Sen seitsemän sormusta

Ystäväni on tehnyt paljon hienoja koruja, ja itsekin on tullut osteltua työkaluja ja hopealankaa. Mitään ei kuitenkaan ole vielä tätä ennen syntynyt, ja langat ja muut ovat edelleen siististi kiepissä pusseissaan. Nyt ystävä sai houkuteltua minut Tuija Suutarisen hopeasormuskurssille Thuja Designiin. Ensimmäisellä kerralla tarkoitus oli tehdä sormus, ja toisella kerralla siihen oli tarkoitus istuttaa kivi. Tuija tilasi minulle tummansinisen kordieriittiä olevan kiven, kun en vaaleansinisiä kiviä kelpuuttanut.

Koska minulla ei ollut etukäteen mitään kokemusta korujen teosta, meni ensimmäisellä kerralla melkoisesti aikaa ihmettelyyn, suunnitteluun ja mitoitukseen. Mitä sitä turhaa mitään yksinkertaista ensin yrittää, sitähän varten on opettaja neuvomassa ;) Kotona voi sitten tehdä niitä helpompia viritelmiä, kun kaikki hankalat kommervenkit on ensin harjoiteltu opettajan avustamana. Kunnianhimoisesti aloitin sahalaitaisen sormuksen tekemisen - sahaan tuli tartuttua ensimmäistä kertaa sitten... öö... ikuisuuden (peruskoulun?). Ensimmäisen kerran jälkeen muilla oli hienot sormukset, minulla teräväreunainen sahalaitainen samea rinkula. Sain siis paljon viilausta kotiläksyksi.

Aloittelija ei tiedä mikä on mahdollista ja mikä ei, joten realiteetit eivät häiritse suunnitelmien tekemistä. Kurssikertojen välillä oli viikko. Vihkoon kertyi monta suunnitelmaa, vaikka en netistä mitään muiden tekeleitä etsinyt, kirjoja tai mainoksia selaillut. Ehdin viikon aikana sahata koko ostamani hopealevyn suikaleiksi ;) Pari ihan tavallista, toinen sahalaitainen, pari taitettavaksi ja yksi vinottain juotettavaksi...


Toinen visio sahalaitaisen sormuksen jälkeen oli tehdä sormus, jossa on 180 asteen mutka keskellä. Toisen kiertäminen onnistui täydellisesti, mutta toinen meni vähän ruttuun. Se sai sitten lisää littausta vasaralla, ja siitäkin tuli oikein kiva. Kumpikaan ei ole ihan pyöreä mutkansa vuoksi, mutta eihän sormetkaan mitään tasaisia ympyröitä ole. Vinottainkin kiinni juotetusta tuli oikein onnistunut (kuva yllä, "tavallisten" kanssa). Soikean kiven kiinnittäminen sormukseen sen sijaan osoittautui hyvin hankalaksi, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Erilaisia pintakuviointeja ei tullut tällä kertaa yritettyä, vaan kaikki sormukset saivat kiiltävän pinnan. Kivien kiinnittämistä ei varmaan tule kotikonstein yritettyä, mutta sormuksia voisi yrittää tehdä hopealangasta.

Suurkiitokset Tuijalle - kärsivällisyydestä, avusta, visioiden toteutustekniikkojen miettimisestä, sekä opetuksesta! Ilman häntä näistä olisi tullut kasa hopeapalasia. Lisäksi kiitokset myös muille kurssilaiselle, jotka neuvoivat ja auttoivat kaikissa vaiheissa.

Jos joku näkee karanneen moponi, toivoisin hänen kertovan havainnoistaan minulle! Vielä parempi, jos sen mopon saisi kiinni, mutta se toive taitaa olla mahdotonta toteuttaa ;)