sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Raitapilkkupaita

Syksyksi tilattiin pieni paita, koska paitoja kuulemma kuluu nopeammin kuin housuja, mutta paidat myydään aina yhdessä housujen kanssa. Toinen puhekykyinen sanoi harmaa ja toinen sanoi raidallinen, pilkut tuli kaupan päälle :) Lankana tässä on siis 7 Veljestä Polkka. Itse paidan teko meni vähän arpomiseksi, kun en ensin löytänyt sopivaa ohjetta. Ensimmäisestä takakappaleen versiosta tuli kovin leveä, joten purin sen. Sitten löysin sopivan ohjeen, Novitan Syksy 2007-lehdestä. Etukappaleen purin, kun laskin väärin, ja kuvittelin, että kappaleesta oli tullut liian kapea (olin jo tehnyt hihakavennukset).

Onneksi näin pienessä työssä ei moiset kämmäilyt paljon haitanneet, paita valmistui viikossa. Hienot napit löytyivät Soukan Menitasta. Paita vaikutti toiseen paitaan verrattuna sopivankokoiselta, paidankäyttäjä kun oli juuri nukahtanut, eikä sovittamaan päästy.

lauantai 27. syyskuuta 2008

Siirtymä seuraavalle tasolle

Huopasesta on tullut tehtyä vaikka mitä, mutta kouluajan kokemuksen jälkeen märkähuovutus ei ole tuntunut mitenkään houkuttelevalta ja neulahuovutus on kuulostanut ihan yhtä epäilyttävältä. Huopasesta pesukoneella tehdyt hatut, tossut ja muut ovat tuntuneet luotettavilta ja helpointa tehdä, vaikka välillä pesukoneesta on tullut ulos jotain hassua tai väärän kokoista.

Sitten joku törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin Stephanie Metzin tekemistä teddykarhun pääkalloista,
ja mainitsi siitä minullekin - olin välittömästi ylipuhuttu osallistumaan neulahuovutuskurssille :) Kopiointi on tietenkin ihan tylsää ja mielikuvituksetonta, joten jotain omaa piti kehittää. Lisäksi piti myös odottaa työväenopiston syksyn kursseja, sillä olen huomannut, että uuden harrastuksen aloittaminen on kertaluokkaa helpompaa, kun on a) typerä idea siitä mitä haluaa tehdä, b) pahaa-aavistamaton opettaja, joka tietää miten jollain tekniikalla voidaan toteuttaa typerä ideani.

Tietenkin pehmeillä teddy-karhuilla on pehmeä luurankko. Milläs muulla on luurankoja? Tietenkin kaikenlaisilla selkärankaisilla. Mistäs sitten ei niin tiedetä, miltä niiden kuuluisi näyttää, paitsi luurankojen osalta? No, dinosauruksista on säästynyt lähinnä vain luurankoja :) Tuumasta siis toimeen ja etsimään kuvia dinosaurusten luurangoista. Yllättävän hankalaa oli yrittää piirtää malleja itselleen, että mitä ihmettä on tekemässä. Lopulta päädyin vain piirtämään mitoituskuvia, ja jätin kolmiulotteisen mallinnuksen huovutusvaiheessa tehtäväksi.

Jotta koko hahmo pysyisi kasassa, ensimmäiseksi piti otukselle tehdä runko rautalangasta (ensimmäinen kuva). Käytin 2mm paksua rautalankaa, ja ohuemmalla rautalangalla pyöritin kädet ja ja jalat kiinni selkärankaan. Suoraan rautalankaan ei kuulemma huopaa saa pysymäään kiinni, joten rautalankarungon päälle pyöritetään piippurassia (toinen kuva). Työväenopiston kurssi oli varsin järkevästi suunniteltu siten, että ensin oli yksi iltakerta tekniikasta, ja saatoin sitten hankkkia tarvikkeita ja rakentaa rautalankarungon ötökälleni ennen varsinaista huovutusviikonloppua. Teimme yhteistilauksen villoista Kokemäen kudonta ja värjäys oy:stä, mutten kutenkaan ihan malttanut olla mitään ostamatta, vaan kävin Soukan Menitassa ostamassa monivärisiä villoja.

Ensimmäiseksi runkoon pyöritettiin villoja, ja sitten aloitettiin yksityiskohtien rakentaminen. Ensimmäiseksi tein harjakset selkärankaan. Ensimäisen illan jälkeen dino näytti ihan liian läskiltä ollakseen vain luuranko ("en ole lihava, vaan minulla on vain isot luut" ;), ja olin kovin pettynyt ja mietin jo koko idean muuttamista pelkästä luurangosta "päällystetyksi" dinoksi. Rakensin kuitenkin luurangolle pääkallon, ja puuhatessani keksin, että koska harjas oli jo tyylitelty, niin eipä kylkiluidenkaan tarvisi olla omituisia mahan alla riippuvia hetuloita, vaan ne voisivat olla kiinni "läskissä" selkärangasa. Suuhunkin tuli laitettua vain kulmahampaat, koska muuten se olisi tullut ihan liian täyteen, eikä olisi näyttänyt niin hyvältä. Kuvassa näkyvä pään aukko on siis oikeastaan nenäontelo, silmäonteloista en saanut kunnon kuvia, vaikka silmän "otsakaaret" on erikseen irtonaisia. Oikein hauska uusi käsityöharrastus siis löytyi jälleen, sukulaiset varokoot ;)

tiistai 23. syyskuuta 2008

Korsia kekoon!

Pitkään on ärsyttänyt kaupassa hedelmien ja vihannesten pakkaaminen pieniin muovipusseihin, joita on sitten kaikki paikat täynnä, vaikka eri hetelmiä laittaisikin samaan pussiin. Viimein sain tehtyä asialle jotain eli kestopusseja. Hesarissa on ollut joku ohje pusseille, mutta kyllä ilman ohjettakin pärjää hyvin. Ostin puoli metriä voile-verhokangasta ja ohutta "silkkinauhaa" (en mitään nyöriä). Voile nyt on polyesteriä, joka tehdään öljystä, eli en ihan katastrofin aineksia -leffan tavoitteisiin tällä pääse, mutta onpahan kuiteskin useampaan kertaan käytettäviä pestäviä pusseja. Muovipusseihin verrattuna taisin ostaa hölmön mitan. 50 cm on ihan liian korkea, ja kahteen osaan taitettuna taas kovin kapea. Tein nyt kokeeksi kolmenkokoisia: n. 37 * 25 cm, joissa on joko pitkällä tai lyhyellä sivulla pussinsuu, ja yhden n. 32 * 32 cm neliskanttisen pussin, jonka veikkaan olevan kaikkein kätevin (kangasta jäi, naru loppui). Pussit painavat 11-14 g, mikä toki on kolme-neljä kertaa enemmän kuin muovipussi, vaan eipä minulla ole ollut ongelmia punnita asioita ilman pussia, kun eri lajeja on samaan pussiin laittanut.

Vielä on ratkaisematta, mihin hintalappu kiinnitetään. Eipä minulla ole mitään muovisia purkinpohjia tai -kansia, joita voisi käyttää, kun en moisia juuri osta. Ehkä ne voi kiinnittää omaan hihaan, tai johonkin pahvinpalahaitariin, jonka voi antaa kassalle... Pienen keskustelun jälkeen päädyin kokeilemaan piirtoheitinkalvon kappaleita. Tein palasista nauhanloppuun pujotetun viuhkan, eihän missään sanota, että hintalapun pitää olla kiinni noissa pusseissa. Kassan on ehkä helpompi piipata erillään olevat hintalaput ja tarkistaa pussien sisällöt, kun painavia pusseja ei tarvi pyöritellä ja roikotella kassahärvelin silmille. Pitää kysellä kassalta, onko ratkaisu hyvä tai miten sitä voisi kehittää, jahka pusseja pääsee testaamaan (kauppa jo meni kiinni :)

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Business look

Kaikki vanhat villapaitani ovat jollain lailla raidallisia tai muuten rentoja. Ehkä olen kyllin vanha tekemään jotain enemmän virallisennäköistä lämmikettä. Alkuvuonna tuli katseltua Modan (1/2008) kannessa ollutta villapaitaohjetta "sillä silmällä", mutta siinä oli monta vikaa: korkea kaulus ei oikein sovi minun keholleni (tulee kuuma) ja pitsikin oli aika levottoman oloista. Sitten postilaatikkoon kolahti syksyn 2008 Novitan lehti, ja siinä oli tämä erityisesti kauluspaidan kanssa hyvältä näyttävä villapaita. Koska laatikoihin oli kertynyt kamala kasa Novitan Wool -lankaa luonnonvalkoisena, päädyin valitsemaan Novitan Windin sijaan siis Woolin. Nyt seuraavaa puuhan kohdetta etsiskellessäni löysin sitten täysin saman ohjeen tälle paidalle, mutta Wool-langasta tehtynä, Novitan talvi 2006 -lehdestä ;) Tuolloin olen skipannut koko ohjeen täysin.

Oikeasti tämä pitsi on todella yksinkertaista, mallikerta on vain 14 silmukkaa leveä ja 4 kerrosta korkea. Mutta aikaa meni kyllä ihan riittoisasti, koska piti olla aika tarkkana, ettei silmukoita tipu. Todella näyttäviä pintoja saa siis aikaiseksi ihan pienilläkin palasilla, kunhan toistoa on sopivasti.

Sain nimipäivälahjaksi toisen Erika Knightin kokoaman kirjan täynnä kudottuja pintoja: Knit & purl stitches. Täytyy vielä hieman kerätä rohkeutta, että lähtee itse kehittelemään täysin omia teoksia :) Tällä hetkellä kivat raitoja ja pilkkuja tuottavat langat ovat vieneet voiton pinnoista ja pitseistä.