Talvi tuli sittenkin!

Tulihan sitä lunta tänne eteläiseenkin Suomeen :) Villapaitaa ja peittoa ei ole siis tullut turhaan tehtyä. Kamerakin on jälleen käytössäni, niin pääsen taas raportoimaan tekeleeni.

Vanha raidallinen villapaita alkaa olla jo muutamaan kertaan pesty ja moneen kertaan käytetty. Uusimmassa Novitan lehdessä (kevät 2008) oli ohje sopivan yksinkertaiselle, tavallisina päivänä käytettävälle villapaidalle, jossa oli kivat raglahihat. Ohje oli 7-veljestä jättiraidasta, mutta vaikka moiset marjapuuronpunaiset sävyt löytyvät värikartastani, en tunne oloani kotoisaksi missään punaisessa. Siispä piti tehdä raidat itse perinteiseen tapaan (ensin neljä kerrosta/raita, kaarokkeessa kolme kerrosta/raita). Toiseksi, halusin tehdä paidan Wool-langasta, se kun on ihana pehmeää. Siispä hieman puikkojen kokoa muutellen, syntyi oheinen siniraidallinen villapaita. Lankaa jäi sitten ihan tuhottomasti yli, kun ensin tuli ostettua kirkkaanvalkoista, joka piti vaihtaa pehmeänvalkoiseen, jotta se sopisi uuden siniharmaan Wool Sävyn kanssa yhteen. Päätellen jäljelle jääneistä tummansinisistä keristä, kutakin väriä kului n. kaksi ja puoli kerää, yhteensä siis noin puoli kiloa.

Toinen talvinen kutile on uusi torkkupeitto. Oikeastaan ei ollut tarkoitus mitään peittoa tehdä, mutta toisin kävi. Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, sohvatyynyjä
tehdessä uhkasi yksi jäädä kerän verran vajaaksi, ja jouduin lähtemään lankajahtiin. Koska ensimmäisestä kaupasta ei löytynyt tarvittavaa lankaa, piti ostaa jotain korvaavaa (kuka onnistuu poistumaan lankakaupasta tyhjin käsin?). Selailin sitten kaupassa lehtiä, ja Novitan Talvi 2007 -lehdessähän Foxi-tyynyjen lisäksi on torkkupeitto - tappio (voitto?) oli taattu. Sopivanvärisiä Mango- ja Foxi-keriä sai sitten jahdata pitkin ja poikin. Peittoon kului kuusi kerää Mangoa ja saman verran Foxia (kolme valkoista, ja vajaat kaksi beesiä ja mustaa kumpaakin). Koska hieman epäilin peiton kokoa, ostin varmuuden vuoksi langat kahteen peittoon, ettei varpaat joutuisi palelemaan. Peitto on kuitenkin ihan kyllin pitkä, joten toisen tekeminen on viivästynyt muiden projektien alle: yksi on jo tullut tehtyä, toisen tekeminen on ihan tylsää (varsinkin, kun tuo on hyvin yksinkertainen tehdä).