Vanhoja muisteloita

Käsityöjutut ovat pahasti häröytyneet, joten mikään ei tule valmiiksi, kun ei osaa päättää, mikä olisi mielenkiintoisin tehdä loppuun asti ensimmäisenä :) Siispä pitää muistella jotain vanhoja tekeleitä - yleisön pyynnöstä tuli otettua kuvat vanhoista iltapuvuista (silittämään en kuiteskaan ryhtynyt). Pari viimeisintä on jo aiemmin "raportoituna":
kudottu ja siniharmaa puku.

Palataan ensin ihan alkuun, eli vanhojentanssipukuun. Tokihan sitä vaatteita oli tullut tehtyä aiemminkin, mutta jotenkin iltapuku oli jotain erilaista. Koko puku ei ole enää tallella, eikä se mahdu päälleni, sillä teininä olin ihan tikku. Itse päällystettyjä nappeja on selässä 23 ja kummassakin hihassa 10 (napinläpien teko on ihan kamalaa..). Kaula-aukkoon piti laittaa pitsi, kun tuolloin ei voinut kuvitella pukevansa päälleen mitään "noin avointa". Hameosa oli sininen, paitsi keskellä edessä ollut (mikä tuo väri on) hihojen värinen kaistale. Leveä sininen vyö oli rusetilla takana ja peitti kaksiosaisuuden. Kuvittelin tämän puvun olevan ainoa "prinsessapuku", jonka koskaan teen.

Toisin kuitenkin kävi: en tiennyt vuosijuhlista mitään! Ah, pääsi jatkamaan iltapukujen tekemistä (vuosittaista linnan juhlien kutsua odotellessa ;) Tosin ensimmäisen puvun teki äiti, kun itse en ehtinyt. Toisen puvun tein sitten itse, ohje taisi olla jostain Suuri käsityökerho-lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa koko yläosa oli valkoisten pitsikukkien peitossa, mutta en itse moista kukkatarhaa halunnut. Siispä samettipukuun tuli kiinnitettyä pitsikukkia vain kaula-aukon reunaan. Tämä on puvuistani ainoa kapea, helma levenee vasta polvien kohdalta.

Kuva näyttää varmasti omituiselta, sillä tämä puku ei ole enää koossa. Sille tapahtui "pieni vahinko" liköörin kanssa, eikä valkoinen sametti ole se kaiken helpoin pestävä kangas. Harmi sinänsä ei ollut niin suuri seuraavana vuonna, kun tuo yläosa ei olisi kiinni enää mahtunut (eikä samaa pukua nyt voi kahta kertaa muutenkaan pitää).

Ensimmäisestä, äidin tekemästä iltapuvusta jäi yläosa heti pieneksi ja helmakin kului rikki. Alkuperäisen puvun yläosa oli sinistä samettia, suora kaula-aukko ja olkaimet, jotka olivat selän puolella ristissä. Lisäksi pukuun kuului sininen pitsijakku.

Pidin tuon ensimmäisen iltapuvun hamekankaasta: se näyttää violetilta toisesta suunnasta ja sinivihreältä toisesta suunnasta katsottuna, joten halusin modifioida vanhan puvun. Tein pidemmän yläosan sinisestä sametista, ja koristelin kaula-aukon reunan hamekankaanpalalla. Puvun alla tuli pidettyä vanhojen tansseja varten tehtyä tyllialushametta, joka painaa ihan tuhottomasti. Vannealushame on tullut hankittua myöhemmin.

Toinen modifioitu puku tuli tehtyä liköörivahingon kärsineestä mustavalkoisesta, sillä helmaosa on jotenkin ihana, merenneitomainen. Korun sain mummilta, ja siitä tämän puvun suunnittelu alkoi: uusi yläosa on mustasta sametista, ja niskan takaa kiinni yhdellä hakasella. Puku on hieman "haasteellinen" kantajalleen, sillä se on selästä auki suurinpiirtein alle vyötärön. Yläosa on aika muhkurainen eikä ole koskaan oikein hyvin istunut, mutta onneksi se on musta, jolloin muhkuraisuus ei näy. Jäkikäteen vasta olen kuullut teipeistä, jolla puvun voi teipata pysymään päällään. Tuolloin en moisesta näppäryydestä vielä tiennyt, joten piti keskittyä olemaan hyväryhtinen, ettei sivusta näy sisään. Yllättävää kyllä, tähän pukuun sopii kaikkein lihavimmillaan kaikkein parhaiten :)
En ole nyt ihan varma, tuliko tätä pukua pidettyä ennen vai jälkeen tuon sinisen puvun.


Oikeastaan tämä "uusi puku joka juhlaan" ei ole tuottanut ongelmia, sillä vanhat puvut eivät ole seuraavana vuonna sopineet päälle. Toisaalta, tämähän ei ole hyvä uutinen, sillä kiloja kertyi aina lisää. Mutta enemminkin uusi puku tuli tehtyä ihan suunnittelun ja toteuttamisen riemusta. Tähän vihreään pukuun tuli tehtyä "pyrstö". Helma ikäänkuin jatkuu vaakatasoon, ja valkoinen "vuori" kääntyy päällepäin. Lisäksi sivusaumoista tulee "liehukkeet", jotka myös ovat valkoiset sisältä valkoiset. Pyrstö kiinnitetään nappiin. Edestä puku on ihan tavallinen, sivuliehukkeiden reunat kyllä vähän näkyvät ja antavat vinkkiä ettei tuo ihan tavallinen oikeasti ole. Nyt tämä vihreä puku on onneksi jo aivan liian suuri ;)

Hopeasavea ja muita harjoitelmia

Jälleen on tullut käytyä korukurssilla, tällä kertaa Espoon työväenopiston kautta Hyvinkään kansalaisopiston verkkokurssina järjestämällä hopeakurssilla. Kurssiesittelyssä mainittiin hopeasavi, ja siitä piti sitten tietenkin jotain tehdä. Hopeasaven pitäisi olla mielenkiintoinen helposti muotoiltava materiaali, josta saa tehtyä vaikka mitä. Lopuksi työ poltetaan uunissa, jossa se kutistuu noin 10%, ja tulos on jotain näyttävää. Ensimmäisenä ideana ennen kurssin alkua tuli mieleen simpukan tekeminen, sillä eräältä matkalta oli tullut simpukoita keräiltyä kaukaiselta rannalta. Löysin ennen kurssin alkua hopeasavea käsittelevän kirjan, jossa oli ohje simpukoille, joten kirja oli pakko ostaa, vaikka sen kieli ei ihan aktiivikielitaitoni varastoon kuulunutkaan. Jälkikäteen kävi ilmi, että tätä "Art Clay silver" -kirjaa saa tilattua vaikka millä kielellä, sillä se on oikeastaan ko. tuotteen mainoskirja.

Tein kipsimuotin, johon upotin fairy-öljyllä sivellyt simpukat. Otin simpukat irti vasta n. 12 tunnin päästä, ja ne oli kyllä aika jumissa. Seuraavaksi länttäsin parhaan simpukan muottiin korkkimassaa, ihan vaan tueksi tulevalle työlle. Hopeasavesta tuli muotoiltua parin millin paksuinen pläntty, jonka painoin muottiin, joka oli öljytty extra virgin oliiviöljyllä (kiitos Tuula öljystä, unohtin ottaa moista mukaan ;) Levy tuli irrotettua melkein heti muotista, ja laitettua korkin päälle kuivumaan vuorokaudeksi. Simpukka oli uunissa n. 20 minuuttia, uuni oli seiskalla, eli ehkä jotain 700-800 astetta lämmin (uunissa ei siis ollut asteikkoa).

Kirjassa oli monta ohjetta, joista suuren osan voi tehdä muutoinkin kuin kalliista hopeasavesta. Yksi muutoin hyvin hankalasti tehtävä on "lumipallo", joita tuo kirja innoitti minut kokeilemaan. Käytin ostamani 10g ruiskun hopeasavea näihin kolmeen palloon ja siilin malliseen kaulakoruun (Ison pallon halkaisija on 2 cm, pienenpien noin 1 cm, siili oli n. 3 cm korkea ja 5 cm pitkä). Lumipallo tehtiin korkkipallon päälle, tikun nokassa pyöritellen, ruiskulla - vakaalla kädellä ;) Lumipallotkin kuivuivat vuorokauden tikkujen nokassa. Nämä olivat uunissa ensin korvikset (joissa on 0,8 mm langasta lenkit) noin 6 minuuttia, sitten kaulakorupallo samoin noin 6 minuuttia. Kaulakorussa on kummassakin reunassa reikä, josta "varrastikku" oli painettu korkkipallon läpi jo pursotusvaiheessa.

Siili oli tehty 1,2 mm langasta tehdyn soikion sisään. Uunista se tuli melkein ehjänä ulos, siilin alaleuka oli irronnut kokonaan, ja siilin nokka ei ollut enää kiinni kehyksessä. Savi kun kutistuu 10%, ilmeisesti siis ei ollut ihan toimivaa yrittää tehdä siili suoraan kehikkoonsa. Messinkiharjalla kiillottaessa siili lähti ensin irti kehikostaan, sitten siitä lähti irti koko naama, ja lopuksi se meni ihan kappaleiksi :(

Suuritöisin, tai ainakin hitain, oli lehti. Sivelin kuivalle tammenlehdelle varmaan noin 15 kerrosta hopeasavimöhmää (vedellä laimennettua) siveltimellä, ja aina välillä kuivasin sitä kuumailmapuhaltimella. Lopulta lehti oli uunissa kuutisen minuuttia. Se vaikuttaa edelleen hyvin hauraalta: kun yritin tehdä poraamista varten piikillä reiän alkua, reunasta murtui pala. Yritin sitten toista kiinnikemenetelmää, eli juottaa palaa hopealankaa kiinni lehteen. Lehti oikeili ja supistui pelottavasti lämmitettäessä. Lopulta "varsi" lähti irti, kun harjasin messinkiharjalla lehteä kiillottaakseni sen, eli ei se ollut juottunut kunnolla kiinni. Olkoon tämä siis koriste-esine, näyte siitä mitä saa hopeasavesta tehtyä. Ilmeisesti lehteen olisi kannattanut tehdä reikä jo ennen polttamista. Savi on omiaan tuomaan esiin kauniin "painetun" pintakuvion, aidonnäköistä lehteä on muutoin hankala saada aikaan.

Viimeinen tämän viikonlopun kurssikerran tulos on ehkä kaikkein onnistunein. Sormuskurssin jämistä piti tehdä kaulakoru (ajatus oli istuttaa levyyn kivi, mutta se kiven istutus on niin kamalaa, joten sitten tämä idea jäi), jota varten sormuksen levynjämästä oli tullut tehtyä kolmio. Nyt levyä tuli käytettyä "romukorun" pohjana: sulatin sahalaitaisten sormusten sahauskolmioita ja sahauspurua levyn pintaan. Osa kupruista on perua levyn sulamisesta. Tästä tuli oikein hieno lintuparvi pilvisellä taivaalla. Kaverini tekemä ketju sopisi tähän hyvin, pitää tehdä itse samanlaista joskus, jahka vaan oppii korupiikkejä sulattamaan ja saa hankittua polttimen ;)

Suuri kiitos Ilonalle opetuksesta ja Pirkolle uunin lainaamisesta kurssille! Samoin kiitos kaikille muille kurssilaisille neuvoista, opastuksesta, ja ideoiden jakamisesta ja kehittelyavusta!

Solmittava helmiverkkonauha

Ensimmäistä kertaa uskalsi antaa lahjaksi jonkin korutekeleistä: serkkuni sai tämän kaulanauhan valmistujaislahjaksi. En oikein tiedä hänen lempivärejään, ja (yllättäin :) laukustani löytyy lähinnä sinistä, niin sininen tuli tästäkin työstä. Malli on Espoon työväenopiston helminauhakurssilla esillä olleesta kirjasta, erään kurssilaisen kuvasta tulkiten tehdyn mallin mukaan tehty. Pitää tehdä toinen itselleen, ehkäpä saa noita ostettuja helmiä johonkin käytettyäkin joskus :)

Koru oli aika helppo tehdä: Ensimmäisessä kerroksessa on nauha, jossa /* kahdeksan helmeä, yksi isompi helmi, ja kahdeksan helmeä ja isompi helmi */ (toista /* */). Toisessa kerroksessa pujotetaan lankaan kahdeksan helmeä, isompi helmi, kahdeksan helmeä, ja sitten edellisen kerroksen isommasta helmestä läpi. Seuraavassa kerroksessa taasen jatketaan verkon tekoa. Yhteensä tässä korussa on viisi nauhaa. Päätyihin laitoin isot lasihelmet (ja pienemmän yhden helmen "stoppariksi"). Päätyhelmet toimivat myös lukkona: helmi pujoitetaan päädymmäisestä pienemmästä lenkistä läpi. Nauhaan voi solmia eri määrän solmuja, tai solmuttomana solmia päät eteen. Varsin monikäyttöinen siis :)

Vaijeriviritelmät

Ensimmäiset isommat helmiharjoitelmat ovat valmistuneet (ja viimein ehti valoisan aikaan kotiin niitä kuvaamaan), kun vaijerit ja kuminauhat kolahtivat postilatikkoon. Mustien helmien malli on Irene From Petersenin kirjasta Silver Wire Jewelry, vaikka kyllä tuo letittäminen ihan peruskauraa on. Yllättävän hankalaa oli aloittaminen, varsinkin kun puhelin soi ja kädet loppuivat kesken. Helmiä on kolmenlaisia: yhdet hematiittia, toiset muistaakseni onyxia ja kolmannet jotain tummansinisiä, kiiltäväpilkkuisia, kaikki 4mm kokoisia. Pitää näköjään jatkossa kirjoittaa tarkemmin ylös, mitä on tullut ostettua :) Kaulakorun ohjeessa oli virhe: tarvikeluettelossa on oikeanpi määrä, mutta ohjeessa siitä käsketään leikkaamaan jotain ihan omituisenmittaisia pätkiä. Kuvassa ovat siis sekaisin kaula- ja rannekorut.

Toinen tekele on Barcelonan tuliaisista, Casa Torresista ostetuista 4mm Lapis Latsuleista koottu hässäkkä. Vaijeri on SoftFlexin Sterling Silver Extreme -vaijeria 0,36 mm paksuisena (kuten ylläkin). Oikeastaan se on tähän työhön turhan ohutta, mutta paksumpi vaijeri ei olisi mahtunut helmien reijistä läpi tarpeeksi moneen kertaan.

Tässä olisi myös tarkempi kuva kivistä ja tekniikoista. Mustat helmet siis on kolmeen eri vaijeriin pujotettu, ja letitetty sitten siten, että joka kohdassa yksi helmi on pullautettu paikoilleen. Siniset helmet ovat periaattessa verkko, jossa myös on kolme "riviä": vaijeri pujotetaan joka toisella kerralla uuden helmen läpi, joka toisella edellisen rivin helmen läpi. Tähänkin löytyy ihan ohjekin yllä olevasta kirjasta, jos ei muuten onnistu :)

Viimeisenä on Casa Torresin rihkamista koottu hassu rannerengas, jossa helmet ja rautalankaspiraalit on pujotettu 1 mm joustolankaan. Helmiä jäi jokunen vielä yli, niistä voi nysvätä jonkun kaulakorun ja vaikka korvikset jossain vaiheessa, kun inspiraatio iskee.

Ruudullinen keittiö

Viimein on jonkin huoneen sisustus "valmis" :) Tai ainakin tekstiilit on sovitettu toisiinsa, vaikka kaikki ei olekaan uutta. Keittiön kaapit eivät ole valitsemiani, ja makuuni ne ovat turhan tummia, mutta muutoin sisustus alkaa olla voiton puolella. Keittiö sai toisen ruudullisen maton ruokapöydän alle - nyt taitaa olla jo vähän turhan ruudullista :) Tämä matto oli kangaspuissa 150 cm leveä, ja nyt valmiina sen leveys on 134 cm. Pituutta matolla on 271 cm ja se painaa 12,6 kg (nämä tiedot on siis tarkoitettu niille, jotka aikovat kaksipuoleisia mattoja varten hankkia kuteita). Ruutuja on jälleen seitsemän, eli ne ovat leveänpiä kuin tuossa toisessa matossa, ja tietenkin niistä piti tasapainon vuoksi tehdä myös pidenpiä. Kaksipuoleiset matot ovat mukavan paksuja, ja pysyvät hyvin paikoillaan.

Yllättävää kyllä, tämän maton tekemiseen meni saman verran aikaa kuin kapeamman maton tekemiseen, eli 17 tuntia. Ehkäpä nuo isommat kangaspuut auttoivat siihen, että syvyyssuunnassa oli enemmän tilaa, jolloin polkusta painaessa myös loimien väliin jäi enemmän tilaa, ja puolan sai oikeasti heitettyä välistä, eikä sitä tarvinnut siirrellä terävien kalastajanlankaloimien välistä muutaman sentti kerrallan. Sadan pikkuletin teko hapsuihin sitten kestikin kaksi iltaa.

Ensimmäinen matto tuli sovitettua nurkan tummansiniseen verhoon ja keittiön kappaverhoon. Tämä matto piti lisäksi sovittaa olohuoneen sisustukseen, sillä enemmän sitä varmasti olkkarin suunnasta tulee katseltua kuin keittiöstä. Aikataulun kanssa uhkasi tulla ongelma, sillä vuoro kudonta-asemalle vapautui pari kuukautta odottamaani aikaisemmin. Siispä piti ulkoistaa kuteiden hankinta: äitini ystävällisesti kävi hakemassa Leppävaaran torilta Someron Langan torikauppiaalta kuteet, jotka olin puhelimitse tilannut. Värin kuvaaminen puhelimitse on hieman haastavaa ;)

Kumpaakin loimea taitaa olla vielä jäljellä Tapiolan kudonta-asemalla. Ottakaa yhteyttä Maikkiin, jos ruudulliset kaksipuoleiset matot kiinnostavat!