Kesätoppi

Vihreä kausi jatkuu, ensimmäisenä lankakaupassa näkee aina vain vihreitä lankoja. Mutta ei kai siitä harmia ole, kaappi on ennestään täynnä sinistä ja ruskeaa, joista jälkimmäinen ei kyllä ole koskaan sytyttänyt. Lähinnä ongelma on ollut se, että kaikki vaatteet ovat jotenkin kirjavia, raidallisia, ruudullisia, tai muuten kuvioituja. Vaikka värit sopisivatkin yhteen, kuosit riitelevät pahasti. Jotain siis tarvisi tehdä, ja se jokin on yksiväriset topit ja paidat.

Modan toissanumerossa, 3/2007:ssa oli monta hienoa kesätoppia. Tässä tuli itse käytettyä annetun langan sijaan Limone-lankaa, sillä en jaksanut jahdata "oikeaa" merkkiä pitkin Helsingin lankakauppoja, vaan pyysin myyjältä jotain vastaavaa - ja ihan hyvinhän tämäkin lanka toimi. Lanka oli jopa jossain tarjouksessa (vaikka taas menikin melkein satanen, kun lankakauppaan eksyi...). Paidasta olisi voinut taas tehdä muutaman sentin pidemmän, muuten siitä tuli ihan hieno. Selän kukassa tein hieman toisin kuin ohjeessa: tein ensin keskelle renkaan, ja virkkasin terälehdet kiinni valmiiseen renkaaseen. Ohjeessa ne aina virkattiin kiinni edelliseen piilosilmukoilla. Lopuksi virkkasin ohjeenmukaiset kiinteät silmukat ja pylväät kukan keskelle.

Vaihteeksi virkattua

Tulipa vaihteeksi tartuttua virkkuukoukkuun. Jollain Menita Outlet-keikalla tarttui mukaan ihanan pehmeää Novitan Bambu-lankaa (vihreä kausi näköjään jatkuu edelleen). Sitä oli oikein mukava virkata.

Ohje on Novita-lehdestä, kesä 2007 -numerosta. Mutta kuten tavallista, ihan ohjeeseen ei voi tyytyä. Ylipitkän tarvitsee aina muokata näitä ohjeita, mutta onneksi alkaa jo taito riittää päättelemään jo puolimatkassa, mitä pitäisi muuttaa. Eli pituus suurimman koon mukaan (jollei jopa yli sen), mutta muuten jotain pienenpää kokoa - eihän tässä telttoja olla tekemässä :) Tähän puseroon/mekkoon tuli tehtyä yksi ylimääräinen kerros kapeampia viuhkakuvioita jonnekin vyötärön tienoille. Toinen modifikaatio oli, että tein työn yhtenä kappaleena, enkä etu- ja takakappaletta erikseen, kuten ohjeessa on. Näin jokainen viuhka on "oikein päin" virkattua, mikä minusta johtaa kauniinpaan lopputulokseen. Ennen kaikkea kappaleita ei tarvitse erikseen ommella yhteen ;)

Ei tuo virkkaus kyllä ihan minun juttuni ole, eikä koskaan aikaisemmin ole tullut tehtyä mitään näin suuritöistä virkaten. Virkkaaminen tarvitsee paljon enemmän huomiota kuin kutominen: pitää tähdätä oikeisiin edellisiin silmukoihin katseen avulla ja telkkarin omituisenkielisten ohjelmien katsominen on hankalaa (totta puhuakseni, koulutuksessa ollessa on noloa tuijottaa käsityötään eikä luennoijaa ;) Korvia virkkaaminen ei kuitenkaan sulje, tai muuta ympäristön huomiointia. Toisaalta, jotenkin näistä virkkaustöistä tulee keveämmän oloisia, ja tuli kyllä jo seuraavaakin virkkausnysvää varten hankittua vielä ohuempaa lankaa.