Viime viikonlopun työväenopiston neulahuovutuskurssilla harjoiteltiin
rautalankarunkoisen öttiäisen lisäksi myös muita kolmiulotteisia olioita tukirakenteella ja ilman. Piti siis äkkisältään keksiä muitakin olioita tehtäväksi. Kun kaikki muut huovuttivat lemmikkejään (kissoja ja koiria), miksen minäkin. Tein siis kilpikonnan. Tässä ei ole mitään tukimateriaalia sisällä, vaan kilppari on aivan pehmeä ja pelkkää villaa.
Toinen näppärä sisusmateriaali rautalangan lisäksi on superlon. Sitä käytetään myös neulahuovutusta tehdessä työalustana, ettei neula hajoa esim. pöytää vasten. Superlonia kastellaan hieman sähköisyyden vähentämiseksi, ja sitten leikellään sopiva palanen askarteluveitsellä ja saksilla. Kaulan kanssa kuulemma pitää olla tosi tarkka, ja leikata kylliksi materiaalia pois, muuten kaulasta tulee liian paksu, kun villa kuitenkin lisää siihen materiaalia ja paksuutta. Sitten piti tietenkin keksiä joku ökkiänen, jonka sisukalut voisivat olla superlonista. Opettajalla oli hieno karhu, mutta mielessäni ei ollut karhua, vaikka olin ottanut mukaani Suomen luonto-oppaan inspiraation lähteeksi. Jostain syystä päädyin papukaijaan, pysyen eksoottisten lemmikkien linjalla. Syy oli varmaan Kokemäen kudonta ja värjäyksestä yhteistilauksena saapuneiden villojen värit: olin tilaillut sinisiä ja vihreitä villoja.
Kotimaan luonto-opas ei auttanut papukaijan nokan tekemisessä, vaan tipi yritti kovasti näyttää ankalta. Kotiin Googlen ääreen päästyä ongelma selvisi: kaijalta puuttui alaleuka! Alaleuan jälkeenkin tipi yritti edelleen olla ankka, mutta muutamalla neulanpistolla nokan sai käyristymään ja nyt tuo näyttää jo papukaijalta :) Kurssilla olisi voinut tehdä myös naamoja, jolloin huomasi kuinka pienellä ilmeen sai muuttumaan. Näköjään päti myös lajinmuutokseen :) Kumpikaan näistä öttiäisistä ei ole leikkikalukestävä, vaan pikemminkin ne ovat turhia pölynkerääjiä eli koriste-esineitä. Opettajan malliökkiäisiä olisi hyvin voinut käyttää myös leluina, sillä ne olivat neulalla paljon kovemmiksi tökötettyjä. Lisäksi voi kuulemma käyttää vettä, eli yhdistää märkähuovutuksen tekniikkaan, mutta se ei ole välttämätöntä kestävien ötököiden tekemiseksi. Täytyy joskus kokeilla.
Tutustumiskerralla ope mainitsi myös mahdollisuudesta kokeilla ompelukoneella huovuttamista. Muutamaan ompelukoneeseen saa vapaakirjonnan tyyliin myös neulahuovutusvälineen (eli 3-5 huovutusneulaa, alahampaat pois, ja alaleukaan reijän - huovutuksessahan ei ompelulankoja tarvita). Huovutusvillatilauksen tein silmälläpitäen yhtä vanhaa valokuvaa, josta olen pitkään halunnut tehdä ristipistotaulun: Torres del Painen luonnonpuistosta Etelä-Chilestä otetussa kuvassa vuoret heijastuvat järven pintaan. Ompelukoneella sai tosi äkkiä nakutettua pellavakankaanpintaan huopavillaa (myös papukaijan pyrstöä on koneella nakutettu, että se pysyy kasassa). Sormia piti kyllä varoa, ettei niitä olisi tunkenut vahingossa väliin yrittäessään säätää villoja kohdilleen. Seuraavaa taulua varten pitää kyllä ensin kääntää kankaan reunat, ettei tarvi jälkikäteen niitä huovutusten päälle ommella (se on tosin ihan oma tyylikeinonsa, jota käytetään myös).
Viime viikonlopun työväenopiston neulahuovutuskurssilla harjoiteltiin rautalankarunkoisen öttiäisen lisäksi myös muita kolmiulotteisia olioita tukirakenteella ja ilman. Piti siis äkkisältään keksiä muitakin olioita tehtäväksi. Kun kaikki muut huovuttivat lemmikkejään (kissoja ja koiria), miksen minäkin. Tein siis kilpikonnan. Tässä ei ole mitään tukimateriaalia sisällä, vaan kilppari on aivan pehmeä ja pelkkää villaa. 
Toinen näppärä sisusmateriaali rautalangan lisäksi on superlon. Sitä käytetään myös neulahuovutusta tehdessä työalustana, ettei neula hajoa esim. pöytää vasten. Superlonia kastellaan hieman sähköisyyden vähentämiseksi, ja sitten leikellään sopiva palanen askarteluveitsellä ja saksilla. Kaulan kanssa kuulemma pitää olla tosi tarkka, ja leikata kylliksi materiaalia pois, muuten kaulasta tulee liian paksu, kun villa kuitenkin lisää siihen materiaalia ja paksuutta. Sitten piti tietenkin keksiä joku ökkiänen, jonka sisukalut voisivat olla superlonista. Opettajalla oli hieno karhu, mutta mielessäni ei ollut karhua, vaikka olin ottanut mukaani Suomen luonto-oppaan inspiraation lähteeksi. Jostain syystä päädyin papukaijaan, pysyen eksoottisten lemmikkien linjalla. Syy oli varmaan Kokemäen kudonta ja värjäyksestä yhteistilauksena saapuneiden villojen värit: olin tilaillut sinisiä ja vihreitä villoja. 
Kotimaan luonto-opas ei auttanut papukaijan nokan tekemisessä, vaan tipi yritti kovasti näyttää ankalta. Kotiin Googlen ääreen päästyä ongelma selvisi: kaijalta puuttui alaleuka! Alaleuan jälkeenkin tipi yritti edelleen olla ankka, mutta muutamalla neulanpistolla nokan sai käyristymään ja nyt tuo näyttää jo papukaijalta :) Kurssilla olisi voinut tehdä myös naamoja, jolloin huomasi kuinka pienellä ilmeen sai muuttumaan. Näköjään päti myös lajinmuutokseen :) Kumpikaan näistä öttiäisistä ei ole leikkikalukestävä, vaan pikemminkin ne ovat turhia pölynkerääjiä eli koriste-esineitä. Opettajan malliökkiäisiä olisi hyvin voinut käyttää myös leluina, sillä ne olivat neulalla paljon kovemmiksi tökötettyjä. Lisäksi voi kuulemma käyttää vettä, eli yhdistää märkähuovutuksen tekniikkaan, mutta se ei ole välttämätöntä kestävien ötököiden tekemiseksi. Täytyy joskus kokeilla. 
Tutustumiskerralla ope mainitsi myös mahdollisuudesta kokeilla ompelukoneella huovuttamista. Muutamaan ompelukoneeseen saa vapaakirjonnan tyyliin myös neulahuovutusvälineen (eli 3-5 huovutusneulaa, alahampaat pois, ja alaleukaan reijän - huovutuksessahan ei ompelulankoja tarvita). Huovutusvillatilauksen tein silmälläpitäen yhtä vanhaa valokuvaa, josta olen pitkään halunnut tehdä ristipistotaulun: Torres del Painen luonnonpuistosta Etelä-Chilestä otetussa kuvassa vuoret heijastuvat järven pintaan. Ompelukoneella sai tosi äkkiä nakutettua pellavakankaanpintaan huopavillaa (myös papukaijan pyrstöä on koneella nakutettu, että se pysyy kasassa). Sormia piti kyllä varoa, ettei niitä olisi tunkenut vahingossa väliin yrittäessään säätää villoja kohdilleen. Seuraavaa taulua varten pitää kyllä ensin kääntää kankaan reunat, ettei tarvi jälkikäteen niitä huovutusten päälle ommella (se on tosin ihan oma tyylikeinonsa, jota käytetään myös).
2 kommenttia:
Voi miten suloinen kilpikonna!! Tuollaisen tahtoisin itsekin :P
Kiitos, kiitos :) Yllättävän helppo tommonen on tehdä, eikä montaa huovutusneulan pistoa tarvitse. Seuraavassa kyllä tekisin jalat vähän toisin, eli semmoiset läpi konnan menevät etujalat ja toiset takajalat.
Lähetä kommentti