Keväällä tuli käytyä
Thujan valssikurssilla kuvioimassa hopealevyjä. Mukaan tuli otettua monenmoista kangasta ja pitsiä, koska jossain kirjassa luki, että melkein mikä vaan jättää jäljen hopealevyyn. Näin ei kuitenkaan ollut: kankaat olivat liian pehmeitä jälkien jättämiseen. Paras jälki jäi tyllistä. Siispä tuli kokeiltua myös hopealangan teippaamista levyn pintaan ennen valssin läpi puristamista. Lanka oli turhan pehmeää. Rautalangasta sentään jäi jälki. Tyllikuvioitu sormus koostuu kahdesta 0,8 mm levystä, joista päällimmäinen on leikattu vinoon ja se on vähän isompi, eli sormuksessa on rako. Ei siitä ihan semmoinen tullut kun suunnittelin, mutta ihan hyvä kuitenkin.
Kuviot tuli tehtyä levynpalalle, jonka sitten sahasin suunnitelmien mukaan kappaleiksi ja tein osia koruihin. Viimeistelyt jäi keväällä tekemättä, kun ärsytti ero suunnitelmiin nähden, joten korujen valmistuminen viivästyi reilusti. Kokeilin näihin kananmunalla patinointia (keitetty litattu kanamuna suljettavaan pussiin korujen kanssa). Hyvin tummuivat, mutta seuraavan pitkän tauon aiheutti ihmettely, miten saisi ylimääräisen patinan pois. Lopulta ajelin dremelin silikonisella kiillotusharjalla tylysti ylimäärästä tummuutta pois. Lähtihän noista uurteistakin patinaa, mutta on ne vielä tummempia. Jos joskus jaksaa, toistaa homman jollain toisella kiillotustavalla. Kaulakoruun tuli naputettua rautalankauurteiden lisäksi myös muutama painauma. Korvakorut (koukut vielä puuttuvat) ovat erimittaiset, miten levystä saikaan kaikkein eniten kuvioita irti. Takapuolella näkyy hassusti sen teipin jäljet, jolla rautalanka tuli kiinnitettyä levyyn valssauksen ajaksi. Sormuksen reuna on epätasainen, kun en halunnut sahata kuvioita rikki, kun sen oli suurella vaivalla saanut aikaiseksi. Lisäksi sormus on lyöty tynnyriksi (voisi tehdä jonkun suorareunaisen tynnyrinkin joskus).
Joku päivä tässä siivousta vältellessäni levittelin helmilaukun sisällön pitkin ja poikin tutkiakseni, mitähän sitä on tullut haalittua ja mitä voisi tehdä seuraavaksi. Laatikosta löytyi mm jonkun Villihelmi-tilauksen kiitoslahjana saatu hematiittirinkula (olen ollut huomaavinani, että jos tilaa vain yhtä "väriä" kerralla, lahja on sitä samaa väriä ja käyttökelpoisempi, kuin jos tilaa sekavärisiä tai pelkkiä lukkoja). Sitä varten olikin valmiiksi nauha: aiemmin tuli tehtyä 1 mm langasta kaksinkertainen naru, joka ei sopinutkaan isoon pyöreään riipukseen (liian köykäinen lanka - liian lyhyt nauha). Tähän rinkulaan tuo nauha ei ole liian lyhyt, vaan menee hyvin pään yli. En tosin tiedä, onko tuo nyt oikeasti hyvä vaiko ei, mutta ainakin se on helppo siirtää toisaalle, jos päätän sen olevan huono. Kohta varmaan osaan tehdä noita liukusolmujakin ilman ohjeen vilkuilua, sillä niitä tuli tehtailtua hieman enemmänkin.
Laatikosta löytyi myös joskus ihan korujen teon alkuaikoina Barcelonasta ostettu kilppaririipus (mitä lie rihkamaa). Kilpparikin sai kiusakseen narun nenäänsä. Saa sitten käytettäessä nähdä, aiheuttaako tuo jotain allergiaa, vai pitääkö riipusta käyttää aina vaatteen päällä.
Sain viimein myös joskus muinoin Hyvinkään työväenopiston kurssilla hopeasavesta tekemäni simpukkariipuksen kiillotettua - tuo dremelin kiillotusterä on kyllä näppärä! Simpukka sai kanssa narun jatkokseen, sillä vieläkin tulee jotenkin välteltyä lenkkien tekemistä ja hopeaketjujen nysväämistä ;)
Keväällä tuli käytyä Thujan valssikurssilla kuvioimassa hopealevyjä. Mukaan tuli otettua monenmoista kangasta ja pitsiä, koska jossain kirjassa luki, että melkein mikä vaan jättää jäljen hopealevyyn. Näin ei kuitenkaan ollut: kankaat olivat liian pehmeitä jälkien jättämiseen. Paras jälki jäi tyllistä. Siispä tuli kokeiltua myös hopealangan teippaamista levyn pintaan ennen valssin läpi puristamista. Lanka oli turhan pehmeää. Rautalangasta sentään jäi jälki. Tyllikuvioitu sormus koostuu kahdesta 0,8 mm levystä, joista päällimmäinen on leikattu vinoon ja se on vähän isompi, eli sormuksessa on rako. Ei siitä ihan semmoinen tullut kun suunnittelin, mutta ihan hyvä kuitenkin.
Kuviot tuli tehtyä levynpalalle, jonka sitten sahasin suunnitelmien mukaan kappaleiksi ja tein osia koruihin. Viimeistelyt jäi keväällä tekemättä, kun ärsytti ero suunnitelmiin nähden, joten korujen valmistuminen viivästyi reilusti. Kokeilin näihin kananmunalla patinointia (keitetty litattu kanamuna suljettavaan pussiin korujen kanssa). Hyvin tummuivat, mutta seuraavan pitkän tauon aiheutti ihmettely, miten saisi ylimääräisen patinan pois. Lopulta ajelin dremelin silikonisella kiillotusharjalla tylysti ylimäärästä tummuutta pois. Lähtihän noista uurteistakin patinaa, mutta on ne vielä tummempia. Jos joskus jaksaa, toistaa homman jollain toisella kiillotustavalla. Kaulakoruun tuli naputettua rautalankauurteiden lisäksi myös muutama painauma. Korvakorut (koukut vielä puuttuvat) ovat erimittaiset, miten levystä saikaan kaikkein eniten kuvioita irti. Takapuolella näkyy hassusti sen teipin jäljet, jolla rautalanka tuli kiinnitettyä levyyn valssauksen ajaksi. Sormuksen reuna on epätasainen, kun en halunnut sahata kuvioita rikki, kun sen oli suurella vaivalla saanut aikaiseksi. Lisäksi sormus on lyöty tynnyriksi (voisi tehdä jonkun suorareunaisen tynnyrinkin joskus). 
Joku päivä tässä siivousta vältellessäni levittelin helmilaukun sisällön pitkin ja poikin tutkiakseni, mitähän sitä on tullut haalittua ja mitä voisi tehdä seuraavaksi. Laatikosta löytyi mm jonkun Villihelmi-tilauksen kiitoslahjana saatu hematiittirinkula (olen ollut huomaavinani, että jos tilaa vain yhtä "väriä" kerralla, lahja on sitä samaa väriä ja käyttökelpoisempi, kuin jos tilaa sekavärisiä tai pelkkiä lukkoja). Sitä varten olikin valmiiksi nauha: aiemmin tuli tehtyä 1 mm langasta kaksinkertainen naru, joka ei sopinutkaan isoon pyöreään riipukseen (liian köykäinen lanka - liian lyhyt nauha). Tähän rinkulaan tuo nauha ei ole liian lyhyt, vaan menee hyvin pään yli. En tosin tiedä, onko tuo nyt oikeasti hyvä vaiko ei, mutta ainakin se on helppo siirtää toisaalle, jos päätän sen olevan huono. Kohta varmaan osaan tehdä noita liukusolmujakin ilman ohjeen vilkuilua, sillä niitä tuli tehtailtua hieman enemmänkin.
Laatikosta löytyi myös joskus ihan korujen teon alkuaikoina Barcelonasta ostettu kilppaririipus (mitä lie rihkamaa). Kilpparikin sai kiusakseen narun nenäänsä. Saa sitten käytettäessä nähdä, aiheuttaako tuo jotain allergiaa, vai pitääkö riipusta käyttää aina vaatteen päällä. 
Sain viimein myös joskus muinoin Hyvinkään työväenopiston kurssilla hopeasavesta tekemäni simpukkariipuksen kiillotettua - tuo dremelin kiillotusterä on kyllä näppärä! Simpukka sai kanssa narun jatkokseen, sillä vieläkin tulee jotenkin välteltyä lenkkien tekemistä ja hopeaketjujen nysväämistä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti