Pitkään on ärsyttänyt kaupassa hedelmien ja vihannesten pakkaaminen pieniin muovipusseihin, joita on sitten kaikki paikat täynnä, vaikka eri hetelmiä laittaisikin samaan pussiin. Viimein sain tehtyä asialle jotain eli kestopusseja. Hesarissa on ollut joku ohje pusseille, mutta kyllä ilman ohjettakin pärjää hyvin. Ostin puoli metriä voile-verhokangasta ja ohutta "silkkinauhaa" (en mitään nyöriä). Voile nyt on polyesteriä, joka tehdään öljystä, eli en ihan katastrofin aineksia -leffan tavoitteisiin tällä pääse, mutta onpahan kuiteskin useampaan kertaan käytettäviä pestäviä pusseja. Muovipusseihin verrattuna taisin ostaa hölmön mitan. 50 cm on ihan liian korkea, ja kahteen osaan taitettuna taas kovin kapea. Tein nyt kokeeksi kolmenkokoisia: n. 37 * 25 cm, joissa on joko pitkällä tai lyhyellä sivulla pussinsuu, ja yhden n. 32 * 32 cm neliskanttisen pussin, jonka veikkaan olevan kaikkein kätevin (kangasta jäi, naru loppui). Pussit painavat 11-14 g, mikä toki on kolme-neljä kertaa enemmän kuin muovipussi, vaan eipä minulla ole ollut ongelmia punnita asioita ilman pussia, kun eri lajeja on samaan pussiin laittanut. Vielä on ratkaisematta, mihin hintalappu kiinnitetään. Eipä minulla ole mitään muovisia purkinpohjia tai -kansia, joita voisi käyttää, kun en moisia juuri osta. Ehkä ne voi kiinnittää omaan hihaan, tai johonkin pahvinpalahaitariin, jonka voi antaa kassalle... Pienen keskustelun jälkeen päädyin kokeilemaan piirtoheitinkalvon kappaleita. Tein palasista nauhanloppuun pujotetun viuhkan, eihän missään sanota, että hintalapun pitää olla kiinni noissa pusseissa. Kassan on ehkä helpompi piipata erillään olevat hintalaput ja tarkistaa pussien sisällöt, kun painavia pusseja ei tarvi pyöritellä ja roikotella kassahärvelin silmille. Pitää kysellä kassalta, onko ratkaisu hyvä tai miten sitä voisi kehittää, jahka pusseja pääsee testaamaan (kauppa jo meni kiinni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti