Villikset

Villasukkien tekemiseen menee näköjään muutaman päivä, sillä näiden teko tuli aloitettua jouluna. Eilen tosin oli välipäivä neulonnassa. Viimein neulomani villasukat alkavat muistuttaa villasukkia eikä kummallisia makkarakasoja - tosin mustasta sukasta näkee aika huonosti yhtään mitään ;) Joudun kuitenkin edelleen kaventamaan sukkia koko jalkaterän mitan matkan, eikä joissain sukkaohjeissa olevaa kavennuksetonta osaa tule ollenkaan. Vaan mistä sen voi tietää, ehkä moinen malli on lättäjaloille tehty, eikä neulonnassani ole mitään vikaa.

Muita pehmeitä joulupaketteja

Kummipojan toinenkin joulupaketti oli pehmeä, mutta ehkä vähän mieluisampi pojalle itselleen, eikä vaan vanhemmille. Neulahuovuttelin erilaisia kasviksia sen verran, mitä yskältäni kykenin villoja pöllyttelemään. Näitähän voi sitten jatkaa lisää myöhemminkin, maatilan tuotteksi traktoreilla kuorma-autojen lavoille nostettaviksi ja siitä ruokapöytään.

Lisäksi tein vielä yhden joulupukin, samanlaisen kuin pari vuotta sitten tuli tehtailtua. Silmistä tuli aika kierot :)

Joululahjaksi sainkin sitten "omat neuleprojektit" -raporttikirjan. Ihan hauskalta se vaikuttaa (hyviä vinkkejä), mutta taidan silti jatkaa raportointia tänne :)

Joululahjavillapaidat ja -tohvelit

Syksyn blogihiljaisuus johtuu osaltaan neulomiseen kyllästymisestä, osittain salaisista joululahjapuuhista. Kun neulominen alkoi taas maistua joskus syksyllä, ryhdyin tekemään joululahjavillapaitoja.

Vaikka ne pehmeät paketit ei lapsena omia lemppareita ollutkaan, tulee niitä näköjään itse silti tehtyä kummilapsille - täti kun on tämmöinen käsityöaddikti. Kesällä Hakaniemen hallin Vihreästä Vyyhdistä tarttui mukaan langat pieniä villapaitoja varten. Online supersocke-langassa oli hassuja kirjavia värejä, jotka eivät kamalasti mitään erityistä tarvitse koristeekseen. Mitoitusta varten mummi mittasi pojan, ja koetilkun perusteella laskeskelin silmukkamäärät. Toivottavasti paidasta tuli sopivankokoinen edes johonkin tulevaisuuteen ;)

Samaisesta langasta tein myös kummitytölle paidan. Ohje on peräisin Dropsista. Samalla tuli opeteltua silmukoiden luominen yhdeltä langalta, ettei tarvitse niin montaa langanpätkää päätellä. Pikkujakku oli todella helppo tehdä, sillä se neulottiin yhtenä kappaleena etureunasta etureunaan ainaoikein (ei nurjissa silmukoissa mitään vaikeaa ole, vaan kappaleiden yhteenompelemista tulee vaan välteltyä sen tylsyyden vuoksi viimeiseen asti). Tein vielä niin, että ainoastaan hihojen alapuolelle tuli saumat, sillä jätin sivun silmukat odottamaan hihan neulomista. Lasten kokoa on tosi hankala vaan hahmottaa, joten tästäkään en oikein tiedä, että tuliko siitä sopiva vuodenikäiselle.

Lopulta reilu viikko sitten tajusin, ettei minulla ollut oikein mitään uusimmalle pikkuiselle joululahjaksi! Kaivelin sitten joku ilta lankalaatikoita, ja löysin valkoista Novita Wool-lankaa. Vyötteen sisäpuolella oli ohje johonkin ihan suoraan yksinkertaiseen paitaan, mutta kaipasin vähän jotain muuta, kun langassa itsessään ei ole mitään erikoista. Novitan webbisivuilta löytyi ohje palmikkopaitaan, jonka neuloin pyöröpuikoilla ja sukkapuikoilla. Aika poikamainen siitä lopulta tuli, olisi pitänyt etsiskellä kauemmin neulemalliksi joku pitsipusakka, mutta aikaa ei kertakaikkiaan vaan ollut riittävästi jäljellä ennen joulua.

Kuulemma pikkujalat ovat usein kovin kylmät, joten päädyin tekemään lisäksi vielä huopatossut. Näihin ei ollut mitään ohjetta. Virkkasin 8 koukulla huopasesta tossuosan, jotka huovutin pesukoneessa, ja neuloin sitten 7-veljestä-langasta varret. Tein varsien reunaan vielä reiät, jotta tossut ei varmasti karkaa jalasta. Tosin jotain meni pieleen, kun toisessa tossussa reikiä on pariton määrä ja toisessa parillinen, mutta ei siitä varmaan käytössä ole haittaa. Viimeistelin tossu neulahuovuttamalla jalkapöydän päälle kukat varren langasta ja irtohahtuvasta.

Muotia - vai menikö se jo ohi?

Tänä syksynä näyttää ihmisillä olevan päistään yhteenneulottuja kaulaliinoja. Ohjekin moiseen löytyi uusimmasta Moda-lehdestä, vaikka eihän semmoiseen juuri ohetta tarvi. Mitoitus tosin on helpompaa, kun on joku ohje (52cm * 180 cm, langan mukaan toki ihan eri silmukkamäärät). Talven alettua ajoissa kovin kylmänä, moinen huivi vaikutti hyvältä idealta.

Lankana omaan huiviini käytin ihanan pehmeää vuohenvillasta kehrättyä epätasaista lankaa, joka on peräisin Nepalista, jossa tuli kierreltyä syyslomalla. Yllättävän vaikeaa oli löytää lankakauppaa jopa paikallisten avustuksella. Lopulta moinen löytyi ihan vaan vaeltelemalla Kathmandun katuja Thamelin kaupunginosassa. Tämän lisäksi tuli ostettua vähän muutakin, josta sitten varmaan myöhemmin jotain lisää :)

Taas uusi tulokas

Kuulemma pikkukakkkosella on joku lohikäärmepeli, jota ohjataan huutamalla lohikäärmeelle, joka sitten lentää korkeammalla. Virkkasin tästä lohikäärmeestä tietämättömänä seuraavaa uutta sukulaista varten raidallisen liskon tuttujen tulokastossujen lisäksi. Tosin isoveli taitaa leikkiä liskolla ensin, mutta eihän pikkunen vielä mitään moisesta lelusta ymmärrä :) Molemmat valmistuivat iät ja ajat sitten, mutta viimein tänään lahjat pääsi antamaan.

Pikkujoulumekko

Kun löytyi Eurokankaasta hieno Armanin kangas, pikkujoulujen pukeutumisongelma ratkesi. Tein uuden mekon uusimmassa Modassa olleen ohjeen mukaan, mutta helman käänsin lyhyemmäksi. En kuitenkaan raskinut leikata ylimääräistä pois, joten helman käännös jäi harmittavasti näkymään. Kangas olisi kyllä pönöttänyt ilmankin. Illan mittaan kankaan pintaan ommellut kiiltolangat alkoivat tuntua hartioissa teräviltä, muuten mekko oli oikein hyvä.

Alusta alkaen

Vieläkään en ole ehtinyt kehräysoppiin, mutta ei ole silti voinut olla kokeilematta langantekoa ihan omin neuvoin yritys ja erehdys -periaatteella ;) Ensimmäisistä yritelmistä tuli ihan kökkäreitä, kun en ihan ymmärtänyt miten päin pitäisi pyörän pyöriä. Lisäksi villahahtuvakin on neulahuovutusta varten ostettua, enkä tiedä onko villalla millaista väliä kehräyksen kannalta. (Sorry hämärät kuvat: taas on syksy, enkä ole opetellut kuvien manipulointiakaan vielä.)

Pienen vaalean ja toisen pienen ruskean langanpätkän jälkeen aloin päästä vähän jyvälle, samaten aloin hiljalleen osata polkea rukkia. Jotain vikaa siinä tosin on vielä, sillä se ei oikein vedä lankaa sisäänsä. Ei ainakaan molempiin suuntiin pyörittäessä, mikä on langanteossa tarpeen (kai): ensin pyöritellään kaksi lanka-aihiota toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan pyörittäen nämä kaksi pyöritetään yhteen. (Pitäisi varmaan myös vähän viimeistellä noita puolien korjauksia, sillä ne eivät ole vielä ihan sileitä. Tosin, ei langat ole niihin mitenkään tarttuneet, joten moinen menee ehkä hienosäädön puolelle, ja kuuluu aikaan, kun/jos innostuu puutöiden tekemisestä.)

En myöskään vielä oikein osannut tehdä tarpeeksi ohkaista lankaa, sillä lanka-aihioita yhteenpyörittäessä kierre ei mahtunut rukin hampaiden väliin. Yritin nimittäin yhtä täysin lyttyynmennyttä hammasta taivuttaa auki pihdeillä, mutta se meni poikki. Periaatteessa nuo voisi kai vaihtaa, mutta onhan siinä aika homma. Helpompaa varmaan opetella tekemään ohkaisempaa lankaa ;)

Ensin mietin heittää kaikki langanpätkät roskiin, mutta sitten päädyin virkkaamaan niistä hassun kukan, sillä äidin synttärit oli lähestymässä. Kukan takana on hakaneula, jolla sen saa vaikka hattuun, huiviin tai takinpieleen kiinni. (Eikös äidit aina näe kauneutta lapsiensa tekemissä omituisissa savimöykyissä, joita sitten säästetään muutosta toiseen? - nimimerkki 3-v. Sannan tekemä savipulu ;) Tällä kertaa projekti tosin meni vähän pitkäksi, ja lahja myöhästyi.

Sormettomat

Mummin kädet ovat kovin kylmät. Tässä niille lämmittimet, joilla saa vielä kuitenkin jotain tehtyäkin. Lankana käytin laatikosta jostain ylijäänyttä Novitan Nalle Syksy-lankaa, ja ohjeena vilkuilin jotain vanhoja sormikkaita, sillä mitään ohjetta en jaksanut lähteä etsimään.

Perinnetöitä

Joskus reilu vuosi (vai kaksi) sitten isoisän mökkiä siivotessa löytyi isoisoäidin rukki. Ihan kunnossa se ei ollut, osia puuttui ja puolat oli halkinaisia. Viime syksynä kävin työväenopiston viikonlopunmittaisella entisöintikurssilla. Onneksi pari viikkoa aikaisemmin oli ensimmäinen tapaaminen, jossa huonekalut katsottiin läpi, sillä entsiöintiopettajalla ei ollut mitään havaintoa, mitä rukille pitäisi tehdä. Verstaan vakioneuvojarouva kuitenkin tiesi, että Tapiolan kudonta-aseman pitäjä tietää rukeista, ja heillä oli ollut joku rukinkunnostuskurssikin. Ehdin sitten käydä kyselemässä, mitä kaikkea rukille piti tehtämän: ämmä piti kiristää ja korjata, liipotin (polkimen ja pyörän yhdistävä osa) tehdä uusiksi, uusia tappeja osien kiinnittämiseen piti tehdä, ja kaikki haljenneet sorvatut osat kunnostaa kiiloin. Kurssin aikana sain aikaiseksi puuosien korjaukset, mutten ihan kaikkea ehtinyt viimeistellä, vaan vähän jäi kotiin. Kestikin sitten iäisyyden raaputella puukolla ja hiekkapaperilla viimeistelyt. Vielä kauemmin rukki odotti vernissa-tärpättikäsittelyä. Viimeisinä kauniina päivinä viime kuussa sain viimein kaiken maalattua.

Miten ihmeessä tällä sitten tehdään lankaa? Olen nyt seillut webbisivuja ja saanut vähän jotain kierrettä aikaiseksi. Ei ole kyllä yhtään niin luistavaa menoa kuin "kehrää julkisesti" -rouvilla syyskuun puolivälissä 10-kirjastossa Helsingissä (heillä tosin oli modernit rukit, kenelläkään ei ollut mukana tämmöistä perinteistä). Pitänee käydä uudestaan Tapiolan kudonta-asemalla, jotta saa vinkkejä siitä, miten tuon oikeasti pitäisi toimia. Joudun nimittäin pyörittelemään käsin lankaa puolalle, ei se mene sinne automaattisesti. Tietenkin polkeminenkin on ihan epätasaista. Testivillaksi otin vaan jotain huovutusvillojen korista (dinosauruksen luurangosta ylijäänyttä vaaleaa), enkä tiedä olisiko sekin pitänyt esim. karstata ensin.

Top down -lähestyminen

Melkein kaikki neulontaohjeet käyttävät bottom up -lähestymistapaa: neulominen aloitetaan helmasta. Kuitenkin usein vastakkainen lähestymistapa olisi paljon parempi. Olen nähnyt jokusen sellaisen ohjeen, jossa on ensin neulotaan hihat sivuttain ja sitten takkiosa ylhäältä alas. Yhtään ohjetta täysin ylhäältä alas -tapaan en ole nähnyt. Siispä päätin tehdä villatakin ilman ohjetta :)

Ostin kesän Tallinnan reissulta Liann-Löndagista 700 g ihanan paksua ja pehmeää itävaltalaista Steinbach Wolle Filzy -villalankaa, josta ostohetkellä ajattelin tekeväni villatakin. Koko ylhäältä alaspäin neulomisen idea tuli mieleen juuri siksi, ettei ollut mitään havaintoa, kuinka pitkään villatakkiin lanka riittäisi, eikä ostohetkellä siis ollut mitään tiettyä mallia mielessä. Ensin piti etsiä lankaan sopiva neulemalli, sillä ihan pelkkää sileää ei jaksa neuloa. Tiiliseinältä näyttävä oli kaikkein kivoin ja kirjavaan lankaan sopivin, mitä sain kehiteltyä Erika Knightin oikein-nurin-malleja sisältävän kirjan avulla. Kuusi nurin, neljä oikein ja nurjalla puolella toistepäin, sitten kaksi kerrosta sileää ja vastaavasti taas kuusi nurin ja neljä oikein siten, että kuuden nurjan ensimmäinen silmukka alkaa edellisen nurin neulotun viimeisen silmukan kohdalta (epämääräistä, mutta kun piirtää, ymmärtää kyllä ;)

Koetilkun avulla sain määriteltyä aloitussimukoiden määrän. Niitä taisi olla vähä vajaa sata. Sovitusnuken avulla levensin raklahihamaisesti silmukoiden lukumäärää hartioiden etu- ja takapuolella. Neuloin siis etu- ja takakappaleita samalla kertaa kasin pyöröpuikoilla, jotta lopuksi ei jäisi yhtään ärsyttävää saumaa ommeltavaksi. Kädetön kaksoisolentoni oli todella tarpeellinen hiha-aukkojen ihmettelyn kanssa. Silti lopulta hihoista taisi tulla vähän turhan leveät ylhäältä, ja ne taisi tulla vähän turhan eteen. Vähän yli kyynärpään yltävät hihat neuloin kesken itse takin neulomista myöskin ylhäältä alaspäin, jotta tietäisin, kuinka pitkä takista voisi tulla. Lopulta lankaa jäi yli vain vähän reilu metri - yhtä kerrostakaan siitä ei olisi enää sanut tehtyä. Nappeja tai napinläpiä en takkiin tehnyt, pitänee siis jossain vaiheessa tehdä jonkinlainen solki kiinnikkeeksi.

Tutun tallinnalaisen luottokaupan lisäksi löytyi pari muuta hyvännäköistä lankakauppaa, aivan toisiaan vastapäätä Müürivahella. Harmi vain, aikaa kauppojen penkomiseen ei oikein ollut, mutta ensi kerralla sitten :)

Hullu hatuntekijä

Mikään aluillaan olevista isommista töistä ei oikein napannut ja silti kädet kaipasivat jotain puuhaa. Käteen osui Novita Puro Batikin keränloppu, joka jäi yli huivista. Virkkasin sitten hatun ilman ohjetta. Reunaan tuli vähän ketjusilmukkaverkkoa, sillä pelkäsin langan loppuvan kesken niin, että hatusta olisi tullut liian pieni. Seuraava miettimisen aihe on, että kehtaako tätä pitää julkisella paikalla ;)

Mökkihattu

Seuraavalla mökkivierailulla juhlittiin syntymäpäiviä. Koska helle oli sulattanut aivot, lahjaidea oli hankala keksiä. Siispä otin lattialla vielä pyörineet Muskat-kerät (kaivoin lankalaatikoista vielä lisää) mukaan, ja tyhjensin ne päivänsankarin eteen, ja pyysin valitsemaan värit kesähattua varten. Virkkasin sitten langasta hatun - ennen hatun valmistumista ei auttanut lähteä pois, mutta sää oli niin hieno, ettei olisi raskinutkaan lähteä ennen kuin oli pakko ;)

Kesäsukat ja -pukeutuminen

Kävin taannion Novitan myymälässä kesävälipaloja etsien (mm. edellisen postauksen puro batik -huivin innoittamana) ja ostin kerän Nalle Kesä -lankaa. Aika huonosti oli tarjouksia, vaikka loppuunmyynti olikin käynnissä. Tein sitten langasta sukat mökillä. Kovassa lähtöpaniikissa nappasin mukaani yhden vanhan Novitan lehden, josta löytyi sukkaohje Nalle-langalle (Talvi 2008). Olisi pitänyt lukea vähän pidemmälle ohjetta (otin sen oikeastaan mukaan lähinnä vaan alkusilmukkamäärän selvittämiseksi), sillä siinä oli virhe: "Luo 72 silmukkaa, ja jaa ne 16 kullekin neljästä puikosta" - ei oikein täsmää. Huomasin vasta kantapohjan kavennuksia tehdessä, että luvut eivät täsmänneet. Kokeilin sitten toisella jaolla ja jatkoin jalkaterään, mutta silmukoita oli vaan yksinkertaisesti liikaa, joten oli pakko purkaa ja aloittaa uudestaan oikealla määrällä silmukoita. Toisen sukan kantapään kohdalla huomasin sitten toisen virheen: pilkullisia raitoja olikin sinisten välissä eri järjestyksessä (kuvasta näkee aika hyvin: toiset on tummempia ja toiset vaaleempia, ja nyt ne ei osu kohdakkain), eli sukkien välillä olisi pitänyt lankakerästä poistaa enemmän lankaa. Tätä ei mökillä hämärässä huomannut, eikä se lopputulokseen kamalasti vaikuttanut (kärjistä tuli nyt eriväriset), sillä katse kiinnittyy enemmän sinisiin kuin pilkullisiin raitoihin.

Pari viikkoa sitten tuli käytyä Tuska-festareilla, jota varten alunperin kävin Eurokankaassa hametarpeita etsimässä. Löysin kahdenlaista hyvää mustaa taftia, joista tein rönsyhameen. Olisi pitänyt vaan ostaa yhden rimpsureunan leveyden verran molempia kankaita, sillä nyt kuvioton ja kuviollinen rimpsu olivat samanlevyiset. Lisäksi en voinut olla ostamatta palasta mustaa pitsiä (hameellista ei raskinut), josta tein sitten jakukkeen ompelemalla "kainalosaumat" eli 20 cm hulpioreunasta lukien kankaan reunoja yhteen.

Juhannushuivi ja kesähame

"Kuinka monta huivia sulla oikein on?" - ei selvästi vielä tarpeeksi, sillä seuraava hauska huivi piti virkata Novitan kesä 2010 -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Kävin keskiviikkona katsomassa olisiko Novitan tehtaanmyymälän muuttomyynnissä mitään kivaa tarjolla, mutta en oikeastaan löytänyt mitään. Päädyin kuitenkin kokeilemaan tässä ohjeessa käytettyä Puro Batik -lankaa, vaikka se onkin akryyliä, eikä tekokuidut ole lemppareitani, ja vaikka varsinainen Puro-lanka oli niin suuri pettymys. (Annoin lopulta pyöryläjakun äidille.) Ehkä akryyli on helpompaa ominaisuuksiltaan tai palautteesta on otettu opiksi, värit nimittäin toimivat paremmin tässä langassa. Vääränväriset langasta poiskelatut pätkät kuluivat näppärästi hapsuihin.

Kävin pari viikkoa sitten jotain muuta (tulevaa) tarvetta varten Eurokankaassa, josta löytyi neljää erilaista kivaa pallokangasta, joita oli pakko ostaa kesähameen verran. Ylimmässä rimpsussa on yksi kankaanleveys, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja alimmassa neljä kankaanleveyttä, elikkä kunnon leveä helma :)

Kesän kukkia

Thujalla on nyt kesän kunniaksi neli-iltaisia korukursseja - uutuutena mekanismikurssi, jolle piti tietenkin päästä. Meiju-opettajan hienon emalikukka-rintakorun innoittamana halusin itsekin tehdä kukan. Koska rintakorut ei oikein sytyttäneet ja eniten tulee käytettyä sormuksia, halusin kukan tietenkin sormukseen. Siinä olikin sitten hieman ihmettelyä, että miten terälehtilevyt ja sormuksen rungon yhdistävän tapin pää lyödään päästään littanaksi niitiksi: pienen alasimen päälle nahkaräsyä, kukka sitä vasten nurinpäin, punsseli sormuksen läpi, ja nakuteltiin punsselia vasaralla. Kolmas käsi olisi ollut tarpeen. Kaulakorun kukka kiinnitettiin istutusmassaan, ja niitti nakutettiin päästään tasaiseksi vasaralla. Lisäksi sulattelin romuhopeapalasia palloiksi, ja yksi vanha sormus, johon oli alunperin tarkoitus istuttaa kivi, saikin keskelleen hopeapallon.

Sitten vielä jotain koruharrastuksen alkuajoilta, syksyltä 2007: kävin Espoon työväenopiston helmikurssilla, jossa yllätyksekseni keskityttiin lähinnä siemenhelmitekniikoihin ja sekalaisiin helmiin, eikä lainkaan kokeiltu oikean helminauhan solmimista. Iäsyyden jälkeen sain tämän siemenhelmiputkilo-kaulakorun valmiiksi - lankojen päättely oli ihan kamalaa. Ohjeessa lukon päälle oli tehty vielä tuppiputki, mutta sen tekeminen ei ole onnistunut kolmessa vuodessa, joten tämä saa luvan olla valmis ilman moista. Vaikka siemenhelmiä on jokusta väriä tullut ostettua, ei se kuitenkaan ollut minun juttuni.

Viimeisteltyjä emalointeja

Viime syksynä kävin Thuja designissa emaloinnin jatkokurssilla, jossa teimme mm ikkunaemalointia. Koska jälleen ahnehdin niin paljon, kaikki jäi viimeistelemättä. Siispä vasta nyt keväällä ja seuraavalla (tämän viikon) kurssilla sain nuo viimeisteltyä - en tosin kaikkia vieläkään.Kokeilin ensin kurssilla tehdä reunat emalikoruun juottamalla kaksi palaa yhteen, sillä edellisillä kursseilla olen täysin kypsähtänyt kolikkoreunojen nakutteluun.

"Reijittimellä" tehty reiän keskusta oli kiva, joten jatkoin reijittimen käyttöä yrittäen tehdä sillä keskeltä auki olevan renkaan. Pieleenhän se meni, mutta eihän se mitään haittaa - vaihdetaan vaan designia ;) Pieleen mennyt päätyi päätyi kaulakoruun, ja ehjät rinkulat korviksiksi. Viimeitely viipyi lenkkien tekemisen laiskuuden kanssa iäisyyden.

Ikkunaemalointia harjoittelimme pienillä reijillä. Sormuksessa värit tosin eivät yleensä näy, sillä valo ei pääse niitä tuomaan esiin. Ei se silti haittaa mitään, hauskempaa tuo oli kuin kivenistutus :) Keskellä tässä on 2 mm reikä, joka on emaloitu umpeen mustalla valoa läpäisemättömällä emalilla ja reunoilla 1 mm reikiä, jotka on emaloitu läpikuultavalla turkoosilla värillä. Reunat on pyöristetty tynnyriksi, jolloin sormus näyttää vähän massiivisemmalta. Kynsilakatkin on kuluneet hopealevyjä viilaillessa ;)

Lämpimiä unia

Tein pitkät unisukat ihanan pehmeästä Dropsin alpakkalangasta ihan perinteisellä mallilla, mutta kärjestä aloittaen. Ohje kärjestä aloittamiseen löytyi onneksi aiemman postauksen avulla vanhasta Novitan lehdestä (talvi 2008). Sitten vaan neljä oikein, neljä nurin ja neljän kerroksen välein yhden silmukan verran vinoon. Kantapään kieppeillä tein lisäyksiä, ja jatkoin viisi oikein viisi nurin polveen asti. Helpompi sovittaa, kun oikeasti tietää, missä kärki on :) Silti sukkien teko kesti iäisyyden ja kesäkin ehti tulla. Nyt onkin sitten niin hassu tilanne, ettei ole yhtään neuletta tai virkkausta kesken, ja pitää aloittaa kaivamalla kaikki laatikot läpi ja selata ohjeita, että keksisi mitä seuraavaksi tekisi ;)

Välillä virkaten

Joskus ajat sitten neulotusta mekosta jäi jäljelle kasa Muskat-puuvillalankakeriä, ja Modan lehdessä 3/2008 oli kivannäköinen ohje. Toteuttaminen vaan hieman kesti. Tietenkään ei sitten riittäneet ne jämät, tai ne oli vääränvärisiä, joten piti käydä ostamassa pohjaväri (musta) ja muutama tumma punainen kerä. Toisen kerrankin piti käydä täydentämässä, sillä lankaa menikin enemmän kuin ajattelin (kutomiseen tottuneena), ja tummansininen lanka loppui. Sitä ei sitten saanutkaan enää lisää. Korvaavaksi väriksi ostin tummemman turkoosin, mutta koska takakappale oli jo valmis ja etukappalekin puolivälissä, kaikkia tummansinisiä raitoja en lähtenyt korvaamaan, vaan purin vain takakappaleen ylimmän sinisen raidan ja korvasin sen tummalla turkoosilla. Hihoista tein taas vähän pidemmät kuin ohjeessa oli, sillä paita on todella paksu ja siten varmaan lämmin, eli talvisempi kuin ajattelin. Huomatkaa paitaan sopivat kynnet ;)

Valmistujaislahjus

Ensimmäinen ketjunpätkäni päätyi valmistumislahjaksi, solmiopidikkeeksi. Lenkkien sahaaminen on kyllä aika kamalaa hommaa, ainakin kun kunnon tukea ei ollut, koska ketjua piti tehdä piilossa. Mailleartesanin ja Helmetin ("pätkän" artikkeli 2.3.2008) ketjunteko-ohjeiden avulla sain valittua sopivan mallin, kuningasketjun (byzantine), selvitettyä sopivan renkaankoon olemassaolevalle 1mm hopealangalle ja lopulta lenkitkin oikeaan järjestykseen - perinteisesti ei uutta tekniikkaa aloiteta mistään helpoimmasta päästä ;) Hieman meni ihmettelyssä aikaa, mutta sitten kun ketjumallin jipon keksi, niin ketjunpätkä syntyi äkkiä, tai sitä mukaan, kun sain lenkkejä sahattua ;)

Sata kasassa!

Tänään oli jäynien esittelytilaisuus M-salissa, ja kävimme esittelemässä syksyisen Lemmings-projektimme. Käytää äänestämässä paras jäynä voittoon! ;) Aikaa on ensi viikon tiistain loppuun.

Esittelyä varten laittauduimme hieman. Pukeuduimme kaikki sinisiin paitoihin ja mustiin hameisiin (kaikilla ei ollut sinistä hametta). Lisäksi virkkasin itselleni vihreän peruukin 7-veljestä-langasta (melkein koko kerä ketjusilmukoiksi ja niistä muodostetuiksi lenkeiksi). Muutama vihreä tukkalenkura pääsi koristamaan keltaista kypärää ja punaista pipoa, koska kaikki eivät ehtineet virkkaamaan itselleen peruukkia.

Päätimme myös käyttää Lemmingsejä rintaneuloina esityksessä. Koska en oikeastaan ottanut talteen itselleni yhtään lemmyä, kaivoin virkkuukoukun taas esiin ja virkkasin muutaman. Oikeastaan piti aluksi tehdä vain yksi, mutta sitten aloin laskeskella, että olen virkannut melkein 100 lemmyä, joten pitihän tuo luku saada täyteen, joten virkkasin seitsemän :) Kaksi sai vielä viime tingassa sateenvarjot ja ne pääsivät esitykseen roikkumaan sateenvarjoon.

Esityksen aina pari lemmingsiä pääsi koristamaan TKK:n suurinta Mellin-salia, ja sinne ne jäivät odottamaan, josko löytävät uuden kodin jostain :)

Nimijuhlat

Ensi viikolla on jäynäkilpailuun osallistuneiden jäynien esittelytilaisuus, joten viime viikko on mennyt aika lailla syksyn alun tunnelmia muistellen jäynämme dokumentaatiota laatiessa. Sitten kun kaverit pyysivät minua kummiksi tytölleen, oli jokseenkin selvää, että ainakin jokunen lemmy pitää tytölle virkata. Kaivoin sitten 7-veljestä sisältävän lankalaatikon esiin, ja 14 eriväristä lankaa löytyi, joten sisko ja velikin saivat Lemmyn :)

Lisäksi neuloin ja uusimmassa Novitan Kesä 2010 -lehdessä olleen pikkupitsinutun Bambu-langasta. Kiva tämmöisissä pienissä nutuissa on, että valmistumiseen ei mene kauan. Lankaakin kului alle 100 g, joten tuota jäi vielä jäljelle - aika vaan loppui kesken, enkä ehtinyt tehdä esim pipoa.

Tässä vielä koko kummitytön paketti, pienellä muistolla myös tulevaisuuden varalle.

Palapelipöytäliina

Viimein sain valmiiksi iäisyys sitten aloitetun paloista koostuvan olohuoneen pöytäliinan. Jossain välissä meinasin jopa jättää projektin kesken, kun ohjeettoman idean toteutus tuntui tökkivän: palat oli erikokoisia. Kukin pala on yksi kerällinen Novitan Huopasta. Ensimmäisen 40-asteisen pesun jälkeen pöytäliina oli aivan liian suuri, melkein pöydän kokoinen. Kaverin vinkistä heitin palat uudestaan pesukoneeseen, tällä kertaa 60-asteiseen pesuun vain yhden pyyhkeen kera. Nyt palat ovat sopivamman kokoisia, mutta ihan ne eivät venuttelusta huolimatta istu yhteen. Katsellaan nyt, kuinka kauan tämä ratkaisu toimii, vai intoutuuko tekemään jotain muuta lasten kangaspuilla, kun ne ovat tulleet tutuksi speksin "haarniskojen" jäljiltä. Sain muuten kuvan viimein edelliseen postaukseen noista haarniskoistakin.

Teekkarispeksin aika!

Jälleen on aika tilata liput ja lähteä katsomaan Teekkarispeksiä, joka sijoittuu tällä kertaa Japaniin 1600-luvulle.
Viime vuonna puvustus oli niin hauskaa, että mukaan piti jälleen lähteä. Tällä kertaa tein rosvoille haarniskoja, joista kuva löytyy Teekkarispeksin sivuilta
hahmogallerian viimeisestä ruudusta ja etusivun ryhmäkuvan keskeltä edestä. Materiaalina haarniskoissa on puiset grillitikut (terävän pään katkaisin pois saksilla) ja villalanka (7-veljestä) ja ne tuli tehtyä lapsuuteni minikangaspuilla. Reunoihin ompelin käsin kanttinauhaa, ettei tikut pääsisi karkuun. Haarniskaliivin kiinnitys sivuista on tehty letitetyistä villalankanauhoista, koska kanttinauhaa ei löytynyt tarpeeksi. Pitää katsoa, josko noista vielä ehtisi napata itselleenkin kuvan.

Loimien laitto tökki aluksi, kun osa loimista oli kovin kireällä ja osa löysällä. Sitten keksin laittaa myös "jonossa olevan loimilangan" väliin grillitikkuja, jolloin reunimmaiset loimilangat eivät päässeet tippumaan orreltaan olemaan tiukempaan kuin keskimmäiset. Samaan tapaan oikeiden kangaspuiden kanssa on loimien välissä rimoja :) Pikkukangaspuut toimivat moitteettomasti, ja kaikki osat olivat vielä tallella vuosi(kymment)en jälkeenkin.

Liput saa näppärästi hankittua speksin verkkokaupasta ja näytöksiä on ympäri Suomen. Siispä kaikki heti ostoksille :)

Lisää (liikaa?) turkoosia

Viime kevään lankaretkellä Nordiaan oli pahin turkoosikausi juuri meneillään. Kesäpaitalankojen lisäksi tuli ostettua kilon pussillinen turkoosia Janne-lankaa. Jonkin aikaa kesti löytää sopiva ohje paidan tekemiselle. Sellainen kolahti postilaatikkoon kesällä Moda-lehden 3/2009 numeron muodossa. Ohjeen puuvilla-pellavalangan sijaan villalanka toimi ihan hyvin, testasin kuvion tällä kertaa erikseen.

Villapaidan teon aloitin ajoissa syksyllä, ja etu- ja takakappale pyöröneuleena syntyikin nopeasti vaikka tein paidasta pidemmän kuin ohjeessa. Jätin ohjeessa olleet kaula-aukon nappit toteuttamatta, mutta tein pienen halkion samaan tapaan kuin oli lehden kuvassa. Hihat osottautuivatkin sitten ärsyttäviksi. Päätin heti alusta alkaen, että hihatkin saavat jotain piristettä ja tein osan pitsikuviosta hihan keskelle. Ohjeen mukainen hiha vaan oli liian leveä! Tein toisen version, ja sekin oli liian leveä. Tästä syystä paidan loppuunteko viivästyi ja viivästyi. Kolmaskin hihaversio uhkasi olla liian leveä, mutta hetken pyörittelyn jälkeen päätin sitten tehdä 3/4 hihat, jottei tarvisi taas kertaalleen purkaa.

Lopputuloksesta en ole ihan varma, että tuliko siitä nyt hyvä vai ei vai jotain siltä väliltä. Ehkä alan kyllästyä turkoosiin. Mustan kauluspaidan kanssa ajattelin kuitenkin lähteä maanantaina tätä töihin ulkoiluttamaan, sillä tänä talvena ei ole vielä yhtään villapaitaa tai -takkia valmistunut.

Lisää pompulalankaa

Ostin Granadasta, Espanjasta, 200 gramman laatikon pompulalankaa nimeltä Pin-Pon (Lanas Stop taitaa olla lankatehtaan nimi). Kaupungissa näytti olevan useampi ihan kiva lankakauppa jopa ihan keskustassa katedraalin lähellä, mutta en oikein osannut ostaa mitään isompaa lankakasaa, sillä monet langoista oli tekokuidusta. Tämäkin on pelkkää polyesteriä. Pompulat on isompia ja epätasaisempia kuin viimevuotisessa pompulahuivissa, ja pompuloiden langanpätkät näyttävät olevan paremmin kiinni langassa. Toisaalta pompuloiden väli oli liian pitkä (kaupan mallihuivi oli hirveä reikäinen kalaverkko), ja meni hetken, ennen kuin keksin neuloa välilangasta kaksi silmukkaa yhden sijaan (kokeilin virkkaustakin, mutta se ei toiminut ollenkaan). Yhteensä huivissa on siis kymmenen silmukkaaa, kaksi kunkin pompulan välillä, kahdeksikon puikoilla aina oikein.

Villasukka-aika

Pakkaset ja lumisateet jatkuvat, jee! Kerrankin kunnon talvi. Kunnon talvi vaatii sitten tietenkin varustautumista villaisilla lämmikkeillä päästä varpaisiin. Nyt on kumpikin näistä hoidettu, sitten seuraavaksi pitänee tehdä jotain pään ja varpaiden väliin :)