Uusi aluevaltaus

Korukursseilta ja käsityömessuilta on tullut ostettua myös makeanvedenhelmiä ja helmisilkkiäkin, mutta vaikka netti on täynnä ohjeita ja videoita, en ole saanut aikaiseksi valmiita koruja. On vaan niin paljon helpompi oppia, kun joku näyttää kädestä pitäen miten toimia. Toiseksi kaipasin inspiraatiota. Jotenkin olen pitänyt helmiä aina mummomaisina, valkoisina tasaisen tylsinä koruina. Vaikka nuo ostetutkin helmet ovat olleet kaikkea muuta kuin valkoisia palloja, en saanut niistä mitään tehtyä.

Kuten aiemmin totesin, työväenopiston ilmottautumisessa oli ruuhkaa, ja pääsin alkuun vain varasijalle helminauhakurssille (järjestelmän jumittuessa aina kohtaan "hyväksyn työväenopiston säännöt"). Onnekseni joku perui, ja pääsin kurssille. (Toivottavasti uusi systeemi on parempi. Epäilen kyllä, että mikään systeemi ei kestä tuollaista hetkittäistä kuormaa. Kurssien ilmoittautumisia pitäisi porrastaa jonkun muun perusteella kuin aineen. Enemmän hajontaa saisi vaikka kurssin viimeisen numeron perusteella ;)

Kerrankin kävi tuuri, ja tykkäsin enemmän "laaduttomammista" helmistä, joissa on pinnassa uurteita ja jotka eivät ole täysin pyöreitä. Yleensä kun onnistun löytämään aina kaupan kalliimman vaihtoehdon lempparikseni. Aikaiseksi sain 160 cm pitkän helminauhan, jossa ei ole lainkaan lukkoa. Isommissa valkoisissa ja tummissa helmissä on kaikenlaisia uria ja möykkyjä, eikä pienemmätkään ole täysin pyöreitä. Vähän tuo saisi olla pidempi. Silloin sitä voisi pitää myös kolminkertaisena, kiedottuna potkyleenä, joka kiinnitetään rengaslukolla tai nauhalla niskasta.

Päässä pyörii nyt vaikka minkälaisia helminauhoja. Tuli hankittua tarvittavat työkalut ja paljon helmiä - vain aikaa puuttuu!