lauantai 19. toukokuuta 2007

Karkkia



Menita Outlet on vaarallinen paikka, aina tarttuu jotain mukaan. Kun viimeksi siellä kävin, etsimässä kesämekkoon lankoja, oli yhden hyllyn päässä mohair-lankavyyhtejä muutaman euron hintaan - aivan mahtavia värejä! Hyllyn vieressä oli mohairhuivi mallinuken päällä. Millään en keksinyt, miten huivi oli tehty, joten piti sitten tietenkin kysyä myyjältä: kaksi oikein yhteen, langankierto - toista. Oli ihan pakko ostaa yksi karkkikerä!

Ensimmäinen yritelmä oli 101 silmukkaa leveä, mutta huivi vaikutti liian kapealta viiden sentin jälkeen. (Päättelin tuon, voinee käyttää vaikka hiusnauhana. Mohairia on aika hankala purkaa.) Vasta kun tein sitten tämän toisen, 201 silmukkaa leveän, tajusin että alkureuna kinnaa ja tuo 101 silmukkaakin olisi riittänyt. Lisäksi olisi pitänyt luoda silmukat jollain toisella langalla, purkaa lanka lopuksi pois, ja virkata löysästi alku kiinni purkautumisen estämiseksi. Toisaalta, nyt huivi on oikeastaan leveämpi kuin pidenpi (90cm*200cm), eli kiristävä alkureuna voi olla niskassa ja leveämpi loppureuna alhaalla, tuo ei haittaa. Eli aivan toistepäin kuin alunperin kuvittelin, työtä tehdessä olin kokoajan neulomassa huivia "ranteesta ranteeseen" (saikohan tästä selityksestä nyt mitään tolkkua...).

Tämä käsityö kuuluu selvästi hepeneitä-osastoon. Minulla ei ole mitään havaintoa, minkä kanssa moista huivia voisi käyttää, ja millaisessa tilaisuudessa. Tai oikeastaan, on minulla yksi musta samettinen iltapuku, jonka kanssa tämä huivi menisi, mutta eihän moista nyt kovin usein tule käytettyä (eikä samaa iltapukua voi pitää kahta kertaa ;) Ehkä kukaan ei muista 10 vuotta vanhaa pukua...

tiistai 15. toukokuuta 2007

Kilppareita

Selailin lisää Dropseja, jotain pientä kun houkutti tehdä. Koska mekosta jäi paljon lankaa yli ja pääsiäistipit oli hauskat tehdä, päädyin tekemään kilpparin. Mutta eihän se näitä muita kiinnostanut:

Paitsi vähän:



keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Kesämekko


Kesä lähestyy. Huhtikuu kului vessaremonttiin ja vaihteeksi hieman isompitöiseen neuleprojektiin (välissä tuli tehtyä pääsiäistipit ja pitsihuivi). Rohkaistuin pitkästä aikaa kokeilemaan merseroitua puuvillaa. Monta vuotta sitten kiukuttelin, etten enää koskaan moiseen lankaan koske, sillä sormet hajosivat. Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa Drops Designin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta lehdykästä 68. Ohjeessa olleet värit eivät oikein sytyttäneet, malli sen sijaan kyllä - sahalaitakuvion tekeminen kiinnosti. Soukan Menitan outlet-myymälästä ei löytynyt Garnstudion Muskat-lankaa, joten piti tehdä retki Korkeavuorenkadulle. Värivalikoima oli mahtava, tuli oikein valinnanvaikeus. Nostelin lankoja koriin vierekkäin, ihmettelin, ja vaihtelin, kunnes löytyi silmiin sopiva kahdeksan värin setti juuri ennen pysäköintiajan loppuunkulumista. Mekon kuvaamista varten piti tietty laittaa hattu päähän, kun kerti mallillakin on lehden kuvassa hattu ;)

Sahalaitakuvio syntyi itsestään lisäämällä ja vähentämällä silmukoita aina samassa kohtaa (kaksi yhteen takareunoistaan , kuusi oikein, langankierto, yksi oikein, langankierto, kuusi oikein, kaksi yhteen; katso tarkemmin ohjeesta).
Samoin syntyi helman epätasainen reuna ihan itsestään. Yläosan kanssa olikin sitten ongelmia. Ohjeen mukaan tehtynä siitä tuli teltta. Piti siis purkaa ja miettiä miten muokata ohjetta. Tein siis ylimääräisen vähennyskierroksen helman yläreunaan ilman lisäyksiä (langankiertoja). Jatkoin yläosankin tekemistä pyöröpuikoilla, sillä nurjan neulominen ei nyt niin vaikeaa ole. Koska mekko ohjeen mukaan tehtynä olisi ollut makuuni liian avoin, neuloin kaula-aukosta korkeamman ja kavensin sitten tiuhenpaan tahtiin kaula-aukon reunasta, kunnes molemmin puolin oli saman verran kavennettavaa. Lisäksi jatkoin "koristeita" (oikein, kaksi yhteen, kaksi oikein, langankierto, yksi oikein, langankierto, kaksi oikein, kaksi yhteen, oikein) olkaimien koko mitan.

maanantai 7. toukokuuta 2007

Kaverukset


Paddy-nalle löytyi vähän reilu vuosi sitten Kampin ostoskeskuksesta, Ison nallen kaupasta. Oikeastaan olin etsimässä tuparilahjaa kavereilleni. Punarusettinen nalle tarttui kainaloon, mutta jatkoin edelleen hyllyjen tutkimista. Nalle kuiskutti kokoajan korvaani, etten voi jättää sen veljeä yksin kauppaan. Niinpä minun oli pakko pelastaa Paddy yksinäisyydeltä. Piti myös käydä ostamassa punaista lankaa, ja virkata Paddylle liivi rusetin seuraksi. Kaulus on pylväitä, muuten liivi on kiinteitä silmukoita. Hymystä näkee, että Paddy on tyytyväinen nalle :)

Perrokin löytyi Ison nallen kaupasta - sieltä löytyy aina jotain. Olin jo monta kauppaa kiertänyt etsien vahtikoiraa autooni. Punaisen auton vahtikoira tarvitsee tietenkin punaisen kaulaliinan (mutta auton ranskalaisuudesta huolimatta espanjan kielisen nimen). Kokeilin uusimmassa Moda-lehdessä (3/2007) ollutta nyppypitsin ohjetta. Oikeasta reunasta tuli löysä, vasemmassa reunassa oli ohjeen mukaisesti oikein neulottava "ylimääräinen" silmukka, joka piti sen ruodussa. Ehkä myös aloitusreunassa olisi pitänyt olla "ylimääräinen" silmukka.