Huopasesta on tullut tehtyä vaikka mitä, mutta kouluajan kokemuksen jälkeen märkähuovutus ei ole tuntunut mitenkään houkuttelevalta ja neulahuovutus on kuulostanut ihan yhtä epäilyttävältä. Huopasesta pesukoneella tehdyt hatut, tossut ja muut ovat tuntuneet luotettavilta ja helpointa tehdä, vaikka välillä pesukoneesta on tullut ulos jotain hassua tai väärän kokoista. 
Sitten joku törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin Stephanie Metzin tekemistä teddykarhun pääkalloista,ja mainitsi siitä minullekin - olin välittömästi ylipuhuttu osallistumaan neulahuovutuskurssille :) Kopiointi on tietenkin ihan tylsää ja mielikuvituksetonta, joten jotain omaa piti kehittää. Lisäksi piti myös odottaa työväenopiston syksyn kursseja, sillä olen huomannut, että uuden harrastuksen aloittaminen on kertaluokkaa helpompaa, kun on a) typerä idea siitä mitä haluaa tehdä, b) pahaa-aavistamaton opettaja, joka tietää miten jollain tekniikalla voidaan toteuttaa typerä ideani.
Tietenkin pehmeillä teddy-karhuilla on pehmeä luurankko. Milläs muulla on luurankoja? Tietenkin kaikenlaisilla selkärankaisilla. Mistäs sitten ei niin tiedetä, miltä niiden kuuluisi näyttää, paitsi luurankojen osalta? No, dinosauruksista on säästynyt lähinnä vain luurankoja :) Tuumasta siis toimeen ja etsimään kuvia dinosaurusten luurangoista. Yllättävän hankalaa oli yrittää piirtää malleja itselleen, että mitä ihmettä on tekemässä. Lopulta päädyin vain piirtämään mitoituskuvia, ja jätin kolmiulotteisen mallinnuksen huovutusvaiheessa tehtäväksi.
Jotta koko hahmo pysyisi kasassa, ensimmäiseksi piti otukselle tehdä runko rautalangasta (ensimmäinen kuva). Käytin 2mm paksua rautalankaa, ja ohuemmalla rautalangalla pyöritin kädet ja ja jalat kiinni selkärankaan. Suoraan rautalankaan ei kuulemma huopaa saa pysymäään kiinni, joten rautalankarungon päälle pyöritetään piippurassia (toinen kuva). Työväenopiston kurssi oli varsin järkevästi suunniteltu siten, että ensin oli yksi iltakerta tekniikasta, ja saatoin sitten hankkkia tarvikkeita ja rakentaa rautalankarungon ötökälleni ennen varsinaista huovutusviikonloppua. Teimme yhteistilauksen villoista Kokemäen kudonta ja värjäys oy:stä, mutten kutenkaan ihan malttanut olla mitään ostamatta, vaan kävin Soukan Menitassa ostamassa monivärisiä villoja.
Ensimmäiseksi runkoon pyöritettiin villoja, ja sitten aloitettiin yksityiskohtien rakentaminen. Ensimmäiseksi tein harjakset selkärankaan. Ensimäisen illan jälkeen dino näytti ihan liian läskiltä ollakseen vain luuranko ("en ole lihava, vaan minulla on vain isot luut" ;), ja olin kovin pettynyt ja mietin jo koko idean muuttamista pelkästä luurangosta "päällystetyksi" dinoksi. Rakensin kuitenkin luurangolle pääkallon, ja puuhatessani keksin, että koska harjas oli jo tyylitelty, niin eipä kylkiluidenkaan tarvisi olla omituisia mahan alla riippuvia hetuloita, vaan ne voisivat olla kiinni "läskissä" selkärangasa. Suuhunkin tuli laitettua vain kulmahampaat, koska muuten se olisi tullut ihan liian täyteen, eikä olisi näyttänyt niin hyvältä. Kuvassa näkyvä pään aukko on siis oikeastaan nenäontelo, silmäonteloista en saanut kunnon kuvia, vaikka silmän "otsakaaret" on erikseen irtonaisia. Oikein hauska uusi käsityöharrastus siis löytyi jälleen, sukulaiset varokoot ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti