Jälkijoululahjat

Osa joululahjoista jäi vaiheeseen tai tekemättä. Esimerkiksi joululahjavillasukista sain aikaiseksi vain pienoismallit.

Pakettiin päätyi sitten perussukkien pienoismallin lisäki Novitan sukkalehti ja kortti, jossa kehotettiin valitsemaan malli ja langan väri.

Myös muutama muffinssi valmistui vasta joulupäivänä ja päätyivät sitten jälkitoimituslahjaksi.

Kummilasten virkatut joululahjat

Yksi työkavereista, joka ei käsityöihmiseksi itseään tunnusta, hehkutti innostuneensa muffinssien (cupcakes) virkkaamisesta joululahjoiksi. Päädyin sitten itsekin kokeilemaan, kun erään pikkutytön synttäreillä kahvikuppileikit vaikuttivat kiinnostavan pikkuisia. Googlen kuvahaulla etsiskelin, millaisia muut olivat saaneet aikaiseksi. Joku ohjekin olisi englanniksi löytynyt, mutta en jaksanut sitä edes lukea. Eihän nuo nyt vaikeita voi olla tehdä! Pari ensimmäistä tein toisin, ennen kuin keksin käyttää kohopylväitä kolmannessa. Homma nopeutui huomattavasti, kun ei tarvinnut enää edestakas virkkailla välillä poikittain. Ostin silikonisia vuokiakin, niin voi sitten tehdä myös ihan oikeita muffinsseja :)



Alan myös hiljalleen päästä jyvälle öttiäisten virkkaamisessa. Ainakin verrattuna viimevuotiseen kummalliseen kaulusliskoon/lohikäärmeeseen/krokotiiliin... Tästä brontosauruksesta olen oikeastaan jopa ihan ylpeä :)



Pitkä häntä tasapainottaa, ja auttaa dinoa olemaan kaatumatta nenälleen.



Melkein pidin dinon itselläni, mutta ainahan niitä voi tehdä lisää ;)

Joululahjahuivi

Tänä vuonna joululahjojen kanssa tuli pahasti kiire. Tai oikeastaan jo viime vuonna, sillä tämä huivi piti tehdä jo silloin joululahjaksi. Langan ostin reilu vuosi sitten Nepalista - huijasin aiemmassa artikkelissa. Lämmikkeeksi huivista ei ole, mutta silkki antaa kivan kiillon koristehuiville. Huivista varmasti löytyy ihan jokaista väriä ;)

Hyvää syntymäpäivää!

Suomen kanssa synttäripäivän jakaa eräs pikkutyttö, joka vietti 1-vuotissynttäreitään tänään. Tein hänelle kastelahjaksi maatilan eläimiä, mutta hevosta en osannut tehdä. Eipä siitä hepasta tullut nytkään mitään. Jo silmien jälkeen otuksen naama näytti porolta (tai hirveltä), joten luovutin, ja tein sille sarvet.

Ensilumi (tai jotain sen kaltaista valkoista) satoi eilen, eikä se vielä sulanut pois. Toivottavasti ei sulakaan ennen kevättä :)

Hyvästit mummille

Mummi oli monipuolinen käsityöihminen. Muistan, kuinka verholaudassa roikkui pirtanauhassa joulun alla monet villasukat. Keittiön kaapeissa on mummin tekemiä saviastioita, seinällä poppanaryijy ja lattialla matto. Hartioita lämmittää mummin tekemä shaali. Kun pienenä vietin hiihtolomaa mummin hoidossa, hän oli lainannut minullekin välineet solmia pöytäliinapitsejä. Istuimme sitten vierekkäin telkkaria katsellen ja pitsiä solmien.

Jättipitkät sukat

Novitan sukkalehti oli mahtava yllätys! Innostuin sitten syksyn kunniaksi neulomaan jättipitkät sukat. Ihan ohjeen mukaan ei taaskaan pystynyt tekemään, vaan sotkin oikeastaan kolmien sukkien ohjeet ja tein sukista vielä lehden sukkia pidemmät. Etupuolelle tein toisista sukista palmikkokuvion, sivuun alkuperäisen ohjeen ohuen nauhan ja taakse vähän resoria, että edes jotain muotoa säilyisi. 7-veljestä kului vähän reilu kaksi kerää (varsiin meni kumpaankin yksi vanha lankalaatikosta löytynyt kerä, ja yksi piti ostaa lisää). Sukat sopivat käytettäväksi vaikka sukkanauhojen kera ;)


Jotain uuttakin opin: ristiinvahvistettu kantapää. Jälki on kivempi kuin ainainen raidallisennäköinen tavallinen vahvistettu kantapää. Ainoastaan kerrosten lukumäärän hahmottaminen on hankalampaa, eli merkkilankojen käyttö oli tarpeen.

Kesän yhteisprojekti

Miten tämmöisen voi unohtaa raportoida?


Kesällä käsityökerhossamme innostuimme virkkaamaan isoäidinneliöitä Marttaliiton maailmanennätyspeittoon. Kaikille oli kertynyt erilaisia määriä pieniä lankakeriä tai vääränvärisiä ylijäämiä. Kukin osallistui oman innostuksensa mukaisella tilkkumäärällä, ja lopulta sommittelimme syntyneet tilkut jokseenkin järkeviksi kokonaisuuksiksi. Aikaan saimme kolme isoa ja yhden pienen peiton. Pienen kokoaminen on tässä vielä kesken. Se valmistui toki kuljetusmääräaikaan mennessä, matkahuollon lähetyspisteessä (onneksi itse sain vietyä nuo kolme isoa vähän aiemmin, muuten olisi voinut tulla stressi).


Itse sain aikaiseksi melkein yhden ison peitollisen tilkkuja, ja sitten loppuivat järkevät jämälangat. Uutta lankaa en ostanut ;) Osa tilkkujen värit riitelivät pahasti keskenään, mutta onneksi muilla oli sopivammanvärisiä tilkkuja.Yksittäisen tilkun ja valmiiden tilkkujen värien sommittelu oli hauskaa, peiton kokoaminen oli aika tylsää. Itselleni en tämmöistä peittoa haluaisi, mutta oli sen tekeminen kyllä kivaa!

Lontoon lankakaupat

Kesälomareissu suuntautui Lontooseen. Selvitin etukäteen lankakauppoja Ravelry-foorumilta, ja sainkin pitkän vinkkilistan. Pikkuliikkeet oli pieniä verrattuina esim. Menitaan, sen Soukan outlet-myymälästä tai Nordian lankamaailmasta nyt puhumattakaan. Lankoja oli vain vähän esillä, ja nekin todella kalliita (monet 4-5 puntaa 50 g, erikoisemmat yli 10 puntaa kerä). Toisaalta tavarataloissakin oli isoja käsityöosastoja.

Hauskin oli Liberty-tavaratalo, jossa oli tarjolla kaikenlaista hämmentävää design-esinettä vanhassa talossa (hyvä paikka ostaa esim. joululahjaksi 150 puntaa maksava painava nahkainen possu). Lankaosastolta löytyi Rowanin lankoja, joista sorruin ihanan pehmeään puoliksi merinovillaa, puoliksi puuvillaa olevaan 40-asteen konepesun kestävään lankaan. Tosin raskin ostaa vain 200 gramma, josta piti sitten kehitellä jotain pientä.



Päädyin tekemään pienen haalarin, sillä lanka tuntui oikein ihanalta eikä varmaankaan kutita. En saanut mitään ohjetta täsmäämään langan mallitilkkuun, joten jouduin soveltamaan. Otin lähtökohdaksi Modan 1/2011 lehdessä olleen pikkuhaalarin ohjeen. Koska minulla ei ole mitään havaintoa lastenvaatteista, kyselin kavereilta, jotka sanoivat, että vetoketju on näppärämpi kuin ohjeessa olleet nepparit. Siispä päädyin ensimmäistä kertaa ompelemaan neuleeseen vetoketjun. Vetoketjullisen lahkeen jouduin tekemään viiteen kertaan, ennen kuin sain kaiken oikein. Lopputulos ei ole ollenkaan samanlainen kuin ohjeessa, mutta toivottavasti mittasuhteet tulivat oikein.

Kesänmittainen urakka

Melkein vuosi sitten Nepalin reissulta tuli ostettua kirjavaa silkki-banaanilankaa. Lankakaupan löytäminen ei ollut mitenkään helppoa, ei edes paikalliset tienneet, mistä voisi ostaa lankaa (kuten tuli jo aiemmin kiroiltua). Kaikkialta sai kyllä ostettua pashminahuiveja ja teetettyä silkkisiä sareja. Lopulta löytyi pienenpieni kauppa Thamelin kaupunginosasta Katmandusta. Lankaan on käytetty sareista ylijääneiden kankaanpalojen silkkikuidut, mikäli myyjän vähäistä englantia ymmärsin oikein.



Koska jokainen vyyhti oli erivärinen, ostin vain yhden. Ei siis voinut ajatella tekevänsä mitään kovin suurta. Silti halusin tehdä paidan. Piti siis ostaa lisäksi jotain muuta. Helpointa tietenkin oli luotettava musta, koska lanka on todella kirjavaa. Nordiasta löytyi silkille lisää silkkiä ja merinovillaa, sikakallista, mutta ihanan pehmeää TeeTee:n Primavera-lankaa.




Mitään mallia minulla ei ollut. Tein ensin koetilkun mitoitusta varten. Ensimmäinen aloitus meni pieleen, kun tein siksakin aiheuttavia kavennuksia ja lisäyksiä joka kerros. Se ei toiminut. Piti tehdä uusiksi, eli kavennukset vain joka toisella kerroksella. Aloituksen epäonnistuminen oli varmasti ensimmäinen merkki, josta olisi voinut päätellä, että paidan tekemiseen menee iäisyys. Kun pääsin nepalilaiseen lankaan asti, meni jälleen pieneen. Lanka oli epätasaisen paksuista, ja kun ensin jatkoin samaan tapaan, meinasi paidan kaula-aukosta tulla ihan jättimäinen pussi. Piti siis purkaa, ja lanka meni sitten nyppyiseksi - onhan se pienistä pätkistä tehtyä. Uusintakierroksella jätin ensin lisäykset tekemättä noin 3-4 siksak-kerroksella, jolloin neule jatkuu nyt järkevästi. Ragla-kavennukset ei nyt ole ihan tasaiset, mutta en lähtenyt purkamaan, ettei lanka nyppääntyisi lisää. Paidasta tuli lopulta ihan toimiva :)

Hyytymys neulontaan, siispä jotain muuta

Keväällä iski joku väsähdys lankoja kohtaan. Kesälläkään ei ole juuri lankohin tullut koskettua, mutta eiköhän nyt syksyn myötä taas pääse vauhtiin. Tauko varmaan teki hyvää.

Vaikka kesä oli kovin työntäyteinen ja kiireinen, jotain käsityönkaltaista sai tehtyä. Vuosikausia keittiön välitilan laatat ovat vaivanneet minua: ne olivat rumat ja uuden liesituulettimen (vuosia sitten tapahtuneen) hankinnan myötä sen alta puuttui vähän laattoja ja ruskea seinälevy näkyi.



Ruskea ei noin muutenkaan ole lempivärini, mutta keittiön kaapinovien kanssa olen oppinut elämään. Kesäloman ensimmäinen viikko tuli sitten käytettyä laattakauppoja kierrellen, jotta keittiö viimein saisi vähän uutta ilmettä. Ennen remonttia keittiön pitkä seinä näytti tältä:



Mankkaalta löytyi mitä mainioin laattakauppa, Upofloor, jonka valikoimat löivät mennen tullen kaikki muut laattakaupat. Lainasivat jopa näytelaattoja kotiin, jotta värin sai oikeasti ihmeteltyä. Ilman lainalaattoja olisin saattanut haksahtaa luonnonvalkoisiin laattoihin, ja lopputulos olisi näyttänyt aika samalta kuin ennen. Kirkkaanvalkoiset näyttivät paljon paremmilta tulevassa luonnollisessa ympäristössään.



Hienoista italialaisista 13 cm * 7,5 cm laatoista (aivan erikokoisia kuin edelliset 15*15) onnistui pienellä saumavälillä tekemään tiiliseinämäisen mallin ilman, että kovin montaa laattaa joutui pilkkomaan. Varsinkin jokaisen laatan halkaiseminen yläreunasta ei houkuttanut lainkaan. Uusissa laatoissa oli kiva epätasainen pinta, joka elävöittää seinää, eikä ensi kertaa itse laatoittaessa (isä teki suurimman osan työstä vessaremontista, jossa toimin lähinnä apulaisena) syntyneet mahdolliset pienenpienet korkeuserot näy ;) Onneksi isä jälleen auttoi alkuun ja minulla oli myös hyvä apulainen, joka hoiti laattojen halkaisemisen - on muuten yllättävän hankalaa hommaa saada reunoiltaan paksumpi laatta halkeamaan suoraan. Lopuksi vielä virkkasin uuden rätin jostain vanhasta bambu-langan jämästä, koska vanha rätti tuhoutui remontissa.

Modauksia ja synttäreitä

Jos neljään vuoteen ei ole pitänyt mekkoa kuin kerran, sille on syytä tehdä jotain tai se on syytä antaa pois. Varsinkin, jos mekon eteen on nähnyt paljon vaivaa. Kyse on siis puuvillalangasta neulomastani kirjavasta mekosta, jota olen pitänyt vain kerran yksillä 40-vuotisjuhlilla. Mekon ongelma on siis se, että vaikka sen sisään tuli ommeltua nauhat, yläosa venyy helman painosta muodottomaksi. Siispä purin ylä- ja alaosan erikseen ja tein alaosasta puolihameen neulomalla vähän lisää sen reunaan ja laittamalla vyötärölle kuminauhan. Yläosankin päättelin takaisin kokonaiseksi, vaikka en näe, että sitä itse ikinä mihinkään käyttäisin. Siihen voisi vaikka ommella valkoisesta kankaasta kevyen helman. Mutta luulen, että se päätyy tuollaisenaan kiertoon.


Kaapin perukoilta löytyi toinenkin modauksen kohde: äitini joskus 1960/70-luvulla hankkima Marimekon mekko. Kaappasin sen joskus teininä itselleni, ja pidin sitä nurinpäin, sillä silloin minusta valkoisesta etumuksesta näkyi läpi. Mekko ei ole pitkään aikaan mahtunut päälleni, mutta en ole raskinut sitä heittää pois. Viimein tuli oikea motivaatio ommella yläosaan kiilat, sillä sain kutsun 60-vuotisjuhliin, joiden teema oli "rennon retro" ja "paras Marimekko-muisto palkitaan".



Tukallekin piti tehdä jotain. Googlailin 50-luvun kampauksia, mutta en yrityksestä huolimatta saanut ihan sellaista aikaiseksi kuin halusin. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin ilman ;)

Vastaväriversio

Tein kolmisen vuotta sitten pitsisen villapaidan. Siinä on yksi suuri vika: se on väärän värinen! Pitkään olen haaveillut vastavärin käytöstä ja vuosijuhlien jälkeen sain viimein aikaiseksi kaivaa ohje taas esiin. Ensimmäinen ongelma olikin sitten täysin perinteinen: Novita on lopettanut lempilangastani (Wool) haluamani värin! Haloo, kuka nyt poistaa värikartasta aina luotettavan mustan?!?


Kävin Soukan Menitassa. Sieltäkään ei kovin montaa mustaa 3,5 puikoilla neulottavaa mustaa täysin villaista lankaa löytynyt (Ohje siis Novitan lehdestä vuodelta 2008). Koska edellisen paidan kanssa oli väriongelma, en lähtenyt tinkimään tällä kertaa langasta yhtään. Ostin sitten kallista italialaista Inca baby alpaca -lankaa. Tätä paitaa ei sitten pestä pesukoneessa, mutta ei villapaitoja niin usein tarvi pestäkään. Lanka on aivan taivaallisen pehmeää ja lutuista.



Tein paidan hihoista pikkaisen lyhyemmät verrattuna edelliseen, jonka hihoja pidensin ehkä pikkaisen liikaa. Parasta paidassa on hieno kaula-aukko, joka syntyy pitsikuvion myötä. Välissä pitsin teko alkoi hyydyttää ihan tuhottomasti, joten paita päätyi nyt takatalven lämmikkeeksi, juuri sen loputtua. Tosin ensimmäinen viivästyksen syy oli se, että unohdin aloittaa kaula-aukon teon ohjeen mukaisesti neljä senttiä ennen kainaloaukkoja (neuloin taas pyöröpuikolla mahdollisimman paljon saumojen ompelemisen välttämiseksi). Siispä jouduin purkamaan puolet takakappaleesta. Moisen jälkeen menee aina vähän into jatkaa työtä.

Taas näitä - ideat vähissä?

Taas on tullut tehtyä pikkutossuja. Ehkä pitäs joskus tehdä jotain muutakin, mutta näitä on kehuttu, ja ne on nopeita välipalaksi tehdä lyhyelläkin varoitusajalla. Maaliskuussa eräälle kaveripariskunnalle syntyi tyttö, ja jostain pikkuvillapaidasta ylijääneestä langasta tein lahjaksi tossut. Toisen kaveripariskunnan lapsen sukupuolesta ei ole vielä tietoa, sillä hän ei ole maailmaan vielä ilmaantunut. Siispä valkoiset tossut hänelle odottamaan. Harmiksi yksi kaveri jäi kerran ilman, kun ei tullut häntä nähtyä missään yhteydessä kriittiseen aikaan, ja nyt poika on jo liian iso vauvatossuille. Anteeksi!

Korjailuja

Tuli korjattua äidin minulle lahjaksi antamat unisukat. Ne ovat jostain aivan ihanan pehmeästä langasta tehdyt, mutta päätyivät jonkun kerran lakanoiden kera vahingossa 60-asteiseen pesuun, mikä ei tietty tee kovin hyvää käsinpestävälle langalle. Siispä ne huopaantuivat aika pahasti, eikä joustavuus ole enää ollut sama. Kantapää joutui kovalle rasitukselle, kun sukka ei enää venynyt, joten reikähän siihen tuli. En kuitenkaan raskinut sukista luopua, joten niistä tuli tämmöiset hassut haamut paikkailun jälkeen.

Parin kuukauden hiljaisuus on johtunut tietokoneongelmista. Vaikka vielä moni asia reistailee, nyt alkaa olla jo valoa tunnelin päässä :)

Laskiaissunnuntaipuuhaa

Aamuisen mäenlaskun jälkeen on laskiaissunnintaita tullut vietettyä rennosti leipiä paistellen. Illalla vielä pitää tehdä laskiaispullia :)


Uusimmalle naapurille tuli tehtyä perinteisesti tossut tervetuliaislahjaksi.

Kasa mustaa tylliä

Perjantaiksi piti tälläytyä ihan pidemmän kaavan mukaan - eikä moisiin juhliin vanhassa puvussa mennä, joten piti tehdä uusi iltapuku vanhojen seuraksi. Tällä kertaa valitsin materiaaliksi tyllin, ja menetelmäksi kankaan kasaamisen mallinuken päälle. Moista ei ole tullut vielä kokeltua, vaikka nukke on ollut olemassa jo pari vuotta (ja sitä ennen toinen nukke vuosia sitten).

Eipä todellakaan ollut yhtään niin helppoa kuin televisioissa näyttäisi olevan: ensimmäisen hyvän lopputukloksen jälkeen koko homma piti purkaa alas ja joka #€%& sauman ompelu piti miettiä erikseen nuken päällä, ommella, kasata takas nuken päälle ihmeteltäväksi, nupittaa, ottaa pois nuken päältä... Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Tyllikasan alle tein tavallisen leveän hameen vihreästä kamalan sähköisestä tekokuitusatiinista. Väliin tuli vielä mustasta taftista yksi hame, jossa on seitsemän halkiota polveen asti. Sen tekemiseen käytin pohjana 6/2010 Moda-lehdessä ollutta iltapuvun kaavaa. Tietenkin kummankin hameen helma piti kääntää käsin, koska niin vaan kuuluu tehdä ;)

Loppupalan päällihameen etupuolen huntutyllistä käytin huiviin, johon ompelin satiininauhan päihin. Tylli on kaksin kerroin, ja muodostaa jättimäisen taskun, sillä en ommellut hulpioreunoja yhteen mitenkään, sillä se olisi näkynyt. Tylliä kului yhteensä reilu 12 metriä, kolmea eri lajia.

Jotta aikaa ei olisi jäänyt yli vaan perinteinen viimehetken helmanompelupaniikki toteutuisi, keksin kaksi viikkoa sitten, että tarvitsen myös hansikkaat. Kaapista löytyi Novitan Kotiväki-lankaa (jota olen ostanut joskus pari vuotta sitten jakkua varten), josta neuloin 2,5 puikoilla hansikkaat ilman ohjetta. Selkämyksen pitsikuvuion löysin Erika Knightin pitsimallikirjasta.

Tällä kertaa kävin vielä ihan ammattilaisilla värjäyttämässä naamani ja kääkerryttämässä tukkani. Lopuksi vielä mistä kaikki suunnittelu alkoi: yhdestä vanhasta prosessorituulettimesta ;)

Koira ja pientä vaaleanpunaista

Eilisten maatilan eläinten lisäksi tein pienen koiran, mutta se päätyi eri perheeseen ja heti kestävyystestiin, kun häntä päätyi pienten hampaiden väliin. Tosin joku vieraista ajatteli tämänkin olevan hiiri ;)

Tein myös uuden tyttömäisemmän villatakin joulun valkoisen villapaidan saajalle Novitan 7-veljestä langasta. Ohje taisi olla Novitan webbisivuilta, mutta hukkasin sen puolivälissä villatakkia. Onneksi olin jo hihat tehnyt ja lopun takista saattoi laskea jo valmiista osuudesta, koska se neulottiin poikittain.

Lisäksi sekä eilisen että tämänpäiväisen lahjoihin kuului vaaleanpunaiset pitsihatut ihanan pehmeästä Dalegarnin Baby Ull -merkkisestä konepestävästä merinovillalangasta, jota löytyi Menita Outletistä. Ohje on Ulla-nettineulelehdestä, Helmi-myssy. Muutaman kerran meinasi mennä pieleen, ja jouduin ohjetta tavailemaan useaan kertaan.

Yritin sitten käydä ostamassa mustaa Novitan Wool-lankaa seuraavaa projektia varten, mutta ovatten taas poistaneet kaikki värit ja jäljellä on vaan jotain keväistä hempeilyä :( Taidan jatkossa mennä suosiolla suoraan Soukkaan, josta löytyy varmasti jotain vastaavaa täyttä villaa olevaa lankaa...

Maatilan eläimet

Innostuin virkkaamaan amigurumi-öttiäisiä langanjämistä. Ensin valmistui possu:

Sitten syntyi siililtä näyttävä lammas:

Lehmä oli aika hankala, mutta lopulta naamasta tuli ihan onnistunut mielestäni:

Yritin myös tehdä hevosen, mutta se meni ihan pieleen nenästä alkaen. Lopulta siitä sitten tuli joko marsu tai rotta (häntä on kätketty ötökän sisään, eli halutessaan sen saa pidemmäksi):

Seuraavaksi yritin tehdä bhutanilaisen lohikäärmeen, mutta enemmän tämä näyttää joltain lyhytpyrstöiseltä krokotiililtä tai triceratopsilta:

Pupun tein toisin: aloitin sen päälaelta, jotta siitä tulisi istuva (muut aloitin nenusta):

Mustavalkoista ja vihreää

Jo viime kesänä ostin Thuja designista valkoisia korallikivihelmiä ja lisää 0,8 mm hopealankaa. Kesti kuitenkin näköjään yli puoli vuotta, että sain toteutettua noista tarkoittamani kaulakorun, koska välihelmien väri-idea puuttui. Inspiraation iskiessä viime maanantaina puuttui sitten puolet helmistä. Onneksi Villihelmi palveli todella nopeasti, ja mustat kristallit tulivat kahdessa päivässä postitse :) Malli on sama kuin laavakivihelmistä tehdyssä kaulakorussa, värit vaan toistepäin. Helmiä on yhtä monta kuin vanhassa kaula- ja rannekorussa, mutta kumpikin on hieman pidempi, sillä välilenkurat ovat isompia. Lisäksi tein pienen kiinnityspätkän, ja "riipuksen" vanhasta tietokoneen prosessorin jäähdyttimestä.

Hiihtopipo?

Eräs kirjallisuudesta enemmän perillä ollut lähetti minulle linkin kuvaan hassusta piposta. Kummipojan joululahjaksi saamista hiihtimistä (== sukset) inspiroiduin sitten virkkaamaan vastaavanoloisen pienemmän Cthulhu-pipon hänelle synttärilahjaksi (ison kovan paketin lisäksi). Tuo ei siis oikeasti mene aikuisen päähän kunnolla, mutta voipi olla kolmesta yrityksestä huolimatta vieläkin liian iso. Loppusovitus kun ei onnistunut, kun kaikki vahtivat kameran kanssa vieressä. Seuraavaksi pitää varmaan lukea joku noista kirjoista sivistyäkseen lisää ;)