sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kesänmittainen urakka

Melkein vuosi sitten Nepalin reissulta tuli ostettua kirjavaa silkki-banaanilankaa. Lankakaupan löytäminen ei ollut mitenkään helppoa, ei edes paikalliset tienneet, mistä voisi ostaa lankaa (kuten tuli jo aiemmin kiroiltua). Kaikkialta sai kyllä ostettua pashminahuiveja ja teetettyä silkkisiä sareja. Lopulta löytyi pienenpieni kauppa Thamelin kaupunginosasta Katmandusta. Lankaan on käytetty sareista ylijääneiden kankaanpalojen silkkikuidut, mikäli myyjän vähäistä englantia ymmärsin oikein.



Koska jokainen vyyhti oli erivärinen, ostin vain yhden. Ei siis voinut ajatella tekevänsä mitään kovin suurta. Silti halusin tehdä paidan. Piti siis ostaa lisäksi jotain muuta. Helpointa tietenkin oli luotettava musta, koska lanka on todella kirjavaa. Nordiasta löytyi silkille lisää silkkiä ja merinovillaa, sikakallista, mutta ihanan pehmeää TeeTee:n Primavera-lankaa.




Mitään mallia minulla ei ollut. Tein ensin koetilkun mitoitusta varten. Ensimmäinen aloitus meni pieleen, kun tein siksakin aiheuttavia kavennuksia ja lisäyksiä joka kerros. Se ei toiminut. Piti tehdä uusiksi, eli kavennukset vain joka toisella kerroksella. Aloituksen epäonnistuminen oli varmasti ensimmäinen merkki, josta olisi voinut päätellä, että paidan tekemiseen menee iäisyys. Kun pääsin nepalilaiseen lankaan asti, meni jälleen pieneen. Lanka oli epätasaisen paksuista, ja kun ensin jatkoin samaan tapaan, meinasi paidan kaula-aukosta tulla ihan jättimäinen pussi. Piti siis purkaa, ja lanka meni sitten nyppyiseksi - onhan se pienistä pätkistä tehtyä. Uusintakierroksella jätin ensin lisäykset tekemättä noin 3-4 siksak-kerroksella, jolloin neule jatkuu nyt järkevästi. Ragla-kavennukset ei nyt ole ihan tasaiset, mutta en lähtenyt purkamaan, ettei lanka nyppääntyisi lisää. Paidasta tuli lopulta ihan toimiva :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Hyytymys neulontaan, siispä jotain muuta


Keväällä iski joku väsähdys lankoja kohtaan. Kesälläkään ei ole juuri lankohin tullut koskettua, mutta eiköhän nyt syksyn myötä taas pääse vauhtiin. Tauko varmaan teki hyvää.

Vaikka kesä oli kovin työntäyteinen ja kiireinen, jotain käsityönkaltaista sai tehtyä. Vuosikausia keittiön välitilan laatat ovat vaivanneet minua: ne olivat rumat ja uuden liesituulettimen (vuosia sitten tapahtuneen) hankinnan myötä sen alta puuttui vähän laattoja ja ruskea seinälevy näkyi.



Ruskea ei noin muutenkaan ole lempivärini, mutta keittiön kaapinovien kanssa olen oppinut elämään. Kesäloman ensimmäinen viikko tuli sitten käytettyä laattakauppoja kierrellen, jotta keittiö viimein saisi vähän uutta ilmettä. Ennen remonttia keittiön pitkä seinä näytti tältä:



Mankkaalta löytyi mitä mainioin laattakauppa, Upofloor, jonka valikoimat löivät mennen tullen kaikki muut laattakaupat. Lainasivat jopa näytelaattoja kotiin, jotta värin sai oikeasti ihmeteltyä. Ilman lainalaattoja olisin saattanut haksahtaa luonnonvalkoisiin laattoihin, ja lopputulos olisi näyttänyt aika samalta kuin ennen. Kirkkaanvalkoiset näyttivät paljon paremmilta tulevassa luonnollisessa ympäristössään.



Hienoista italialaisista 13 cm * 7,5 cm laatoista (aivan erikokoisia kuin edelliset 15*15) onnistui pienellä saumavälillä tekemään tiiliseinämäisen mallin ilman, että kovin montaa laattaa joutui pilkkomaan. Varsinkin jokaisen laatan halkaiseminen yläreunasta ei houkuttanut lainkaan. Uusissa laatoissa oli kiva epätasainen pinta, joka elävöittää seinää, eikä ensi kertaa itse laatoittaessa (isä teki suurimman osan työstä vessaremontista, jossa toimin lähinnä apulaisena) syntyneet mahdolliset pienenpienet korkeuserot näy ;) Onneksi isä jälleen auttoi alkuun ja minulla oli myös hyvä apulainen, joka hoiti laattojen halkaisemisen - on muuten yllättävän hankalaa hommaa saada reunoiltaan paksumpi laatta halkeamaan suoraan. Lopuksi vielä virkkasin uuden rätin jostain vanhasta bambu-langan jämästä, koska vanha rätti tuhoutui remontissa.