Sen seitsemän sormusta

Ystäväni on tehnyt paljon hienoja koruja, ja itsekin on tullut osteltua työkaluja ja hopealankaa. Mitään ei kuitenkaan ole vielä tätä ennen syntynyt, ja langat ja muut ovat edelleen siististi kiepissä pusseissaan. Nyt ystävä sai houkuteltua minut Tuija Suutarisen hopeasormuskurssille Thuja Designiin. Ensimmäisellä kerralla tarkoitus oli tehdä sormus, ja toisella kerralla siihen oli tarkoitus istuttaa kivi. Tuija tilasi minulle tummansinisen kordieriittiä olevan kiven, kun en vaaleansinisiä kiviä kelpuuttanut.

Koska minulla ei ollut etukäteen mitään kokemusta korujen teosta, meni ensimmäisellä kerralla melkoisesti aikaa ihmettelyyn, suunnitteluun ja mitoitukseen. Mitä sitä turhaa mitään yksinkertaista ensin yrittää, sitähän varten on opettaja neuvomassa ;) Kotona voi sitten tehdä niitä helpompia viritelmiä, kun kaikki hankalat kommervenkit on ensin harjoiteltu opettajan avustamana. Kunnianhimoisesti aloitin sahalaitaisen sormuksen tekemisen - sahaan tuli tartuttua ensimmäistä kertaa sitten... öö... ikuisuuden (peruskoulun?). Ensimmäisen kerran jälkeen muilla oli hienot sormukset, minulla teräväreunainen sahalaitainen samea rinkula. Sain siis paljon viilausta kotiläksyksi.

Aloittelija ei tiedä mikä on mahdollista ja mikä ei, joten realiteetit eivät häiritse suunnitelmien tekemistä. Kurssikertojen välillä oli viikko. Vihkoon kertyi monta suunnitelmaa, vaikka en netistä mitään muiden tekeleitä etsinyt, kirjoja tai mainoksia selaillut. Ehdin viikon aikana sahata koko ostamani hopealevyn suikaleiksi ;) Pari ihan tavallista, toinen sahalaitainen, pari taitettavaksi ja yksi vinottain juotettavaksi...


Toinen visio sahalaitaisen sormuksen jälkeen oli tehdä sormus, jossa on 180 asteen mutka keskellä. Toisen kiertäminen onnistui täydellisesti, mutta toinen meni vähän ruttuun. Se sai sitten lisää littausta vasaralla, ja siitäkin tuli oikein kiva. Kumpikaan ei ole ihan pyöreä mutkansa vuoksi, mutta eihän sormetkaan mitään tasaisia ympyröitä ole. Vinottainkin kiinni juotetusta tuli oikein onnistunut (kuva yllä, "tavallisten" kanssa). Soikean kiven kiinnittäminen sormukseen sen sijaan osoittautui hyvin hankalaksi, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Erilaisia pintakuviointeja ei tullut tällä kertaa yritettyä, vaan kaikki sormukset saivat kiiltävän pinnan. Kivien kiinnittämistä ei varmaan tule kotikonstein yritettyä, mutta sormuksia voisi yrittää tehdä hopealangasta.

Suurkiitokset Tuijalle - kärsivällisyydestä, avusta, visioiden toteutustekniikkojen miettimisestä, sekä opetuksesta! Ilman häntä näistä olisi tullut kasa hopeapalasia. Lisäksi kiitokset myös muille kurssilaiselle, jotka neuvoivat ja auttoivat kaikissa vaiheissa.

Jos joku näkee karanneen moponi, toivoisin hänen kertovan havainnoistaan minulle! Vielä parempi, jos sen mopon saisi kiinni, mutta se toive taitaa olla mahdotonta toteuttaa ;)

Mulle kans!

Tuli sitten tehtyä itsellekin samanlaiset sormikkaat kuin lahjaksi menneet. Lanka on samasta ylijääneistä, "raitoja hihoihin" -pinosta, eli Novitan Wool-lankaa. Tälläkin kertaa toisesta tuli tiukempi kuin toisesta, mutta ei se käsissä näy. Tein lyhyemmät varret, että lankaa riitti pitkille sormilleni. Miksei tätä ihanaa petrolinsinistä enää tehdä?

Kohta alkaa virallisesti syksy, ja voi lopettaa tämän kesänmittaisen langanostolakon. Ostolakko on ihan tyhmä idea ;)

(Vaihdoin kuvan parempaan, kun viimein oli aikaa ja auringonvaloa.)

Lapasperhe

Jaik, äkkiä jostain häälahja kavereille... Lankalaatikoista löytyi taas jotain muuta työtä varten ostettua lankaa, vihreää Huopasta. Se oli kuin morsianta varten ostettua! Tein siitä koko perheelle lapaset Novitan syksy 2007-lehden ohjeen mukaisesti (kaksinkertaisesta langasta). Lapasiakaan ei ole koskaan ennen tullut tehtyä. Kauan näiden tekemisessä ei nokka tuhissut.

Talvi lähestyy hitaasti

Kuumuudessa ei huvita tehdä mitään kovin suuritöistä (kuten mattoja?). Jotain pientä silti pitää puuhata, kun ei osaa olla kädet jouten.

Novitan syksy 2007 -lehti oli aika pettymys (tuollasia kammottavia lepakkohihaisia takkeja ei kyllä voi päälleen laittaa. 80-luvusta on vielä liian vähän aikaa), mutta jotain tehtävää siitäkin löytyi: pitkävartiset sormikkaat. Laatikoista löytyi kaksi kerää oikeastaan raidallisia hihoja varten ostettua Wool-lankaa (mutta raidallisia hihoja on jo kylliksi), joten ei "tarvinut" vieläkään mennä lankakauppaan (langanostolakko alkaa jo kyllä kyllästyttää).

Jätin ohjeessa olleen ranteen kohdan joustinneuleen tekemättä. Jotain häikkää tuossa ohjeessa oli palmikon suhteen. Ihan kuin kirjoitetussa ohjeessa olisi unohdettu kämmenselän palmikko, sillä se ei osunut keskisormen kohdalle täsmällisesti, kuten ohjeen kuvassa näyttäisi olevan. Piti siis hieman säätää. Lisäksi toisen sormikkaan peukalo olisi ohjeen mukaan tehtynä tullut kämmenselkään :) Onneksi jotain tekemisestä ymmärtää itsekin, vaikka ensimmäistä kertaa sormikkaita olinkin tekemässä. Meinasi vaan paniikki iskeä langan loppumisen suhteen, kun eihän tuotakaan väriä enää saa kaupoista, joten toisesta sormikkaasta tuli paljon tiukempi kuin toisesta. Silti uskaltaudun antamaan nämä lahjaksi.

Mitä tehdä helteellä?

Viimein pääsin tiistaina kudonta-asemalle tekemään mattoa. Mistähän Juba aina osaa ajoittaa Viivi ja Wagner -sarjaakuvansa niin osuvasti? Vaan eihän siellä kudonta-asemalla mikään ruuhkä näin helteillä ollut, ja matto pysyi ihan sotkeutumatta kangaspuissaan. Matto tulee keittiöön, mutta ensin pitää siivota ;)


Pyysin kaksipuolisen ruudullisen maton tekomahdollisuutta joskus maaliskuussa, ja aloin jo epäillä koko homman unohtuneen. Ehdin jo vaihtaa mieltäni maton väreistäkin, ja piti käydä ostamassa valkoista kudetta. Periaatteessa, molempien kuteiden pitäisi olla yhtä paksuja, jotta matosta ei värit "paistaisi läpi". Valkea kude oli paljon paksumpaa kuin sininen, joten lopputulos on kuvassa näkyvä. Oikeastaan matto on jopa parempi näin, kun se ei ole niin tumma, kun valkea paistaa läpi sinisistä ruuduista. Matto kapeni aika paljon: puissa sen leveys oli 120 cm, mutta nyt se on noin 105 cm leveä. Pituutta matolla on noin kolme metriä. Saa nähdä mihin se asettuu. Matto painaa 9,8 kg, joten kudetta meni siis melkein kaksi kertaa tavallisen maton neliöön menevän määrän verran, mutta on tuo paljon tavallista mattoa paksumpikin. Ruudut ovat toisella puolella mattoa eriväriset. Kutomiseen meni n. 17 tuntia, ja hapsujen lyhyiden lettien tekoon ja solmimiseen meni kolmisen tuntia.

Välipala

Novitan kesä 2007 lehden viimeinen ohje välipalasta kolahti lankalaatikoista löytyneeseen heräteostokseen. Värin vuoksi tuo lanka on tullut ostettua, onneksi sitä oli sopiva määrä (kolme kerää), sillä eihän näitä minun lempparivärejä saa enää sesongin jälkeen. Teddy-langasta tehdyn hartiahuivin virkkaaminen ei montaa hetkeä kestänyt, ja lanka oli ihanan pehmeää edellisen, vielä piilossa olevan tekeleen jälkeen (lahja menee lauantaina saajilleen, sitten voi senkin julkaista - näköjään piilossa ollut artikkeli tuli tämän "alapuolelle").

Suotuisia tuulia!

Lakkorikkuri kävi taas lankakaupassa jokunen viikko sitten. Taas, tietenkin, oli hyvä syy: piti tehdä lahjaa, eikä laatikoista löytynyt sopivia lankoja. Olisin voinut hyvin tehdä näitä tabletteja itsellenikin ja jäihän tuota lankaakin kolme käyttämätöntä ja jokunen vähänkäytetty kerä, joten rikkuri voi tehdä itselleenkin näitä (ja käyttää tekosyynä langanostolle "täydennysostos"-kriteeriä :) Ohje on Novitan kesä 2007 -lehdestä ja lanka on Novitan Marine-lankaa. Lanka on ärsyttävää, se hajoaa säikeiksi ja on kovaa. Vaatteita en tuosta varmaankaan tekisi. Virkatessa tuli sormet kipeiksi. Kuuteen tablettiin meni vajaa kuusi kerää sinistä ja vajaa kolme kerää valkoista lankaa (mukaanlukien kolme avaintenkellutuspalloa).

Tietenkin pitää joku vitsi olla lahjassa: avaimenkelluttimia tehdessä oli vaan pakko tehdä keltainen "kumiankka" :)

Tämä artikkeli jää nyt piiloon odottamaan, että juhlat on pidetty ja lahja annettu. Saapa nähdä, mihin kohtaan tämä nyt sitten ilmaantuu julkaisuhetkellä.