Uusia tekosyitä tehdä harvemmin käytettäviä vaatteita löytyy aina. Tällä kertaa kaveri houkutteli mukaan Aarnimetsän paronikunnan kesätapahtumaan, Nuijasotaan. Oikein hieno leiri olikin, ihan kuin olisi tapahtuman tullilta astunut toiseen aikaan. Nurmikenttää täytti toistakymmentä keskiaikaista kangastelttaa, pihalla käyskenteli hienoihin arkivaatteisiin pukeutuneita ihmisiä askareissaan ja lapsia leikeissään. Sodassa aateliset ja talonpoikien soturit olivat varustautuneet upein nahkapanssarein, kiiltävin metallihaarniskoin ja -kypärin, ja ottivat mittaa toisistaan kovin ottein. Todella upeita vaatteita näki suuressa juhlassa. Ennen tapahtumaa piti siis tehdä itselleen keskiaikainen puku. Yksinkertaisin malli ensikertalaiselle oli aluspuku ja liivimainen päällipuku, nimeltään "helvetin ikkuna". Keskiaikana tarjolla olleista kankaista valitsin pellavan, sillä se vaikutti kesään sopivan viileältä, toisin kuin villa. Mekkojen kaavat tuli piirrettyä kaverin puvuista. Päähuivi taisi olla kuvanoton aikaan valahtanut jo aika niskan puolelle, koska sitä ei juurikaan näy.
Sisäsaumat sai ommella ompelukoneella, mutta näkyvät osat piti kuulemma kääntää käsin. Helman piti peittää nilkat, ja se sai laahata maata. Tästä päättelin, ettei helmaan ehkä kannata mitään kummempaa kirjontaa tehdä. Käänsin siis mekkojen helmat piilopistoin, ja oli siinä taas hommaa, vaikka onhan noiden iltapukujenkin metrien levyisiä helmoja tullut käännettyä ennenkin käsin. Jotta ei ihan tylsää tulisi, kaivoin jostain laatikosta joltain mummilta perittyjä kirjontalankoja. Ruskea alusmekko tuli tehtyä ensimmäisenä, ja kaula-aukon ja hihansuiden päärmeet tuli käännettyä aitapistoilla. Päällipuvun ja päähuivien reunat tuli päärmättyä pykäpistoin. Vihreän alusmekon kaula-aukon päärmäyksen aloitin niskasta ketjupistoin, mutta etupuolelle päädyin jostain syystä tekemään kukkia. Hihansuiden käänteetkin tuli tehtyä kukkia käyttäen - keskiaikainen hippipuku siis ;)
Sodan lisäksi paikan päällä oli ohjelmassa erilaisia kursseja. Osallistuin emalointikursseille. Näköjään emalointia voi erittäin näppärästi tehdä ilman uuniakin, polttimen avulla. Tekniikka tosin vaatii enemmän harjoitusta kuin tasalämpöisen uunin kanssa, mutta nyt ei tarvitse sitten moista hankkia, ei ainakaan emaloinnin vuoksi (eikä kyllä hopeasavenkaan takia). Ohessa on messingille emaloituja harjoituskappaleita: ylin oli ihan koepala, jota ei tullut edes tasotettua eikä emaliakaan tullut tasoteltua kunnolla. Lopputulos oli yllättävän kiva. Lopuissa tuli vähän viilattua kulmia pyöreämmiksi, jotta lättyjä voisi käyttää jonain koruina tms, jahka niihin poraa kiinnitysreijät. Sitten pitää vaan hankkia lasijauheita jostain ja ryhtyä puuhailemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti