Joulutonttu

Joululahjat valmistuivat tontulta jopa pari päivää ennen joulua, joten aikaa jäi tonttuiluun. Ensin tein alla olevan pannan, katsoin virkkuumallia Novitan syksy 2008 -lehden lippalakista. Ihmettelin kyllä pitkään kohopylväiden tekemistä, google ja käsityöblogit auttoivat (ja seitsemännellä lukemisella olihan se ohjeessakin, mallivirkkaksen kohdalla ihan heti alussa kerrottuna, muttei ennen ohjeita olevassa virkkuulyhenteiden listassa ;)

Tarkoitus alunperin oli tehdä ihan ohjeenmukainen lippalakki Novitan Mambo-langasta, mutta jotenkin lähdin virkkaamaan kaksinkertaisesta langasta, ja eihän piposta sitten tullut löysää lippistä, vaan hassu hiippalakki. Mahtuupahan tukka sitten nutturalle pään päälle pipon sisään tarvittaessa :)

Tämä paksu lanka on Tallinnasta, mutta en muista enää mistä kaupasta, vyöte meni sekaisin huopajuttujen kanssa. Tietenkin sitä sitten oli liian vähän jopa pipoon, mutta muutaman kerran purettua ja uudestaan mitoitettuna langasta tuli virkattua 10:n koululla panta. Tätäkin voi käyttää ponnarin kanssa.

Tekemisen hauskuus

Hauskinta oli kyllä tehdä lahjoja lapsille, vaikka lapaset tulikin äideile annettua ;) Lapaset itsessään eivät juuri tuulta pidättele, mutta selkämyksen huovutettu pinta pitäisi auttaa käsien pitämiseen lämpimänä rattaita työntäessä. Samalla voi sitten huvittaa pikkuistaan (koirakin näytti huvittuvan lapasista, ehkä niissä oli vielä lampaantuoksua jäljellä tavallisia lapasia enemmän), mutta repimistä korvat, sarvet, piikit ja selkäevät eivät kestäne (korjauspalvelu hoitaa kyllä irronneet osat takaisin paikoilleen).

Lapasten ohje on Novitan Syksy 2007-lehdestä, ja ne on tehty Isoveli-langasta vitosen puikoilla - lapasen tekemisessä ei kauan nokka tuhissut. Kämmenselkään tuli huovutettua ökkiäisiä ihan perinteisesti neulahuovuttamalla. Idea tekniikasta on Espoon työväenopiston kurssilta, en kyllä muista mitä siellä oli lapasen selkämykseen huovutettu, mutta jotain kuiteskin.

Eikä pikkupojalle voinut pelkkää villapaitaa joululahjaksi antaa, sehän on enempi vanhempien mieleen. Koska lahjan saaja tykkää kokeilla miltä erilaiset asiat tuntuvat (ja maistuvat), tonttu tuli tehtyä enempi kokeiltavaksi kuin katseltavaksi - toki tietty katseltavaksikin, mutta ei niinkään tyylikkääksi tai sisustukseen sopivaksi ;) Tekeminenkin oli hauskaa, kun ei tarvinnut kerrosia laskea ja ohjetta seurata, tarttui vaan virkkuukoukkuun ja jonkinasteinen tonttu tuli lopuksi valmiiksi.

Lisää joululahjoja

Pienissä villapaidoissa on se kiva, että ne valmistuvat äkkiä :) Pyöröneuleena tehty paita tarvitsi vain pari noin kahdeksan silmukan levyistä saumaa kainaloissa, joten viimeistelyäkin oli olemattomasti. Ohje on Dropsista, mutta edellisen paidan kaula-aukon jättimäisyys ei ollut hyvä, joten tein tähän pienemmän kaula-aukon ja korkeamman kauluksen, jotta kylmillä lattioilla konttaajan kurkku ei palellu (poikaa kun ei haittaa lainkaan pään yli vedettävät vaatteet, ne on pikemminkin hauskoja ja naurattavia). Lanka oli Tallinnassa Liann-Löngadista, joka oli oikein kivanoloinen lankakauppa: Italialaista Super Trekking -lankaa, joka piti kutoa 2,5 puikoilla. Tämä lahja valmistui ekana ja vikana: meinasin unohtaa hankkia napit!

Kärjestä aloitettujen villasukkien neulominen (Novitan Talvi 2008 -lehdestä ohje) on paljon hauskempaa kuin perinteisesti päin tehdyt villasukat. Nämä on tehty Novitan Nalle Syksystä, tuli oikein jouluiset. Vaikka Novitan sivuilla on senttimitat eri kokoisille kengille, jotta voi yrittää tehdä oikeankokoiset sukat sovittamatta, ei noista ihan oikeankokoiset taaskaan tulleet. Yritin edellisistä kyllä arvioida, paljonko lisäsenttejä tulee kantapään kohdalla, mutta koska nämä on myös vähän leveämmät kuin edelliset sukat, sukista tuli vähän isot. Mutta pesussa sitten kuiteskin vähän kutistuu, ja sisällä ilman kenkiä käytettynä ei pieni ylimitta haittaa ;)

Pitkävartisia palmikollisia sormikkaita on tullut jo parit tehtyä, ja ensimmäiset nähdessään tämän lahjan saaja oli silleen "mulle kans" ;) Piti sitten tietty tehdä, ja lankalaatikosta löytyi jopa kaksi kerää viininpunaista Woolia, eli juuri sopivasti näitä Novitan Syksy 2007 -lehdessä olleita sormikkaita varten. Tänä pimeänä lumettomana talvena vaan kaikista valokuvistakin tulee mustia, eikä väri oikeasti näytä ihan tuolta. Sormikkaiden tekeminen ei ollut ihan yhtä kamalaa kuin varvassukkien varpaiden nysvääminen ;)

Lisäksi tuli vielä tehtyä kasa hedelmäpusseja kaupan muovipusseja korvaamaan. Näistä tuli sitten vielä lisätilaus ;)

Ikuisuusprojekti

Ikuisuusprojektien aikana ehtii tapahtua vaikka mitä. Tällä kertaa vaihtui jopa lahjan saaja. Ei sinällään, alkuperäinenkin lahjansaaja olisi ansainnut nämä, mutta aika ajoi ohi antotilanteen, ja lahjalle löytyi uusi saaja. Sen siitä saa, kun jotain nysvää jotain neljä vuotta. Silti oli pakko tehdä loppuun asti, koska kaikki kesken jäänyt häiritsee kovasti. Lautasliinat on ihan tavallisia valkoisia kaupasta ostettuja liinoja, joihin tuli sitten kirjottua Old Luxemburgh mallin kuva Villeroy-Bochin lautasten seuraksi. Toivottavasti lanka pitää värin pesussa ;)

Joulupukin huopapaja

Tänä vuonna tuli tehtyä jokunen huopanukke superlonin päälle. Ensimmäinen lähti lahjaksi jo ennen joulua, Lucian päivänä - kohtuu helppoa arvata varmaan mikä näistä ;) En kuitenkaan blogannut sitä heti, vaan jätin homman odottamaan, että kaikki joulupukit löytäisivät oman kodin jouluna. Kuvassa taustalla näkyy, mitä joulupukin sisällä on: pala superlonia ja hatussa piippurassia tukena.

Alunperin aikomukseni oli tehdä joulupukeille muorit kanssa, mutta toisaalta ei noita joulupukkejakaan ollut tarkoitus tehdä noin montaa. Muorit jäivät sitten tekemättä, mutta kaikille joulujuhlijoille riitti oma joulupukki kotia koristamaan (jos sen nyt haluaa johonkin laittaa).

Joulupukkien lisäksi Lucian innoittamana matkalle maailmaan lähti myös yksi enkeli. Enkelin ja Lucian mekkojen villa on Novitan Hahtuvaista. Se oli hieman ärsyttävää työstää, sillä kuidut olivat kovin pitkiä, eivätkä meinanneet katketa kiskomalla vaan tarvi saksia, ja villa oli "liian" järjestyksessä. Suurin osa villoista on peräisin Kokemäen kudonta ja värjäyksen nettikaupasta (yhteistilaus neulahuovutuskurssilla), sieltä tilattu valkoinen oli oikeasti luonnonvalkoista, eikä siten sopinyt Lucian tai enkelin mekkoon. Lisäksi piti hakea vähän täydennystä hattuihin Soukan Menitasta, jonka villa on vähän möykkisempää. Naamanvärinen, kirkas keltainen ja lettien lanka löytyivät Tallinnan keskustan käsityö- ja lankakaupoista (Liann-Löngad, Eesti käsitöö ja Jardin).

Se yleisestä selityksestä, sitten naama kerrallaan valmistumisjärjestyksessä ;) Naamojen teko onneksi käytiin läpi neulahuovutuskurssilla, vaikka en sitä ehtinytkään silloin harjoitella. Nyt sai harjoitusta sitten urakalla. Haastavinta on saada naamasta symmetrinen. Erityisesti silmien epäsymmetrisyys tuntui häiritsevältä. Ihan pienellä huovutusneulan pistelyllä naama muuttaa ilmettä hetkessä.

Ehkäpä joulumuoreja syntyi vain yksi sen vuoksi, ettei puolta naamasta voinut piilottaa parran taakse. Jos silmien suurin haaste oli saada aikaiseksi kaksi samanlaista, suu oli jotenkin vieläkin hankalampi. En oikein keksinyt ratkaisua, ehkä olisi pitänyt laittaa huulten väliin vähäsen jotain toista väriä erottamaan ylähuulen alahuulesta.

Kaikista näistä tuli oikein jouluisen pulleita. Sisällä olevasta superlonista olisi saanut leikata paljon enemmän pois, jotta olisi saanut aikaan laihoja luikkuja, kun palan päällysti villakerroksella. Vaikka kerros oli ihan ohkainen, silti posket ovat kovin pyöreitä :) Joulupukkien kohdalla pyöreys ei ole niin häiritsevää, mutta Lucian pyöreät posket hieman häiritsivät. Tai ehkä vika oli siinä, että kaula jäi liian leveäksi ja lyhyeksi. Ehkä olisi pitänyt tehdä kolme palloa ja kiinnittää ne toisiinsa rautalangalla, että olisi saanut aikaseksi laihemman Lucian.

Naaman teko aloitetaan nenästä. Sitten tehdään silmänvalkuaiset ja värillinen osa, sitten laitetaan paikalleen alaluomi ja seuraavaksi yläluomi. Sitten silmäripsiksi ihan vain yksi tai kaksi hahtuvanpätkää (ei siis cajalia, vaan ripset ;) Sitten suu ja kulmakarvat. Lopuksi ensin parta ja sitten viikset kahdessa osassa. Parta pistellän erityisesti alapuolelta kiinni, ettei neulanjäljet jää näkyviin. Ohkasestakin neulasta jää helposti reikiä, jotka häiritsevät ainakin tekijää itseään.

Enkelin haastavin osa ei ollutkaan enää naama. Vaikeinta oli saada siivet paikoilleen ja päällystettyä. Siipien sisällä on yksi pippurassi, joka on vedetty enkelin selässä superlonin läpi. Ehkä suurin haaste siipien päällystyksessä johtuikin villasta. Hahtuvaisen pitkät ja samaan suuntaan olevat kuidut eivät millään meinanneet taipua nätisti siipien päälle, ja niistä meinasi tulla enemminkin sarvet kuin ohkaiset siivet.

Ennen partaa pukki piti tietty pukea. Osa sai päälleen pitkän takin, osa housut ja takin. Joulumuori sai vielä kankaisen essunkin. Punaisia takkeja en tehnyt, sillä ei nämä mitään amerikkalaisia juomamainospukkeja ole, vaan ihan ehtoja suomalaisia, luonnonväreihin pukeutuvia joulu-ukkoja. Sitten kun vartalo oli peitetty, piti tehdä peukalo, kiinnittää se kämmeneen ja kiinnittää näin syntynyt käsi hihaan. Sitten hiha paikoilleen. Yksi pukeista sai kengätkin, joiden kärjet pilkistivät esiin (unohtui sitten laittaa niitä muille).

Jaik, viimeiseltä kahdelta jäi kulmakarvat uupumaan! Ehkä he ovat käyneet liian lähellä jotain mielenkiintoista tulikokeilua, ja kulmakarvat ovat kärtsänneet pois ;) Sen siitä saa, kun ei tee sarjatuotantona vaan yksilö kerrallaan. Toisaalta, jos olisi tehnyt yhden osan kerrallaan, olisi voinut kyllästyminen iskeä ja kaikki joulupukit jäädä johonkin valmistumattomaan vaiheeseen, ja sitten vasta olisikin harmittanut. Jos nyt lahjan saaja huomaa kulmakarvattomuuden ja se häiritsee, otan mukaan vähän villaa ja neulan ja tulen korjaamaan tilanteen ;)

Jostain syystä viimeinen joulupukki yritti muuntautua joksikin itämaan tietäjäksi. Ehkä sille tuli liian iso hattu tehtyä. Hattu olikin viimeinen osa pukinteossa.

Pikkukiireitä joulun alla

Kaikkien joululahjojen tekemiskiireiden keskellä joku typerys lisäsi itselleen yhden määräajan ja päätti tehdä pikkujouluihin uuden mekon. Pitkään aikaan ei ole tullut ommeltua mitään. Eurokankaasta löytyi seitsemällä eurolla verhokangaspalanen, joka selvästi näytti pikkujoulumekolta sinisen ystävälle (punaista en voi kuvitella päälleni laittavani). Kankaan ostin hyvissä ajoin, mutta sitten ei yhtään huvittanutkaan ompelu. Tietenkin tuli kamala kiire, kun lauantaina aloitti kankaanleikkuun ja torstaina piti kaikki olla valmista. Mekon kaava on kahdesta Moda-lehdessä olleesta mekosta yhdistelty; vieläkään en ole päässyt eroon leveistä helmoista. Mekon lisäksi piti siis tehdä lyhyt musta tyllialushame. Mekkoon olen tyytyväinen, vaikka siitä tuli vähän iso. Tyllialushameeesta tuli vähän omituinen, mutta sitähän ei tarvi katsella :)

Testing, testing...

Ostin Novitan huovutusneulaimen (ja kaikenlaista muutakin), ja heti piti testailla. Koska eilen hukkasin parhaan parsinneulani (löysin sen aamulla villasukan kantapäästä) ja hukkasin sen tänään uudelleen (enkä ole siihen vielä osunut), päätin tehdä pari neulatyynyä. Koska neulat aina hukkuu (näköjään), neulatyynyn pitää olla sitten huomioväreillä, että (kunhan sen parsinneulan taas löydän) neulat löytävät helposti säilytyspisteen ja säilytyspaikkakaan ei kykene piiloutumaan. Sitten asiaan: huovutusneulain oli aika pettymys tuommoista kolmiulotteista kappaletta (superlonia päällystäessä) tehdessä. Yksittäisellä neulalla nakuttaminen oli paljon tehokkaampaa ja jälki tasaisempaa. Varmaankin tuo neulahuovutin on parhaimmillaan tasohuvutuksessa, täytyy joskus testata. Mutta ensin joululahjantekopiiloon, palaan taas kun tontut ovat hommansa hoitaneet.

Sukkaharjoitukset jatkuvat

Kuten olen aiemminkin kitissyt, sukkien tekeminen osaa olla jotenkin hankalaa ja oikeasti istuvan sukan aikaansaaminen miltei mahdotonta, vaikka sovitusjalka olisi kutojassa kiinni. Hyvän sukkaohjeen etsintä siis jatkuu yhä. Vanhoissa ohjeissa ja Sukkasillaan-kirjassa sukat tehdään ohuesta langasta. Tallinnan reissulla tuli ostettu Super Trekking-nimistä italialaista kirjavaa lankaa, jossa on 75%villaa ja 25% polyamidia ja kudontapuikkosuositus 2,5. Dropsin sivuilta löytyi sitten ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ohje varvassukista. Sinänsä ohuempi lanka näytti toimivan hyvin, mutta olisi kai pitänyt tehdä joustinneuletta koko varren mitta, sillä nyt sukka lömpöttää nilkan kohdalla. Samoin päkiän tienoilla on vähän löysää. Varpaiden tekeminen osasi olla tosi ärsyttävää, puikot karkaili jne. Toinen sukista sai siis odottaa varpaitaan sen verran, että ehdin välissä rauhoittaa hermoni kutomalla toiset sukat.

Monta kertaa on tullut pohdittua, että miksi ihmeessä sukkien tekeminen aloitetaan varresta. Eihän siinä vaiheessa tiedä, paljonko lankaa on eli kuinka pitkät varret sukkiin voi tehdä. Uusimmassa Novitan lehdessä (talvi 2008) oli Marttojen sukkakilpailun parhaisiin sukkiin ohjeet (kuvat oli onnettomia). Yksi malleista aloitettiin varpaista, ja sitä piti tietenkin heti kokeilla - olihan se voittanut kisan :) Hetken meni, että ymmärsi kuvallisesta ohjeesta, miten silmukat luodaan siten, että varpaiden kärjestä ei näe luontikohtaa ollenkaan. Kantapään kohdalla pitikin sitten kysyä ihan sähköpostitse täsmennystä, kun iski epävarmuus ohjeen kanssa ( kantapäässä ensin tuplataan reunoista keskellepäin lukien silmukoita kantapään puolella, sitten neulotaan yksi kokonainen kerros, ja tuplatut silmukat kudotaan yhteen. Sitten silmukoita tuplataan keskemmältä reunoille kantapään puolella, mutta tällä kertaa tuplatut silmukat kudotaan yhteen heti seuraavalla kerroksella. Sitten kaikilla silmukoilla jatketaan varteen.) Ohjeessa on hieno lehtikuvio sukan takareunassa, mutta jätin sen tekemättä, kun ei se 7-veljeksen Polkka-versiossa mihinkään näkyisi. Koska "bambu-joustinneule" ei mennyt tasan, taakse jätin kaksi oikein-riviä ilman välipykiä. Sukat toimivat kohtuu hyvin, johtuu varmaan jalkapöydän joustinneuleesta. Saa sitten nähdä, kuinka paljon eroa kestossa on, koska kantapäähän ei neulottu vahvistettua neuletta. Vaan, eipähän se normaalisukissakaan kovin pitkälle kantapään alle riitä, vaan estää kulumista, jos sukkia käyttäisi kengissä.

Väriläträilyjä

Tuli taas käytyä Tuijan emalointikurssilla, sillä viime kerralla tehdyt rattaat ja kalvosinnapit olivat sen verran hienoja, että piti päästä tekemään lisää. Ostin jo sormuskurssilla levyä emalointikurssin tekeleitä varten, että ehtisin etukäteen sahailla pohjia. Viimeiseen iltaanhan se sitten tietenkin jäi, mutta sain rinkulat tätä korua varten sahattua. Syysillan pimeydessä on hieman hankala ottaa kuvia, mutta tuossa on kolmea väriä: iso vihreä pallura on puolitoistasenttinen, sitten on kaksi tummansinistä ja kaksi turkoosia, jotka on samaa väriä kuin aiemmin tehdyt rattaat. Ketju ei ole optimoitu, tarkoitus olisi joko tehdä ihan itse jotain sopivaa ketjua tai ostaa papuketjua, ja laittaa se niin, että koru roikkuu ketjussa kummastakin päästä, eikä tuota turhaa väliketjua olisi.

Tietenkin koko rinkuloiden sahaamalla tekeminen oli turhaa, kun hommaan olisi ollut härveli, jolla näppärästi vasaralla hakkaamalla saa levystä rinkuloita irti. Tosin sahaamalla levyä meni vähemmän haaskuuseen reunapaloina, mutta piti tuota härveliäkin kokeilla, ja nakutin sillä levystä korviksia varten palaset. Tietenkin olin sitten ahnehtinut liikaa puuhaa, enkä ehtinyt näitä korviksia emaloida molemmilta puolilta (ehkäpä palaan vielä joskus kurssille jatkamaan ;) Tässä on nyt kaksi turkoosia ja kaksi vihreää palluraa. Tarkoitus siis oli laittaa niihin toisille puolille epäjärjestyksissä tummansinistä ja turkoosia/vihreää.

Yksi palluroista meni harjoituksen piikkiin, sillä mokasin ja pidin kiinni hopealevystä enkä tapista, jota paukutetaan. Siispä tappi hyppi, ja levyyn jäi jälkiä. Tulos oli oikein hieno :) Tein siitä sitten sormuksen, kun en onnistunut toistamaan mokaani. Väriksi valitsin turkoosin, että tuo sopisi myös rattaiden kanssa käytettäväksi. En vaan ehtinyt kiillottamaan sormusta työpajalla, ja kotona kiillottelin sitä sitten dremelin kiillotuslaikalla, mutta ei se vielä ole ihan hyvä. Pitää käydä ostamassa semmoinen kuminen harjamainen kiillotuslaikka rautakaupasta.

Ensimmäisellä kurssikerralla, jolloin palikoihin nakuteltiin kollikkoreunoja, sain lisäidean isosta renkaasta, johon halusin kokeilla kahden värin laittamista ja liukuvan rajan tekemistä (emalivärithän eivät siis sekoitu kuten vesivärit). Siispä lainasin vasaran ja sahattuani renkaan kotona nakuttelin siihen reunat. Tästä syystä varmaan kiire tulikin: mitä ei ekalla kerralla ehdi tehdä ja juottaa, ei tokalla kerralla ehdi emaloida... Taino, nythän siis korviksista jäi toinen puoli emaloimatta, tämä tuli kyllä valmiiksi. Kiinnitymekanismi vielä puuttuu. En halunnut juottaa tähän kiinnitysrenkaita, vaan ideaani kuuluu, että tämä laitetaan ketjun keskelle siten, että kaksi hopearengasta pujotetaan reijästä läpi (öh, saako tuosta nyt mitään tolkkua). Pitää vaan miettiä taas millaista ketjua tähän sitten sopisi.

Kurkunkoristeet

Talvi, jos semmoisia noin yleensä enää tulee, alkaa lähestyä, ja kaikenlaiset lämmittävät oheishöhät pitää kaivaa esiin. Eiku... Siis tehdä uudet, kun vanhat on väärän värisiä, kulahtaneita, tai liian tylsiä tai vanhoja. Lankalaatikkoon on aikojen saatossa päätynyt erilaisia lankoja (ja täytyy kyllä tunnustaa, että lankoja tulee aina ostettua myös lisää). Jännistä langoista on helppo tehdä kaulaliinoja. Pari kerää riitää hyvin yhteen huiviin. Sitten piti vaan vielä päättää, että millaista pintaa tekisi. Kumpikin langoista oli kirjava, joten mikään kovin jännittävä pintakuvio ei näkyisi. Päädyin siis yksinkertaisiin malleihin, kokeiltuani tavallisesta villalangasta monia Erika Knightin toimittamissa kirjoissa olevia malleja. En siis vielä päässyt tulkitsemaan omituisia englanninkielisiä ohjeita erilaisille pitseille, mutta ehkä ensi kesänä sitten uskaltaa :)

Yksi valintakriteeri pintamallille oli se, että se toimii sekä oikealta puolelta että nurjalta puolelta katsottuna jotenkin järkevästi. Korinpohjaa muistuttava pinta oli ihan kiva tehdä. Lopusta langanpätkästä virkkasin pienen kukan. Saa sen irti, jos siihen kyllästyy, tai se tuntuu ihan typerältä lisäkkeeltä tai osoittaa olevansa aina tiellä huivia solmiessa.

Tämä lanka tuli ostettua Tallinnasta tässä hiljan. Hempeää kuin mikä, mutta kun talvitakki on musta, niin ei moinen hempeily haittaa. Tallinnan lanka- ja kangaskaupat ei olleet ihan niin hyviä kuin oletin. Kiersimme jonkun puolenkymmentä kumpiakin, keskustassa ja Mustamäellä asti. Paras lankakauppa oli Kaubamajan pohjakerroksessa Liann-Lõngad. Kangaskaupoissa oli kamalia verhoja ja keinokuitukankaita (ja vähän lankoja). Vanhassa kaupungissa oli kyllä yksi kiva kangaskauppa, Trend tekstil (tai jotain sinnepäin) Väike-Karjalla, jossa oli kunnollisia villakankaita. Kunnollista huovutusvillakauppaa en löytänyt, Jardinissa (raatihuoneentorin takanurkalta alaspäin) oli kyllä korillinen ja raatihuoneen vierellä pikkukaupassa jotain. Vielä jäi kartalle vinkkejä toista toivioretkeä varten :)

Uusi yritys - yksinkertaista!

Hopeahommat tuli aloitettua reilu vuosi sitten sormuskurssilla, jolla myös istutettiin kivi sormukseen. Koska en ole oikein ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseen sormukseen, piti tietenkin mennä uudestaan Tuijan kurssille, sillä kivien istuttaminen on oikeasti työlästä ja hankalaa. Kumpikin meistä, sekä opettaja että oppilas, olivat ensimmäisestä sormuskurssista ottaneet opikseen: ensimmäiseksi pitää kokeilla pyöreää kiveä tavalliseen pyöreään sormukseen :) Kivi sormuksessa on lapis latsulia (ei kestä yhtään viilan osumia) ja halkaisijaltaan 6mm. Levyksi pyysin 1,2 mm paksua hopealevyä. Nyt olen tyytyväinen sormukseen. Tein pari tavallista sormusta lisäksi ja aloitin toista, monimutkaisempaa, mutta hermot ja aika loppuivat kesken, enkä enää ryhtynyt siihen kiveä istuttamaan, koska kastikka ei suostunut olemaan oikean kokoinen ja ja ja... Viimeistelin kuiteskin tuon - voi sitä käyttää ilman kiveäkin - myöhemmin voi jatkaa tappelua kiven kanssa, koska tarvittavat tarvikkeet on nyt hankittuna :)

Huopaharjoitukset

Viime viikonlopun työväenopiston neulahuovutuskurssilla harjoiteltiin rautalankarunkoisen öttiäisen lisäksi myös muita kolmiulotteisia olioita tukirakenteella ja ilman. Piti siis äkkisältään keksiä muitakin olioita tehtäväksi. Kun kaikki muut huovuttivat lemmikkejään (kissoja ja koiria), miksen minäkin. Tein siis kilpikonnan. Tässä ei ole mitään tukimateriaalia sisällä, vaan kilppari on aivan pehmeä ja pelkkää villaa.

Toinen näppärä sisusmateriaali rautalangan lisäksi on superlon. Sitä käytetään myös neulahuovutusta tehdessä työalustana, ettei neula hajoa esim. pöytää vasten. Superlonia kastellaan hieman sähköisyyden vähentämiseksi, ja sitten leikellään sopiva palanen askarteluveitsellä ja saksilla. Kaulan kanssa kuulemma pitää olla tosi tarkka, ja leikata kylliksi materiaalia pois, muuten kaulasta tulee liian paksu, kun villa kuitenkin lisää siihen materiaalia ja paksuutta. Sitten piti tietenkin keksiä joku ökkiänen, jonka sisukalut voisivat olla superlonista. Opettajalla oli hieno karhu, mutta mielessäni ei ollut karhua, vaikka olin ottanut mukaani Suomen luonto-oppaan inspiraation lähteeksi. Jostain syystä päädyin papukaijaan, pysyen eksoottisten lemmikkien linjalla. Syy oli varmaan Kokemäen kudonta ja värjäyksestä yhteistilauksena saapuneiden villojen värit: olin tilaillut sinisiä ja vihreitä villoja.

Kotimaan luonto-opas ei auttanut papukaijan nokan tekemisessä, vaan tipi yritti kovasti näyttää ankalta. Kotiin Googlen ääreen päästyä ongelma selvisi: kaijalta puuttui alaleuka! Alaleuan jälkeenkin tipi yritti edelleen olla ankka, mutta muutamalla neulanpistolla nokan sai käyristymään ja nyt tuo näyttää jo papukaijalta :) Kurssilla olisi voinut tehdä myös naamoja, jolloin huomasi kuinka pienellä ilmeen sai muuttumaan. Näköjään päti myös lajinmuutokseen :) Kumpikaan näistä öttiäisistä ei ole leikkikalukestävä, vaan pikemminkin ne ovat turhia pölynkerääjiä eli koriste-esineitä. Opettajan malliökkiäisiä olisi hyvin voinut käyttää myös leluina, sillä ne olivat neulalla paljon kovemmiksi tökötettyjä. Lisäksi voi kuulemma käyttää vettä, eli yhdistää märkähuovutuksen tekniikkaan, mutta se ei ole välttämätöntä kestävien ötököiden tekemiseksi. Täytyy joskus kokeilla.

Tutustumiskerralla ope mainitsi myös mahdollisuudesta kokeilla ompelukoneella huovuttamista. Muutamaan ompelukoneeseen saa vapaakirjonnan tyyliin myös neulahuovutusvälineen (eli 3-5 huovutusneulaa, alahampaat pois, ja alaleukaan reijän - huovutuksessahan ei ompelulankoja tarvita). Huovutusvillatilauksen tein silmälläpitäen yhtä vanhaa valokuvaa, josta olen pitkään halunnut tehdä ristipistotaulun: Torres del Painen luonnonpuistosta Etelä-Chilestä otetussa kuvassa vuoret heijastuvat järven pintaan. Ompelukoneella sai tosi äkkiä nakutettua pellavakankaanpintaan huopavillaa (myös papukaijan pyrstöä on koneella nakutettu, että se pysyy kasassa). Sormia piti kyllä varoa, ettei niitä olisi tunkenut vahingossa väliin yrittäessään säätää villoja kohdilleen. Seuraavaa taulua varten pitää kyllä ensin kääntää kankaan reunat, ettei tarvi jälkikäteen niitä huovutusten päälle ommella (se on tosin ihan oma tyylikeinonsa, jota käytetään myös).

Raitapilkkupaita

Syksyksi tilattiin pieni paita, koska paitoja kuulemma kuluu nopeammin kuin housuja, mutta paidat myydään aina yhdessä housujen kanssa. Toinen puhekykyinen sanoi harmaa ja toinen sanoi raidallinen, pilkut tuli kaupan päälle :) Lankana tässä on siis 7 Veljestä Polkka. Itse paidan teko meni vähän arpomiseksi, kun en ensin löytänyt sopivaa ohjetta. Ensimmäisestä takakappaleen versiosta tuli kovin leveä, joten purin sen. Sitten löysin sopivan ohjeen, Novitan Syksy 2007-lehdestä. Etukappaleen purin, kun laskin väärin, ja kuvittelin, että kappaleesta oli tullut liian kapea (olin jo tehnyt hihakavennukset).

Onneksi näin pienessä työssä ei moiset kämmäilyt paljon haitanneet, paita valmistui viikossa. Hienot napit löytyivät Soukan Menitasta. Paita vaikutti toiseen paitaan verrattuna sopivankokoiselta, paidankäyttäjä kun oli juuri nukahtanut, eikä sovittamaan päästy.

Siirtymä seuraavalle tasolle

Huopasesta on tullut tehtyä vaikka mitä, mutta kouluajan kokemuksen jälkeen märkähuovutus ei ole tuntunut mitenkään houkuttelevalta ja neulahuovutus on kuulostanut ihan yhtä epäilyttävältä. Huopasesta pesukoneella tehdyt hatut, tossut ja muut ovat tuntuneet luotettavilta ja helpointa tehdä, vaikka välillä pesukoneesta on tullut ulos jotain hassua tai väärän kokoista.

Sitten joku törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin Stephanie Metzin tekemistä teddykarhun pääkalloista,
ja mainitsi siitä minullekin - olin välittömästi ylipuhuttu osallistumaan neulahuovutuskurssille :) Kopiointi on tietenkin ihan tylsää ja mielikuvituksetonta, joten jotain omaa piti kehittää. Lisäksi piti myös odottaa työväenopiston syksyn kursseja, sillä olen huomannut, että uuden harrastuksen aloittaminen on kertaluokkaa helpompaa, kun on a) typerä idea siitä mitä haluaa tehdä, b) pahaa-aavistamaton opettaja, joka tietää miten jollain tekniikalla voidaan toteuttaa typerä ideani.

Tietenkin pehmeillä teddy-karhuilla on pehmeä luurankko. Milläs muulla on luurankoja? Tietenkin kaikenlaisilla selkärankaisilla. Mistäs sitten ei niin tiedetä, miltä niiden kuuluisi näyttää, paitsi luurankojen osalta? No, dinosauruksista on säästynyt lähinnä vain luurankoja :) Tuumasta siis toimeen ja etsimään kuvia dinosaurusten luurangoista. Yllättävän hankalaa oli yrittää piirtää malleja itselleen, että mitä ihmettä on tekemässä. Lopulta päädyin vain piirtämään mitoituskuvia, ja jätin kolmiulotteisen mallinnuksen huovutusvaiheessa tehtäväksi.

Jotta koko hahmo pysyisi kasassa, ensimmäiseksi piti otukselle tehdä runko rautalangasta (ensimmäinen kuva). Käytin 2mm paksua rautalankaa, ja ohuemmalla rautalangalla pyöritin kädet ja ja jalat kiinni selkärankaan. Suoraan rautalankaan ei kuulemma huopaa saa pysymäään kiinni, joten rautalankarungon päälle pyöritetään piippurassia (toinen kuva). Työväenopiston kurssi oli varsin järkevästi suunniteltu siten, että ensin oli yksi iltakerta tekniikasta, ja saatoin sitten hankkkia tarvikkeita ja rakentaa rautalankarungon ötökälleni ennen varsinaista huovutusviikonloppua. Teimme yhteistilauksen villoista Kokemäen kudonta ja värjäys oy:stä, mutten kutenkaan ihan malttanut olla mitään ostamatta, vaan kävin Soukan Menitassa ostamassa monivärisiä villoja.

Ensimmäiseksi runkoon pyöritettiin villoja, ja sitten aloitettiin yksityiskohtien rakentaminen. Ensimmäiseksi tein harjakset selkärankaan. Ensimäisen illan jälkeen dino näytti ihan liian läskiltä ollakseen vain luuranko ("en ole lihava, vaan minulla on vain isot luut" ;), ja olin kovin pettynyt ja mietin jo koko idean muuttamista pelkästä luurangosta "päällystetyksi" dinoksi. Rakensin kuitenkin luurangolle pääkallon, ja puuhatessani keksin, että koska harjas oli jo tyylitelty, niin eipä kylkiluidenkaan tarvisi olla omituisia mahan alla riippuvia hetuloita, vaan ne voisivat olla kiinni "läskissä" selkärangasa. Suuhunkin tuli laitettua vain kulmahampaat, koska muuten se olisi tullut ihan liian täyteen, eikä olisi näyttänyt niin hyvältä. Kuvassa näkyvä pään aukko on siis oikeastaan nenäontelo, silmäonteloista en saanut kunnon kuvia, vaikka silmän "otsakaaret" on erikseen irtonaisia. Oikein hauska uusi käsityöharrastus siis löytyi jälleen, sukulaiset varokoot ;)

Korsia kekoon!

Pitkään on ärsyttänyt kaupassa hedelmien ja vihannesten pakkaaminen pieniin muovipusseihin, joita on sitten kaikki paikat täynnä, vaikka eri hetelmiä laittaisikin samaan pussiin. Viimein sain tehtyä asialle jotain eli kestopusseja. Hesarissa on ollut joku ohje pusseille, mutta kyllä ilman ohjettakin pärjää hyvin. Ostin puoli metriä voile-verhokangasta ja ohutta "silkkinauhaa" (en mitään nyöriä). Voile nyt on polyesteriä, joka tehdään öljystä, eli en ihan katastrofin aineksia -leffan tavoitteisiin tällä pääse, mutta onpahan kuiteskin useampaan kertaan käytettäviä pestäviä pusseja. Muovipusseihin verrattuna taisin ostaa hölmön mitan. 50 cm on ihan liian korkea, ja kahteen osaan taitettuna taas kovin kapea. Tein nyt kokeeksi kolmenkokoisia: n. 37 * 25 cm, joissa on joko pitkällä tai lyhyellä sivulla pussinsuu, ja yhden n. 32 * 32 cm neliskanttisen pussin, jonka veikkaan olevan kaikkein kätevin (kangasta jäi, naru loppui). Pussit painavat 11-14 g, mikä toki on kolme-neljä kertaa enemmän kuin muovipussi, vaan eipä minulla ole ollut ongelmia punnita asioita ilman pussia, kun eri lajeja on samaan pussiin laittanut.

Vielä on ratkaisematta, mihin hintalappu kiinnitetään. Eipä minulla ole mitään muovisia purkinpohjia tai -kansia, joita voisi käyttää, kun en moisia juuri osta. Ehkä ne voi kiinnittää omaan hihaan, tai johonkin pahvinpalahaitariin, jonka voi antaa kassalle... Pienen keskustelun jälkeen päädyin kokeilemaan piirtoheitinkalvon kappaleita. Tein palasista nauhanloppuun pujotetun viuhkan, eihän missään sanota, että hintalapun pitää olla kiinni noissa pusseissa. Kassan on ehkä helpompi piipata erillään olevat hintalaput ja tarkistaa pussien sisällöt, kun painavia pusseja ei tarvi pyöritellä ja roikotella kassahärvelin silmille. Pitää kysellä kassalta, onko ratkaisu hyvä tai miten sitä voisi kehittää, jahka pusseja pääsee testaamaan (kauppa jo meni kiinni :)

Business look

Kaikki vanhat villapaitani ovat jollain lailla raidallisia tai muuten rentoja. Ehkä olen kyllin vanha tekemään jotain enemmän virallisennäköistä lämmikettä. Alkuvuonna tuli katseltua Modan (1/2008) kannessa ollutta villapaitaohjetta "sillä silmällä", mutta siinä oli monta vikaa: korkea kaulus ei oikein sovi minun keholleni (tulee kuuma) ja pitsikin oli aika levottoman oloista. Sitten postilaatikkoon kolahti syksyn 2008 Novitan lehti, ja siinä oli tämä erityisesti kauluspaidan kanssa hyvältä näyttävä villapaita. Koska laatikoihin oli kertynyt kamala kasa Novitan Wool -lankaa luonnonvalkoisena, päädyin valitsemaan Novitan Windin sijaan siis Woolin. Nyt seuraavaa puuhan kohdetta etsiskellessäni löysin sitten täysin saman ohjeen tälle paidalle, mutta Wool-langasta tehtynä, Novitan talvi 2006 -lehdestä ;) Tuolloin olen skipannut koko ohjeen täysin.

Oikeasti tämä pitsi on todella yksinkertaista, mallikerta on vain 14 silmukkaa leveä ja 4 kerrosta korkea. Mutta aikaa meni kyllä ihan riittoisasti, koska piti olla aika tarkkana, ettei silmukoita tipu. Todella näyttäviä pintoja saa siis aikaiseksi ihan pienilläkin palasilla, kunhan toistoa on sopivasti.

Sain nimipäivälahjaksi toisen Erika Knightin kokoaman kirjan täynnä kudottuja pintoja: Knit & purl stitches. Täytyy vielä hieman kerätä rohkeutta, että lähtee itse kehittelemään täysin omia teoksia :) Tällä hetkellä kivat raitoja ja pilkkuja tuottavat langat ovat vieneet voiton pinnoista ja pitseistä.

Möhkyleitä kylmille lattioille

Sukissani on joku vika. Vaikka kuinka tekisi ohjeen mukaan, jalkapöydän kohdalla sukka on jotenkin liian iso. Ei auta edes se, että tekee kiilakavennukset ensin paljon jyrkemmin. Ehkäpä vika onkin jalassani...

Pitsisukat tuli tehtyä Novitan kesä 2008 -lehdessä olleen ohjeen mukaan varastosta löytyneestä langasta. Lanka taisi kuiteskin olla vähän paksumpaa kuin ohjeen Nalle-lanka. Ehkä se oli 7-veljestä. Kuvasta näkee aika hyvin, että koko jalkaterän matkan on saanut kavennella, mutta taisi varressakin olla jo liikaa silmukoita (56) langan paksuuteen nähden. Toisissa sukissa, hauskasta 7-veljestä Polkka -langasta tehdyissä, oli vähemmän silmukoita (48), eikä niistä tullut niin möhkyläiset. Ohje oli syksyn 2007 Novitan ekstrasta, ja nyt langan lajista oli varma. Kärsivällisyys on kyllä taas koetuksella, kun pitää odotella ensi vuoteen asti, että sininen Nalle Four Seasons ilmestyy... :)

Jatkuuko kesä vielä?

Toivottavasti kesä jatkuu vielä, sillä sain valmiiksi vasta nyt kaikkien muiden puuhaluiden jälkeen Novitan Bambu-langasta tehdyn topin, jonka kuva oli Novitan Kesä 2008 -lehden kannessa. Novitan bambulanka on ohuempaa kuin Sirdarin nauhamainen Just Bamboo, joten topin tekeminen 3,5 puikoilla vaatii jonkin verran kärsivällisyyttä. Hieman harkitsin ohjeen modifiointia pyöröpuikoilla tehtäväksi, ettei tarvisi sivusaumoja ommella, mutta en sitten löytänyt sopivia pyöröpuikkoja työkalupakistani, vaikka moiset pitäisi jossain olla. Lanka on samaa murrettua sinistä, mitä hamstrasin ison pussin joskus keväällä tehtaanmyymälästä. Vielä jäi yhtä toppia varten langat. Tuossa kesän numerossa oli vielä muutama ohje ihan kivannäköisille topeille, vaan tämän kesän lankojen värit eivät ole oikein olleet makuuni. Paras siis odottaa ensi kevääseen :) Nyt olisi ehkäpä muutenkin aika siirtyä syys- ja talvineuleisiin.

Lehdessä olleesta kuvasta ei nähnyt oikeastaan ollenkaan, millainen kuvio pitsineuletta tehdessä syntyy. Kuvassa olevan mallin naama oli kyllä ihan terävä. Jatkossa voi ehkä ryhtyä ihmettelemään itse erilaisia pitsipintoja, sillä ostin Erika Knightin toimittaman Lace & Eyelet Stitches (the Harmony Guides, Collins & Brown 2007) kirjan, jossa on ohjeet 250 erilaisen pitsineulepinnan tekemiselle, tosin englanninkielisin lyhentein eikä kaaviokuvin ilmaistuna. Samassa kirjasarjassa on myös muita ihan liian houkuttelevia opuksia :)