Jos neljään vuoteen ei ole pitänyt mekkoa kuin kerran, sille on syytä tehdä jotain tai se on syytä antaa pois. Varsinkin, jos mekon eteen on nähnyt paljon vaivaa. Kyse on siis puuvillalangasta neulomastani
kirjavasta mekosta, jota olen pitänyt vain kerran yksillä 40-vuotisjuhlilla. Mekon ongelma on siis se, että vaikka sen sisään tuli ommeltua nauhat, yläosa venyy helman painosta muodottomaksi. Siispä purin ylä- ja alaosan erikseen ja tein alaosasta puolihameen neulomalla vähän lisää sen reunaan ja laittamalla vyötärölle kuminauhan. Yläosankin päättelin takaisin kokonaiseksi, vaikka en näe, että sitä itse ikinä mihinkään käyttäisin. Siihen voisi vaikka ommella valkoisesta kankaasta kevyen helman. Mutta luulen, että se päätyy tuollaisenaan kiertoon.
Kaapin perukoilta löytyi toinenkin modauksen kohde: äitini joskus 1960/70-luvulla hankkima Marimekon mekko. Kaappasin sen joskus teininä itselleni, ja pidin sitä nurinpäin, sillä silloin minusta valkoisesta etumuksesta näkyi läpi. Mekko ei ole pitkään aikaan mahtunut päälleni, mutta en ole raskinut sitä heittää pois. Viimein tuli oikea motivaatio ommella yläosaan kiilat, sillä sain kutsun 60-vuotisjuhliin, joiden teema oli "rennon retro" ja "paras Marimekko-muisto palkitaan".
Tukallekin piti tehdä jotain. Googlailin 50-luvun kampauksia, mutta en yrityksestä huolimatta saanut ihan sellaista aikaiseksi kuin halusin. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin ilman ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti