yhteistilaus neulahuovutuskurssilla), sieltä tilattu valkoinen oli oikeasti luonnonvalkoista, eikä siten sopinyt Lucian tai enkelin mekkoon. Lisäksi piti hakea vähän täydennystä hattuihin Soukan Menitasta, jonka villa on vähän möykkisempää. Naamanvärinen, kirkas keltainen ja lettien lanka löytyivät Tallinnan keskustan käsityö- ja lankakaupoista (Liann-Löngad, Eesti käsitöö ja Jardin).

Se yleisestä selityksestä, sitten naama kerrallaan valmistumisjärjestyksessä ;) Naamojen teko onneksi käytiin läpi neulahuovutuskurssilla, vaikka en sitä ehtinytkään silloin harjoitella. Nyt sai harjoitusta sitten urakalla. Haastavinta on saada naamasta symmetrinen. Erityisesti silmien epäsymmetrisyys tuntui häiritsevältä. Ihan pienellä huovutusneulan pistelyllä naama muuttaa ilmettä hetkessä.

Ehkäpä joulumuoreja syntyi vain yksi sen vuoksi, ettei puolta naamasta voinut piilottaa parran taakse. Jos silmien suurin haaste oli saada aikaiseksi kaksi samanlaista, suu oli jotenkin vieläkin hankalampi. En oikein keksinyt ratkaisua, ehkä olisi pitänyt laittaa huulten väliin vähäsen jotain toista väriä erottamaan ylähuulen alahuulesta.

Kaikista näistä tuli oikein jouluisen pulleita. Sisällä olevasta superlonista olisi saanut leikata paljon enemmän pois, jotta olisi saanut aikaan laihoja luikkuja, kun palan päällysti villakerroksella. Vaikka kerros oli ihan ohkainen, silti posket ovat kovin pyöreitä :) Joulupukkien kohdalla pyöreys ei ole niin häiritsevää, mutta Lucian pyöreät posket hieman häiritsivät. Tai ehkä vika oli siinä, että kaula jäi liian leveäksi ja lyhyeksi. Ehkä olisi pitänyt tehdä kolme palloa ja kiinnittää ne toisiinsa rautalangalla, että olisi saanut aikaseksi laihemman Lucian.

Naaman teko aloitetaan nenästä. Sitten tehdään silmänvalkuaiset ja värillinen osa, sitten laitetaan paikalleen alaluomi ja seuraavaksi yläluomi. Sitten silmäripsiksi ihan vain yksi tai kaksi hahtuvanpätkää (ei siis cajalia, vaan ripset ;) Sitten suu ja kulmakarvat. Lopuksi ensin parta ja sitten viikset kahdessa osassa. Parta pistellän erityisesti alapuolelta kiinni, ettei neulanjäljet jää näkyviin. Ohkasestakin neulasta jää helposti reikiä, jotka häiritsevät ainakin tekijää itseään.

Enkelin haastavin osa ei ollutkaan enää naama. Vaikeinta oli saada siivet paikoilleen ja päällystettyä. Siipien sisällä on yksi pippurassi, joka on vedetty enkelin selässä superlonin läpi. Ehkä suurin haaste siipien päällystyksessä johtuikin villasta. Hahtuvaisen pitkät ja samaan suuntaan olevat kuidut eivät millään meinanneet taipua nätisti siipien päälle, ja niistä meinasi tulla enemminkin sarvet kuin ohkaiset siivet.

Ennen partaa pukki piti tietty pukea. Osa sai päälleen pitkän takin, osa housut ja takin. Joulumuori sai vielä kankaisen essunkin. Punaisia takkeja en tehnyt, sillä ei nämä mitään amerikkalaisia juomamainospukkeja ole, vaan ihan ehtoja suomalaisia, luonnonväreihin pukeutuvia joulu-ukkoja. Sitten kun vartalo oli peitetty, piti tehdä peukalo, kiinnittää se kämmeneen ja kiinnittää näin syntynyt käsi hihaan. Sitten hiha paikoilleen. Yksi pukeista sai kengätkin, joiden kärjet pilkistivät esiin (unohtui sitten laittaa niitä muille).

Jaik, viimeiseltä kahdelta jäi kulmakarvat uupumaan! Ehkä he ovat käyneet liian lähellä jotain mielenkiintoista tulikokeilua, ja kulmakarvat ovat kärtsänneet pois ;) Sen siitä saa, kun ei tee sarjatuotantona vaan yksilö kerrallaan. Toisaalta, jos olisi tehnyt yhden osan kerrallaan, olisi voinut kyllästyminen iskeä ja kaikki joulupukit jäädä johonkin valmistumattomaan vaiheeseen, ja sitten vasta olisikin harmittanut. Jos nyt lahjan saaja huomaa kulmakarvattomuuden ja se häiritsee, otan mukaan vähän villaa ja neulan ja tulen korjaamaan tilanteen ;)

Jostain syystä viimeinen joulupukki yritti muuntautua joksikin itämaan tietäjäksi. Ehkä sille tuli liian iso hattu tehtyä. Hattu olikin viimeinen osa pukinteossa.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Pikkukiireitä joulun alla

Kaikkien joululahjojen tekemiskiireiden keskellä joku typerys lisäsi itselleen yhden määräajan ja päätti tehdä pikkujouluihin uuden mekon. Pitkään aikaan ei ole tullut ommeltua mitään. Eurokankaasta löytyi seitsemällä eurolla verhokangaspalanen, joka selvästi näytti pikkujoulumekolta sinisen ystävälle (punaista en voi kuvitella päälleni laittavani). Kankaan ostin hyvissä ajoin, mutta sitten ei yhtään huvittanutkaan ompelu. Tietenkin tuli kamala kiire, kun lauantaina aloitti kankaanleikkuun ja torstaina piti kaikki olla valmista. Mekon kaava on kahdesta Moda-lehdessä olleesta mekosta yhdistelty; vieläkään en ole päässyt eroon leveistä helmoista. Mekon lisäksi piti siis tehdä lyhyt musta tyllialushame. Mekkoon olen tyytyväinen, vaikka siitä tuli vähän iso. Tyllialushameeesta tuli vähän omituinen, mutta sitähän ei tarvi katsella :)