Lahjuksia

Kaksi kaveria meni valmistumaan. Jotain piti sitten keksiä lahjukseksi pitkän ja vaativan urakan palkaksi. Vaikka näitä rattaita on tullut tarjottua jo vähän kaikille eri muodoissa, sopivat ne tähänkin tilanteeseen kuin nenä päähän. Kopiokoneella kuva sopivankokoiseksi, liimalla kuva hopealevyyn, ja sitten saha käteen. Pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään Dremeliäni, että sai rattaan keskelle reiän (clas ohlsonin myymät käsiporat on niin vinkuroita, että moisella ei hopeaan tehdä reikiä). Oli hiukkasen vaikeuksia saada terää kiinni Dremeliin, mutta koneinsinöörin (perinteinen) neuvo "käytä voimaa" auttoi, kun usko meinasi loppua kesken uutuudenjäykän härvelin käsittelyssä. Valmiisiin kappaleisiin poltin kokkipolttimella sahauspurua pintaan ja vähän muutenkin eloa. Eloa tuli hiukkasen liikaa, kun sakarat vääntyilivät ja toiseen tuli hauska kupla. Itse voisin ajatella noita käyttäväni, toivottavasti lahjan saajatkin olivat tyytyväisiä. Onpahan ainakin käyttökelpoiset ketjut, jos ei muuta ;)

Toinen valmistunut tekele on hihatin. Tämä on menossa mummille. Kun äitini näki itselleni tekemäni hihattimen, hän totesi, että tuollainen voisi olla näppärä mummille. Siispä valitsimme mummin kanssa värin värikartasta, mittasin sopivan koon, hankin langat, ja virkkasin huivin.