Pari viikonloppua kului taas työväenopiston hopeakurssilla oikein rattoisasti. Suunnittelukerralla pääsin vain käväisemään, mutta suunnitelmat olivat valmiit: halusin tehdä koruja, joiden tekeminen kotiin hankituin välinen ei onnistuisi. Otin kotiläksyksi mukaan palasen 1,5 mm paksua hopealevyä, josta sahasin ja viilasin sormuksenaihion. Ensimmäisellä kerralla sitten taivutin levyn sormukseksi, juotin sen ja viimeistelin. Ison kappaleen juottaminen ei onnistu kotoisalla kokkipolttimella, sillä jos koko kappaletta ei saa kyllin kuumaksi, juotoskohta ei kestä.
Ensimmäisen kerran lopuksi sahasin toisenkin palasen samaisesta 1,5 mm levystä sormusta varten, ja otin sen mukaan kotiläksyksi. Aluksi ajattelin tehdä levyn keskelle kolmiomaisia reikiä, mutta suunnitelmat muuttuivat täysin. Kotona sahasinkin kolme vinoa, levenevää rantua, ja viilasin reunat. Juottamisen jälkeen sormusta pyöreäksi lyödessä tapahtui pikku moka: viillot painuivat littiin. Lopputulokseen olen kuiteskin ihan tyytyväinen, sillä ei ne raot niin tasaisia ja säännöllisiä alunperinkään olleet ;)
Loput ajasta kurssilla kuluikin sitten sahaten n. 2 cm * 2 cm palasia 1 mm paksuisesta levystä. En osannut ihan kertoa suunnittelukerralla, että kuinka tuhottoman paljon halusin palasia... Ensimmäisellä kerralla biittejä syntyi 18, oli niissä jonkin verran sahaamista, reunojen viilaamista ja kiinnitysreikien poraamista. Sahanteriä kului ja sormet oli kovilla, kun palasista piti kiinni työstämisen aikana. Jälkimmäisenä viikonloppuna sahasin vielä 10 palasta lisää ja kaksi pienempää (1,5 cm * 1,5 cm) palasta korvakoruiksi. Korvikset eivät ehkä parhaiten näy kuvista, mutta ne ovat ihan yksinkertaiset: kuperan neliön yhdessä nurkassa on reikä, johon on pujotettu 0,8 mm langasta lenkki, ja toinen lenkki kiinnittää sitten höskän korviskoukkuun.
Palaset nakutin kuperiksi semmoisella ihanalla kuoppa-alasin-juttusysteemillä (mikähän sen nimi on, tahtoo!). Pienet palaset oli helppoja, sillä ne upposivat kokonaan koloon. Isommat palaset, joita tietty oli paljon enemmän, vaativat hieman enemmän asettelua, että levyn kuperoittamisen sai alkuun kolhimatta nuijaa alasimen reunaan (ettei nuija-osaan tule naarmuja - ne sitten kuulemma näkyisivät seuraavissa töissä, mikä ei tietenkään ole toivottavaa). Isompiin palasiin tuli sitten kolon reunasta narmuja, joiden viilaaminen ja hiominen pois vaati melkoisesti töitä. Onneksi nuo naarmut olivat kuperalla puolella. Muutamassa palasessa oli naarmuja koveralla puolella, ja niistä oli paljon hankalampi päästä eroon. Huomasin tämän sentään ensimmäisten palasten kohdalla, ja osasin loppuja tehdessä laittaa naarmuisemman puolen ulkopuoleksi palasia kuperaksi hakatessani.
Viimeisellä kerralla tapasimme Anna-opettajamme uudessa
liikkessä/työpajassa viimeistelyn merkeissä. Sormukset kiillotin kiillotuskoneella. Palaset pääsivät pyörimään magneettien kanssa kiillotusrumpuun, joka tekee hieman himmeämmän kiillon. Opin myös uutta säilyttämisestä: hopeaesineet kuulemma kannattaa pitää muovipussissa, mahdollisimman hapettomassa tilassa, etteivät ne tummu. Toin nimittäin syksyn kurssilla tehdyn "
vääntyneen lusikan" uudelleenkiillotukseen, koska se oli jo ihan kamalannäköinen.
Kotihommiksi jäi sitten vielä palakorujen kokoaminen. Korvikset oli ihan helpot, samoin kuin kaulakoru. Palanen, lenkki, ketjua, lenkki, palanen, lenkki,... Pituutta kaulakorulla on 120 cm. Alunperin ajattelin tehdä ketjusta ihan vaan ympyrän ilman mitään lukkoa, mutta monipuolisen käytön mahdollistamiseksi tuli laitettua lukko: nyt korun voi kietoa kolme kertaa kaulan ympäri tai jättää pään roikkumaan. Ketjua kului yhteensä metrin verran eikä pätkääkään jäänyt yli. Lenkkejäkin jäi vain kolme, aluksi luulin että ne loppuvat kesken, sillä osa oli jäänyt pussiin piiloon.
Kiroilemiseksi homma muuttui rannekorun kohdalla. Miten voi kestää pari tuntia koota koru, joka koostuu kahdeksasta neliöstä ja kasasta ketjunpätkiä? Ketju joutui kierteelle, palat asettuivat typerästi päällekäin, kaikki meni ihan solmuun, eikä mikään suostunut asettumaan järkevään järjestykseen. Kun yhden ketjunosan sai kuntoon, toiset karkasivat paikoiltaan. Lopulta sain kuiteskin kasaan tyydyttävän lopputuloksen.
