Tänä vuonna tuli tehtyä jokunen huopanukke superlonin päälle. Ensimmäinen lähti lahjaksi jo ennen joulua, Lucian päivänä - kohtuu helppoa arvata varmaan mikä näistä ;) En kuitenkaan blogannut sitä heti, vaan jätin homman odottamaan, että kaikki joulupukit löytäisivät oman kodin jouluna. Kuvassa taustalla näkyy, mitä joulupukin sisällä on: pala superlonia ja hatussa piippurassia tukena.
Alunperin aikomukseni oli tehdä joulupukeille muorit kanssa, mutta toisaalta ei noita joulupukkejakaan ollut tarkoitus tehdä noin montaa. Muorit jäivät sitten tekemättä, mutta kaikille joulujuhlijoille riitti oma joulupukki kotia koristamaan (jos sen nyt haluaa johonkin laittaa).
Joulupukkien lisäksi Lucian innoittamana matkalle maailmaan lähti myös yksi enkeli. Enkelin ja Lucian mekkojen villa on Novitan Hahtuvaista. Se oli hieman ärsyttävää työstää, sillä kuidut olivat kovin pitkiä, eivätkä meinanneet katketa kiskomalla vaan tarvi saksia, ja villa oli "liian" järjestyksessä. Suurin osa villoista on peräisin Kokemäen kudonta ja värjäyksen nettikaupasta (yhteistilaus neulahuovutuskurssilla), sieltä tilattu valkoinen oli oikeasti luonnonvalkoista, eikä siten sopinyt Lucian tai enkelin mekkoon. Lisäksi piti hakea vähän täydennystä hattuihin Soukan Menitasta, jonka villa on vähän möykkisempää. Naamanvärinen, kirkas keltainen ja lettien lanka löytyivät Tallinnan keskustan käsityö- ja lankakaupoista (
Liann-Löngad,
Eesti käsitöö ja Jardin).
Se yleisestä selityksestä, sitten naama kerrallaan valmistumisjärjestyksessä ;) Naamojen teko onneksi käytiin läpi neulahuovutuskurssilla, vaikka en sitä ehtinytkään silloin harjoitella. Nyt sai harjoitusta sitten urakalla. Haastavinta on saada naamasta symmetrinen. Erityisesti silmien epäsymmetrisyys tuntui häiritsevältä. Ihan pienellä huovutusneulan pistelyllä naama muuttaa ilmettä hetkessä.
Ehkäpä joulumuoreja syntyi vain yksi sen vuoksi, ettei puolta naamasta voinut piilottaa parran taakse. Jos silmien suurin haaste oli saada aikaiseksi kaksi samanlaista, suu oli jotenkin vieläkin hankalampi. En oikein keksinyt ratkaisua, ehkä olisi pitänyt laittaa huulten väliin vähäsen jotain toista väriä erottamaan ylähuulen alahuulesta.
Kaikista näistä tuli oikein jouluisen pulleita. Sisällä olevasta superlonista olisi saanut leikata paljon enemmän pois, jotta olisi saanut aikaan laihoja luikkuja, kun palan päällysti villakerroksella. Vaikka kerros oli ihan ohkainen, silti posket ovat kovin pyöreitä :) Joulupukkien kohdalla pyöreys ei ole niin häiritsevää, mutta Lucian pyöreät posket hieman häiritsivät. Tai ehkä vika oli siinä, että kaula jäi liian leveäksi ja lyhyeksi. Ehkä olisi pitänyt tehdä kolme palloa ja kiinnittää ne toisiinsa rautalangalla, että olisi saanut aikaseksi laihemman Lucian.
Naaman teko aloitetaan nenästä. Sitten tehdään silmänvalkuaiset ja värillinen osa, sitten laitetaan paikalleen alaluomi ja seuraavaksi yläluomi. Sitten silmäripsiksi ihan vain yksi tai kaksi hahtuvanpätkää (ei siis cajalia, vaan ripset ;) Sitten suu ja kulmakarvat. Lopuksi ensin parta ja sitten viikset kahdessa osassa. Parta pistellän erityisesti alapuolelta kiinni, ettei neulanjäljet jää näkyviin. Ohkasestakin neulasta jää helposti reikiä, jotka häiritsevät ainakin tekijää itseään.
Enkelin haastavin osa ei ollutkaan enää naama. Vaikeinta oli saada siivet paikoilleen ja päällystettyä. Siipien sisällä on yksi pippurassi, joka on vedetty enkelin selässä superlonin läpi. Ehkä suurin haaste siipien päällystyksessä johtuikin villasta. Hahtuvaisen pitkät ja samaan suuntaan olevat kuidut eivät millään meinanneet taipua nätisti siipien päälle, ja niistä meinasi tulla enemminkin sarvet kuin ohkaiset siivet.
Ennen partaa pukki piti tietty pukea. Osa sai päälleen pitkän takin, osa housut ja takin. Joulumuori sai vielä kankaisen essunkin. Punaisia takkeja en tehnyt, sillä ei nämä mitään amerikkalaisia juomamainospukkeja ole, vaan ihan ehtoja suomalaisia, luonnonväreihin pukeutuvia joulu-ukkoja. Sitten kun vartalo oli peitetty, piti tehdä peukalo, kiinnittää se kämmeneen ja kiinnittää näin syntynyt käsi hihaan. Sitten hiha paikoilleen. Yksi pukeista sai kengätkin, joiden kärjet pilkistivät esiin (unohtui sitten laittaa niitä muille).
Jaik, viimeiseltä kahdelta jäi kulmakarvat uupumaan! Ehkä he ovat käyneet liian lähellä jotain mielenkiintoista tulikokeilua, ja kulmakarvat ovat kärtsänneet pois ;) Sen siitä saa, kun ei tee sarjatuotantona vaan yksilö kerrallaan. Toisaalta, jos olisi tehnyt yhden osan kerrallaan, olisi voinut kyllästyminen iskeä ja kaikki joulupukit jäädä johonkin valmistumattomaan vaiheeseen, ja sitten vasta olisikin harmittanut. Jos nyt lahjan saaja huomaa kulmakarvattomuuden ja se häiritsee, otan mukaan vähän villaa ja neulan ja tulen korjaamaan tilanteen ;)
Jostain syystä viimeinen joulupukki yritti muuntautua joksikin itämaan tietäjäksi. Ehkä sille tuli liian iso hattu tehtyä. Hattu olikin viimeinen osa pukinteossa.
Tänä vuonna tuli tehtyä jokunen huopanukke superlonin päälle. Ensimmäinen lähti lahjaksi jo ennen joulua, Lucian päivänä - kohtuu helppoa arvata varmaan mikä näistä ;) En kuitenkaan blogannut sitä heti, vaan jätin homman odottamaan, että kaikki joulupukit löytäisivät oman kodin jouluna. Kuvassa taustalla näkyy, mitä joulupukin sisällä on: pala superlonia ja hatussa piippurassia tukena.
Alunperin aikomukseni oli tehdä joulupukeille muorit kanssa, mutta toisaalta ei noita joulupukkejakaan ollut tarkoitus tehdä noin montaa. Muorit jäivät sitten tekemättä, mutta kaikille joulujuhlijoille riitti oma joulupukki kotia koristamaan (jos sen nyt haluaa johonkin laittaa). 
Joulupukkien lisäksi Lucian innoittamana matkalle maailmaan lähti myös yksi enkeli. Enkelin ja Lucian mekkojen villa on Novitan Hahtuvaista. Se oli hieman ärsyttävää työstää, sillä kuidut olivat kovin pitkiä, eivätkä meinanneet katketa kiskomalla vaan tarvi saksia, ja villa oli "liian" järjestyksessä. Suurin osa villoista on peräisin Kokemäen kudonta ja värjäyksen nettikaupasta (yhteistilaus neulahuovutuskurssilla), sieltä tilattu valkoinen oli oikeasti luonnonvalkoista, eikä siten sopinyt Lucian tai enkelin mekkoon. Lisäksi piti hakea vähän täydennystä hattuihin Soukan Menitasta, jonka villa on vähän möykkisempää. Naamanvärinen, kirkas keltainen ja lettien lanka löytyivät Tallinnan keskustan käsityö- ja lankakaupoista (Liann-Löngad, Eesti käsitöö ja Jardin).
Se yleisestä selityksestä, sitten naama kerrallaan valmistumisjärjestyksessä ;) Naamojen teko onneksi käytiin läpi neulahuovutuskurssilla, vaikka en sitä ehtinytkään silloin harjoitella. Nyt sai harjoitusta sitten urakalla. Haastavinta on saada naamasta symmetrinen. Erityisesti silmien epäsymmetrisyys tuntui häiritsevältä. Ihan pienellä huovutusneulan pistelyllä naama muuttaa ilmettä hetkessä. 
Ehkäpä joulumuoreja syntyi vain yksi sen vuoksi, ettei puolta naamasta voinut piilottaa parran taakse. Jos silmien suurin haaste oli saada aikaiseksi kaksi samanlaista, suu oli jotenkin vieläkin hankalampi. En oikein keksinyt ratkaisua, ehkä olisi pitänyt laittaa huulten väliin vähäsen jotain toista väriä erottamaan ylähuulen alahuulesta.
Kaikista näistä tuli oikein jouluisen pulleita. Sisällä olevasta superlonista olisi saanut leikata paljon enemmän pois, jotta olisi saanut aikaan laihoja luikkuja, kun palan päällysti villakerroksella. Vaikka kerros oli ihan ohkainen, silti posket ovat kovin pyöreitä :) Joulupukkien kohdalla pyöreys ei ole niin häiritsevää, mutta Lucian pyöreät posket hieman häiritsivät. Tai ehkä vika oli siinä, että kaula jäi liian leveäksi ja lyhyeksi. Ehkä olisi pitänyt tehdä kolme palloa ja kiinnittää ne toisiinsa rautalangalla, että olisi saanut aikaseksi laihemman Lucian. 
Naaman teko aloitetaan nenästä. Sitten tehdään silmänvalkuaiset ja värillinen osa, sitten laitetaan paikalleen alaluomi ja seuraavaksi yläluomi. Sitten silmäripsiksi ihan vain yksi tai kaksi hahtuvanpätkää (ei siis cajalia, vaan ripset ;) Sitten suu ja kulmakarvat. Lopuksi ensin parta ja sitten viikset kahdessa osassa. Parta pistellän erityisesti alapuolelta kiinni, ettei neulanjäljet jää näkyviin. Ohkasestakin neulasta jää helposti reikiä, jotka häiritsevät ainakin tekijää itseään.
Enkelin haastavin osa ei ollutkaan enää naama. Vaikeinta oli saada siivet paikoilleen ja päällystettyä. Siipien sisällä on yksi pippurassi, joka on vedetty enkelin selässä superlonin läpi. Ehkä suurin haaste siipien päällystyksessä johtuikin villasta. Hahtuvaisen pitkät ja samaan suuntaan olevat kuidut eivät millään meinanneet taipua nätisti siipien päälle, ja niistä meinasi tulla enemminkin sarvet kuin ohkaiset siivet. 
Ennen partaa pukki piti tietty pukea. Osa sai päälleen pitkän takin, osa housut ja takin. Joulumuori sai vielä kankaisen essunkin. Punaisia takkeja en tehnyt, sillä ei nämä mitään amerikkalaisia juomamainospukkeja ole, vaan ihan ehtoja suomalaisia, luonnonväreihin pukeutuvia joulu-ukkoja. Sitten kun vartalo oli peitetty, piti tehdä peukalo, kiinnittää se kämmeneen ja kiinnittää näin syntynyt käsi hihaan. Sitten hiha paikoilleen. Yksi pukeista sai kengätkin, joiden kärjet pilkistivät esiin (unohtui sitten laittaa niitä muille).
Jaik, viimeiseltä kahdelta jäi kulmakarvat uupumaan! Ehkä he ovat käyneet liian lähellä jotain mielenkiintoista tulikokeilua, ja kulmakarvat ovat kärtsänneet pois ;) Sen siitä saa, kun ei tee sarjatuotantona vaan yksilö kerrallaan. Toisaalta, jos olisi tehnyt yhden osan kerrallaan, olisi voinut kyllästyminen iskeä ja kaikki joulupukit jäädä johonkin valmistumattomaan vaiheeseen, ja sitten vasta olisikin harmittanut. Jos nyt lahjan saaja huomaa kulmakarvattomuuden ja se häiritsee, otan mukaan vähän villaa ja neulan ja tulen korjaamaan tilanteen ;)
Jostain syystä viimeinen joulupukki yritti muuntautua joksikin itämaan tietäjäksi. Ehkä sille tuli liian iso hattu tehtyä. Hattu olikin viimeinen osa pukinteossa.
2 kommenttia:
Tosi hienot nuket!
Kiitos :)
Lähetä kommentti