Huh, hellettä!

Helteen keskellä pitää välillä tulla sisään, ettei läkähdy ja saa auringonpistosta. Tämä toppi on odottanut jo monta päivää muutaman langanpätkän päättelyä, koska ulkona on ollut liian kaunista. Lankana tässä on Mandarin Petit, ihanan pehmeää puuvillaa. Ohje tuli poimittua Modan 3/2007 -lehdestä, mutta ei tuosta tullut lopulta ollenkaan samannäköinen kuin mallissa on.Ensinnäkin lanka on jotain muuta kuin ohjeessa ( 156 m sijaan 50 g kerässä on 180 m). Välttelin toki sivusaumoja, ja neuloin pyöröpuikoilla etu- ja takakappaleet samalla kertaa ja lisäksi tein paidasta jälleen pidemmänkin. Ensimmäinen yritelmä olkaimista loi paidasta toki samantyylisen kuin mallin kuvassa (pidemmät olkaimet), mutta kainaloaukot sitten ulottuivat vyötärölle - ei hyvä. Lyhensin olkaimet kolmasosaan, ja paidasta tuli paljon parempi; nyt voi nauttia kesäpäivistä :)

Elektroniikan uudet vaatteet

Pyöräilykausi on jo alkanut. Vaikka pyöräilylaukut kovin näppärät ovatkin, tavarat ovat niissä sikinsokin. Jotta läppärin kansi ei naarmuttuisi vaikkapa kännykän kulmaan, päätin tehdä kuljetuskassin sille. Onneksi leikkikalupussin kangasta oli vielä paljon jäljellä, joten kuorikangasta riitti aikuisten lelujen pusseja varten. Viidellä eurolla löytyi iso pala toppakangasta, joten kallein hankinta taisi olla vetoketju.

Kameran kassia ei myöskään aina haluaisi kantaa mukanaan, varsinkaan silloin, kun kameran sulloo käsilaukkuun (en vieläkään ymmärrä, minkäkokoisia matkalaukkuja naiset kantavat kainalossaan joka päivä. Itse etsin aina pienimpiä käsilaukkuja, ja silti niihin mahtuu vaikka mitä). Kamerapussin tekeminen oli haastavampaa, koska siinä on enemmän kulmia (ja kulmista on aina pulmia). Nappi vielä puuttuu, sillä kankaaseen sopivaa ei löytynyt laatikoista, mutta jo nyt kelpaa pyöräillä :)

Puuvillanyöriä ja vaijeria

Kävin keväällä tutustumassa Villihelmen myymälään Vantaalla kavereiden kanssa. Varasimme aikaa puolitoista tuntia ennen liikkeen sulkemista. Ostoslistani oli oikeastaan aika lyhyt: puuvillanyöriä ja vaijeria. Mm. syksyllä tehty emalirinkula oli alunperin ajatuksissani ripustettavissa kaulaan kahden hopealenkin avulla ikäänkuin yhdeksi lenkiksi papuketjunoloiseen lenkkiketjuun, mutta mieli muuttui ajan saatossa, ja päädyin liukusolmuihin ja puuvillanyöriin (vieläkin on hopeaketjujen tekeminen kokematta ;) Ensimmäinen ansa oli viritetty kassakoneen viereen: rasia pieniä sekalaisia hopeahelmiä grammahintaan. Rasian ensimmäinen läpikäyntikierros tuotti pelottavan 50 euron loppusumman, josta sitten lähdin karsimaan - eihän minulla ollut edes suunnitelmaa, mihin helmiä käyttäisin! Emalirinkulakaulakoruun päätyi sitten ensimmäinen pikkuinen hopeahelmi "lukoksi".

Noin muutoin taas tuli tehtyä ihan perinteinen virhe, eli kauppaan ei tullut lähdettyä ainoastaan yhden (sopivankokoisen) setelin kanssa, vaan mukana oli koko lompakko. Silmillä näkee kaikkea kivaa, kädet kerää asioita ihan huomaamatta ostoskoriin, ja kassalla odottaa kauhistus. Ihan kaikkea ei kuitenkaan voinut hylätä kauppaan, kun oli sinne asti raahautunut. Onneksi olin käynyt helmikassin läpi, ja vähän edes miettinyt, että mitä minulla jo on ja mitä käyttäen voisi tarvikkeita täydentää kokonaisiksi koruiksi.

Muistin nimittäin, että
ensimmäisiä helmiharjoituksia tehdessä syksyllä 2007 tuli Barcelonassa vierailtua ensimmäistä kertaa helmitarvikekaupassa, ja saalista tuli tehtyä rannekoru. Nyt kaupan seinällä roikkui isoja sinisiä helmiä, ja muistin rannekorusta jäljelle jääneet spiraalit. Oikeastihan vain yksi heräteostos on sallittu, ja se oli nuo yllä mainitut pikkuiset hopeahelmet. Helminauhan ostopäätösperusteeksi valitsin keskeneräisen täydentämisen, sillä eihän nyt yksittäistä rannekorua mihinkään voi sellaisenaan käyttää, kun sen kanssa ei ole mitään sopivaa :) Nauhallisesta sain tehtyä kaksi hieman erimittaista kaulakorua ja korviksia vanhan rannekorun seuraksi (se on hieman tummempi, mutta ei kukaan mitään huomaa, vaikka noita kerralla käyttäisikin). Kaulakoruja voi käyttää jopa samalla kertaa ;)

Vaijeritarve koski joskus aiemmin vierailukohteen verkkokaupasta heräteostettujen kukan terälehtien muuttamista kukkakaulakoruksi (siis yksi tarve, onhan tuonne laukkuun päätynyt jo monta muutakin helmiostosta odottamaan vaijeria tai lankaa tai muuta muuttumista koruksi). Hopeasilattu vaijeri oli päässyt jo loppumaan eikä läpikuultaviin lehtiin ja esiin jäävään osaan nyt tavallista vaijeria voi käyttää.

Muiden kiertelyä ja ihmettelyä odotellessa koitin etsiä noita terälehtiä myös lisää. Onneksi en löytänyt, sillä totuus korusta on se, ettei nuo lehdet toimi. Kukka painuu kasaan :( Mitähän tuolle keksisi... Vain kerran sitä on tullut käytettyä ja silloin lisäksi lukko lähti irti vaijerista, ja melkein hukkasin koko roskan. Ei tuota saa edes korjattua, kun nyt on sitten kiinnityshelmet loppuneet kesken (seuraavan ostosretken paikka, korviskoukutkin on loppu, mitähän muuta vielä... ;)

Olin jo käynyt kassalla maksun suorittamassa ja odottelin viimeisiä kavereita miestennurkassa jotain tekniikan maailmaa selaillen, kun mielipidettäni (tai kuuntelijaa) tarvittiin värivalinnoissa. Silloin kävi viimeinen "vahinko": kaiken mustan vastapainoksi joskus tarvii jotain valkoista. Piti sitten ostaa vielä tämä 5 cm halkaisijaltaan oleva donitsi. Kotona sitten tajusin, etteihän tuo 1mm paksu puuvillanyöri (jota siis on nyt kymmeniä metrejä, ettei vahingossa lopu kesken) näytä olleskaan hyvältä. Koitin ensin tehdä kaksinkertaisen narutuksen kaksilla liukusolmuilla, mutta ei sekään toiminut (nauhasta tuli jopa liian lyhyt, eikä se riittänyt pään yli). Onneksi solmiminen ei kuitenkaan mene hukkaan, koska rinkulan saa näppärästi irti nauhasta - nyt on siis yksi naru odottamassa riipusta ;) Toisaalta tuli sitten ostettua pätkä paksumpaa puuvillanyöriä, ja nyt tuo kaulakoru on kiva.