torstai 30. lokakuuta 2008

Väriläträilyjä

Tuli taas käytyä Tuijan emalointikurssilla, sillä viime kerralla tehdyt rattaat ja kalvosinnapit olivat sen verran hienoja, että piti päästä tekemään lisää. Ostin jo sormuskurssilla levyä emalointikurssin tekeleitä varten, että ehtisin etukäteen sahailla pohjia. Viimeiseen iltaanhan se sitten tietenkin jäi, mutta sain rinkulat tätä korua varten sahattua. Syysillan pimeydessä on hieman hankala ottaa kuvia, mutta tuossa on kolmea väriä: iso vihreä pallura on puolitoistasenttinen, sitten on kaksi tummansinistä ja kaksi turkoosia, jotka on samaa väriä kuin aiemmin tehdyt rattaat. Ketju ei ole optimoitu, tarkoitus olisi joko tehdä ihan itse jotain sopivaa ketjua tai ostaa papuketjua, ja laittaa se niin, että koru roikkuu ketjussa kummastakin päästä, eikä tuota turhaa väliketjua olisi.

Tietenkin koko rinkuloiden sahaamalla tekeminen oli turhaa, kun hommaan olisi ollut härveli, jolla näppärästi vasaralla hakkaamalla saa levystä rinkuloita irti. Tosin sahaamalla levyä meni vähemmän haaskuuseen reunapaloina, mutta piti tuota härveliäkin kokeilla, ja nakutin sillä levystä korviksia varten palaset. Tietenkin olin sitten ahnehtinut liikaa puuhaa, enkä ehtinyt näitä korviksia emaloida molemmilta puolilta (ehkäpä palaan vielä joskus kurssille jatkamaan ;) Tässä on nyt kaksi turkoosia ja kaksi vihreää palluraa. Tarkoitus siis oli laittaa niihin toisille puolille epäjärjestyksissä tummansinistä ja turkoosia/vihreää.

Yksi palluroista meni harjoituksen piikkiin, sillä mokasin ja pidin kiinni hopealevystä enkä tapista, jota paukutetaan. Siispä tappi hyppi, ja levyyn jäi jälkiä. Tulos oli oikein hieno :) Tein siitä sitten sormuksen, kun en onnistunut toistamaan mokaani. Väriksi valitsin turkoosin, että tuo sopisi myös rattaiden kanssa käytettäväksi. En vaan ehtinyt kiillottamaan sormusta työpajalla, ja kotona kiillottelin sitä sitten dremelin kiillotuslaikalla, mutta ei se vielä ole ihan hyvä. Pitää käydä ostamassa semmoinen kuminen harjamainen kiillotuslaikka rautakaupasta.

Ensimmäisellä kurssikerralla, jolloin palikoihin nakuteltiin kollikkoreunoja, sain lisäidean isosta renkaasta, johon halusin kokeilla kahden värin laittamista ja liukuvan rajan tekemistä (emalivärithän eivät siis sekoitu kuten vesivärit). Siispä lainasin vasaran ja sahattuani renkaan kotona nakuttelin siihen reunat. Tästä syystä varmaan kiire tulikin: mitä ei ekalla kerralla ehdi tehdä ja juottaa, ei tokalla kerralla ehdi emaloida... Taino, nythän siis korviksista jäi toinen puoli emaloimatta, tämä tuli kyllä valmiiksi. Kiinnitymekanismi vielä puuttuu. En halunnut juottaa tähän kiinnitysrenkaita, vaan ideaani kuuluu, että tämä laitetaan ketjun keskelle siten, että kaksi hopearengasta pujotetaan reijästä läpi (öh, saako tuosta nyt mitään tolkkua). Pitää vaan miettiä taas millaista ketjua tähän sitten sopisi.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Kurkunkoristeet

Talvi, jos semmoisia noin yleensä enää tulee, alkaa lähestyä, ja kaikenlaiset lämmittävät oheishöhät pitää kaivaa esiin. Eiku... Siis tehdä uudet, kun vanhat on väärän värisiä, kulahtaneita, tai liian tylsiä tai vanhoja. Lankalaatikkoon on aikojen saatossa päätynyt erilaisia lankoja (ja täytyy kyllä tunnustaa, että lankoja tulee aina ostettua myös lisää). Jännistä langoista on helppo tehdä kaulaliinoja. Pari kerää riitää hyvin yhteen huiviin. Sitten piti vaan vielä päättää, että millaista pintaa tekisi. Kumpikin langoista oli kirjava, joten mikään kovin jännittävä pintakuvio ei näkyisi. Päädyin siis yksinkertaisiin malleihin, kokeiltuani tavallisesta villalangasta monia Erika Knightin toimittamissa kirjoissa olevia malleja. En siis vielä päässyt tulkitsemaan omituisia englanninkielisiä ohjeita erilaisille pitseille, mutta ehkä ensi kesänä sitten uskaltaa :)

Yksi valintakriteeri pintamallille oli se, että se toimii sekä oikealta puolelta että nurjalta puolelta katsottuna jotenkin järkevästi. Korinpohjaa muistuttava pinta oli ihan kiva tehdä. Lopusta langanpätkästä virkkasin pienen kukan. Saa sen irti, jos siihen kyllästyy, tai se tuntuu ihan typerältä lisäkkeeltä tai osoittaa olevansa aina tiellä huivia solmiessa.

Tämä lanka tuli ostettua Tallinnasta tässä hiljan. Hempeää kuin mikä, mutta kun talvitakki on musta, niin ei moinen hempeily haittaa. Tallinnan lanka- ja kangaskaupat ei olleet ihan niin hyviä kuin oletin. Kiersimme jonkun puolenkymmentä kumpiakin, keskustassa ja Mustamäellä asti. Paras lankakauppa oli Kaubamajan pohjakerroksessa Liann-Lõngad. Kangaskaupoissa oli kamalia verhoja ja keinokuitukankaita (ja vähän lankoja). Vanhassa kaupungissa oli kyllä yksi kiva kangaskauppa, Trend tekstil (tai jotain sinnepäin) Väike-Karjalla, jossa oli kunnollisia villakankaita. Kunnollista huovutusvillakauppaa en löytänyt, Jardinissa (raatihuoneentorin takanurkalta alaspäin) oli kyllä korillinen ja raatihuoneen vierellä pikkukaupassa jotain. Vielä jäi kartalle vinkkejä toista toivioretkeä varten :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Uusi yritys - yksinkertaista!

Hopeahommat tuli aloitettua reilu vuosi sitten sormuskurssilla, jolla myös istutettiin kivi sormukseen. Koska en ole oikein ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseen sormukseen, piti tietenkin mennä uudestaan Tuijan kurssille, sillä kivien istuttaminen on oikeasti työlästä ja hankalaa. Kumpikin meistä, sekä opettaja että oppilas, olivat ensimmäisestä sormuskurssista ottaneet opikseen: ensimmäiseksi pitää kokeilla pyöreää kiveä tavalliseen pyöreään sormukseen :) Kivi sormuksessa on lapis latsulia (ei kestä yhtään viilan osumia) ja halkaisijaltaan 6mm. Levyksi pyysin 1,2 mm paksua hopealevyä. Nyt olen tyytyväinen sormukseen. Tein pari tavallista sormusta lisäksi ja aloitin toista, monimutkaisempaa, mutta hermot ja aika loppuivat kesken, enkä enää ryhtynyt siihen kiveä istuttamaan, koska kastikka ei suostunut olemaan oikean kokoinen ja ja ja... Viimeistelin kuiteskin tuon - voi sitä käyttää ilman kiveäkin - myöhemmin voi jatkaa tappelua kiven kanssa, koska tarvittavat tarvikkeet on nyt hankittuna :)

lauantai 4. lokakuuta 2008

Huopaharjoitukset

Viime viikonlopun työväenopiston neulahuovutuskurssilla harjoiteltiin rautalankarunkoisen öttiäisen lisäksi myös muita kolmiulotteisia olioita tukirakenteella ja ilman. Piti siis äkkisältään keksiä muitakin olioita tehtäväksi. Kun kaikki muut huovuttivat lemmikkejään (kissoja ja koiria), miksen minäkin. Tein siis kilpikonnan. Tässä ei ole mitään tukimateriaalia sisällä, vaan kilppari on aivan pehmeä ja pelkkää villaa.

Toinen näppärä sisusmateriaali rautalangan lisäksi on superlon. Sitä käytetään myös neulahuovutusta tehdessä työalustana, ettei neula hajoa esim. pöytää vasten. Superlonia kastellaan hieman sähköisyyden vähentämiseksi, ja sitten leikellään sopiva palanen askarteluveitsellä ja saksilla. Kaulan kanssa kuulemma pitää olla tosi tarkka, ja leikata kylliksi materiaalia pois, muuten kaulasta tulee liian paksu, kun villa kuitenkin lisää siihen materiaalia ja paksuutta. Sitten piti tietenkin keksiä joku ökkiänen, jonka sisukalut voisivat olla superlonista. Opettajalla oli hieno karhu, mutta mielessäni ei ollut karhua, vaikka olin ottanut mukaani Suomen luonto-oppaan inspiraation lähteeksi. Jostain syystä päädyin papukaijaan, pysyen eksoottisten lemmikkien linjalla. Syy oli varmaan Kokemäen kudonta ja värjäyksestä yhteistilauksena saapuneiden villojen värit: olin tilaillut sinisiä ja vihreitä villoja.

Kotimaan luonto-opas ei auttanut papukaijan nokan tekemisessä, vaan tipi yritti kovasti näyttää ankalta. Kotiin Googlen ääreen päästyä ongelma selvisi: kaijalta puuttui alaleuka! Alaleuan jälkeenkin tipi yritti edelleen olla ankka, mutta muutamalla neulanpistolla nokan sai käyristymään ja nyt tuo näyttää jo papukaijalta :) Kurssilla olisi voinut tehdä myös naamoja, jolloin huomasi kuinka pienellä ilmeen sai muuttumaan. Näköjään päti myös lajinmuutokseen :) Kumpikaan näistä öttiäisistä ei ole leikkikalukestävä, vaan pikemminkin ne ovat turhia pölynkerääjiä eli koriste-esineitä. Opettajan malliökkiäisiä olisi hyvin voinut käyttää myös leluina, sillä ne olivat neulalla paljon kovemmiksi tökötettyjä. Lisäksi voi kuulemma käyttää vettä, eli yhdistää märkähuovutuksen tekniikkaan, mutta se ei ole välttämätöntä kestävien ötököiden tekemiseksi. Täytyy joskus kokeilla.

Tutustumiskerralla ope mainitsi myös mahdollisuudesta kokeilla ompelukoneella huovuttamista. Muutamaan ompelukoneeseen saa vapaakirjonnan tyyliin myös neulahuovutusvälineen (eli 3-5 huovutusneulaa, alahampaat pois, ja alaleukaan reijän - huovutuksessahan ei ompelulankoja tarvita). Huovutusvillatilauksen tein silmälläpitäen yhtä vanhaa valokuvaa, josta olen pitkään halunnut tehdä ristipistotaulun: Torres del Painen luonnonpuistosta Etelä-Chilestä otetussa kuvassa vuoret heijastuvat järven pintaan. Ompelukoneella sai tosi äkkiä nakutettua pellavakankaanpintaan huopavillaa (myös papukaijan pyrstöä on koneella nakutettu, että se pysyy kasassa). Sormia piti kyllä varoa, ettei niitä olisi tunkenut vahingossa väliin yrittäessään säätää villoja kohdilleen. Seuraavaa taulua varten pitää kyllä ensin kääntää kankaan reunat, ettei tarvi jälkikäteen niitä huovutusten päälle ommella (se on tosin ihan oma tyylikeinonsa, jota käytetään myös).