Lopullisesti seonnut?

Joo, selvästi ;-)

Kännypusseja

Ei vieläkään nappaa kankaiden pariin siirtyminen (saisi aurinko jo murtautua pois tuon harmauden takaa, ehkä sitten jotain onnistuisi tekemään). Siipä pysyin edelleen lankojen parissa ja tein pussin ipodille. Muistin kaksi vanhaa kännykkäpussia, jotka on joskus tullut tehtyä. Ne pääsivät samaan kuvaan, sillä kaikki on tehty Samos-langasta.

Kännypussit on näppäriä, sillä hameissa ei yleensä ole taskuja, ja avaimia ja puhelinta olen tottunut kantamaan taskuissani. Niska vaan ei pidä kaulaan ripustetuista naruista ja avainten ja kännykän painosta. Yritin sitten tehdä "tarvike-vyötä" Malibu-langasta, mutta siitä tuli aika epäonnistunut viritelmä, sillä se ei pysy kuosissaan. Seuraavaksi kokeilen tehdä vyön huopasesta.

Viimein viimeistelty

Tätä lankaa riittää! Huivi tuli tehtyä hartioiden lämmikkeeksi iltapuvun seuraksi, ja "perusosa" valmistui perinteiseen tapaan viime tingassa juhlapäivänä aamulla. Nyt viimein eilen sain aikaiseksi viimeisteltyä yläreunan ja kiinnitettyä hapsut. Hapsuihin meni melkein kerä Novitan Rustikaa, huiviin itseensä taisi mennä kaksi kerää! Lankaa riittää vielä varmaan yhteen villatakkiin... Hartiahuivin ohje on Novitan Talvi 2006 -lehdestä.

Vielä ehtii tehdä talviasusteita!

Tämänpäiväisestä kevätsäästä nauttineena muistin lainalehdessä nähneeni pannan ohjeen. Tarkoitus on oikeastaan tehdä housut tuosta Suuri Käsityölehden 1/2005 lehdestä, sillä lehdessä olevan farkkuohjeen mukaiset äidin tekemät housut ovat nyt kulutettu puhki ja kokokin jäänyt liian suureksi. Kangaskin odottaa pestynä, mutta se pitäisi ensin silittää, joten jäin vielä puikkojen kanssa sohvalle.

Jospa tällainen panta pitäisi hiukset pois naamalta ja lämmittäisi korvia tuossa ah niin raikkaassa tuulessa. Pannan tekeminen kesti jokusen tunnin. Petrolinsinisestä villapaidasta yli jäänyttä Ainolankaa tuli nyt neulottua 4,5 puikoilla, jotta tulos olisi paremmin tuulenpitävä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että silmikoinnin (kappaleiden ompeleminen yhteen siten, että tulos näyttää neulotulta) tekeminen on viimein tullut dekryptattua ja onnistuu jo oikein luontevasti.

(puu)villatakki

Tein ensimmäistä kertaa villatakin. Oikeammin kyllä puuvillatakin, mutta se kuulostaa hölmöltä. Tällä kertaa ei mitotuksen mukaan tarvinnut tehdä suurinta kokoa, mutta olisi pitänyt kai tehdä vielä pienenpi. Takin tekeminen tuli aloitettua maaliskuun alussa, lempparilangastani Samoksesta. Ohje löytyy Novitan kevät 2006 -lehdestä, takissa ja hihoissa on perinteisesti taas 10 cm lisää pituutta.

Ehkä tämä tekele kuvaa tekohetkeään - kaikki on pielessä :( Takki roikkuu, loipottaa, siinä on liian leveät hihat ja kainaloissa on liikaa tauhkaa, alareuna ei pysy kuosissaan, väri on valju, kaulus on jotenkin omituinen, ja kuvankin ottaminen epäonnistui.

Täytyy testikäyttää töissä huomenna (kerjätä kehuja ja vastakkaisia mielipiteitä), tai sitten lahjoittaa tämä jollekin.

Mitähän ihmettä sitten seuraavaksi tekisi? Olisikohan ompelusten vuoro... Kankaita on kertynyt fleecetakkia, housuja, hametta ja talvitakkia varten. Mutta ompelukoneen käyttö sohvapöydällä telkkarin äärellä ei ehkä ole ergonomisesti hyvä ratkaisu...

Niin kesään kuin talveenkin

Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, olen huomannut irtohihat todella näppäriksi. Ne ei paljon tilaa vie laukun pohjalla, ja tuovat yllättävän lämpimän olon teepaidan kanssa palellessa.

Pitäähän sitten hihoja olla useampia, eri vaatteiden kanssa sopivista väreistä :)

Tässä taisikin olla kaikki kaapeista löytyneet kutileet, jotka on viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana tullut tehtyä. Nyt joudutte sitten odottamaan uusien töiden valmistumisen tahtia päivityksissä :)

Huopa, huopanen, huopasin

Huopanen on kyllä ehdottomasti lempilankaani.

Mustaa saunahattua on tullut käytettyä päivittäin talven pakkasilla. Onhan sen lierin reuna muhkurainen, mutta onpa sitten itse tehdyn näköinen. Kyllä tekeleistään saa olla ylpeä, eikä varmaan moiset muhkurat niin muiden silmiin pistä :)

Toinen, melkein käyttämättömäksi jäänyt huopakutile on kyllä ihan hyvä käsilaukku, mutta jotenkin sekin on jäänyt vaatehuoneeseen asumaan. Ohje on syksyn 2005 Novita-lehdessä, mutta tein erilaisen hantaakin. Käytännöllisyyden lisäämiseksi, käsilaukussa on vuori ja vetoketjusuu.

Toinen tämän talven suosikeista on pitkä Jenga-langasta neulottu kaulaliina. Kympin puikoilla sen tekemiseen ei montaa hetkeä kulunut. Moista ylipitkää kaulaliina yritin kaupoista etsiä, mutta eihän mikään sopinut minun makuuni. Onneksi itse tekeminen ei ole ongelma :)

Sukkia, lisää raitoja

Villasukat on jotenkin ongelmallisia tehdä. En tiedä, mikä mättää, mutta jotenkin ne menevät aina pieleen. Ehkä kolmosen puikot on liian paksut, silmukoita liikaa, tai sitten en vaan usko ohjeita...

Pitkävartiset, polven alle yltävän sukat sentään onnistuivat, ne istuvat jalkaan kuten sukan kuuluu. Sopivat hyvin käytettäväksi Suomen kesällä shortsien kanssa. Toiset raidalliset sukat taas ovat jotenkin liian pulleat. Jalkaan laitettaessa sentään osa leveydestä häviää pituudeksi, mutta silti sukat on liian löysät.

Harjoittelin Mitronen-Vilkkumaa Sukkasillaan -kirjan saatuani lisää villasukkaniksejä, mutta lopputulos oli vielä kummalllisempi :)

Kaksinkertainen sukansuu jäi lömpöttämään, ja nauhakavennus kärjessä jäi jotenkin vaatimattomaksi. Ei näistäkään oikein sukat tulleet, pikemminkin töpsykät.

Hepeneit

Miksi blogin otsikkoon tuli hepeneitä? En ole pitsi-ihminen, enkä osaa käyttää asusteista. Ei voi tietää..

Kuitenkin, kerran Novitan tehtaanmyymälässä törmäsin herkullisen värisiin, hassunnäköisiin lankoihin: Havaiji-lanka on kuin tikapuu, kahden reunalangan välissä on tasaisin välein pari senttiä tyhjää ja pari senttiä "laakapistoja" reunojen välillä. Lanka oli yllättävän helppo kutoa. Kahdesta kerästä syntyi pitkä kapea huivi hetkessä (ohje Novitan kevät 2006-lehdessä).

Sitten kun vielä joskus osaisi näitä käyttääkin... Ehkä tämä auttaa. Ainakin keskiaikamarkkinoiden nappikauluri päätyi käyttöön, kun tuli se kaivettua blogia varten kuvattavaksi kaapista :)

Oikeasti kudottua

Verbit on jo menneet sekaisin, pitäisi tietenkin kokoajan kirjoittaa neulomisesta eikä kutomisesta. Jotta ei ihan metsään mentäisi, niin olen minä jotain kutonutkin: Tässä on n. neljä metriä pitkä reilu puolitoista vuotta sitten kiukulla kasaan kangaspuilla kudonta-asemalla hakattu eteisen matto. Matossa on kolmen väristä kudetta: tummansinistä ja beigeä trikookudetta ja sekaväristä lenkeistä muodostettua kudetta (mikähän sen nimi lie). Kuteet tuli ostettua Leppävaaran torilla vierailleelta Someron langan myyjältä. Paljon edullisenpia kuin mitä pääkaupunkiseudun kudekaupat tarjosivat. Tämän maton kutominen kesti n. 12 tuntia, n. kolmena eri päivänä. Leppävaaran kudonta-asemassa kun on sellainen vika, että koska se on kerrostalon alakerrassa, ei sunnuntaisin saa kutoa lainkaan ja lauantaisinkin pitää lähteä pois ajoissa.

Tietenkin yksi väri loppui kesken. Tai, ei ehkä kesken, mutta aiemmin kuin muut värit. Sain sitten kudonta-aseman jämäkorista siniharmaata trikookudetta kolmanneksi väriksi, ja tein vielä takaovenkin eteen pienen maton. Yhteensä matoille tuli hintaa n. 60 euroa mukaanlukien kuteet, kangaspuiden vuokra, loimet ja loimien puuhunlaitto (moista en osaa tehdä).

Voisi kyllä taas mennä tekemään mattoa, vaikka kaksipuoleista ruudullista keittiöön...

Villatoppi kesäksi?

Mikähän hullu idea tämäkin oli, löytyi kaapista, kun etsin noita Malibu-paitoja: Kesän lopuksi tuli elokuussa tehtyä raidallinen toppi Novitan Wool-langasta. Ehkä villatoppi sopii Suomen kesään?

Irtohihat on aiempaa tuotantoa, Wool moniraidasta (jämiä raitapaidasta). Yritin myös tehdä topin tuosta moniraitalangasta, mutta se ei kertakaikkiaan toiminut. Raidoista tuli liian kapeita, vain yhden kerroksen korkuisia. Siispä piti etsiä samat värit ja tehdä raidat ihan perinteiseen tapaan neljästä eri kerästä.

Ohje on jostain vanhasta Suuri Käsityölehdestä, jossa oli neljän topin ohjeet.

Jämiä

Koska inhoan sitä, että lanka loppuu kesken (ja koska ennen käsialani oli tiukempi kuin mallineuleissa), ostan aina ainakin 100-200 grammaa enemmän lankaa kuin mitä ohjeessa tarvittaisiin. Siispä aina jää jämiä, joista voi tehdä jotain.

Tähän Modan 6/2006 lehdessä olleeseen kauluriin upposi sopivasti tasan yksi 100 g kerä villapaidasta yli jäänyttä Aino-lankaa. Sitä kun ei voi oikein apupupuihin käyttää, se ei varmaan kestäisi kunnossa, sillä viikon käytön jälkeen villapaidan hihat ovat jo nyppääntyneet.

Myöhäisherännyttä

Miksi kaikki muotivärit ovat vain yhden kauden tuotteita? Jos sattuu olemaan jo kyllin monta työtä kesken (periaatteeni on, ettei yli neljää olisi samaan aikaan tekeillä), ei aina ehdi ostamaan uutta lankaa juuri sillä sekunnilla, kuin se on kauppaan sattunut ilmaantumana. Meinasin jäädä ihan ilman petrolinsinistä paitaa!




Koska väri olennaisenpi kuin langan laji, ostin sitten mitä sain: Novitan Aino-lankaa. Olen joskus aikanaan siitä yhden villapaidan tehnyt lahjaksi, ja tiedän että kuumahan tuosta tulee. Alunperin ajattelemani villatakin malli ei sitten kelvannutkaan, koska se oli tehty Wool-langasta. Löysin sitten Novitan syksy 2005 -lehdestä ison kasan Ainosta tehtyjä malleja, ja valitsein pitsineuleen (lehdessä tehty valkoisesta langasta). Taas piti lisätä sekä hihoihin että pituuteen 10 senttiä lisää. Yhdeksän päivää myöhemmin, sopivasti juuri ennen paukkupakkasten loppua uusi villapaita oli valmis.

Päähänpiston toteutus - ja blogin perustamissyy

Oikeastaan, kaverit kehoittivat perustamaan neuleblogin tämän pähkähullun idean toteuttamisen jälkeen. Viimevuotinen iltapuku oli omasta mielestäni niin hieno, että sitä on vaikea ylittää, joten piti siis tehdä "jotain aivan muuta". Päätin siis kutoa itselleni iltapuvun.



Ohjetta minulla ei ollut, vaan puku syntyi omasta visiosta kokeilemalla, ja muutaman kerran piti vähän purkaa. Onneksi tajusin, että tämä pitää aloittaa ylhäältä eikä helmasta :) Puku on neulottu 10-pyöröpuikoilla Novitan Rustika-langasta, jota kuilui noin 1,4 kiloa. Pystysuuntaan nurjalle puolelle piti ommella kahdeksan kaitanauhaa, muuten koko höskä olisi valunut nilkkoihin. Yläreunassa ja olkaimien sisällä on 5 cm leveä kuminauha. Kerrankin puku, johon oli helppo pukeutua ja jossa oli lämmin ;)

Hihaverkko on oikeastaan bolero, ja se on virkattu Novitan Malibu-langasta. Periaatteessa oli tarkoitus tehdä Novitan kesä 2006 -lehden ohjeen mukaan, mutta en tajunnut että ohjeessa boleroa ei tehtykään pyöröneuleena ranteesta ranteeseen, ja tajusin sen vasta kun olin jo toiseen hihaan asti päässyt. Sitten piti laskea ja laskea, että sai tehtyä kavennukset samoin kuin toiseen oli tullut tehtyä levennykset. Selkäosasta tuli myös vähän turhan pitkä, joten bolero tuppaa putoamaan selkäpuolelta alas.

Lahjoja niitä oikeasti tarvitseville

Syksyllä käynnistyi myös apupuputehdas. Pieni pupu on äitini tekemä, se on ohkaisemmasta langasta. Kun kaikki lankani olivat kovin synkkiä, sinisiä ja harmaita, piti käydä ihan erikseen ostamassa kirkasta keltaista ja punaista pupuja piristämään. Tätäkin ohjetta tuli modifioitua, sillä pyöröneuleena säästyy puoliskojen yhteenompelulta. Jostain netistä löytyy kyllä jonkun laatima ohje pyöröapupupulle, mutta olen omaan tapaani ihan tyytyväinen (ulkomuistista, tarkistakaa alkuperäisestä ohjeesta kerrosten lukumäärä):

1) Jalat: luo jalkaa varten10 silmukkaa pupuvärillä, neulo 1. kerros oikein. Poimi sitten aloitussilmukoista uudet 10 silmukkaa, ja jatka pyöröneuleena. Vaihda 10 kerroksen jälkeen housuväriin, neulo 30 (?) kerrosta. Katkaise lanka. Tee toinen jalka samoin, mutta älä katkaise lankaa.

2) Housut: yhdistä jalat. Neulo housut lopuun (olikohan se 16 kerrosta).

3) Paita: vaihda paitaväriin. Nyt jätetään toinen kylki auki täyttöaukkoa varten, eli ei enää neulotakaan pyöröneuletta, vaan käännytään takaisin, ja neulotaan ainaoikein neuletta 16 kerrosta. Sitten jätetään myös toinen reuna auki kättä varten, eli jatketaan vain puolella silmukoista vielä 8 kerrosta. Neulo myös selkäpuoli.

4) Pää: Jatketaan jälleen pyöröneuleena pupuvärillä 20 kerrosta.

5) Korvat (tämä on huonosti selitetty, vaatinee joskus viilausta): Neulo toiseen reunaan ja päälle vielä 8 silmukkaa (yhteensä siis 28). Ota nyt viimeisimmät 16 työn alle ja jätä muut odottamaan. Neulo 8 kerrosta, ja sitten tee kavennukset (neljä kavennusta tasaisesti), sitten 3 kerrosta lisää, ja toiset neljä kavennusta. Neulo vielä yksi kerros, ja päättele korva. Sitten neulo päälaki umpeen, neljä silmukkaa siis ennen ja jälkeen äsken neulotun korvan. Jatka sitten lopuilla 16 silmukalla toinen korva samoin.

6) Ompele pupun naama tässä välissä, sillä vielä se on helppoa

7) Kädet: Poimi ensin pienemmän käsiaukon laidalta 16 silmukkaa, ja neulo 20 silmukkaa paitavärillä pyöröneuleena, ja sitten 10 silmukkaa pupuvärillä. Päättele. Neulo toinen käsi samoin (sen alle jää täyttöaukko).

8) Täytä pupu ja ompele kylki umpeen.

Vielä kun näitä pupuja saisi oikeasti jonnekin vietyä helposti eteenpäin lähtemään, eikä vaan lähettämällä postitse jonnekin Tampereelle. Postikin on hankala löytää, saati ehtiä aukioloaikaan paikalle.

Joululahjoja

Syksyllä jonkun kaverin vihjeestä keksin tehdä sukulaisille joululahjoiksi hattuja huopasesta. Omatkin vielä käyttämättömät hatut lähti lahjoiksi, kun lahjansaajapiiri vaan paisui ja paisui :) Parissa päivässä sai aina tehtyä yhden hatun, mutta pyykkiä ei millään saanut tehtyä samalla vauhdilla. Miehet saivat tummanvihreitä Novitan talvi 2005 -lehdessä olleita lippalakkimallisia hattuja ja naiset saunahatun ohjeella tehtyjä hattuja (lehden numeron on hukassa, viimesyksyinen Novita se taisi olla).

Joulun jälkeen sitten tuli tehtyä itsellekin uusi hattu. Lisäksi tein myös toisen, Novitan Talvi 2006 -lehden lohikäärmehatun, se kun oli niin hassu. Harmikseni minulla ei ole oikein hyvää takkia tuon kanssa käytettäväksi: takkien kaulukset painavat hatun silmille tai nostavat sen koholle, koska niskahäntä tulee niin alas.

Kesävaatteita

Malibu-langasta tuli tehtyä kesäksi pari paitaa, Novitan kevät 2006 -lehdestä. Malibu on oikein mukavaa kudottavaa, toisin kuin Tennesee, joka rikkoo sormet kovuudellaan.

Lisäksi kesällä tuli tehtyä Turusta keskiaikamarkkinoilta ostetusta ihanasta lampaanvillakerästä pipo ja kaulaliina. Tai, kaulaliina siitä piti tulla, mutta tulikin nappikauluri. Tein pipon ensin, sillä halusin "saman sarjan" pipon ja kaulaliinan. Sitten tuli ahnehdittua kaulaliinan leveyden suhteen, ja lankaa ei ollutkaan ihan tarpeeksi kunnolliseen kaulaliinaan.

Lanka oli todella hankalaa kutoa, sillä se katkesi ihan pienimmästäkin vedosta. Siksi kaulaliinan purkamista ei voinut ajatella. Jossain muotilehdessä näin sitten kuvan nappikaulurista, ja kaulaliina koki muutoksen hetkessä käyttökelpoiseksi tekeleeksi. Tosin ihan sopivia nappeja en löytänyt, vaan piti tyytyä taas kompromissiin (eli vaaleisiin nappeihin).

Jotain muuta

Sitten sitä luvattua muuta. Tässä on yksi iltapuvuistani, vuoden 2006 malli siis. Olen hyvin tyytyväinen tämän puvun onnistumiseen. Puvun malli on modifioitu Stillin kaavasta 23276. Ostin kaavan sopivan kaula-aukon vuoksi - idea hihoista on omani. Koeversion jälkeen ehdin juuri ja juuri saada puvun valmiiksi juhlaa varten. Perinteisesti viimeiset helman pistot tuli ommeltua pari tuntia ennen juhlaa (käsin, eihän moista koneella tehdä). Kampauksestakin tuli onnistunut.

Raitalankaa

Tähän väliin kuuluu Novitan kevät 2006 lehdestä valittu malli, Novitan Wool-langasta. Oikein hyvä villapaita vähemmän pahoille pakkasille.

Paita on tullut jo kertaalleen pestyä, enkä huomannut pesun jälkeen oikoa hihoja leveyssuunnassa kylliksi, joten ne venuivat vähän turhan pitkiksi. Pidän kyllä pitkistä hihoista, joten ei nuo vielä häiritseviksi ole vanuneet.

Lämmikkeitä talveksi

Moniväriset langat ovat vieneet minut ihan mukanaan. Aina ei ostohetkellä edes tiedä, mitä langasta oikein tekisi. Eikä aina alottaessa tiedä, mikä valmistuneesta työstä tulee :)

Näin kävi tämän nalle colorin kanssa. Langasta syntyi yleislämmitinpötkylä. Lähinnä sitä on tullut käytettyä kaulahuivi-huppuna esim. kampauksen estäessä pipon käytön. Pötkylästä taisi tulla kuiteskin vähän turhan leveä.

Päähän pälkähti pystyraidat

Ystäväni oli löytänyt Stockalta irtohihat (myyjä yritti myydä niitä säärystimiksi), ja kerran moisia lainattuani olin ihan myyty: näitä pitää tehdä itsellekin!

Jotta asia ei olisi ihan yksinkertainen, aloin miettiä, miten saisi irtohihoihin pystyraidat, eikä kuten ystävän hihoissa tavallisia vaakaraitoja. Jälleen Novitan lehti palkitsi. Nuorisolisäläsyssä oli pystyraidallisten säärystimien ohje.

Lankaa en nyt muista: vuorotellen kirjavaa pätkäväristä ja vuorotellen siniharmaata, kutakin aika kaksi kerrosta, ainaoikein neulottuna. Lanka oli ehkä Novitan 7-veljestä.

Lisäksi piti sitten kaivaa pystyraidallisen pipon ohje. Sellainen löytyi Suuren käsityölehden numerosta 8/2005. Pipon tein kaksinkertaisesta langasta.

Kaulaliinakin on pystyraidallinen, kapea ja todella pitkä. Se tuli neulottua kahden pyöröpuikon avulla: pyöröpuikkojen toisiin päihin laitoin kumilenkit stoppareiksi, ja silmukoita loin niin monta kuin vaan 80-senttiselle puikolle mahtui.

Viimein napakymppi!

Noniin, kun tarpeeksi monta tekee, niin joku kyllä onnistuu :)



Tämäkin on tehty Novitan Samos-langasta, ja malli löytyy Novitan kesä 2005 -lehdestä. Tein kyllä yhden modifikaation ohjeeseen nähden: jatkoin raitoja kaula-aukon rinnalla olkia ommellessa. Ohjeessa pystyraidat lopetettiin kaula-aukon alareunan tasalle, mutta minusta se näytti mallin kuvassa hassulta.



Ensimmäistä kertaa tuli harjoiteltua palmikoiden tekemistäkin. Onneksi äidin lahjaksi antamassa neulojan survivor kitissä oli tähän tarkoitukseen erittäin hyvä apupuikko: lyhyt sukkapuikkoa muistuttava puikko, jossa on mutka keskellä. Ei silmukat pääse karkaamaan kesken kaiken.



Toisesta kuvasta näkyy, etten uskonut niskan kanssa palmikon tekemiseen vaan tein joustinneuleen selän palmikko-osuuteen sopivaksi.






Viimein olin täysin tyytyväinen tekeleeseeni :)

Kirjavaa lankaa

Sammalla kuin tuli ostettua tuota farkkulankaa, ei voinut vastustaa kiusausta ostaa myös yhden paidan verran Novita Samos Lollopop -lankaa, jonka värit olivat vaan liian hyvät.

Mutta jälleen tuli kyllä valittua väärä malli: Novitan kevät 2005 -lehdessä oli yhdellä aukeamalla kaksi samoksesta tehtyä paitaa, ja alunperin minun piti tehdä niistä se toinen eikä tätä. V-kaula-aukon reunuksen tekeminen meinasi mennä ihmettelyksi, kun en uskonut ohjetta :) Lopulta uskoin, mutta ei tuosta silti tullut hyvä, vaan kaula-aukko painuu reunoiltaan liikaa kasaan, eikä "pitsireunus" oikein erotu. Lisäksi kaula-aukosta tuli makuuni ihan liian suuri. Paitaa siis pitää pitää jonkin kauluspaidan päällä.

Väri sentään on hyvä :)

Farkkuneule

Tulipa kerran kesällä 2005 käytyä Menitan myymälässä, tarkoituksena oli ostaa joku kiva ristipistotyö. Mukavaa mallia ei kuiteskaan löytynyt. Sen sijaan löytyi muuta kivaa: Sirdarin Denim Ultra -lankaa. Farkkuja en käytä, mutta jotenkin tämä farkkulanka sytytti. Paksu lanka on helppo ja nopea kutoa kympin puikoilla.

Ohje löytyi Moda-lehdestä 1/2004. Ensin tein V-kaula-aukkoisen version paidasta viikossa, mutta se ei kertakaikkiaan näyttänyt hyvältä päälläni. Lehtien malleissa käytetään selvästi S-kokoisia ihmisiä, ja tällaiset paksut langat saattavat aiheuttaa ongelmia suuremmille ihmisille. Pettyneenä purin tuon ensimmäisen yritelmän.

Tein sitten neljässä päivässä tämän toisen, pyöreällä kaula-aukolla. Paidasta tuli paljon parempi, vaikka hihat jäivät tässäkin vielä vähän turhan leveiksi.

Paksua lankaa voi suositella myös aloittelijoille, jotka haluavat edetä pipoista ja kaulaliinoista paitoihin :)

Korvaläpällinen huopahattu

Syksyllä 2004 Novita palkitsi kaikki huovutusta aina halunneet, mutta sitä liian työläänä pitäneet Huopanen-langalla. Todella hieno idea, että huopatyönsä voi tehdä kutoen ja pesukoneessa huovuttaen! Ensimmäiseksi tuli kokeiltua Novitan syksy 2004 -lehdessä ollutta korvaläpällisen hatun ohjetta. Muuten tuli hyvä, mutta korvaläpyt jäivät vähän turhan taakse, kun en huomannut venuttaa niitä eteenpäin hatun tullessa pesukoneesta.

Koska hattu näytti ihan kypärältä, tein siihen tupsun. Tupsu on helppo vaihtaa, sillä se on vain yhdellä solmulla kiinni hatussa.

Tuli tehtyä myös samassa lehdessä olleet tossut, mutta ne on jo käytetty puhki, paikattu, ja käytetty puhki uudestaan. Tein lyhyemmät varret kuin mitä ohjeessa oli, jotta tossut olisi helppo laittaa jalkaan.

Lapastenkin tekoa tuli kokeiltua, mutta pesukoneesta tuli ulos tumpelotumput: peukalo oli keskellä kämmentä ja pyöreä ja pullea. Tumput näyttivät tavattoman hassulta, eikä niistä raskinut tehdä oikeita tumppuja arkikäyttöön. Tumpelotumput saivat muun käytön: töissä voi tarjota tumppua jollekin tumpelolle sovitettavaksi kämmäilyjen jälkeen.

Suurkiitokset Novitalle Huopasesta!

Kansanomaiset kirjopaidat

Joskus muinoin on tullut tehtyä jostain vanhasta lehdestä (lehden tietoja ei ole tullut merkittyä ylös) novitan nallelangasta kaksivärinen villapaita.

Ex-mies sai "seiskarin" villapaidan tumman- ja vaaleanharmaasta langasta, ja itselle tuli tehtyä "tytärsaaren" paita tummanharmaasta ja sinisestä langasta. Ongelmaksi muodostui sekä eri lankaa ohjeeseen nähden (ohje oli Pirtin Kehräämö Oyn karstavillasta) että vielä hakusessa ollut käsiala. Neuloin paljon tiukempaa kuin ohjeessa.

Mukavaa tässä ohjeessa oli se, että työ neulottiin pyöröneuleena kainaloihin asti. Myös hihat neulottiin pyöröneuleena ylhäältä hihansuihin päin. Myös kuvio oli mukava tehdä.

Aloitus

Näitä on jo kuulemma liikaa, neuleblogeja siis (pilaavat jo kuulemma "internetin". Mutta kuitenkin, ehkä minulla on jotain tarjottavaa tällä saralla muille neulojille ja ompelijoille. En aio rajoittua vain neuleisiin, vaan koitan jossain vaiheessa kaivaa kaapista myös muita aikaansaannoksiani näytille. Perinteisesti kaikki kuvat ovat jääneet vain koneen kovalevyn riemuksi ja täytteeksi, mutta eipä se taida ymmärtää käsitöiden päälle.

Täytyy vielä hieman opetella kuvankäsittelyä, ja sitä miten niitä kuvia tänne saa laitettua :)

Sannas