Mukaani tarttui mm. rannekorunpaksuista, hopeapäällysteistä Memory Wire -lankaa. Ostokset jäivät hautumaan, kunnes keksin: voisin tehdä rannekoruja, jotka sopivat joskus aiemmin tekemieni magneettinauhojen seuraksi. Ensimmäisenä tein tietty mustan, hematiitinvärisen rannekorun, sillä muita hematiittikoruja tulee käytettyä usein. Käytin Villihelmestä kerran saamani tilauslahjuksen, kuusi ovaalinmuotoista hematiitinväristä lasihelmeä. Muita varten pitikin sitten tehdä täydennystilaus :) Muistivaijerin päät tuli taivutettua pyöröpihdeillä mutkalle. Joskus moinen tarttuu ärsyttävästi neuleen hihaan tai johonkin muualle, mutta eipä Helmetin keskusteluista päätellen päähän liimattavat helmetkään ole ihan täydellinen päättelyratkaisu. Luin muutenkin vähän turhan myöhään tuon keskustelun, jossa varoteltiin sivuleikkureiden vahingoittuvan lankaa leikatessa. En kuitenkaan huomaa mitään jälkiä Clas Ohlsonilta ostetuissa elektroniikkapihdeissäni (olisiko nuo pihdit papukaijanokkaiset?). Jäljellä on vielä noin 16 kierrosta vaijeria inspiraatioita odottamassa.
Helmiä pujotellessa löysin tarjottimelta pätkän hopeapäällystettyä vaijeria, joka inspiroi käyttämään rannekoruista ylijääneet ovaalit helmet korvakoruiksi. Lahjahevosen suuhun ei kuitenkaan ole katsomista - hematiitinvärisiä ovaaleita ei riittänyt korviksiin, mutta jostain muusta ylijääneitä pyöreitä olikin enemmän tarjolla. Yritin vakoilla, millaisia korviksia muut ovat helmistä tehneet, mutta yleensä noita taidetaan tehdä korupiikkeihin, joten päätteleminen oli jälleen ihmetyksen aihe. Kiinnityshelmillä siis sormiakrobatiaa harrastamaan. Miksei ihmisillä voi olla kolmea kättä, näppäriä takaraajoja tai kätevää häntää? :)Ei minun näitä pitänyt nyt tehdä, vaan jotain ihan muuta. Mutta vapaa-ajan kahlehtiminen määräaikojen maailmaan ei napannut, joten harhauduin. Nyt on sitten kahta kiireempi, mutta kiireeseenkin (kai nykypäivänä kuuluu) tottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti