Perinnetöitä

Joskus reilu vuosi (vai kaksi) sitten isoisän mökkiä siivotessa löytyi isoisoäidin rukki. Ihan kunnossa se ei ollut, osia puuttui ja puolat oli halkinaisia. Viime syksynä kävin työväenopiston viikonlopunmittaisella entisöintikurssilla. Onneksi pari viikkoa aikaisemmin oli ensimmäinen tapaaminen, jossa huonekalut katsottiin läpi, sillä entsiöintiopettajalla ei ollut mitään havaintoa, mitä rukille pitäisi tehdä. Verstaan vakioneuvojarouva kuitenkin tiesi, että Tapiolan kudonta-aseman pitäjä tietää rukeista, ja heillä oli ollut joku rukinkunnostuskurssikin. Ehdin sitten käydä kyselemässä, mitä kaikkea rukille piti tehtämän: ämmä piti kiristää ja korjata, liipotin (polkimen ja pyörän yhdistävä osa) tehdä uusiksi, uusia tappeja osien kiinnittämiseen piti tehdä, ja kaikki haljenneet sorvatut osat kunnostaa kiiloin. Kurssin aikana sain aikaiseksi puuosien korjaukset, mutten ihan kaikkea ehtinyt viimeistellä, vaan vähän jäi kotiin. Kestikin sitten iäisyyden raaputella puukolla ja hiekkapaperilla viimeistelyt. Vielä kauemmin rukki odotti vernissa-tärpättikäsittelyä. Viimeisinä kauniina päivinä viime kuussa sain viimein kaiken maalattua.

Miten ihmeessä tällä sitten tehdään lankaa? Olen nyt seillut webbisivuja ja saanut vähän jotain kierrettä aikaiseksi. Ei ole kyllä yhtään niin luistavaa menoa kuin "kehrää julkisesti" -rouvilla syyskuun puolivälissä 10-kirjastossa Helsingissä (heillä tosin oli modernit rukit, kenelläkään ei ollut mukana tämmöistä perinteistä). Pitänee käydä uudestaan Tapiolan kudonta-asemalla, jotta saa vinkkejä siitä, miten tuon oikeasti pitäisi toimia. Joudun nimittäin pyörittelemään käsin lankaa puolalle, ei se mene sinne automaattisesti. Tietenkin polkeminenkin on ihan epätasaista. Testivillaksi otin vaan jotain huovutusvillojen korista (dinosauruksen luurangosta ylijäänyttä vaaleaa), enkä tiedä olisiko sekin pitänyt esim. karstata ensin.