sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Vanhoja muisteloita

Käsityöjutut ovat pahasti häröytyneet, joten mikään ei tule valmiiksi, kun ei osaa päättää, mikä olisi mielenkiintoisin tehdä loppuun asti ensimmäisenä :) Siispä pitää muistella jotain vanhoja tekeleitä - yleisön pyynnöstä tuli otettua kuvat vanhoista iltapuvuista (silittämään en kuiteskaan ryhtynyt). Pari viimeisintä on jo aiemmin "raportoituna":
kudottu ja siniharmaa puku.

Palataan ensin ihan alkuun, eli vanhojentanssipukuun. Tokihan sitä vaatteita oli tullut tehtyä aiemminkin, mutta jotenkin iltapuku oli jotain erilaista. Koko puku ei ole enää tallella, eikä se mahdu päälleni, sillä teininä olin ihan tikku. Itse päällystettyjä nappeja on selässä 23 ja kummassakin hihassa 10 (napinläpien teko on ihan kamalaa..). Kaula-aukkoon piti laittaa pitsi, kun tuolloin ei voinut kuvitella pukevansa päälleen mitään "noin avointa". Hameosa oli sininen, paitsi keskellä edessä ollut (mikä tuo väri on) hihojen värinen kaistale. Leveä sininen vyö oli rusetilla takana ja peitti kaksiosaisuuden. Kuvittelin tämän puvun olevan ainoa "prinsessapuku", jonka koskaan teen.

Toisin kuitenkin kävi: en tiennyt vuosijuhlista mitään! Ah, pääsi jatkamaan iltapukujen tekemistä (vuosittaista linnan juhlien kutsua odotellessa ;) Tosin ensimmäisen puvun teki äiti, kun itse en ehtinyt. Toisen puvun tein sitten itse, ohje taisi olla jostain Suuri käsityökerho-lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa koko yläosa oli valkoisten pitsikukkien peitossa, mutta en itse moista kukkatarhaa halunnut. Siispä samettipukuun tuli kiinnitettyä pitsikukkia vain kaula-aukon reunaan. Tämä on puvuistani ainoa kapea, helma levenee vasta polvien kohdalta.

Kuva näyttää varmasti omituiselta, sillä tämä puku ei ole enää koossa. Sille tapahtui "pieni vahinko" liköörin kanssa, eikä valkoinen sametti ole se kaiken helpoin pestävä kangas. Harmi sinänsä ei ollut niin suuri seuraavana vuonna, kun tuo yläosa ei olisi kiinni enää mahtunut (eikä samaa pukua nyt voi kahta kertaa muutenkaan pitää).

Ensimmäisestä, äidin tekemästä iltapuvusta jäi yläosa heti pieneksi ja helmakin kului rikki. Alkuperäisen puvun yläosa oli sinistä samettia, suora kaula-aukko ja olkaimet, jotka olivat selän puolella ristissä. Lisäksi pukuun kuului sininen pitsijakku.

Pidin tuon ensimmäisen iltapuvun hamekankaasta: se näyttää violetilta toisesta suunnasta ja sinivihreältä toisesta suunnasta katsottuna, joten halusin modifioida vanhan puvun. Tein pidemmän yläosan sinisestä sametista, ja koristelin kaula-aukon reunan hamekankaanpalalla. Puvun alla tuli pidettyä vanhojen tansseja varten tehtyä tyllialushametta, joka painaa ihan tuhottomasti. Vannealushame on tullut hankittua myöhemmin.

Toinen modifioitu puku tuli tehtyä liköörivahingon kärsineestä mustavalkoisesta, sillä helmaosa on jotenkin ihana, merenneitomainen. Korun sain mummilta, ja siitä tämän puvun suunnittelu alkoi: uusi yläosa on mustasta sametista, ja niskan takaa kiinni yhdellä hakasella. Puku on hieman "haasteellinen" kantajalleen, sillä se on selästä auki suurinpiirtein alle vyötärön. Yläosa on aika muhkurainen eikä ole koskaan oikein hyvin istunut, mutta onneksi se on musta, jolloin muhkuraisuus ei näy. Jäkikäteen vasta olen kuullut teipeistä, jolla puvun voi teipata pysymään päällään. Tuolloin en moisesta näppäryydestä vielä tiennyt, joten piti keskittyä olemaan hyväryhtinen, ettei sivusta näy sisään. Yllättävää kyllä, tähän pukuun sopii kaikkein lihavimmillaan kaikkein parhaiten :)
En ole nyt ihan varma, tuliko tätä pukua pidettyä ennen vai jälkeen tuon sinisen puvun.


Oikeastaan tämä "uusi puku joka juhlaan" ei ole tuottanut ongelmia, sillä vanhat puvut eivät ole seuraavana vuonna sopineet päälle. Toisaalta, tämähän ei ole hyvä uutinen, sillä kiloja kertyi aina lisää. Mutta enemminkin uusi puku tuli tehtyä ihan suunnittelun ja toteuttamisen riemusta. Tähän vihreään pukuun tuli tehtyä "pyrstö". Helma ikäänkuin jatkuu vaakatasoon, ja valkoinen "vuori" kääntyy päällepäin. Lisäksi sivusaumoista tulee "liehukkeet", jotka myös ovat valkoiset sisältä valkoiset. Pyrstö kiinnitetään nappiin. Edestä puku on ihan tavallinen, sivuliehukkeiden reunat kyllä vähän näkyvät ja antavat vinkkiä ettei tuo ihan tavallinen oikeasti ole. Nyt tämä vihreä puku on onneksi jo aivan liian suuri ;)

Ei kommentteja: