lauantai 22. maaliskuuta 2008

Solmuharjoitukset


Pari vuotta sitten tuli vierailtua Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova -museossa tutkailemassa Turun historiaa. Museon kaupassa muita odotellessa mukaan tarttui kolme käsintehtyä lasihelmeä ja nahkanauha. Tämä oli jo ennen koruharrastuksen aloitusta, jolloin en vielä koruja edes käyttänyt - mistä siis moinen heräteostos? Siispä helmet roikkuivat nahkanauhassaan kirjahyllyn reunassa. Vain pari kertaa solmin nauhan niskani taaksen umpisolmuun, ei ollut kovin näppärää. Viime syksyn Tampereen kädentaidot-messuilta tuli ostettua Celtic knots -kirja. Siinä on tarkat ohjeet mm. erittäin näppärää liukusolmua varten. Ohjetta seuraten sain Aboa Vetus -koruun hienon kiinnitysmekanismin: kaksi liukusolmua.

Tampereelta tuli ostettua myös kolme foliosydänhelmeä, kun kaveri yllytti: värit sointuivat liian hyvin päällä olleeseen neliraita-woolista neulottuun villapaitaan (jooh, tuli kuuma messuilla). Harmikseni nauha ei lopulta mahtunutkaan kahteen kertaan läpi helmestä, ei vaikka millä yritti, yksinkin kerta oli hankala. Siispä meni suunnittelu vähän uusiksi, eikä tästä nyt tullut ihan hyvä: sydämet eivät ole tiukassa. Pitää varmaan purkaa, ja solmia uudestaan toisesta suunnasta (jos jaksaa). Liukusolmut ja tuo koristesolmu sydänten yläpuolella onnistuivat kyllä hyvin. Ymmärsin nimittäin viimein "kääntää" korun toistepäin toista liukusolmua tehdessä. Yllä olevan korun kanssa kun oli ongelma, että toinen solmusta ei meinannut millään toimia oikein, eli tulla kauniiksi, vaan se yritti olla ihmeellinen möhkäle.

Koska ohjeiden lukeminen on ihan turhaa (tms), kesti myös hetki uskoa kirjan kuvaa (tekstejähän ei nyt ainakaan lueta), jossa solmu oli tekovaiheessa kiinnitetty alustaan nuppineuloilla, ja kiristää sitä hitaasti nuppineuloja siirrellen. Paljon helpompi pitää solmu järjestyksessä :)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Nyt ja myöhemmin

Kummilahjan miettiminen on aika hankalaa. Pitäisi olla jotain, jonka voisi säästää, ja jotain, jota kaikki muutkin kummit eivät anna. Siispä lahjasta tuli kolmiosainen, että se olisi nyt hyödyllinen ja myöhemminkin kiva. Päivänsankari arvostanee näitä pöppiäisiä eniten tällä hetkellä. Pöppiäisiä on kiva tehdä, vaikka ne eivät ihan päässä olleita visioita vastaakaan. Pöppiäiset on kumilangalla kiinni kumilangassa, jonka voi kiinnittää rattaisiin.

Päivänsankarin äiti valitteli kerran, että kaikki on vaaleansinistä. Täytyy myöntää, että minullakin on kassillinen vaaleansinisiä lankoja varattuna, ja olin erikseen ostanut Wool Sävy -lankaa tehdäkseni Novitan kevät 2008 -lehdessä olleen pienen söpön villatakin.. Mutta, tietämättä lausutun toiveen mukaisesti, onneksi löytyi myös jotain muuta lankavarastoista: maastokuvioista Nalle-lankaa, joka kudotaan samankokoisilla puikoilla kuin Wool. Tässä vanhemmassa versiossa on minusta paremman sävyiset värit kuin nyt kaupassa olevassa versiossa. Kaulukseen ja hihansuihin virkkasin ruskeasta Wool Sävystä reunukset (ohjeen mukaisesti). Maastokuvioinen lanka sopii kyllä tähän, erityisesti tossuille, jotka ovat kulmikkaat kuin Hummer :)

Myöhemmin, toivottavasti päivänsankari arvostaa tekemiäni kalvosinnappeja. Halusin tehdä jotain aiemmin mainitulla emalointikurssilla, ja pähkäilin mikähän olisi käyttökelpoinen koru pojalle. Päivänsankarin isä soitti pari päivää mietittyään, että kalvosinnapit voisivat olla hyvät, joten siispä tuumasta toimeen. Koska rattaita tuli kurssilla muutenkin nysvättyä, niin kalvosinnapeistakin tuli rattaat.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Juomapullopussi

Tällainen juomapullopussi on pitäny tehdä jo vaikka kauan sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Taskuun saa pukukopin avaimen ja kantohihnaan voi ripustaa myös pienen pyyhkeen. Nyt ei tarvitse enää keräillä kimpsuja ja kampsuja muutama metri kuntosalilaitteelta toiselle siirtyessä.

torstai 6. maaliskuuta 2008

Vaijeriviritelmät


Viimein on tullut tehtyä syksyllä Tampereen kädentaidot -messuilta ostetuista helmistä koruja - kesti kyllä ihan liian kauan tämäkin projekti levällään pitkin ja poikin olohuonetta (jäljellekin jäi toki vielä jotain tarvikkeita).

Ehkä kaikkein hienoin ostos oli nauha n. 12 mm halkaisijaltaan olevia sodaliittikivihelmiä. Pujotin vaijeriin helmien väliin pienet hematiitinväriset siemenhelmet, niin nauhasta tuli vähän joustavampi. Varastoon on kertynyt paljon siemenhelmiäkin, mutta ihan sopivaa sinistä ei ollut. Pitäisi varmaan opetella miettimään myös rannekoruja, mutta niitä tulee vähän vähemmän käytettyä, ovat vaan tiellä.

Samasta Suomen jalokivitukun (tai jotain sinnepäin) myyntikojusta tuli ostettua myös pienempiä sodaliittikivihelmiä. Keskelle säästin yhden noista isommista helmistä. Näiden väliin ei tullut pujoteltua mitään lisähelmikkeitä.

Kaikissa näissä vaijeriviritelmissä on lintsattu kiinnityskohtien kanssa. Ei ole tullut tarkasteltua kyllin tarkasti muiden tekemiä koruja, että tietäisi, miten lukon vastinkappale pitäisi ihan oikeasti tehdä. Nyt olen vaan parilla kiinnityshelmellä liiskannut vaijerin lenkiksi, johon lukko kiinnitetään.

Messuilta tuli ostettua myös kolmet "helmiviuhkat".

Jatketaan sinisillä sodaliiteilla ;) Tässä korussa tuli käytettyä SoftFlexin sterling-hopeitua vaijeria, koska vaijeri on näkyvissä. Väleihin tuli laitettua joskus jostain ostettuja Hill Tribe minihopeahelmiä, pienenpieniä putkiloita ja helmiä. Alunperin olin tainnut ajatella käyttää noita isojen sodaliittihelmien väleihin, mutta ne olivatkin oletettua pienenpiä, ja menivät siis joidenkin helmien reijän sisään (yksi uhkasi jäädä jumiinkin). Koru on kauniin kepeä, pysyy jopa hangen pinnalla :)

Toinen viuhka oli lumihiutaleobsidiaattia. Viuhkan seuraksi laitoin samaisia sirukiviä, mutta tästä ei tullut kyllä kovinkaan onnistunut viritelmä. Sekava. Tämä tulee varmaankin purettua ja mietittyä jotain muuta. Ehkä samanlainen kuin tuo edellinen olisi hyvä ;)

Kivisiruhelmiäkin on tullut ostettua muutama nauhallinen, ja niille pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä. Joululahjaksi sentään kului jokunen hopealankaan virkattuna (lopputulos miellyttää ainakin itseäni), mutta mitä noilla muuta voi tehdä kuin pujottaa ne pitkäksi nauhaksi? Nyt tosin taitaa moiset pitkät kaulakorut olla muotia, mutta kukapa sitä orjallisesti noudattaisi, en minä ainakaan. Vastahan olen ylipäänsä alkanut käyttää koruja :)

Kolmas viuhka on hematiitinvärinen. Ensimmäinen versio meni pieleen, sillä tuli kiristettyä vaijeri jotenkin turhan kireälle, eikä koru levännyt kaulassa, vaan jäi niskasta ylös. Vaijerin vaihdon jälkeen tämä on nyt oikein hyvä. Oikeastaan tämä tuli tehtyä toisena, ja ensimmäisen version jälkeen ymmärsi muidenkin tässä raportoitujen korujen lukkoja kiinnitellessä kääriä nauha aina muutamalle kiepille, ettei helmet olisi liian tiukasti toisiaan vasten.


Viimeisenä olisi Stockkalle tehdyn vakoilureissun tulos: muistui mieleen monessa kirjassakin näkemäni kevyt kaulakoru, jossa helmet on ilmavasti puristushelmien avulla kiinnitettyinä toisistaan etäälle. Keskellä on kuusi vähän isompaa helmeä, ja reunoilla pienempiä. Vaijerina jälleen sterling-hopeoitu vaijeri, sen pinta on kiiltävämpi ja tasaisemman värinen kuin muissa koruissa käytetyn tavallisen SoftFlexin.

Emalointia


Kävin Thuja Designissa emalointikurssilla. Ensin hopealevystä piti sahata haluamansa kuvio. Olisi voinut tietenkin alunperin ajatella, että kulmista seuraa vaan pulmia, mutta kyllä sitä vähän vaivaa kannattaa nähdä ;) Sahailin ja viilailin siis aika kauan korujen pohjia. Reunat hakattiin pienellä vasaralla linttaan (varo naarmuttamasta levyä), jotta emalin saisi pysymään reunassa asti. Sitten läträttiin tislatulla vedellä ja emalijauheella, poltettiin uunissa (olikos se joku 900 astetta, joten ei onnistu ihan kotona), hiottiin, läträttiin lisää, ja uudelleen uuniin. Lopuksi pinta hiottiin ja poltettiin vielä uunissa kertaalleen ilman emalin lisäämistä. Korvikset on emaloitu molemmin puolin, kaulakoru vain toiselta puolelta. Korvisten halkaisija on 3 cm ja kaulakorun 4,5 cm. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin korvikset ovat aika raskaat.

Talvi tuli sittenkin!

Tulihan sitä lunta tänne eteläiseenkin Suomeen :) Villapaitaa ja peittoa ei ole siis tullut turhaan tehtyä. Kamerakin on jälleen käytössäni, niin pääsen taas raportoimaan tekeleeni.

Vanha raidallinen villapaita alkaa olla jo muutamaan kertaan pesty ja moneen kertaan käytetty. Uusimmassa Novitan lehdessä (kevät 2008) oli ohje sopivan yksinkertaiselle, tavallisina päivänä käytettävälle villapaidalle, jossa oli kivat raglahihat. Ohje oli 7-veljestä jättiraidasta, mutta vaikka moiset marjapuuronpunaiset sävyt löytyvät värikartastani, en tunne oloani kotoisaksi missään punaisessa. Siispä piti tehdä raidat itse perinteiseen tapaan (ensin neljä kerrosta/raita, kaarokkeessa kolme kerrosta/raita). Toiseksi, halusin tehdä paidan Wool-langasta, se kun on ihana pehmeää. Siispä hieman puikkojen kokoa muutellen, syntyi oheinen siniraidallinen villapaita. Lankaa jäi sitten ihan tuhottomasti yli, kun ensin tuli ostettua kirkkaanvalkoista, joka piti vaihtaa pehmeänvalkoiseen, jotta se sopisi uuden siniharmaan Wool Sävyn kanssa yhteen. Päätellen jäljelle jääneistä tummansinisistä keristä, kutakin väriä kului n. kaksi ja puoli kerää, yhteensä siis noin puoli kiloa.

Toinen talvinen kutile on uusi torkkupeitto. Oikeastaan ei ollut tarkoitus mitään peittoa tehdä, mutta toisin kävi. Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, sohvatyynyjä
tehdessä uhkasi yksi jäädä kerän verran vajaaksi, ja jouduin lähtemään lankajahtiin. Koska ensimmäisestä kaupasta ei löytynyt tarvittavaa lankaa, piti ostaa jotain korvaavaa (kuka onnistuu poistumaan lankakaupasta tyhjin käsin?). Selailin sitten kaupassa lehtiä, ja Novitan Talvi 2007 -lehdessähän Foxi-tyynyjen lisäksi on torkkupeitto - tappio (voitto?) oli taattu. Sopivanvärisiä Mango- ja Foxi-keriä sai sitten jahdata pitkin ja poikin. Peittoon kului kuusi kerää Mangoa ja saman verran Foxia (kolme valkoista, ja vajaat kaksi beesiä ja mustaa kumpaakin). Koska hieman epäilin peiton kokoa, ostin varmuuden vuoksi langat kahteen peittoon, ettei varpaat joutuisi palelemaan. Peitto on kuitenkin ihan kyllin pitkä, joten toisen tekeminen on viivästynyt muiden projektien alle: yksi on jo tullut tehtyä, toisen tekeminen on ihan tylsää (varsinkin, kun tuo on hyvin yksinkertainen tehdä).

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Erkaantumus kamerasta

Olen joutunut eroon kamerastani hetkellisesti. Palaan raportointimoodiin, jahka suhteemme eheytyy (viimeistään parin viikon päästä).

Helmikuussa on valmistunut yksi torkkupeitto (toiseenkin olisi langat) olkkarin uusien tyynynpäällisten seuraksi, villapaita, emaloituja koruja Thuja Designin kurssilla ja muutama pujoteltu kaulanauha.

Vaikka projektimateriaalikasseja on taas jokunen kertynyt nurkkiini, huomenna voisi mennä kädentaidot-messuille keräämään (varastamaan?) ideoita ja hankkimaan tarvikkeita ;)