Sisustuksen ulkoistus

"Pienet" käsityöprojektit ovat kaikki jotenkin vaiheessa, vähintään viimeistelyt puuttuvat. Pari hopeatyökurssia on tullut käytyä, mutta työt eivät ole vielä valmiita, sillä vapaa-aikaa ei vaan riitä kaikelle kivalle tekemiselle. Kaunis sää on houkutellut pihalle. Koska kevät on ollut myöhässä, maa on ollut jäässä. Siksi japaninhappomarjapuskat eivät onneksi ole vielä päättäneet herätä talvihorroksesta. Jo viime keväänä ajattelin, että nyt rähjääntyneiden, kukkiessaan pahalta haisevien piikkipuskien aika on ohi, mutta silloin puskat olivat ehtineet jo alkaa tehdä lehtiä, joten en raskinut niitä enää kaivaa ylös. Tänä keväänä viikko sitten otin lapion käteen ja kävin puskien kimppuun - maa oli vielä jäässä, joten piti tyytyä vain oksien leikkaamiseen. Torstaina lapio jo upposi maahan, ja sain kaivettua juurakot ylös.

Eilen apulaisten avulla sain kukkapenkkien välisen tukimuurin kivet suoristettua ja uuden tuija-aidan istutettua. Plantagenin tuijat oli ihan kuivia, makuuasentoon pinottuja rääpäleitä, joten päätimme mennä muualle. Kannelmäen Prismasta löytyi halvemmalla paremmannäköisiä terhakoita taimia, joista valitsimme yhdeksän parasta. Kasvualustaksi ne saivat lehti- ja talouskompostia, turvetta ja havumultaa. Toivottavasti viihtyvät!

Viimeistely on vielä vähän vaiheessa, jätemaa ja risut pitää vielä hävittää, ja puskien väliin tulen istuttamaan talviota (toisaalla pihalla on pari isoa tuijaa, joiden juurella talviota on (tai mitähän se nyt oli, kasvien nimet aina pakenevat... pitäisi piirtää kartta). Yllä olevasta kuvasta ei ihan käy ilmi, että kivimuurissa on kaksi porrasta, koska alemman portaan perennat matalaa sinivuokkoa lukuunottamatta eivät ole vielä buutanneet.

Toinen puoli pussia

Joskus viime syksynä Novitalle eksyttyäni tuli ostettua kokonainen kilon pussillinen mustaa Wool-lankaa. Jos ei ole havaintoa ohjeesta tai visiota, voi käydä niin, että tulee ostettua liikaa lankaa, ja moiset kilon pussilliset ovat ihan liian helppoja "saaliita" :) Mieluummin kuitenkin ostan yhden (jos toisenkin) kerän liikaa, kuin jälkikäteen kiroilen langan loppuneen kesken. Tein tuosta pussillisesta jo yhden villatakin. Sitä onkin tullut käytettyä todella paljon, koska menossa on ollut musta kausi vaatteiden suhteen. Nyt on kuitenkin kevät, joten jotain kevyempää ehkä pitäisi olla - väriäkin toki ;) Heti tuon edellisen valmistuttua kaikkien muiden touhuilujen seassa on aina välillä tullut kudottua toista, lyhythihaista villatakkia; lankapussista jäi yli yksi kerä (50 g). Kutominen kuitenkin tuntui kestäneen ikuisuuden!

Malli on Novitan syksy 2007 lehdestä: "Viehättävässä neuleliivissä on suloiset perhoshihat". Joopajoo, suloinen musta liivi... Vaihdoin mallineuleen Erika Knightin pitsikirjassa olevaan vähemmän kokonaiseen kuvioon (kuvasta ei ihan saa tolkkua, kuusimaiselta näyttävää pitsiä se kuitenkin on). Ihan hyvin näköjään voi käyttää samasta langasta tehdyn ohjeen mitoitusta ja tehdä toisenlaisen kuvioinnin :) Tässä mallissa on mukavan vähän saumoja, koska kainaloihin asti liivike (mikä lie, ei liiveissä ole hihoja!) neulottiin yhtenä kappaleena, ja nappilistatkin syntyivät samalla. Sentit kertyivät todella hitaasti siis, mutta viimeistelyssä voitti paljon.

Seuraavaksi on pakko kuluttaa lankalaatikoihin kertyneitä ostoksia, sillä nyt myös kaikki keskeneräisten töiden säilytyslaatikot olohuoneessa ovat täynnä keriä, ja vain kaksi projektia on kesken. Onneksi on monet kesälangat (värillisiä ;) odottamassa - lisää säilytyslaatikoita en osta!